Translate

Blogiarkisto

Etsi blogista omalla hakunimikkeellä

Näytetään tekstit, joissa on tunniste seurustelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste seurustelu. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Namaste!


Tervetuloa blogiini




Pelko ihmissuhteista



Olen miettinyt tätä seuraavaa omassa mielessäni, että kenties tuomituksi tulemisen pelko estää meitä menemästä ihmissuhteeseen, jossa voi kohdata ja löytää todellisen itsensä. Kenties tuomituksi tulemisen pelko estää meitä kohtaamasta suhteen todellisia ongelmia. Kenties läheisyyden pelko ajaa meidät erilleen ihmissuhteiden haasteiden kohtaamisesta, Kenties tuomituksi tulemisen pelko estää meitä lähtemästä pois epä toimivista ihmissuhteista, joten kenties meidän tulisi vihdoinkin irrottautua muiden ihmisten mielipiteiden pelkäämisestä tai toivomisesta, jotta voisimme jatkaa matkaamme enemmän voimaantuneena ja tietoisena omasta voimastamme tulevaisuuden suhteen tällä hetkellä.  Oma voimamme on meidän mittari ja vipuvarsi  toimiaksemme itsellemme enemmän rakastavasta lähtökohdasta. Kuinka sitten tulla tietoiseksi tuosta omasta voimasta? 


Meidän sisin -miksi kukakin nyt tuota sisäistä opastajaamme tahtoo nimittää esim. sielumme, sydämemme tai tietoisuutemme- viestii meille  koko ajan antamalla meille pieniä vihjeitä siitä mihin suuntaan elämässämme tulisi edetä. Esimerkiksi jos olet tekemässä jotain askaretta ja mieleesi välähtää kuva siitä, mitä sisimpäsi todella tahtoisi sinun eniten tekevän. Mitä ja kenen kanssa se tahtoo. Ja mikäli emme kuuntele tai katso tarpeeksi selvästi näitä mielemme kuvia niin keho järjestää sellaisen tilan, että me tulemme näitä mielemme "kuva" asioita tekemään. Mikäli emme suostu kuuntelemaan näitä pieniä vihjeitä niin  tulemme kipeäksi esim. nuhakuumeeseen tai jotain vielä pahempaa, jotta se saa meidän kaiken huomiomme. Sillä sydän tekee aina kaikkensa, että toimisimme enemmän rakastavasti itseämme kohtaan.   




Pari linkkiä jaettavaksi ihmissuhteiden intiimiyden lähentämiseksi








Ja lopuksi vielä muuan kipale!


The fear

Clear The Fear


Ilmoitus luontoinen asia!

Seuraava luento tulossa 6.11.2014 ja seuraavassa linkissä lisätiedot sekä ilmoittautumiset tapahtumaan:


Luentoinfo/osallistuja ilmoittautumiset


Antoisaa alkavaa viikkoa kaikille! =)


sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Rakkauden odottaminen


Tässä seuraavassa osiossa olen ottanut röyhkeästi leikkauksia sellaisesta kirjasta kuin rakkautta odottaessa. Kirjailijana toimiipi Iyanla Vanzant. Jälleen muuan hassu kommentti itseltäni suluissa. Tämä kirja antoi ainakin minulle henkilökohtaisesti uutta innoitusta ja oivalluksia kirjoittamisen sekä rakkauden ja elämän opiskelun suhteen. Seuraavassa kirjailijalta siis. 

Havaitsin, että rakkaus on hiljentymistä. Kun on aivan hiljaista, voi tuntea sisäisen olotilansa ja oppia tunnistamaan ja hyväksymään omat tunteensa. Rakkaus odottaa sinua sielussasi, eikä mikään ihmissuhde voi tuoda sitä esille tai saada sitä toimimaan elämässäsi. (Paitsi mielestäni silloin kun olette todella ja täysin vilpittömästi halukkaita oikeasti elämään ja kokemaan sekä tutkimaan rakkauden todellista luonnetta yhdessä rakkaudella). Onnen odottaminen on haastavaa juuri siksi, että joudumme tekemään töitä itsemme kanssa vaidaksemme kokea rakkautta.

Elämä on rakkautta ja rakkaus elämän ainoa todellinen tarkoitus. Elossa oleminen merkitsee rakkauden talossa asumista ja rakkauden sääntöihin sopeutumista. Rakkauden myötä olet enemmän, teet enemmän ja omistat enemmän. Rakkaus voi eheyttää sinut niin, että kaikki puolesi ovat yhtäaikaa läsnä koettavanasi. Rakkaus on ykseyden kokemus, sydämen ja mielen liitto. Et voi vastaanottaa rakkautta itsesi ulkopuolelta, ennen kuin olet sisimmässäsi rakkaus. Onnea odottaessamme teemme monenlaisia  asioita rakkauden nimissä ja sen puolesta. Odottaessa onne me opiskelemme rakkauden olemusta. Kompuroimme ympäriinsä ja menemme mukaan mitä oudoimpiin suhteisiin luoden jatkuvasti uusia sääntöjä sen nimissä, mitä luulemme rakkaudeksi tai mitä sen meidän mielestä tulisi olla.

Tarkkailemme toisia ihmisiä ja kuuntelemme heitä uskoen heidän tietävän kaiken mahdollisen rakkaudesta ja ihmissuhteista. Kuten kaikki muutkin, he joutuvat todellisuudessa oppimaan asioita yrityksen ja erehdyksen kautta. Parhaat hetket koemme keskittymällä valitsemaan rakkautemme kohteet ja tavan milä heitä rakastamme. Huonoina aikoina joudumme toteamaan, että on täysin mahdotonta saada sitä rakkautta, ihailua ja hyväksyntää, jota luulemme tarvitsevamme toisilta- mitkään teot eivät tunnu riittävän vaikka käyttäisimme kaiken aikamme ihmissuhteiden hoitoon. Onnen odottaja voi saada asiansa perusteellisesti solmuun, ennen kuin rakkauden todellinen olemus valkenee hänelle. Juuri rakkaussuhteissa on mahdollista saada aikaan suurimmat sotkut.

Emme tarvitse mitään muuta kuin rakkautta. Rakkaus merkitsee rauhaa, iloa, terveyttä ja yltäkylläisyyttä. Rakkaus on syvin olemuksemme. Odotamme saavamme rakkautta ihmissuhteista, vaikka meidän sietäisi viedä rakkaus niihin mukanamme. Onnistuneen parisuhteen osapuolilla on hyvä itsetuntemus ja vahva merkityksen tunne itsestään. Omanarvon tunteminen on tärkeää. Meidän sietäisi olla innostuneita itsestämme ja elämästämme ja pystyä ylläpitämään visiota molemmista. Hyvinvoinnin ja yltäkylläisyyden kunnioittaminen kuuluu suhteeseen, kun olemme itse päässeet niiden suhteen tyydyttävälle tasolle, voimme solmia suhteita jakaaksemme omastamme, ilman menettämisen pelkoa.

Rakkaus on jännittävää, riemukasta jakamista. Se on arvonsa tuntemista, merkityksen tunnetta ja näkemystä tulevaisuudesta. Kun ihmissuhde perustuu näille asioille, rakkaus moninkertaistaa ja voimistaa kokemuksemme elämästä. Mikäli nämä perusasiat puuttuvat rakkauden etsiminen tuottaa kokemuksia, joiden avulla kykenemme erottamaan rakkauteen liittyvät harhakuvitelmamme sen todellisesta olemuksesta. Nämä kokemukset ovat onnen odottamista. 

Solmimme suhteita löytääksemme rakkautta. Odottamme toisen ihmisen rakastavan ja hyväksyvan meidät rakastavasti. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, sillä jokainen meistä on syntynyt antaakseen aj saadakseen rakkautta. Joskus tilanne on niin onneton, että epätoivoisessa rakkauden ja hyväksynnän kaipuussa teemme lähes mitä vain saadaksemme niitä. Silloin rikomme rakkauden sääntöjä, kohtelemme rakkauden taloa epäkunnioittavasti ja unohdamme asettaa rakkauden rajat. Annamme ihmisten tulla sisään taloon, oleskella siellä muuttaa kokonaan asumaan ja tulla osaksi elämäämme tavalla, jolla ei ole mitään tekemistä todellisen rakkauden kanssa.

Meillä voi olla rajoja tai mittapuita, joiden avulla voimme selkeästi määrittää omat rakkauden tekomme ja sen, mitä odotamme saavamme vastalahjaksi. Sillti rakkautta ei tunnu olevan tarpeeksi täyttämään sitä tyhjiötä, jonka jokainen meistä on ainakin joskus tuntenut sydämessään. Kun meistä tuntuu, että elämässämme ei ole tarpeeksi rakkautta, ryhdymme odottamaan onnea. Emme pysty käsittämään että olemme itse se rakkaus jota etsimme. Sydämen tyhjyys muuttuu yhä syvemmäksi, laajemmaksi ja tuskallisemmaksi, kunnes lopulta tunnistamme olevamme rakkaus ja opimme elämäään sopuisasti todellisen olemuksemme kanssa. Onnen odottaminen ei ole suhteiden katkomista, vaan niiden rehellistä ja rakastavaa rakentamista.



lauantai 12. lokakuuta 2013

Hieman lisää tunnesidoksista


Mielestäni tämä tunnesidos osio tarvii hieman lisää täsmennystä. Eli tunnesidoksista olemme todellakin kaiken kaikkiaan itse vastuussa. Olemme sitten enempi tai vähempi tietoisia siitä asiasta ja kun oivallamme tämän henkilökohtaisesti niin sen myötä niitä sidoksia on helpompi lähteä purkamaan ja kun tiedostamme sen päivittäisissä ihmissuhde tilanteissa niin tunnesidokset eivät vie niin suurta roolia ihmissuhteissamme.

Tunnesiteen "takia" jonkun kokemuksen seurauksena tullut tunnesidos on se, joka aiheuttaa ominaisuuksien peilaamisen uuteen ihmiseen vaikka ne eivät suoranaisesti kosketa häntä. Mielestäni siis jokaiselle ihmiselle on hyvä antaa se oma tila olla oma todellinen itsensä. Sen myötä antaa hänelle mahdollisuus tulla elämäämme avoimin mielin sekä sydämin. Se antaa meille itsellemme sekä uudelle tuttavuudelle enemmän tilaa liikkua.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Positiivisista aikomuksista


Lähes mitä vain valintoja me teemmekin on se sitten tavara, tapahtuma, ihminen jne.. Valintamme pohjautuvat positiivisiin aikomuksiin joko tietoisiin tai niihin piilotajuisiin vaikkakin tuon valinnan tekijän tapa menetellä saatetaan esim. ihmissuhteissa nähdä negatiivisena menetelmänä.. Yleensä meillä on siis jokin tunne siitä että valintamme tekee meidän olomme jotenkin paremmaksi. Kuitenkin se voi olla "haudattu" positiivinen aikomus. Hautautuneena niin syvälle, että me emme saa tietoista otetta siihen.

Esimerkiksi joku ihminen lyö toista tai käyttäytyy muuten uhkaavasti. Hänellä voi olla positiivinen aikomus se että hän tahtoo olla turvassa. Eli hän kokee tuon toisen ihmisen uhkaksi omalle turvallisuudelleen.
Toinen näkemys mikäli joku ihminen pyytää sinua tekemään jotain mitä et ole ennen tehnyt niin sinulla voi olla pelko siitä että menetät otteesi toisin sanoen menetät hallinnan itsestäsi. Vaikka tuo toimenpide voi itsessään olla vapauttavakin kokemus. Niin silti me saatamme jättää sen tekemättä koska meillä on pelko siitä että me joudumme jättämään sen tutun ja turvallisen ympäristön kokeillaksemme jotain uutta ja kenties mahtavaakin. 

Kykymme parantua/vapautua näistä piilevistä positiivisista näkemyksistä päin on tuon pelko reagtion takana/ sisällä. Ollaksemme itsellemme rehellisiä niiden tutkimisen suhteen. Me luomme oman todellisuus näkemyksen meidän omista vallinnoistamme/näkemyksistämme katsoen ihmisinä. Kyllä mielestäni jopa ihmissuhteissammekin. Mikäli me vastustamme jotain uutta näkemystä, joka voisi avartaa meidän maailmankatsomustamme niin me saatamme kavahtaa kauhusta vaikka se hieman meitä kiehtoisikin. Siinä piilee positiivinen aikomus esim. tulla hyväksytyksi tai rakastetuski sellaisena kuin muut ovat jo tottuneet sinut havannoimaan. 

Yksi kysymys minkä itselleen voi esittää uuden jännittävän tapahtuman tai ihmissuhde valinnan edessä on esim. tällainen: Miten tämä tilanne/valinta/ihminen/tapahtuma palvelee/suojelee/kehittää minua ihmisenä? 

Sitten antaa ajan tehdä tehtävänsä eli odottelee vaikka esimerkiksi kolme päivää ja katsoo sitten mikä vaihtoehtoinen näkemys tai vastaus tuntuu sinusta mieluisammalta vaihteohdolta ja toimii epäröimättä sillä tavalla ja myös kunnioittaen sitä, että tämä on harkittu ja tietoinen valinta ja katsoo sen pohjalta mihin se johtaa. Mielestäni on myös hyvä pyrkiä hyväksymään se, että voi antaa itselleen anteeksi sen mikäli se ei olisikaan juuri se paras ja toimivin ratkaisu kun asiaa puntaroi vaikka vuoden päästä tästä valinnasta.

Elikkäs positiivinen aikomus voi olla samasta negatiivisesta asiasta/tapahtumasta/valinnasta/ihmisestä eri ihmisille erilainen. Esimerkki kysymys jälleen.. Mikä on positiivinen aikomukseni saavuttaa enemmän hyväksyntää toisten tahoilta? Tai mikä on positiivinen näkemykseni saada kokea tulla enemmän rakastetuksi? Miksi tahdon tulla enemmän rakastetuksi? esim. siksi että voin kokea enemmän täyttymystä ollakseni ihmisenä täällä toisten joukossa. Ollakseni enemmän yhtä henkeä muiden kanssa.

Kaikelle on olemassa positiivinen aikomus elämässämme. Se on fakta joka ei milloinkaan muutu.


Jotain tunnesidoksista


Kaikilla on tunnesidoksia edellisiin kumppanuksiin tai vaikka vanhempiin, kotiympäristöön tai lähes mihin vain.. Ja nuo tunnesidokset voivat vaikuttaa joko positiivisesti tai negatiivisesti tähän hetkeen riippuen siitä mihin me päädymme keskittämään huomiomme.

Eli mikäli me koemme että meillä oli asiat paremmin esimekiksi aikaisemmassa suhteessamme se voi vaikuttaa negatiivisesti tähän nykyiseen suhteeseen sillä, että me peilaamme tätä uutta kumppanusta kokoajan siihen kuinka tuo aikaisempi kumppanimme vaikutti meihin joko paremmin tai huonommin ja se voi kuormittaa tätä nykyistä suhdetta negatiivisella tavalla. Paitsi silloin kun kumppanus on ns. "tarpeeksi henkinen" ymmärtämään sen mitkä kaikki seikat tuohon näkemykseen voivat vaikuttaa niin silloin sitä ei ota niin henkilökohtaisesti kumppaniltakaan. 

perjantai 27. syyskuuta 2013

Ihmisyys/vanhemmuus/pyyteettömyys


Tässä seuraavassa on John Grayn kirjasta Mars&Venus vanhempina pienin osin omaa myös ohessa tällä kertaa en ole sitä eritellyt sillä mielestäni se ei ole olleellista asian esille tuomisen kannalta.


Tunteet ovat väylä, jota pitkin sisin olemuksemme / sielumme tai henkemme viestii meille. Kun ihmiset toimivat "kylmällä järjellä", he eivät osaa muuta kuin noudattaa sääntöjä ja rangaista rikkureita. Avosydämiset ihmiset kykenevät erottamaan, mikä tuntuu oikealta. Kun tätä samaa sisäistä tietoa käytetään maailman ilmiöiden tulkitsemiseen sitä kutsutaan intuitioksi. Kun sitä käytetään ongelmanratkaisuun sitä kutsutaan luovuudeksi. Kun sitä käytetään ihmissuhteissa, se on kykyä rakastaa (tai tunnistaa ihmisessä oleva hyvyys) ehdoitta ja kykyä antaa anteeksi.
Ajattelun kehittäminen on toki tärkeää, mutta tietoisuuden kehittäminen on arvokkain lahja minkä voimme lapsillemme antaa.

Kaikki vanhemmat tahtovat lapsiensa tietävän, mikä on oikein, ja toimivan siltä pohjalta viisaasti. Ennen tätä maailmanlaajuista tietoisuuden muutosta se ei ollut mahdollista. Vanhemmat pyrkivät rangaistuksin ja muilla pelottelu- ja syyllistämistrategioilla pitämään lapset kiltteyden tiellä. Nykyään lapsilla on jo syntyessään uudenlaiset mahdollisuudet kehittää tätä sisäistä tietämystään. Tuo kyky perustuu herkkyyteen, joka voi myös aiheuttaa itsetuhoa mikäli kasvatus on vanhanaikaista ja pelotteluun perustuvaa. Silloin kun ihmiset eivät ymmärrä, mikä on oikein ja väärin, he tarvitsevat paljon sääntöjä. Sille, joka onnistuu kehittämään omantunnon rankaisu on turhaa. Myönteinen kasvatus ei pyri niinkään opettamaan lapsille oikeaa ja väärää, vaan mieluimmin herättämään ja kehittämään lapsen sisäistä kykyä ymmärtää itse, mikä on oikein ja väärin. Omatunto antaa meille kyvyn tietää sisimmässämme, mikä on oikein tai väärin. Se on kuin sisäinen kompanssi, joka osoittaa aina pohjoiseen. Emme aina tiedä kaikkia vastauksia, mutta kompanssi näyttää aina oikeaan suuntaan. Jotkut kuvasivat ennenmuinoin omaatuntoa sisäisen äänen kuunteluksi.

Lasten kasvatus


Tosiaan olen perehtynyt hieman lastenkasvatukseen sillä mielestäni nekin kuiten ovat eräänlaisia ihmissuhteita olemassa. John Gray nimiseltä kirjailijalta olen poiminut näkemyksiä ja kuulen teidän mahdollisen kysymyksen "miksi?" mielessäni. Lähinnä siksi että hänellä on sellainen käytännön läheinen näkemys ja tapa tuoda asioita esille. Eli pieni vilkaisu lastenkasvatukseen John Grayn silmin:

Myönteisen kasvatuksen viisi viestiä, jotka auttavat lapsiasi löytämään sisimmästään voimaa kohdata elämän haasteet ja kehittää sisäiset kykynsä täysiin mittoihin. Nämä viisi viestiä ovat:

1.On hyväksyttävää olla erilainen

2.On hyväksyttävää tehdä virheitä.

3.On hyväksyttävää ilmaista kielteisiä tunteita.

4.On hyväksyttävää haluta enemmän.

5.On hyväksyttävää kieltäytyä, kunhan muistaa että isä ja äiti ovat pomoja.

Pysähdy hetkeksi kuvittelemaan, että olet lapsi ja kuulet kaksi erilaista kysymystä: "voisitko mennä vuoteeseen ja lakata puhumasta?" ja "Menisitkö vuoteeseen ja lakkaisit puhumasta?" Aluksi "voisitko" lause kuulostaa kohteliaammalta. "Menisitkö" ja "lakkaisitko" kuulostaa käskevämmältä ja ehkä liian määräävältä. Kun vielä kuulostelet erilaisuuksia, "voisitko" kuulostaa mukavalta mutta siihen piiloutuu käsky: "Pyydän kauniisti, mutta sinun on parasta totella tai muuten..." 

Kun vielä kuulostelet pyyntöä "Menisitkö vuoteeseen ja lakkaisit puhumasta?" se tuntuu kutsuvan sinua yhteistyöhön. Jos tahdot, voit vapaasti vastustella. Tämä on selvästikkin viesteistä se, jonka tahdomme kuulevan ja antaa myös lapsillemme. Jos vain käskemme heitä, tosiasiassa estämme heitä oppimasta yhteistyöhaluisiksi. Tällaisilla pienillä sanavalinnoilla on valtava merkitys, varsinkin pienille pojille. "Tekisitkö?" ja "Teetkö" tepsivät paremmin paitsi pieniin poikiin, myös nuoriin aikuisiin miehiin. Sen lisäksi että pyytäessäsi puhut lyhyesti, myönteisesti, suoraan ja käytät "tekisitkö".tyyppistä puhemuotoa, on vielä eräs muukin keino. Se onkin kaikkein tärkein. Kyseessä on kaikkein tehokkaimmin yhteistyöhön kannustavan ilmauksen käyttö. Tällaisia ilmauksia ovat "tehdään (yhdessä)ja mennään (yhdessä)" jne.

Lapset eivät ennen yhdeksää ikävuottaan ole vielä muodostaneet kovinkaan selvää minäkäsitystä. Heidän komentamisensa pikemminkin vahvistaa vanhempien ja lasten välisiä eroavaisuuksia kuin edistäisi sitä luontaista yhteyttä, joka lapsilla on vanhempiinsa. Kutsu lapset osallistumaan johonkin toimintaan aina kun se suinkin on mahdollista. Vaikka pyytäisitkin jotain tiettyä asiaa, kuten "siivoaisitko huoneesi", voisit pohjustaa sen tai täydentää sitä lauseella "Laitetaanpa kaikki valmiiksi juhlia varten". Kun pyyntöösi liittyy kutsu tehdä asioita yhdessä sinun kanssasi, yhteistyöhalukkuus kasva huimasti. Pyydä älä käske. Huolehdi siitä, että lapsesi tuntevat tekevänsä yhteistyötä, eovätkä vain ole pakotettuja tottelemaan; anna heille luppa vastustaa (jos ja kun he vastustavat). 

Ellei heillä ole oikeutta vastustaa, kyseenalaistaa tai neuvotella, silloin pyyntösi onkin todellisuudessa käsky tai määräys. Muista käyttää "tekisitkö"- muotoja ja ystävällisiä "ole hyvä"-ilmaisuja. Luovu retorisista kysymyksistä, selityksistä, luennoista, ja "minusta tuntuu" lauseista. Miksi minusta tuntuu lauseista? Kun vanhemmat, jotka ovat pomoja, kertovat tunteistaan lapsilleen motivoidakseen heitä johonkin, se saa lapset tuntemaan liiallista vastuuta vanhemmistaan. Tuloksena on, että lapset tuntevat syyllisyyttä vanhemman hermostumisesta ja korjaavat käytöstään, tai tuntevat että heitä manipuloidaan ja kieltäytyvät yhteistyöstä. Heti kun tuot esiin kielteiset tunteesi, menetät suuren osan hallinnastasi ja valtasi yhteistyön rakentamiseen.

Vanhemmat, jotka kertovat lapsilleen kielteisistä tuneista ihmettelevät "miksi lapseni ovat niin kovin vastahankaan?" Kun nämä lapset tulevat murrosikään, he lakkaavat lopulta kokonaan kommunikoimasta vanhempien kanssa. Tunteilla manipuloiminen tekee joistain lapsista tottelevaisia muttei yhteistyöhaluisia. Monet lapset varsinkin pojat, torjuvat manil´puloivan vanhemman. He lakkaavat kuuntelemasta ja jopa katsomasta silmiin. Monet vanhemamt käyttävät tunteiden ilmaisua keinona opettaa lapsilleen tiedostamaan paremmin omat tunteensa. Se onnistuu paremmin, jos teet sen niinä kertoina jolloin et yritä motivoida heitä tekemään jotain. Paras hetki kertoa tunteista on silloin kun lapsi kysyy, miltä sinusta tuntuu, tai onko sinusta koskaan tuntunut samalta kuin heistä.

Puhu aina suoraan ja, aina kun mahdollista, myönteisesti. Aina kuin suinkin mahdollista, käytä mukaan kutsuvaa puhuttelutapaa "tehdäänpä", "mennäänpä" jne. Yhteistyöhalun luominen ei todellakaan ole vaikeaa, mutta se vaatii harjoitusta ja paljon. Se muuttuu helpommaksi kunhan vain muistat esittää pyyntösi lyhyesti ja välttää käskemistä. Voit harjoitella muutaman esimerkin avulla:


Käsky                                                                              Pyyntö

Laita tämä paikalleen                                                            Siivotaanpa tämä huone.                                                                                                  
Älä jätä sitä siihen.                                                                Korjataanpa nyt tavarat.

Älä puhu veljestäsi tuohon sävyyn.                                         Muistetaanpa käyttäytyä kohteliaasti.

Lakkaa lyömästä sisartasi.                                                     Ole hyvä ja lakkaa heti lyömästä sisartasi.

Solmi kengännauhasi                                                             Valmistaudutaanpa lähtemään.

Mene pesemään hampaasi.                                                    Aletaanpa valmistautua nukkumaan                                                                                                                                                   menoon.                                                                                                                           Ole kiltti ja mene pesemään                                                                                                                                                        hampaasi.



Ihmissuhteen päättämisestä


On lukemattomia eritapoja lopettaa ihmissuhde jossa elät. Yleensä se tapahtuu jotenkin sillain että toisen luottamus on petetty. Esimerkiksi siten että kumppani ei pidä sovituista asioista kiinni.. Kuten tapaamisten ajankohdista.. Lasten katsomis vuoroista jne.. Ihminen voi ajautua vaikka tietoisesti pettämään kumppania, jotta hän saa ns. "kunnollisen" syyn suhteen päättämiselle. Tämä voi johtua siitä, että hänellä ei välttämättä ole voimaa tai tietoa toimia toisin. 

Monesti päätökseen johtaa suuri riitatilanne egojen kesken jota myös valtataisteluksi nimitetään. Riitatilanteilla niinkin vähäpätöisistä asioista kuin siivouksista.. roskien viemisestä jne.. Joissain tapauksissa myös alkoholilla voi olla osuutta asiaan. On myös olemassa sellainen vaihtoehto, jossa asioista keskustellaan hyvässä hengessä, ymmärrän tosin henkilökohtaisesti sen että tilanne ei ole aina niin  avoin ja suotuisa.  Sillä suhteen jomman kumman osapuolen tunteisiin voi liittyä paljon kaunaa ja tunnesidoksia joita ei vain pysty juuri sillä hetkellä kohtaamaan, käsittelemään ja käymään läpi.

Seuraavassa on ote John Gray kirjailijan tuotoksista joka voi auttaa ymmärtämään tätä prosessia hieman paremmin. Omia kommenttejani suluissa. Jälleen korostan sitä että tämä seuraava voidaan kääntää myös naiselta miehelle eli edelleenkin minun mielestäni miehen ja naisen välillä ei juurikaan ole muuta eroa kuin sukupuolielimet. Joka tapauksessa seuraavassa kirjailijalta John Gray:

Esimerkiksi mies voi kirjoittaa ajatuksensa, tunteensa ja selkeät aikomukset paperille ja hän voi sitten lukea sen ääneen kumppanilleen. Ei tunnu vain oikealta lähettää sitä ja olla tapaamatta. Kirjeen pohjalta keskustelu on hyvin tärkeää. Sillä kun naiselle on tärkeä asia tulla kuulluksi.

Mies ei saa silti horjua päätöksessään lopettaa suhdetta. Hänen on oltava luja mutta rakastava. Hänen on oltava siis rakastavan luja. Nainen varmasti kysyy tähän "miksi" kysymyksen.Tähän on vain yksi vastaus: Minä rakastan sinua (nyt ja aina, mikäli siis oikeasti sydämessäsi tunnet niin), mutta olen tajunnut, että sinä et ole minulle se oikea ja silloin minäkään en voi olla sinulle se oikea. Mikäli mies ryhtyy selittämään toisarvoisia asioita yksityiskohtaisesti, nainen varmasti pyytää uutta mahdollisuutta tai vähän aikaa parisuhteelle. 

Hän saattaa lupautua muuttumaan tai pyytää miestä muuttumaan. Tämä kaikki johtaa hakoteille. Todellinen syy lopettaa suhde on sama syy, jonka perusteella menemme naimisiin. Sydämessämme vain tiedämme sen. Kun rakkautemme on pyyteetöntä, syitä ei tarvita. Syyt joiden puolesta ehkä tahdomme tai emme halua olla jonkun kanssa ovat kaikki hyvin perusteellisia tunteita, joka sydämessämme sanoo joko kyllä tai ei. Seuraavassa yksi hyvä esimerkki tapaus miehestä joka ilmaisee kumppanillensa tajuttuaan että tämä nainen ei ole se oikea hänelle:

"Hyvä rakas ystäväni Anne Mari tahdon sinun tietävän, että rakastan sinua nyt ja aina. Sekä tahdon sinun tietävän sen, että välitän sinusta todella paljon. Kirjoitan sinulle sillä, kun en pysty kertomaan tätä seuraavaa sinulle ääneen. En tahdo loukata sinua sillä minä rakastan sinua. Sinä olet erittäin ihastuttava yksilö. Ansaitset rakkautta ja palvontaa osaksesi. Olen tajunnut vaikka rakastankin sinua hyvin paljon, et ole minulle se oikea ja tahdon lopettaa suhteen. 

Olen pahoillani siitä mikäli tämä satuttaa sinua kovin ja pyydän anteeksi etten voi säästää sinua tältä kivulta, jota tämä tilanne sinussa mahdollisesti herättää. Tahdon että olet onnellinen ja tyytyväinen sekä tiedän selvästi etten ole sinulle oikea mies. Olen varma, että löydät ansaitsemasi rakkauden ja yritän itsekin löytää sen aidon ja oikean ihmisen. Aika, jonka olemme yhdessä viettäneet on ollut minulle erittäin tärkeää aikaa ja se on auttanut minua erittäin paljon kasvamaan ihmisenä eheämmäksi. Tulen aina muistamaan yhteisen aikamme rakkaudella. Sinua rakastavasti... ( kuka lienetkin=))".

Joillekkin miehille suhteen päättäminen on hyvin vaikea tehtävä. Voittaessaan tuon vaikeuden he pystyvät myös antamaan anteeksi kaikille niille naisille, jotka ovat menneisyydessä loukanneet tai torjuneet hänet. Kieltäytyminen suhteesta, jolla ei selvästikään ole tulevaisuutta on tehokasta valmentautumista sen oikean löytämiseen ja tunnistamiseen jatkossa.


Rakkaus ei edellytä täydellisyyttä, vaan rehellisyyttä


Tässä seuraavassa rakkaus näkemyksessä olen siteerannut Leo Buscaglian näkemyksiä.


Useimmat meistä valehtelevat itselleen ja muille uskomalla, että teemme sillä tavoin maailmamme yksinkertaisemmaksi ja mukavammaksi. Ajanmittaan kuitenkin valheet, vaikka kuinka pienet, tuovat mukanaan ongelmia eivätkä ratkaise  niitä. Rakkaudessa useimmat valheet syntyvät väärästä käsityksestä, että meidän on oltava täydellisiä saadaksemme rakkautta. Pelkäämme totuutta, koska se saattaa paljastaa meissä heikkouksia.

Meidän on syytä muistaa, että erinomaisuus on täydellisyyden tavoittelua, ei sen saavuttamista. Valehtelemme toisillemme, koska meistä tuntuu, että kaikkien on rakastettava meitä.  Yritämme pitää kaikki tyytyväisinä kokoajan.Vaan eihän kaikkien tarvitse rakastaa sinua äitisi lailla. Vaikka tämä olisikin mahdollista se olisi näännyttävää. Valehtelemme itsellemme välttääksemme ongelmiin puuttumisen. Opimme peittelemään epämukavia totuuksia itsepetoksella.

Totuus on, että kun kiellämme tai salaamme ongelmamme, etenkin rakkaudessa, ne tavallisesti moninkertaistuvat. Valehteleminen ei kannata. Se on merkittävimpiä syitä suhteiden kariutumiseen. Mikään ei voi olla tuhoisampaa kuin sen tajuaminen, että juuri ne ihmiset joihin olemme luottaneet, ovat pettäneet meidät. Rehellisyys on aina paras vaihtoehto. Poikkeuksia ei ole. Kaikki alkaa rehellisyydestä itsellemme ja päättyy siihen että välitämme toisista riittävästi kohdellaksemme heitä samoin.

maanantai 16. syyskuuta 2013

Rakastumisen salaisuuden selvittelyä


Tervehdys! Kyllä on löytynyt jälleen mielenkiintoisia näkemyksiä kerrottavaksi. Elikkäs seuraavassa on otteita eri sovelluksista ymmärtää rakkauden käsitettä sen useammissa muodoissaan hyvin moninaisten näkemysten kautta ja tämän asian tiimoilta olen jälleen perehtynyt ja purkanut asioita pienempiin osiin omasta näkökannastani sekä soveltamalla kirjailijalta nimeltään Harville Hendrix sekä hänen opuksestaan jonka nimike on -kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu ja jälleen omia näkemyksiäni olen soveltanut sekaan sulkeisiin. Seuraavassa kirjasta:

Eri alojen tiedemiehet ovat osoittaneet viimevuosina (huom. kirjan painos vuosi 1999) tehneensä töitä, jotta oppisimme ymmärtämään selvemmin, mitä rakastuminen itsessään oikein tarkoittaa. Eri tutkimuskentiltä on kantautunut arvokasta tietoa. Jotkut biologit tosissaan väittävät, että kosintakäyttäytyminen on määrätyllä tavalla "bio-loogista". Tämän laajan kehitysopillisen rakkauskäsityksemme mukaan me valitsemme vaistomaisesti puolisoksemme sellaisen henkilön, joka vahvistaa lajin säilymisen. Miehiä vetävät puoleensa perinteellisen kauniit naiset- naiset, joilla on sileä iho, kirkkaat silmät, kiiltävät hiukset, hyvä luusto, punaiset huulet ja rusottavat posket.

(Tiedostan sen seikan, että eihän tämä nyt välttämättä se sata prosenttinen totuus ole valinnoistasi sinun kohdallasi vaan pyydän sinua silti säilyttämään avoimen mielen tälle asialle, jotta havaitset ne keskeisimmät avaimet mitä tämä näkemys todella tarkoittaa.) Tämä ei johdu muodin oikusta vaan siitä, että nämä ominaisuudet viittaavat nuoruuteen ja terveyteen, jotka ovat merkkinä siitä, että nainen on parhaassa synnytysiässä. 

Naiset valitsevat puolisonsa hiukan erilaisin kriteerein. Koska nuoruus ja fyysinen terveys eivät ole miehen suvun jatkamisen kannalta niitä oleellisimpia seikkoja niin olennaisen tärkeätä on se, että naiset suosivat vaistomaisesti kumppaneita, joilla on selkeitä "alfa"-ominaisuuksia, kykyä hallita muita uroksia ja kantaa kotiin enemmän kuin mikä on tarpeen. Oletetaan, että uroksen ylivalta takaa perheyhteisön eloon jäämisen varmemmin kuin nuoruus ja kauneus. Näin jokin viisikymmenvuotias johtokunnan puheenjohtaja -hopeaselkäisen urosgorillan inhimillinen vastine- on naisille yhtä haluttava kuin nuori, komea sekä hyväkuntoinen vaan urallaan heikommin menestynyt mies.

Jos voimme olla hetken välittämättä tuntemastamme häpeästä, että kykymme miellyttää vastakkaista sukupuolta alennetaan synnyttämis- ja ruoan- ja rahankeruukyvyn tasolle, tämä teoria todellakin pitää määrätyssä mielessä paikkansa, kuten pikainen sanomalehden silmäily todistaa: "Menestyvä neljänkymmenenviiden ikävuoden tienoilla oleva mies, jolla on yksityislentokone, etsii viehättävää hoikkaa, kaksikymmenvuotiasta naista." jne. Mutta vaikka biologiset tekijät olisivatkin läsnä heilanetsinnässä, rakastamiseen on pakko liittyä jotain muutakin. Siirtykäämme toiselle tutkimuskentälle, sosiaalipsykologiaan, ja tutkikaamme puolison valinnan vaihtoteoriaa. Vaihtoteorian perusajatus on, että valitsemme puolison, joka on suurinpiirtein omalla tasollamme. 

Ollessamme partnerinmetsästys matkalla arvioimme toinen toisiamme yhtä viielästi kuin liikkeenjohtajat suunnittelevat yhtiöidensä fuusiota, huomioimme ulkoisen viehätys voiman, taloudellisen ja yhteiskunnallisen aseman samoin kuin erilaiset henkilökohtaiset ominaisuudet kuten ystävällisyyden, luovuuden ja huumorintajun. Kirjaamme toistemme pisteet tietokoneen nopeudella ja jos luvut vastaavat toisiaan, asiakaskello kilahtaa ja kaupankäynti alkaa. (Eli tähän vaikuttaa juurikin ne piirteet joita koemme omista näkemyksistämme katsoen hyväksi tavaksi/ominaisuuksiksi luotettavuus, avoin ja rento tyyli kertoa sekä istumisasento, katsooko tämä silmiin kertoessan asioita, puherytmin tauotus, vaikuttaako hän seisovansa sanojensa takana  jne..)

Vaihtoteoria auttaa meitä ymmärtämään puolison valintaa paremmin kuin pelkkä biologinen malli.
Meitä eivät kiinnosta pelkästään nuoruus, kauneus ja yhteiskunnallinen asema, sanovat sosiaalipsykologit, vaan meitä kiinnostaa ihminen kokonaisuudessaan. (Mielestäni tässä näkemyksen muodostamisessa vaikuttaa suuresti se kuinka me omalla kohdallamme henkilökohtaisesti hallitsemme samaistumiskyvyn kumppaniimme ja hänen ajatuksiin sekä toimintamenetelmiin.)

Mikäli esimerkiksi nainen on jo ohittanut kukkeimman kautensa tai miehen asema työelämässä on vaatimaton kaikki voi korvautua sillä, että asianomainen on viehättävä, älykäs ja myötätuntoinen ihminen. (Sekä sillä, että suhteessa on todellista läsnäoloa rakkaudella, pyyteettömällä sellaisella.) Kolmas ajatussuunta, persoonateoria, lisää rakastumisilmiöön jälleen uuden ulottuvuuden. Persoonateorian mukaan tärkeä tekijä kumppanin valinnassa on se, miten mahdollinen kosija itsetuntoamme kohottaa. Jokaisella meistä on naamio, persoona, kasvot jotka viestivät muille.

(Lähinnä kasvot viestivät sitä, mitä ilmettä, tunnetta tai olemisen puolta jota tunnet sisimmässäsi sillä käsillä olevalla hetkellä.) Persoonateoria antaa ymmärtää, että valitsemme puolison, joka kohottaa tätä omakuvaa. Keskeisin kysymys on siis: "Mitä itsetunnolleni merkitsee, jos minut nähdään tämän kyseisen henkilön seurassa?" Tämä teoria tuntuu pitävän paikkansa. (Olettaen, että meillä on pohdintojemme kautta todella mahdollisimman laaja käsitys  siitä mitä tuo itsetunto sana meille oikean oikeasti tarkoittaa).

Olemme kaikki ollut joskus ylpeitä tai ehkä hiukan noloina siitä miten olemme kuvitelleet muiden näkevän ja kokevan kumppanimme; meille todella merkitsee mitä muut ajattelevat. Vaikka nämä kolme teoriaa auttavatkin meitä ymmärtämään rakastumisen eri puolia, alussa esitetyt kysymykset ovat silti vielä läsnä ja vaille vastauksia. Mikä selittää voimakkaan rakastumisen- kuten Maggien ja Victorin kohdalla- ja huikaisevat hurmion tunteet? ja miksi- Kuten Ryanan ja Markin kohdalla- niin monilla pareilla on vastakkaisia luonteenpirrteitä?

Mitä syvällisemmin itse asiassa tarkastelemme rakastumisilmiötä, sitä puuttellisemmalta nämä teoriat vaikuttavat. Mikä esimerkiksi selittää mielen epäsorron, joka tavallisesti liittyy suhteen kariutumiseen, tämän tunteiden vaarallisen pohjavirran, joka voi hukuttaa meidät tuskaan ja itsesääliin? Eräs asiakas sanoi minulle kerran kun hänen tyttöystävänsä oli aikeissaan jättää hänet:
"En pysty nukkumaan enkä syömään. Tuntuu kuin rintani revittäisiin auki. Itken koko ajan, enkä  tiedä mitä tehdä". Tähän mennessä tarkestelemamme rakastumisteoriat antavat ymmärtää, että epäonnistuneen suhteen jälkeen olisi suoraan rynnittävä uuteen suhteeseen.

Rakastumisessa on vielä kuiten yksi arvoituksellinen lisähuomio: Makumme näyttää olevan paljon valikoivampi kuin mitkään näistä teorioista antavat ymmärtää. Ymmärtääksenne mitä todella tarkoitan miettikää hetken, monenko kanssa te itse olette seurustelleet. Olette tavanneet elämänne aikana tuhansia ihmisiä. Olettakaamme varovaisesti arvioiden, että monet sadat näistä ovat olleet ulkonäöllisesti riittävän viehättäviä tai menestyyviä kiinnittääkseen huomionne.Kun kavennamme tätä kenttää soveltamalla sosiologista vaihtoteoriaa voisimme päätyä noin viiteenkymmeneen tai sataan ihmiseen, joilla olisi tässä valintaryhmässä samansuuruinen "pistearvo" kuin teillä.

Tämän perusteella teidän olisi pitänyt rakastua kymmeniin ja taas kymmeniin ihmisiin. ( Tämän rakastumisilmiön voin omalle kohdalleni kyllä allekirjoittaa täysin vilpittömästi, sillä olen tietoisesti pyrkinyt etsimään jokaisesta ihmisestä jotain rakastettavaa ja sulkemaan ennakkokäsitykset pois mielestäni edes tuon pienen hetken ajaksi, jotta voin etsiä ja löytää jotain kaunista tässä uudessa ja niin oudossa ihmisessä. Kauneudella tarkoitan jotain hänen olemuksensa puolta. Oli se sitten hänen tapansa puhua, kävellä tai vaikka nenän muotoa ja sitä kuinka se täydentää hänen yksilöllisiä piirteitään).

Itse asiassa saan kuulla useinkin pitäessäni pariterapia istuntoja, naimattomien kanssa tällaisen väitteen: "Siellä ei vain yksinkertaisesti ole hyviä miehiä/naisia!" He ovat sirotelleet torjuntojaan ympäri maailmaa. Sitäpaitsi- ja tämä on omituisen totta- ne harvat ihmiset joihin itse kukin on tuntenut vetovoimaa, muistuttavat toisiaan varsin usein ja paljon. Pysähtykääpä miettimään hetkeksi niiden ihmisten ominaisuuksia, joita olette vakavasti harkinneet kumppaniksenne.

Jos teidän sietäisi laatia luettelo heidän luonteen ominaisuuksistaan ja piirteistä, voisitte löytää runsaasti yhtäläisyyksiä hämmästyttävän paljon. Ja kyllä ehdottomasti mukana olisi myös heidän huonoja puoliaan. Pariterapeutin ammattiroolissa voin nähdä saman varman kaavan toistuvan, jonka mukaan asiakkaani valitsevat elämänkumppaninsa. Kuuntelin eräänä iltana ryhmäterapia istunnossa miestä, joka oli ollut kolmekuukautta toisessa aviossaan. Kun ensimmäinen avioliitto oli särkynyt hän päätti ja vannoi muulle ryhmälle, ettei enää koskaan menisi naimisiin sellaisen henkilön kanssa jolla on hänen edellisen vaimonsa kaltaisia ominaisuuksia.

Hänen mielestään tämä oli pikkumainen, ahne ja itsekäs. Kuitenkin hän tunnusti illan aikana "kuulleensa" edellisenä päivänä entisen vaimonsa äänen tulevan hänen uuden kumppaninsa suusta. Hän tajusi kauhuissaan, että näillä kahdella naisella on lähes samanlaiset luonteet. (Tai sillä hetkellä hän ilmensi samankaltaista näkemystä kuin hänen aikaisempi vaimonsa vaikka hän itsessään omistaa omia yksilöllisiä puoliaan.) Vaikuttaa siltä, että jokainen meistä etsii pakonomaisesti elämäntoveria, jolla on aivan määrätyt hyvät ja huonot puolet.

(Loppu kevennyksenä ajattelin linkata tämän linkin teille kun se minulle tänään näytettiin ja minä vallan tästä liikutuin ja sain oivalluksia. Siksi pyydänkin teitä säilyttämään avoimen mielen ja avoimet korvat tälle videolle. Toivon, että ensin katsotte ja kuuntelette ja sitten laitattte videon pyörimään uudellen ja suljette silmänne ja vain kuuntelette sanoja antoisia hetkiä.)

sinun tarinasi






perjantai 13. syyskuuta 2013

Jotain mielenrauhasta


Mielenrauha on sellainen seikka, jonka me viemme jokaiseen ihmissuhteeseen ympärillämme. Mielestäni jopa yksi tärkeimpiä onnellisuuden kriteereitämme. Olemme sitten siitä enempi tai vähempi tietoisia niin se vaikuttaa suhteissamme. Tietysti tähän vaikuttaa se seikka jos odotamme jotain merkittävää tapahtuvaksi tai jotain meille tärkeätä elämässämme on juuri tapahtunut. Totta kai tässä vaikuttaa lähes kaikenlaiset paineet työilmapiirissämme, kuin myös vapaa-ajan tapahtumat ja tilanteet. Mielestäni me voimme kuitenkin tietoisella pyrkimyksellä saavuttaa jonkin asteista pysyvää mielenrauhaa eli se on sellaista, että lähes mikään tilanne ei horjuta perus mielenrauhamme tilaa ainakaan niin paljoa ettemme siitä selviäisi.

Tietysti mielestäni tämä ainakin vaatii hieman sitä itsekuria. Huomaavaiseen läsnäolemiseen liittyy mielestäni myös se että pystymme tuomaan mielenrauhamme ympärillä vallitseviin ihmissuhteisiimme.  Mielenrauhan kautta me pystymme harjoittamaan tai olemaan huomaavaisesti läsnä aitona omana itsenämme. Joka tapauksessa tässä seuraavassa on sellaiselta kirjailijalta näkemyksiä kuin Jesper Klit ja kirjan nimike/titteli on läpilyönti. Kirja on kauttaaltaan täynnä aika tuhtia ja hyödyllistä tietoa ihmissuhteita ajatellan vaan tässä yhteydessä pureudun enemmän huomaavaiseen läsnäolemiseen. Hän hahmottaa mielestäni hyvin kuinka oppia olemaan läsnä ensin itselleen ja sitä kautta kehittää myös ominaisuuksia olla sitä myös toisille. Omia kommenttejani jälleen suluissa.



Mikäli tarvitset harjoitusta huomaavaisessa läsnäolossa, voit kokeilla seuraavia perusharjoituksia. 

1. Istu alas mukavaan tuoliin hengitä syvään ja rentoudu.

2. Sulje silmäsi ja keskity hengittämiseen. Keskity hengittämään sisään ja ulos rauhallisesti nenäsi kautta samalla kun tunnet palleasi laajenevan ja supistuvan.

3. Keskity parin minuutin jälkeen vartaloosi. Tunne lattialla lepäävät jalkasi. Tunne sääresi ja tuolia koskettavat reitesi. Siirrä huomiosi käsivarsiisi, selkääsi ja päähäsi. Tuntuvatko ne kevyiltä? Rentoudu ja tunne hartioidesi rentoutuvan asteittain samalla kun hengität syvin henkäysin.

4. Kuuntele ääniä huoneessa arvioimatta.(mikä ei muuten omalle kohdalleni ollut aluksi ainakaan kovin helppoa vaan ajan myötä olen harjaantunut siinäkin. Positiivista asennetta ja anteeksiantoa vain vaati sekin toimenpide itseäni kohtaan.) Mitä kuulet? Mistä äänet tulevat? Ehkä löydät jotain ääniä joita et ole aiemmin kuullut? Tulevatko ne läheltä vai kaukaa?

5. Avaa silmäsi hitaasti ja tarkkaile huonetta. Tarkkaile jokaista esinettä ympärilläsi huolella - niinkuin näkisit sen ensi kertaa. Kiinnitä edelleen huomiota hengitykseesi ja kehoosi. Samalla kun silmäsi kesklittyvät seuraavaan kohteeseen, jota tarkastelet muodostamatta siitä mielipidettä.

6. Jatka harjoitusta seitsemän tai kymmenen minuutin ajan. Kunnes olet valmis palaamaan ekstroverttiin minääsi (Ekstrovertti käsitteestä enemmän tässä linkissä http://fi.wikipedia.org/wiki/Introvertti_ja_ekstrovertti ) 

Enemmistö meistä on tottunut pyörittämään päivittäin mielessään satoja ajatuksia ja aktiviteetteja. Joilakin tällainen harjoitus -tahdin hidastaminen ja huomaavaisen läsnäolon tietoinen lisääminen - saattaa mennä yli rajojen. Huomaavaista läsnäoloa voi kuitenkin kehittää. Huomaat että tutkimusmatka auttaa niin sinua kuin läheisiäsikin.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Rohkeus rakastaa


Tämän asian tiimoilta olen jälleen perehtynyt hieman kirjaan, joka on nimeltä rohkeus, elämä on vaarallista nauti siitä. Osholla on mielestäni sellainen jännä ja ytimekäs tyyli kirjoittaa, ainakin tässä rohkeus kirjasessaan. Itse ainakin innostuin tästä kirjasta ja se auttoi minua laajentamaan näkemyksiäni todellisen rakkauden suhteen. Pelot ovat myöskin egon rinnalla mielestäni sellaisia asioita joista on hyvä jotain tietää ihmissuhteita ajatellen. Tarkemmin ajatellen mielestäni pelkotilat on juurikin yksi oleellinen osa egon ominaisuuksia. Osho havainnollistaa kuvainnollisesti hyvin samaistuttamalla pelon ja pimeyden toisiinsa. Joka tapauksessa mielestäni syvimmät pelkomme heijastuvat meidän ihmissuhteisiimme. Aluksi voi mennä yli hilseen heh.. tai mulla ainakin meni.. vaan kun on avoin eikä heti juokse karkuun niin voi jotain oppia. Itse ainakin opin. Eli seuraavassa alkaa ote kirjasta. Omia kommenttejani jälleen suluissa.


Pelko on vain rakkauden puutetta. Kun teet jotain rakastavaa, unohdat pelon. Jos todella rakastat pelko katoaa. Jos todella rakastat syvästi pelkoa ei ole. Pelko on negatiivisuutta, jonkin puutetta. Tämä on ymmärrettävä hyvin syvällisesti. Jos et ymmärrä tätä, et koskaan voi ymmärtää pelon luonnetta. Se on kuin pimeys. Pimeyttä ei ole olemassa, se vain vaikuttaa olevan olemassa. Itseasiassa kyse on valon puutteesta.  Valo on olemassa, mutta kun viet valon pois pelko laskeutuu. Pimeyttä ei ole olemassa, koska et voi poistaa pimeyttä. Yrititpä miten kovasti tahansa, et voi poistaa pimeyttä. Et voi tuottaa sitä etkä poistaa sitä. Jos haluat tehdä jotain pimeydelle sinun on tehvävä se valon avulla. mikä on olemassa. 

Pelko on kuin pimeys. Se on rakkauden puutetta. Et voi tehdä sille mitään. Mitä enemmän yrität, sitä pelokkaammaksi tulet, koska sitä mahdottomampaa huomaat taistelun olevan. Ongelma käy yhä monimutkaisemmaksi. Jos taistelet pimeyttä vastaan, häviät. Kun olet rakastunut johonkuhun, vaikka vain lyhyen hetken, oletko silloin tuntenut pelkoa? Kun kaksi ihmistä ovat syvästi rakastuneita ja kohtaavat todella toisensa ja ovat syvässä yhteydessä keskenään - vaikka vain lyhyen hetken - suhteessa ei ole pelkoa. Se on kuin valot olisivat päällä ja pimeys karkotettu. Juuri tässä piilee salaisuus: rakasta enemmän. Jos tunnet, että olemuksessasi on pelkoa, rakasta enemmän. Ole rohkea rakkaudessa, toimi rohkeasti. Ota riski; rakasta enemmän, rakasta ehdoitta, sillä mitä enemmän rakastat, sitä vähemmän sinussa on pelkoa. Rakasta syvästi.  (Leo Buscaglialla myös hyviä näkemyksiä syvästi ja ehdoitta rakastamisesta kirjoissaan nimeltä rakkaudesta ihmiseen sekä elä täydesti tätä päivää, tie paratiisiin ja syntynyt rakastamaan.)

Kun tarkkailet, millaisia rohkeat ihmiset ovat, huomaat, että syvällä sisimmässään he pelkäävät. He ovat vain luoneet ympärilleen suojavarustuksen. Rohkeus ei ole pelottomuutta; se on hyvin naamioitua pelkoa, hyvin peiteltyä pelkoa. Kun pelko häviää sinusta tulee peloton. Peloton ihminen ei koskaan aiheuta pelkoa kenessäkään eikä anna toisten aiheuttaa pelkoa itsessään. Koska rakkaus tekee sinussa hyvää miksi asettaisit sille ehtoja? (Mielestäni on kuitenkin hyvä sopia edes jonkinmoisista säännöistä tai näkemyksien yhteen sovittamisestä keskenään ihmissuhteissa ja elellä niiden mukaan, vaikka pyrkisikin ehdottomaan rakkauteen, sillä näkemyksieni mukaan se voi palvella sinua vielä mikäli uskomuksesi ovat niiden näkemystesi suhteen niin vahvoja, että et kykene niistä kerralla täysin irroittautumaan vaan tarvit sen käsittely ajan ymmärtää uusia näkemyksiä ennenkuin voit/osaat soveltaa niitä käytännössä.)

Rakasta se tekee sinulle hyvää, se saa sinut voimaan niin hyvin. Rakasta ehdoitta, älä pyydä mitään vastineeksi. Jos voit oivaltaa, että palkästään rakastamalla muita ihmisiä voit kasvaa pelottomaksi, rakastat pelkästä rakastamisen ilosta! Tavallisesti ihmiset rakastavat vain silloin, kun heidän ehtonsa täyttyvät He sanovat: "Rakastan sinua vasta sitten, kun olet tällainen." Äiti sanoo lapselleen: "Rakastan sinua vain jos käyttäydyt kunnolla." Vaimo sanoo miehelleen: "Voin rakastaa sinua vasta sitten, kun olet tällainen." Kun kaikki asettavat ehtoja rakkaus häviää.

Rakkaus on ääretön taivas! Et voi pakottaa sitä kapeaksi, asettaa sille ehtoja, rajoittaa sitä. Jos päästät raikasta ilmaa sisälle kotiisi ja suljet sen sinne - suljet kaikki ikkunat ja ovet - niin pian tuo ilma ummehtuu. Rakkaudessa on aina vapautta; jos suljet sen ahtaaseen tilaan, siitä tulee pian ummehtunutta ja tunkkaista. Tämä on suuri ongelma koko ihmiskunnalle. Kun rakastut, kaikki näyttää kauniilta, koska silloin et aseta ehtoja. Kaksi ihmistä lähestyy toisiaan ehdoitta. Kun he ovat asettuneet aloilleen ja alkaneet pitää toisiaan itsestään selvyytenä, he alkavat myös asettaa ehtoja: "Sinun täytyy olla tällainen, sinun sietäisi olla tuollainen, vasta sitten rakastan sinua." Aivan kuin rakkaudessa olisi kyse vaihtokaupoista. Kun et rakasta täydestä sydämestäsi. ( Tai mieleni tekisi kuvata paremminkin yhä laajenevasta rakkauden sydämestäsi.), käyt vaihtokauppaa. Tahdot pakottaa toisen muottiisi. Tekemään jotain itsellesi, ja vasta sitten rakastat häntä; muutoin petät rakkautesi. Käytät rakkauttasi rangaistuksen tai pakottamisen välineenä, et ole oikeasti rakastava. Sinä joko kieltäydyt antamasta rakkauttasi tai sitten suostut antamaan sitä, mutta molemmissa tapauksissa rakkaus itsessään ei ole tärkeintä, vaan jokin muu on tärkeintä.

Mitä enemmän rakastat sitä enemmän saat rakkautta osaksesi. Mitä vähemmän rakastat sitä enemmän vaadit sitä osaksesi muilta, sitä vaikeampaa muilla on rakastaa sinua, sitä sulkeutuneemmaksi tulet, ja sitä enemmän egosi rajoittaa sinua. Tulet herkkänahkaiseksi - vaikka joku lähestyisi sinua aikeenaan rakastaa sinua, alat pelätä, koska rakkaudessa on aina mahdollisuus tulla hylätyksi, jätetyksi. Kukaan ei rakasta sinua - tämä on syöpynyt syvälle mieleesi. Miten tämä mies yrittää muuttaa mielesi? Yrittääkö hän rakastaa sinua? Tässä täytyy olla jotain vialla, yrittääkö hän petkuttaa sinua? Hänellä täytyy olla jotain kieroa mielessään. Suojelet itseäsi; et anna kenenkään rakastaa itseäsi etkä itse rakasta ketään. Sitä on pelko. Silloin olet yksin maailmassa, olet niin ypöyksin erillään muista. Mitä pelko oikein on?

Pelko on sitä, että tuntee itsensäerilliseksi olemassaolosta. Sinut on jätetty yksin. Lapsi itkee yksin kotona, kun äiti, isä ja muu perhe ovat teatterissa. Ympärillä on valtava yksinäisyyden tunne. Lapsi itkee ja parkuu sängyssään. Tätä on pelon tilassa oleminen. Pelko nousee esiin kun sinut on kasvatettu, ettet anna rakkaudelle mahdollisuutta. Koko ihmiskunta on opetettu tekemään muita asioita, ei rakastamaan. Meidät on opetettu tappamaan. On olemassa armeijoita, joissa opiskellaan vuosikausia tappamista! Meidät on opetettu laskelmoimaan; on olemassa korkeakouluja ja yliopistoja joissa opiskellaan vuosikausia sellaisia menetelmiä, joita käyttämällä ei joutuisi muiden huijaamaksi, vaan osaisi itse huijata muita. Mutta missään ei ole annettu mahdollisuutta rakastaa - rakastaa vapaasti.

Miksi? Sillä kun vanhemmat pelkäävät rakkautta. Sillä kun nuori mies rakastuu nuoreen naiseen, hän perustaa oman perheen ja lähtee pois. Hän kääntyy luonnollisesti omaa perhettään vastaan, hän kapinoi sitä vastaan sanomalla: "lähden pois ja perustan oman perheen." Hän valitsee omanlaisensa naisen. (Kirjassa kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu on kuvattu hyvin näitä valinta kriteereitä miehiemme ja vaimojemme valintojen suhteen. Auttoi ainakin minua käsittämmään noita valinta kriteereitä sekä olen sen asian laidan kannalta törmännyt samaiseen näkemykseen useidenkin eri lähteiden pohjalta niin mielestäni se ei silloin  voi kovinkaan väärä näkemys olla.)

Yhteiskunta ei salli rakkautta, sillä jos ihminen on syvästi rakastunut, häntä ei voi ohjailla ulkoapäin. Et voi lähettää häntä sotaan, koska hän sanoo: "Olen niin onnellinen täällä missä olen! Mihin oikein aiotte lähettää minut? Ja mksi minun sietäisi lähteä tappamaan muukalaisia, jotka kenties asuvat onnellisina omissa kodeissaan? Ei meillä ole erimielisyyksiä, ei meillä ole mitään riitaa keskenämme..." Jos et rakasta, et ole maistanut elämää; rakastat kuolemaa. Pelko tappaa, pelko tahtoo tappaa. Pelko tuhoaa, rakkaus luo uutta. Kun rakastat, tahdot luoda uutta - haluat kenties laulaa, maalata, kirjoittaa runoja, mutta et tahdo  ottaa konekivääriä atomipommia ja rynnätä tappamaan silmittömästi tuiki tuntemattomia, jotka eivät ole tehneet sinulle mitään pahaa ja jotka tuntevat sinua yhtä vähän kun sinä heitä.

Rakkaus on todellinen olemuksesi. Rakkaus on tietoisuuden luonnollinen tila. Se ei ole helppoa eikä vaikeaa; noilla sanoilla sitä ei voi kuvata. Se on kuin hengittäminen! Se on sydämen syke, kuin veri, joka virtaa suonissa. Rakkaus on todellinen olemuksesi.. mutta rakkaudesta on tullut lähes mahdotonta. Rakkaus on vaarallista koska se tekee sinusta yksilön. Eivätkä valtio tai kirkko ole lainkaan kiinnostuneita yksilöistä. Ne ovat kiinnostuneita lampaista. Ne ovat kiinnostuneita ihmisistä, jotka vain näyttävät ihmisiltä, mutta niiden sielut ovat tallattu niin täysin, tuhottu niin täysin, että niitä on miltei mahdotonta palauttaa ennalleen. Tehokkain tapa tuhota ihminen on tuhota hänen spontaniutensa rakkauden suhteen. Jos ihmisessä on rakkautta, kansakunnat katoavat; kansakuntien olemassaolo perustuu vihaan. Jos rakkaus vallitsee, kuka menee kirkkoon tai temppeliin? Minkä ihmeen vuoksi? Ihmiset etsivät Jumalaa, koska heillä ei ole rakkautta.

Jumala on vain kadonneen rakkauden korvike. Koska et ole onnellinen, koska et tunne rauhaa, koska et koe hurmiota, etsit Jumalaa - miksi kukaan muuten vaivautuisi? Kuka viitsisi? Jos elämä on kuin tanssia, olet jo saavuttanut Jumalan. Rakastava sydän on täynnä jumaluutta. Ei tarvitse etsiä mitään, ei tarvitse rukoilla, mennä kirkkoon tai papin luo. Rakkaus antaa rohkeutta, se poistaa pelon. Pelokas ihminen on itsetuhoinen, elämänvastainen. Elämä tuntuu hänestä vaaralliselta, sillä jos hän elää, on myös rakastettava. Miten siis voisi elää? Aivan kuten keho tarvitsee elääkseen happea, sielu tarvitsee elääkseen rakkautta. Rakkaus terävöittää älyä, pelko tylsistyttää sitä. Jos ihminen jätetään rauhaan eikä häntä turmella, rakkaudesta tulee hyvin yksinkertaista. Siinä ei ole ongelmia. Se on kuin virtaava vesi tai leijaileva usva, kuin kukkiva puu tai livertelevä lintu. Se on luonnollista ja niin spontaania!






sunnuntai 18. elokuuta 2013

Uusien ja vanhojen aivojen yhdistyminen



Tässä näkemyksessä auttaa meitä ymmärtämään asiaa paremmin ote kirjasta nimeltä kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu kirjailijalta Harville Hendrix. Ja jälleen mielestäni voi soveltaa myös avoliitossakin seuraavassa ote kirjasta. Omia kommentteja jälleen suluissa.


Millä tavoin avioeläma muuttuu, jos uudet aivot ovat tehokkaammin mukana? Tässä esimerkki tavanomaisesta tilanteesta miehen ja vaimon välillä ja siitä, miten se mahdollisesti käsiteltäisiin alitajuisessa avioliitossa, tyypillisessä vanhojen aivojen reaktioiden ohjaamassa rakkaussuhteessa, ja miten tietoisessa avioliitossa, ihmissuhteessa, jossa vanhoja aivoja hillitään järjen avulla. Kuvitelkaa, että syötte aamiaista tyytyväisenä ja puolisonne alkaa moittia teitä siitä, että olette antaneet paahtoleipien palaa. Vanhat aivonne, tuo ikuinen turvallisuutenne vartija, yllyttävät teitä välittömästi vastahyökkäykseen tai pakoon. Niille ei merkitse mitään se, että  teitä moittinut henkillö on teidän puolisonne; niille merkitsee vain se, että teitä vastaan on hyökätty. ( Tai niin te sen koette vaikka se ei välttämättä sitä juuri olisikaan ainakaan kumppaninne mielestä.) 

Ellette keskeytä vanhojen aivojenne automaattista reaktioita, vastaatte välittömästi puolisonne moitteeseen murhaavalla huomautuksella; "voi olla, että olen polttanut paahtoleivät, mutta sinä siinä olet sotannut marmeladia pitkin pöytää!" Tai voitte toisaalta yrittää päästä tilanteesta lähtemällä huoneesta tai hautautumalla sanomalehteen. Menettelystänne riippuen kumppaninne tuntee itsensä joko uhatuksi tai hylätyksi ja tulee mitä todennäköisimmin iskemään uudelleen. Tunteiden ikiliikkuja siirtyy sisässänne uudelle vaihteelle, ja teiltä on evätty toivottu lopputulos, miellyttävästa ja kodikkaasta yhteisestä kokemuksesta viihtyisästä aamiaisesta. Juuri näissä tilanteissa uudet aivot sietäisi pakottaa palvelukseen ja keksimään rauhanomaisempi ratkaisu. Eräs keino olisi toistaa omin sanoin kumppanin sanoma neutraalilla äänellä, hyväksyä se tosi asia että toinen on suuttunut mutta olla ryntäämättä omiin puolustusasemiin. Voisitte esimerkiksi sanoa jotain tämäntapaista: "Sinua tosiaan harmittaa, että olen antanut paahtoleipien palaa". Kumppaninne voisi vastata: "Niin harmittaakin! Minua kyllästyttää nähdä miten paljon ruokaa täällä hukataan. Ole ensi kerralla huolellisempi!". Ja te voisitte käyttää yhä hyväksenne uusien aivojenne tahdikkuutta ja vastata taas kerran itseänne puolustelematta: "Olet oikeassa meillä tosiaan menee ruokaa hukkaan. Hankin jatkojohdon ja tuon paahtimen tähän lähemmäksi niin, että voin pitää sitä paremmin silmällä".

Kumppaninne rauhoittuu ja tulee taipuisammaksi, sillä järkevä äänenne ja suhtautumis tapanne auttavat riisumaan hänet aseistaan sinua vastaan. Ja lausuu jotain tämän tapaista "Hyvä ajatus. Ja kiitos että et menettänyt malttiasi. Taidan olla vähän kireällä tuulellä tänä aamuna. Minulla on töitä rästissä, enkä ymmärrä miten niistä selviän". Koska olitte halukas ottamaan riskin vastata vihaan uudella ja luovalla tavalla, teistä on äkkiä tullut luottamuksenarvoinen uskottu eikä nyrkkeilykehän harjoitusvastustaja. Kun olette hioneet taitojanne suhtautua moitteisiin rakentavalla tavalla lähtemättä puolustusmenetelmiin, huomaatte erään tärkeän seikan: Useimmissa kanssakäymisissä puolisonne kanssa olette itse asiassa enemmän turvassa sillon, kun olette puolustautumatta ja menette enemmän häntä vastaan, sillä silloin hänestä tulee liittolainen eikä vihollinen. Opitte hillitsemään vaistomaisia vastahyökkäyksiänne uusien aivojenne avulla, jotka toisin kuin vanhat aivonne ymmärtävät, ettei moite paahtoleipien palamisesta ole sama asia kuin kimmpuun käyminen leipäveitsen kanssa. Voi tuntua omituiselta, mutta tämä vie teitä lähemmäksi tämän vaistomaisen puolustusmekanismin tähtäämää päämäärää, joa on teidän säilymisenne  vahingoittumattomana ja turvassa tästä tilanteesta.


(Tämä on mielestäni erittäin hyvä ja käytännön läheinen esimerkki päästä käsiksi näihin meidän toiminta tapoihin ja näihin asioihin ja tapahtumiin vaikuttaa juurikin se seikka, kuinka me olemme oppineet meidän kasvatus vanhemmiltamme menetellä näissä tilanteissa sillä olemme sen katsoneet siten, että nuin on toimittava olkoon se sitten ollut millainen tapa tahansa menetellä... Esim.. Lyödä, vältellä, syytellä yms..)

maanantai 27. toukokuuta 2013

Terves!

Elikkäs aikeeni on luoda tänne tekstiä ihmissuhteista, ihmismielestä ja niiden toiminnasta sekä tilasta kuten itse asian näen ja koen olevan. Tekstistä voi löytyä muuan kirjoitusvirhe ja uskon että tästäkin huolimatta asia käy silti ilmi.. suurilta osin ymmärrettävästi, joten pyydän hieman kärsivällisyyttä. Toivon että näistä esimerkeistä on todella apua siellä jossain. =)

Olen jo usemman vuodenajan tutkaillut näkemyksiä ihmismielen toiminnasta ja pyyteettömästä rakkaudesta. Aiheisiin olen pureutunut kirjojen kautta sekä youtube kanavaa olen myös hyödyntänyt eri lähteistä sekä elokuvat ja olen ammentanut myös ihmissuhteista ympäriltäni ja elävästä elämästä ylipäätään. Lähinnä jokaisesta lähteestä olen ammentanut oman maailmankatsomukseni mukaan. Tämä tarkoittaa mielestäni ainakin, että olen ottanut aina sen tiedon itselleni jota olen voinut soveltaa jo olemassa oleviin näkemyksiini tai niitä muokaten. Joka tapauksessa olen tullut aika vahvasti siihen tulokseen, että on aiheellista jakaa näkemyksiä oppimastani myös muille. En tarkoita sitä että nämä nakemykseni olisivat ainoita oikeita tapoja toimia vaan mahdollisena vaihtoehtona entisten tilalle/rinnalle. Joka tapauksessa pyydän teitä toimimaan tämän tiedon suhteen juuri niin kuin teille itsellenne parhaiten sopii.

Pyrin päivittämään tätä blogia aina kerran viikkoon vähintään. En vielä sido itseäni mihinkään tiettyyn päivään vaan katson mitä tuleman pitää sisällään tämän suhteen ja etenen sen myötä sitten. Olen tutkinut asioita siten, että ne ovat vahvistuneet useiden eri lähteiden kautta ja näkemyksiä olen sitten kokeillut käytännössä ja havainnut että ne jopa toimivat. Se on tuonut voimaa omiin näkemyksiini ja muokannut niitä sekä myös valanut uskoa siihen että näissä mahdollisesti on jotain perääkin.

Lähteet olen pyrkinyt asioiden yhteydessä mainitsemaan ja olen pahoillani siitä mikäli joissain yhteyksissä ne jää mainitsematta ja mikäli tämä aiheuttaa mielen pahoittamista tai koet itsesi jotenkin loukatuksi. Pyrin korjailemaan tekstiä aina tilanteiden mukaan sillä lähteiden innoittamana tämä voi välillä unohtua.

Ensinnäkin tahdon ilmaista, että rakkaus on aina henkilökohtainen näkemys vaan on se kuitenkin aina opittavissa uudelleen. Sillä se on opittu siten kuin perhe ja kodin ympäristö sen sinulle kasvuiässä ovat osoittaneet, olet sitten ollut enempi tai vähempi tietoinen siitä. Yksi hienoimmista ihmisistä joita olen tutkaillut tai ainakin merkittävimmistä minulle henkilökohtaisesti on Bruce Lee ja ymmärrän hyvin, että monien mielestä hänen imagoon sisältyy ainoastaan  "taistelupukarin luonne" vaan tarkemmin perehdyttyäni Lee kuvaa että hän näkee taistelulajin taitamisen olevan rehellistä itseilmaisua minä sovellan tuota näkemystä myös rakkauden osoittamiseen eli rakkaus on mielestäni hyvinkin pitkälle rehellistä itseilmaisua. Hienotunteisuudella tosin höystettynä niin siinä säilyy se arvostus kumppanin ihmisyyttä kohtaan.

Bruce Lee myös kuvaa että tieto ei riitä ja sitä on sovellettava. Voin yhtyä tuohonkin näkemykseen eli sitä tietoa on sovellettava niihin aikaisempiin uskomuksiisi ja näkemyksiin käytännössä.. Ja tuo soveltaminen itsessään on jo prosessi. Mielestäni on hyvä ottaakkin uusia asioita siten että antaa niiden itse tavallaan laskeutua sillain ajan kanssa. Eli ei yritä kauhomalla oppia heti kerralla kaikkea tietoa. Vaan varmasti siinä aiheessa joka sinut herättää jotenkin tai havahduttaa miettimään niin silloin uskon että siinä on jotain mitä voit oppia laajentaaksesi omaa maailmankatsomustasi.

Jiddu Krhisnamurti kuvaa että totuus löytyy vain kumoamalla se. Mielestäni tuohon näkemykseen sisältyy se että tutkit sitä mikä on tämän hetken totuutesi itsesi suhteen ja kumoat sen. Eli lähdet miettimään että miksi olen tätä mieltä jostain asiasta ja sen kautta tutkit onko se edes todellisuus pohjainen ja aiheellinen näkemys sinun muiden uskomustesi suhteen tai oletko oikeasti edelleen tuota mieltä? Mikäli tulee jonkun ihmisen kanssa jotain riita tilanteita niin mielestäni on hyvä pohtia myös sitä, että miksi hän on jotain mieltä vahvasti kokemastaan asiasta. Sillä hänellä todennäköisesti vain on omat vahvat motiivit ja tarkoitusperät omaksi kokemalleen asialleen. Mielestäni se ei ole silti huono asia varsinkin mikäli olet vilpittömästi halukas ymmärtämään hänen todellisia tarkoitusperiään.


Omakohtainen kokemus voi selventää tätä asiaa eli minulla oli tilanne ihmissuuhteessani; olin vahvasti oman asian kannalla vaan tahdoin myös ymmärtää ystäväni näkemyksiä ja siksi tavallaan meninkin hänen kenkiin ja pyrin näkemään asiat hänen silmillään sekä hänen ymmärryksensä tasolla siten kuin olin sen itse omaksunut olevan ja oivalsin että nyt tiedän miksi hän on omaa mieltä asiastaan. Eli hänellä oli oma kohtaiset kokemukset hänen menneisyydessään ja hän oli  luonut tietyt näkemykset ja vahvat uskomukset noiden kokemuksien pohjalta. Ja siiinä samassa ymmärrykseni ja rakkauteni häntä kohtaan syveni. Eikä hän tahtonut, uskaltanut tai ollut valmis tulemaan tietoiseksi minun todellisista tarkoitusperistäni sillä häntä pelotti  liikaa sillä hetkellä ymmärtää minua joten sen kautta ymmärrän hänen motiivinsa ja se helpotti minua suuresti.


Mitä muuta Rakkaus on?

Rakkaus edustaa mielestäni mielen rauhaa, jatkuvuutta ja vapautta. Tehän tiedätte varmasti sen kun monet ihmiset tahtovat hullaantua ja rakastua aina vain uudestaan ja uudestaan. Sillä unohdamme sen kuinka oppia rakastamaaan. Tietyllä tavalla rakkaus edustaa myös todellista itsensä kohtaamista. Rakkaus on myös sitä, että tiedostaa miksi rakastaa jotakin tai jotakuta. Rakkaus on rakastamista nyt ja aina. Rakkauden tila.

Rakkaus on kuten tuli. Se leviää kulovalkean tavoin ja vain vapaasti levitessään voi tietää mitä todellinen rakkaus on. Sillä rajoitettuna kulovalkeana ei voi täysin ymmärtää syvällistä rakastamista. Rakkaus on kokemusperäinen seikka. Eli henkilökohtaisen kokemuksen tai oivalluksen kautta opittavissa. Rakkaus on kuten ehdoton ja pyyteetön anteeksianto.

Rakkaus hyväksyy puutteet heikkoudet ja vahvuudet. Rakkaus on henkistä kypsyyttä. Rakkaus rakastaa vastustuksesta huolimatta vaan ei pakottamalla. Rakkaus vapauttaa ja päästää menemään sekä ihmiset,  tilanteet, ajatukset ja tapahtumat. Rakkaus ei pyydä vaan kaiken se antaa. Kaiken se kestää ja kaikessa se kasvaa ja lujittuu. Kaiken se ymmärtää jopa pimeydenkin. Mielestäni siten voi ymmärtää pimeyden kun tajuaa sen mikä siihen johtaa ihmisessä. Mielestäni hyvin usein tämän pimeyden lähteenä on pelko. Pelko jostain asiasta, tilanteesta, tapahtumasta tai ihmisestä.

Tunteet ja kuinka ilmaista niitä?


Tunteet ovat energiaa ja energian on mentävä jonnekkin. Eikö? Mikäli tuo energia jää ilmaisematta se jää sisällesi hautumaan. Kaikkien sisäisten energioiden tulisi olla tasapainossa sisäisten ja ulkoisten energioiden kanssa. Ainoat tunteet, jotka voit parantaa, ovat sellaisia jotka ilmaiset, tunnet ja koet. Tunteaksemme tunteemme, meidän tulee olla tarpeeksi rohkeita kohtaamaan oma haavoittuvuutemme.

Haavoittuvuudelle antautuminen voi olla hyvinkin haastavaa ja pelottavaa mikäli vertaamme haavoittuvuutta suoraan loukkaantumisen tunteeseemme. Joten tuntuu todella riskialttiilta kohdata oma haavoittuvaisuus ja tulla tutuksi omien tunteidensa kanssa. Mikäli toinen osapuoli kumppaneista on loukkaantunut jonkun asian suhteen. Yksi hyvä tapa on ilmaista tämä ääneen kuten:
(Voit täyttää seuraavan osion kolmen pisteen jälkeen jatkuvan osion omilla pulmiisi liittyvillä aiheillasi.)

Ymmärrän täysin että olet loukkaantunut. Olen pahoillani, että tunnet niin. Tiedän että osaan välillä olla vaikea ihminen sillä... ja tämä mahdollisesti johtaa tilannetta lähemmäs ratkaisua. Toinen versio voi olla seuraavanlainen: Minä todella välitän sinusta sellaisena kuin olet tunteinesi päivineen. Olen pahoillani siitä, mitä joudut kohtaamaan enkä voi täysin ottaa tunteitasi taakakseni vaan voin auttaa sinua käymään niitä lävitse parhaiden kykyjeni mukaan ja olemaan tukenasi.

Käytämme tämän kaltaisia esimerkkejä tutkiaksemme tuon kaltaisia tunteita kun pyrimme löytämään ja pääsemään käsiksi todellisiin ongelmiimme. Kertoaksemme rehellisesti mitä käymme läpi tunteiden maailmassamme. Seuraavassa siitä kuinka purkaa tunnetiloja tai avaimia edes hiukan ymmärtää niitä paremmin.

Tunteiden huoneet

Tahdon sinun kuvittelevan talon jossa on viisi eri ovea ja jokaisen oven takana on eri tila omille tunteilleen. Perustuen siihen keitä olemme ihmisinä. Jokainen ovi vie sinut eri tunnealueille. Meidät on kasvuympäristössämme opetettu menemään tunteiden suhteen tietyille alueille vaan ei toisille. Joillekkin on soveliasta mennä surullisuuden ja pettymyksen tilaan. Vaan vihantila jää käymättä, joten tämä henkilö on opetettu, että on soveliasta mennä toisen oven takana olevaan tilaan vaan ei ensimmäisen oven taa.

Parantumisemme riippuu meidän omasta halukkuudestamme mennä nuiden  jokaisen oven takana sijaitsevaan tilaan. Ilmaisemaan täysin rehellisesti jokaista tunnetta, jonka tunnemme. Me ilmaisemme tätä totuutta käymällä tunteita läpi tietyssä järjestyksessä. Tässä hieman lisää tunteiden ovien järjestyksestä;

1. Ovi

Viha, mielipaha, raivo, syyttely ja vastahakoisuus.

2. Ovi

Pettymys, surullisuus ja kipu

3. Ovi

Turvattomuuden tunne, pelkotilat, huonot muistot ja syvät haavat.

4. Ovi

Ymmärrys, empatia, vastuullisuus ja katumus.

5. Ovi

Rakkauden, ratkaisujen, toiveiden ja yhdentymisen tila itsemme ja toisten ihmisten kanssa.

Mitä voit tehdä konkreettisesti?


On ainakin sellainen vaihtoehto, että menet tilaan, jossa et tule häirityksi kenenkään taholta. Seuraavaksi voit ilmaista tunteesi joko paperille kirjoittamalla tai puhella ne  ääneen. Pyri siihen, että ilmaiset kaikki tunteesi kulkemalla  jokaisesta ovesta ensimmäisestä viidenteen. Alkamalla vihasta ja siirtymällä eteenpäin listallasi. Tässä esimerkki kuinka edetään; Mene ja istu omaan tilaasi, joka on häiriötön ja ajattele jotain konflikti tilannetta ja ala ilmaista vihaa jota tuohon tilanteeseen liittyy, irroittele täysilllä..=) Kerro mistä kaikesta olet vihainen ja miksi... Kadun sitä... syytän sinua... Tässä on tarkoitus lmaista syvimmät ja pimeimmät puolet tunteistasi. Kun olet ilmaissut vihasi ja muut sen oven takana olevat kohtaamiesi tunteiden aallot siirry seuraavalle ovelle

Eli kuljet oven läpi joka vie sinut tilaan, jossa sijaitsee pettymys, surullisuus ja kipu. Esim. sanomalla; Olen niin pettynyt kun mikään, mitä suunnittelen ei toteudu minun toivomallani tavalla. Olen niin surullinen kun tunnen, että rakkaus on kadonnut suhteestamme... Sen jälkeen kun olet ilmaissut kaikki tunteesi liittyen kipuun ja pettymykseen sekä surullisuuteen siirrymme kolmannelle ovelle.. Kolmannen oven takaa löytyvät tunteet ovat: turvattomuuden pelko syvät haavat, huonot muistot jne.. esimerkiksi;
Olen niin peloissani, että vartaloni ei miellytä muita ihmisiä. Pelkään etten ole se ihminen, jonka kanssa aloit seurustella... Pelot ovat jotenkin aina kytköksissä menneisyytemme kokemuksiimme. Siksi me yleensä ylireagoimme vaikeuksiemme hetkella. Aivan pienimmissäkin ongelma tilanteissa. sillä ne ovat yhteydessä suurempiin kokonaisuuksiin. 

Tämän jälkeen kun olet kohdannut kaikki tunteesi turvattomuuden, pelkojen ja syvien haavojen ja muistojen suhteen älä ylläty mikäli sinulle tulee suuri helpotuksen tunne ja reagoit ehkä itkemällä tai nauramalla. Tämä on se haavoittuvuuden tila, jota todella etsimme. Tässä on todellinen eheytymisen mahdollisuus ja kasvu parempaan alkaa olemaan itsestään selvää. Nyt siirrymme neljännelle ovelle, jonka takana ovat  ymmärryksen empatian ja katumuksen tunteet. Voit ilmaista tunteesi vaikka näin; "Ymmärrän kuinka vaikeaa voi olla ihmisen kanssa, joka ei ole samankaltainen henkilö johon tutustuit vuosia aiemmin" "Kadun sitä että itsearvostukseni on niin alhainen, että en voi hyväksyä sitä kun näen sinut juttelemassa jolle kulle toiselle ihmiselle, että olet vaikeassa tilanteessa kanssani " 

Kun nämä tunteet on ilmaistu liittyen  ymmärrykseen, empatiaan ja katumukseen siirrymme viidennelle ovelle Joka on rakkauden, toiveiden, aikomuksien ja yhdentymisen tila. Näin voit ilmaista tunteitasi; Minä todella rakastan sinua sellaisena kuin olet. Minä todella välitän siitä kuinka sinä ajattelet minusta. Minä todella toivon että meillä voisi olla enemmän sellainen suhde, että voisit sanoa kenelle tahansa mitä tahdot ilman, että sillä olisi mitään tekemistä meidän suhteemme kanssa. Minä tahdon että annat minulle tilaa ja aikaa välillä jotta minulla jäisi mahdollisuuksia toteuttaa itseäni omien harrastusten kautta. Sillä siten voin päästä yhteyteen niiden ominaisuuksien kanssa jotka todella ilmaisevat sitä, kuka minä olen. Saavutan näin myös lisää itseluottamusta.

Kun olet käynyt koko prosessin läpi olet päässyt todella tuntuvasti yhteyteen itsesi kanssa. Sillä totuus sijaitsee kaikkien näiden ovien takana. Henkinen hyvinvointisi kohenee kun  pääset käymään läpi kaikki todelliset tunteesi. Silloin voit tutkia henkistä paranemistasi  ja kirjoittaa vaikka sähköpostia pääkohdistasi kumppanillesi. Ilman muuta voit pitää tämän tiedon vain itselläsikin. Tunteiden tutkiminen ja läpikäyminen on lähinnä se tärkein seikka. Auttaa huojentamaan omaa oloa sekä ymmärtämään sitä mitä on oikeasti olla ihminen.

Toinen vaihtoehto voi olla esim. viedä tunteiden ilmaisu lähemmäs tuota ihmistä, kuten esimerkiksi siten, että ilmaiset tunteet suoraan kyseiselle henkilölle joka herättää sinussa tiettyjä tunteita. Tämän voi ilmaista esim. näin: Juuri tämä piirre sinussa ärsyttää kun et anna minulle tilaa olla oma itseni. Minulla on sellainen tunne kuin olisin jatkuvasti esiintymiskokeessa sinun edessäsi ja en henk.koht. pidä tuosta tunteesta. Mikäli tämä ei yhtään auta tilanteen ratkaisussa voi olla aiheellista niinkin radikaali toimenpide, että päätät vain oman hyvinvointisi kannalta pitää vähemmän yhteyttä tuohon nimenomaiseen ihmiseen. Siitä hetkestä lähtien voit olla enemmän oma itsesi vapautuneemmin. Kolmas vaihtoehto on niin, että kerrot toiselle mikä sinun mieltäsi kaivertaa ja sitten kumppanisi kertoo sinulle mikä hänellä vaivaa ja kumpikin kuuntelee toista hiljaa keskeyttämättä.  Näin tehdessänne voitte löytää todellisen ratkaisun välttääksenne suurta riitaa tai eron hetkeä.

Tämän tunteiden läpikäymisen myötä on täysin luonnollista olla kytköksissä tuohon alkumateriaan. Alkumateriaan, jota niin monet pakenevat buukkaamalla aikataulunsa piripintaan täyteen tai liiallisella alkoholin nauttimisella, toisten auttamisella ja työkiireillä niin että ei ole hetken rauhaa. Tämä on todellisen itsesi kohtaamisen hetki ja tästä alkaa todellinen itsensä tunteminen. Kun annat itsellesi luvan olla kosketuksissa tuohon alkumateriaaliin paraneminen on silloin silkka muodollisuus mielestäni ja elämäsi alkaa sujumaan vähemmällä vaivalla paremmin. Ilmaisemattomat tunteet kertyvät kehoon ja aiheuttavat ongelmia kehon terveyden tilassa, joten mielestäni on aiheellista ilmaista ne.

Avaimia ihmissuhteiden hallintaan


Riitatilanteissa anna kumppanisi ymmärtää että sinä olet halukas tukemaan häntä auttamalla selvittämään mikä on hänen pelkonsa. Siinä määrin, mitä sinä koet hänen heijastavan sinuun hänen omien pelkojensa suhteen. Mikäli hän on pelokas ilmaisemaan omia pelkojaan, niin silloin et voi tehdä juuri mitään häntä auttaaksen. Tällaisissa tilanteissa mielestäni viisain ratkaisu on menetellä siten, että lähtee pois tilanteesta, sillä riitely ei välttämättä auta ketään mikäli kumpikaan ei ole halukas ymmärtämään toisen todellisia motiiveja. Ihmiset yleensä heijastavat omat pelkonsa toisiin, jotta heidän ei tarvitse kohdata sitä itsessään. 

Voit aina tarjoutua auttamaan, että ainoa keino mikä heillä on tällä hetkellä niin se on se, että he heijastavat pelkonsa sinuun. Eli hän kokee sinut uhkaksi elämälleen. Voit sanoa, että tarkoitukseni ei ole saada sinua pelokkaaksi, sillä minä rakastan sinua sellaisena kuin olet. Ja sitten kerrot avoimesti ja rehellisesti ripauksella hyväsydämisyyttä, että miten koet hänen heijastavan pelkojaan sinuun.

Esimerkiksi: Olet kumppanin kanssa vahvasti eri mieltä ja kumppani ottaa vahvasti puolustelevan kannan ja tyrmää ajatuksesi täysin vedoten siihen mitä hän siinä tilanteessa pelkää. Sinä taas puolustat omia näkökantojasi. Astiat ja aterimet lentelee tai jotai muuta.. Aika pulmallinen tilanne jo itsessään. Tässä juurikin auttaa se että on valmis tulemaan puolitiehen vastaan. Eli pyrkii ymmärtämään sen miksi toinen näkee tilanteen niinkuin näkee. Totta aina paras tilanne on se, että molemmat ovat halukkaita tutkimaan tuota tilannetta yhtä avoimesti. Aina kuitenkaan tilanne ei ole niin rakentava. Silloin anteeksiannon on myös hyvä tulla kuvioihin. Ymmärryksen kautta se myös tavallaan tuleekin jo itsessään mielestäni ainakin. Anteeksianto vapauttaa, eikä se tarkoita että hyväksyisi toisen teot. Antamalla anteeksi vapautat itsesi kielteisistä tunnesidoksista.

Ego

avaimia egon ymmärtämiseen


Ego pelkää ja laskelmoi. Ego on se dominoiva osa meissä, joka tahtoo hallita lähes kaikkea elämässämme. Sekä mieltä, kehoa että henkeä ja varsinkin toisia ihmisiä. Ego sanoo minun tavallani tai ei ollenkaan. Ego ylpeilee titteleillä, meriiteillä ja materialla. Ego on se, joka tahtoo voittaa keinoja kaihtamatta, sillä häviö merkitsee egolle lähes kuolemankaltaista tapahtumaa ja se on anteeksiantamaton tilanne. Mielestäni egoa on hyvä sietää vain tietoisuuden tilan mittarina.

Ego hakee liikkeillään ja eleillään voimaa ajamalleen asialleen. Esimerkkejä tällaisista tilanteista ovat: Voimakas sisään hengitys nenän kautta puheen lopetettuaan sekä maiskuttelu kun on saanut sanottavansa sanottua sekä sellainen liikehdintä, että nojaa toisella kädellä seinään näin ollen ajatellen, että saa yliotteen keskustelutoverista. Yhtenä esimerkkinä voin vielä ilmaista sen että keskustelun lomassa naputtaa sormillaan pöytään ja hakee voimaa sanomalleen sen kautta. Totta kai tässäkin on monta monessa ja moni seikka vaikuttaa kuten se mitä sanotaan ja miten. Kauttaaltaan voin kuvata että nämä on vahvimmat ja selkeimmät elementit päästä tietoiseksi egon toimintamalleista.. Ihmissuhde tilanteita ajatellen tämä on ainakin minua helpottanut suuresti ainakin siten, että en ota asioita henkilökohtaisesti kun tiedostan että toinen puhuu egonsa kautta.

Pahin helvetti, jossa elät on sellainen, jossa et tiedä eläväsi. Omistaakseen negatiivisen egon on oma rangaistuksensa. Vaikka he eivät sitä tiedäkkään, sillä heidät jopa palkitaan siitä. Heillä kuitenkin on jossain vaiheessa mahdollista tiedostaa se. Sillä mikään energia ei mene muualle kuin tähän hetkeen. Seurauksia voi viivyttää mutta jossain vaiheessa pääsee kokemaan omien tekojensa seuraukset. Sitä ei ole tarkoitettu kuitenkaan rangaistukseksi tai tuomioksi. Vaan lähinnä osoittamaan sitä elämäntapaa, jota ei todellakaan tahdo elävänsä. 

Osalla tämän havahtumiseen menee lyhyemmin aikaa ja osalla kauemmin. Kaikella tekemisellä on seuraamuksensa. Mikään tie ei ole parempi kuin toinen tie. Sinulla on se tie lähinnä, jonka itse valitset ennemmin tai myöhemmin. Negatiivisetkin teot ovat tehty rakkaudesta, sillä heille vain ei ole opetettu vielä, miten toimia positiivisista näkemyksistä päin osoittaen pyyteetöntä rakkautta.

Ego vs. läsnäoleminen


Tähän seuraavaan näkemykseen törmäsin yhden kirjan tiimoilta, jota tutkin enää en vain muista, mikä tuon kirjan nimi oli vaan joka tapauksessa auttoi ainakin minua oivaltamaan joitain asioita itsestäni. Elämäsi tärkein ja alku peräinen suhde on suhde läsnäoloon tai paremminkin siinä olevan ja tapahtuvan muotoihin. Kun olet saavuttanut tietyn tietoisuuden tason kykenet päättämän millaisen suhteen tahdot nykyhetkeen. Tahdotko sen olevan vihollisesi vai ystäväsi? Tätä hetkeä ei voida erottaa elämästä, joten päätät oikeastaan siitä millaisen suhteen tahdot elämään. Mikäli olet päättänyt, että tahdot tämän hetken olevan ystäväsi, sinun täytyy tehdä ensimmäinen siirto. Ole ystävällinen hetkeä kohtaan ja toivota se tervetulleeksi välittämättä siitä millaisena se kohdallesi ilmaantuu. 

Tulokset näkyvät pian. Kun päätät tehdä vallitsevasta hetkestä ystäväsi egon tarina on lopussa. Ego ei voi koskaan olla liitossa tämän hetken kanssa, koska egonluonto pakottaa sen piittaamattomuuteeen, vastustukseen tai läsnäolon väheksymiseen. Ego elää ajasta. Melkeinpä jokainen ajatuksesi liittyy silloin menneeseen tai tulevaan. Minätuntosi riippuu silloin identiteetin suhteen menneisyydestä ja täyttymyksensä osalta tulevaisuudesta, joka on kaukana tästä hetkestä. Eli ego keskeisyydessä pelko, huoli, odotukset, katumus, syyllisyys ja viha ovat aikaan sidotun tietoisuuden toimintahäiriöitä.


Ego kohtelee vallitsevaa hetkeä keskimäärin kolmella tavalla:

* Saavuttamiskeinona *

* Esteenä * tai

* Vihollisena *


Tämä hetki on egolle parhaimmillaankin vain hyödyllinen apuväline, jonkin tavoitteen saavuttamiseen. Se vie kohti tärkeämpänä pidettyä tulevaisuutena saapuvaa odotettua hetkeä. Tulevaisuus saapuu kuitenkin aina läsnäolevana hetkenä, joten se on vain pelkkä mielestäsi kumpuava ajatuksen tuote. Et siis toisin sanoen koskaan ole täysin läsnä tässä ja nyt hetkessä sillä sinun on aina kiirehdittävä jonnekkin muualle. Mikäli tämä kaava toistuu, mikä on hyvinkin todennäköistä. Pidät nyky hetkeä vain ylitettävänä esteenä ja kohtelet sitä sen kaltaisen. Tästä syntyy malttamattomuut, turhautumista ja stressiä useiden eria sioiden parissa. Useiden ihmisten jokapäiväistä todellisuutta. Näet tämän hetken "ongelmana". Elät maailmassa, jossa lukemattomat ongelmat täytyy selvittää ennen kuin voit olla onnellinen ja tyytyväinen tai aloittaa todellisen elämisen. Pyrit ennakoimaan liikaa ja laskelmoimaan sellaistakin mitä ei ole tapahtunut ja silloin  olet irrallaan tästä hetkestä.


Ongelma on tämä:

Jokaista ratkaistua ongelmaa seuraa uusi niin kauan kuin tämä hetki nähdään esteenä ongelma tilanteet eivät lopu. Elämän tämän hetken näkemys on suraavanlainen eli: "Olen sitä, mitä tahdot minun sinulle olevan. Kohtelen sinua samoin kuin sinä minua. Mikäli pidät minua ongelmanasi olen ongelmasi. Mikäli pidät minua esteenäsi olen este. Vaan mikäli pidät minua ystävänäsi olen ystäväsi."



Rakkauden kielet


Viisi rakkauden kieltä


Olen asioita tutkiessani törmännyt tämän nimiseen avioliittoneuvojaan kuin, Gary Chapman ja hänen näkemykset avasi ainakin minun silmäni monien asioiden suhteen. Eli hän on kehittänyt sellaisen idean avuksemme kuin viisi rakkauden kieltä joiden kautta kukin meistä ilmentää omia rakkauden osoituksiaan. Jotkut osaavat ilmentää kaikilta alueilta ja kuitenkin osalla on vain yksi tietty niistä vahvin. Eli tässäpäs nämä sitten ovat:

1. Voimalauseet / kannustuslauseet
esim. Rakastan sinussa sitä kun... Olen niin kiitollinen sinussa siitä... Aivan mahtavaa, että sinä...

2. Fyyssinen kosketus
Halaaminen, käsi olkapäälle yms..=)

3. Rakkauden teot / Palvelut
Esim. Tiskaa / siivoa, korjaa vaikka huonekaluja tai tekee muita palveluja

4. Laatuaika
Hassuttelee kumppaninsa kanssa, käy kävelyllä, lukee kirjoja lähes mitä vain nyt keksittekin. =)

5. Lahjat
Ruusu, korvakorut tai jotain käytännöllistä ja tarpeellista.

Eli monesti kumppani osoittaa rakkautta yhdestä näistä ja kun siitä ei ole tietoinen, että se on hänen vahvin rakkauden kanava niin silloin kokee tulevansa laiminlyödyksi kumppanin osalta ja se voi häiritä ja aiheuttaa jopa riitojakin ihan turhasta.

Mitä tarkoittaa olla ja elää yhdessä rakkaudella?


Tässä asiassa siteeraan osittain Leo Buscagliaa hän on purkittanut tuon asian minusta oivallisesti ja lopussa suluissa on otteeni elokuvasta rahantekijä siinä on pieni dialogi miehen ja naisen väliltä, mikä mielestäni kuvaa oivallisesti myös asiaan liittyen eli:

Minä en tahdo hyväksikäyttää sinua, tahdon rakastaa sinua sellaisena kuin olet, haluan kokea sinut, tahdon tuntea sinut, haluan tuntea läsnäolosi, tahdon haistaa sinua, tahdon kasvaa kanssasi. Tahdon tanssia kanssasi. Haluan itkeä kanssasi. Tahdon nauraa kanssasi. Tahdon iloita menestyksestäsi. Tahdon hyväillä sinua. Haluan katsoa sinua silmiin.Tahdon aistia elämää sinun herkkyydelläsi. Tahdon ymmärtää sinua. Tahdon jakaa kanssasi näkemyksiä. ( Nainen sanoo; "Tahdot päästä pöksyihini" ja mies vastaa; " Tahdon päästä mieleesi sieluusi ja sydämeesi ja silloin sinulla ei voi edes olla pöksyjä")  Sekä tahdon päästää sinut irti ja vapaaksi mikäli se kuuluu sinun sydämesi toiveisiin.

USKOLLISUUS


Kenties meidän tulee lopultakin hyväksyä ja uskoa se totuus, että toista ihmistä ei voi milloinkaan omistaa kokonaan. Päätös liittyä yhteen on kahden erillisen yksilön välinen sopimus ja eräässä mielessä he pysyvät aina erillisinä. Meidän sietää oppia, että toisen ihmisen rakastaminen merkitsee sitä, että tahdomme hänen olevan oma itsensä. 

Uskollisuus ihmissuhteessa perustuu luottamukseen ja kunnioitukseen. Sitä voidaan vain tarjota ei koskaan vaatia. Se perustuu vapaaehtoiseen kiintymykseen. Ihmissuhteet ovat alati muuttuvia. Uskollisuus on siis sopimus. Tietenkin päätöksen tulee olla molemminpuolinen ja sitova. Mikä tahansa muutos odotuksissa on hyväksyttävää, siitä vain on keskusteltava ja tehtävä uusia päätöksiä.

Seksi ja itsetunto


Tämä seuraava näkmys löytyi ainakin muistaakseni sellaiselta kirjoailijalta kuin John Gray. Eräs tavallisimpia kompastuskiviä mihin sekä naiset että miehet usein lankeavat aloittaessaan uudelleen on se, että on hullu tarve harrastaa irtosuhteita itsetunnon kasvattamiseksi uusien seksipartnereiden kanssa ja vain ollakseen jälleen hyväksyttävä ja tarpeellinen. Mikäli romantiikka puuttui aiemman suhteen loppupuoliskolla mies tai nainen saattaa tavoitella uuden seksipartnerin kautta huomion osoituksia tunteakseen jälleen olevan rakkauden arvoinen.

Mikäli nainen tai mies tuntee olevansa rakkauden arvoinen vasta saadessaan rakkauden osoituksia toisilta hän on liian riippuvainen toisista. Lopulta tämän kaltainen epäterve riippuvaisuus alkaa tympäistä toista kumppanusta ja nainen tai mies haavoittuu jälleen. Parhaimmassa tilanteessa nainen tai mies arvostaa ensin itseään ja hakee sen jälkeen toisilta arvostusta ja rakkauden osoituksia. Siten niitä jatkossa saatavia rakkauden osoituksia osaa käsitellä terveemmältä pohjalta. 

On tervettä olla riipuvainen kumppanistaan romanttisten kiihokkeiden antajana muttei laskea koko oman arvontuntoaan tällaisten seksikumppaneilta saatujen tunteiden osoitusten varaan. Terveen parisuhteen pohja on niin miehillä kuin naisillakin se, että ensin rakastamme itseämme ja tunnemme olevamme rakastamisen arvoisia ihmisiä. On paljon suositeltavampaa keskittyä ensin oman sydämensä eheyttämiseen ja olla riippumaton toisen ihmisen huomiosta tai rakkauden osoituksista. Sen jälkeen tunnemme vetoa ihmiseen, joka pystyy rakastamaan meitä siten kuin ansaitsemme.

Kun meillä on vahva itsetunto ja minäkuva voimme sitoutua toiseen ihmiseen menettämättä tervettä itsearvostustamme. Ajan varaaminen oman sydämen eheyttämiseen on paljon tehokkaampi keino kasvattaa itsetuntoa.  Kun seurustelun sijasta kiirehtimättä käymme läpi käsittelemättömiä tunteitamme. Näin ollen me saamme takaisin omanarvon tuntomme ja itseluottamuksemme. Tämän myötä olemme eheämpiä luodaksemme todellisen rakkaussuhteen. (Lähteinä tässä asiassa kirjailijalta John Gray)


Valinnan mahdollisuus


Joka hetki, joka päivä on mahdollista tehdä uusi valinta toimia toisin. Eli tutkia sitä mikä on tilanne tämän hetkisten valintojen suhteen juuri nyt ja olla avoin sille minne tahtoo edetä. Eli pyrkiä sinne tahtomaansa suuntaan kaikin mahdollisin keinoin tällä hetkellä. Vaikka nyt tilanne näyttäisikin jokseenkin mahdottomalta niin silti on jotain. Aivan jotain pientäkin voi olla millä matkasi alkaa kulkemaan tahtomaasi suuntaan. Esimerkiksi tahdoin olla tasapainoisempi omien tunteideni kanssa. Silloin rauhoituin paikalleni ja aloin tuntemaan ja tiedostamaan sisäisiä tunteitanil. Sitten monesti huomaan että tätäkö minä pelkäsin? Tulla sinuksi omien tunteideni kanssa. =D Oivalsin että eihän minulla mitään hätää ollutkaan. Kunhan vain tajusin että nyt mennään liian lujaa niin silloin on hienoa tiedostaa ja löytää se jarrupoljin josta voi hiljentää nopeutta kunnes havahtuu olevansa liikkumatta.On useita tapoja löytää oma suuntansa.


Esimerkkinä voi tutkia sitä mistä oikeasti pitää. Tykkäänkö urheilla, lukea kirjoja, lehtiä vai mitäkä? Ehkä voi katsoa mitä toiset tekee ja tutkia edustaako tuo sitä, mitä minä olen? Tai tahdon olla. Sitten vain antaa sen idean olla rauhassa ja vaikka päivän tai viikon päästä tutkii uudestaan että onko tämä sitten sitä mitä minä olen? Tämäkö on se jota minä tahdon. Näillä pienillä ajatusleikeillä alkaa varmasti tulemaan jo hieman enemmän tietoiseksi siitä mitä tahtoo omalle kohdalleen juuri nyt ja tulevaisuudessa. Joillakin oman suunnan löytäminen saattaa vaatia tosi radikaalejakin toimenpiteitä. Esimerkiksi lähteä pois sellaisesta seurasta jossa ei saa olla oma todellinen itsensä. Tai aloittaa oikeasti jokin uusi toimenpide. Harrastus. tai vaihtaa työpaikkaa.. Joskus se vaatii sen että tulee kiusallisen tietoiseksi omista tunteistaan riitatilanteiden kautta toisten ihmisten kanssa. Silloin voi olla hyvä kysyä itseltään että okei miksi reagoin näin tässä tilanteessa. Monesti vain tuollaisissa tilanteissa on niin täynnä tunteitaan että ne vie ihmistä ja lujaa. Pikku hiljaa nuistakin pääsee eroon kun harjoittaa omien tunteidensa tiedostamista niin silloin tunteet ei hallitse kokonaan vaan siihen tunteiden ja reagoimisen välitilaan jää tilaa hengittää ja suurempi mahdollisuus punnita sitä, miten toimisi tämän asian kanssa.=)


Namaste!=)