Hei! 

Olen tässä viikon mittaan puhunut ihmisten kanssa yleisellä tasolla tietoisuudesta ja 

itsetietoisuuden kehittämisestä. Sen seurauksena syntyi tämä alla oleva video.

Video on englannin kielellä toteutettu. Tekstit löytyvät youtube kanavalta.

Suomitekstit youtube kanavalla

Have you been seeking the inner balance?

I am Jari Kenttämaa the wellness counselor from Rovaniemi. - This time I came to speak about the awareness of the present moment. It's mainly about the inner peace. Often different kind of health care people offer different kind of solutions to these challenges even I do be cause I am the wellness counselor. -

Mainly I do guide people more closer to that inner balance. So every goal we set, can be more closer to that inner peace. I say this because often we are labeled as a competitors in a way and that way we need to be more clear to set our goals and methods to get there. -

More important is to stay truth and real for ourselves to get there, during that process. Like in martial arts. I have been practicing Aikido for a while now and studied other martial arts styles as well and what I have noticed there is a one goal behind the all of the martial arts styles and the main goal is to increase the self-awareness. -

First of all the discipline is the main focus to understand our mind and body more better. Even tough it is connected to the self defensive style or method once again some teachers teach more about the defensiveness than awareness. I phrase more awareness. I also do phrase more that self-awareness. -

How ever it's not about the power. It's about the peoples choice to focus their power. That's why I have said it before and probably will say it again. The huge value have's been layed on to the personal intention. Like it's been said. The man with a clear intention and honest faith becomes to receive what was intended. Especially when there is a more people to involved with that process. -

So shortly we should stay real to our authentic style and our intention. So if you feel these topics are relating with you and you can use it as a helpful tool to your system. Feel free to contact me and we can arrange appointment or a meeting and see how we can run it through together.

*

Feel free, be well and we meet again!

Rakkaus näkemyksen selvittelyä

Tähän seuraavaan olen koonnut otteita kirjasta Viisi asiaa joita ei voida muuttaa kirjailijalta, jonka nimi on David Richo. Varmasti tässä kirjassa on paljon muutakin kertomisen/jakamisen arvoista vaan tässäpä tällainen tällä erää. Kenties saattaa tuntua että miten nämä asiat muka liittyvät minun ihmissuhteisiini? Mielestäni nämä ovat juurikin niitä olennaisia kysymyksiä joita on hyvä nostaa esiin meidän läheisissä ihmissuhteissamme. Ja varsinkin tajuttava henkilökohtaisesti se, kuinka oleellisia näkemyksiä nämä ovatkaan olemassa. Seuraavassa kirjasta:

Rakkauden tasapainoittava voima 

Henkilökohtaiset suunnitelmamme toimivat parhaiten, kun ne ovat samassa linjasssa suuremman suunnitelman kanssa. Näin käy, kun emme elä ainoastaan itsellemme ja rakkaitamme varten vaan myös maailmaa varten Rakastava ystävällisyys laajentaa tämän avoimuuden universaaliksi huolenpidoksi. Laajennamme huolehtimisemme välittömästä lähipiiristämme äärettömään maailmankaikkeuteen. Luonto toimii samoin räätälöidessään jokaisen lajin niin, että se tukee toisia lajeja.

Shakespeare muistuttaa meitä Venetsian kauppiaassa, että "noin sointuvat myös kuolemattomat sielut", ja rakastava ystävällisyys on tämän määrätietoinen ilmaus. Luonnon tasapaino ei ole aina kuitenkaan "sointuvaa", harmonista. Siihen mahtuu myös satunnaista hämmennystä ja sekasortoa. Huomaamme myös että omassa elämässämme ilmenee tuota samaa sekasortoisuutta, vaikka kuinka omistautuneesti harjoittaisimme henkisyyttä ja kuinka vilpittömästi tekisimme psyykkistä työtämme. Meissä on kuitenkin myös jotakin, joka ei koskaan kulu loppuun ja joka lannistumattomana selviää elämän myllerryksissä. Tämä jokin on energiaa, joka käsittää sekä meidät että maailmankaikkeuden. Tämä elinvoima, kaikista elämän tosiasioista rohkaisevin, on jotakin, joka säilyy meissä, meidän kauttamme ja meidän ulottumattomissamme vahingoittumattomana ja kokonaisena riippumatta siitä, mitä meille on saattanut sattua elämäämme aikana.

Paneudumme tosissamme henkisiin harjoituksiin, ja sitten seuraa muutoksia, jotka vie meidät rajoittuneen egomme tuolle puolen. Nämä muutokset ovat täydentäviä armolahjoja, ja ne henkilöityvät sankaritarujen apuvoimissa. Useimmissa saduissa sankari tai sankaritar pystyy suorittamaan tehtävänsä vain hyväntahtoisten apuvoimien avustuksella; esim. variksenpelätin, tinamies ja leijona auttoivat Dorothya. Tämä on jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka keskinäinen yhteenkuuluvuus on välttämätöntä inhimilliselle kasvulle. Apuvoimien ansiosta pelästyneestä egosta tulee rakkauden esitaistelija, tietämättömästä egosta viisauden mentori, särkyneestä egosta ihmeidentekijä. Sitten luonto pitelee egoa hellästi, ja ego rentoutuu ja antautuu pideltäväksi. Tätä on lupaus ihmisen ja maailman, egon ja arkkityypin, inhimillisen ja jumalallisen energian tasapainosta ja niiden koettu merkitys. Ego on aina halunnut tulla pidellyksi tällä tavoin, vaikka se kuinka potkisi vastaan ja huutaisi raivokkaasti. 

On olemassa tasapainotiloja, joiden syntyyn me emme voi vaikuttaa ja joita me emme edes pysty kuvittelemaan mutta joita esiintyy, kun rakkaus saa meidät astumaan pelon tuolle puolen. Rakkaus karkottaa pelon, sillä rakkaus luo tunteen turvallisuudesta. Kun toimimme rakkaudesta, tunnemme olomme niin hyväksi, että rohkeutemme kukoistaa. Löydämme itsestämme varmuutta tuntea olomme kotoisaksi tosiasioiden kanssa, jotka aikaisemmin pelottivat meitä. Ne suovat meille ehdottoman, universaalin minän lahjoja: uskomme omiin voimiimme ja tunnemme olomme mukavaksi niiden kanssa; luovumme tarpeesta kontrolloida, harjoitamme rakastavaa ystävällisyyttä, antaudumme tälle hätkähdyttävälle hetkelle. Uskaltaudumme murtautua läpi porttien, joissa lukee "pääsy kielletty" tai " stop".

Kosto vai sovinto?

Homo sapiensin geenipooliin kuuluva tosiasia on elää kostaminen oletusasetuksena. Vaatii henkisyyden harjoittamista, jotta kykenee olemaan tottelematta tätä luontaista impulssia. Meidän täytyy virittää egoamme ja nollata oletusasetukset. Primitiivisen egon lempipuuha, kostaminen, on vastakohta sille, että ei menetä uskoaan toisiin. Kostaminen on buddhien ja pyhimysten opetusten vastaista. Mikä henkinen harjoitus tepsii tähän? Rakastava ystävällisyys: Tietoinen myöntyminen, myötätunto, usko, että kaikki ihmiset ovat pelastettavissa, ja sovintoon sitoutuminen. Rakastava ystävällisyys vapauttaa meidät egon kostonhimoisudesta. Mikäli vastustelematta ja syyttämättä hyväksybn sinut sellaisen kuin edessäni ilmenet, minulla ei ole pakkomiellettä kostaa sinulle tuomarinasi tai teloittajanasi.

Olen oikeudenmukainen ja valpas todistaja, joka huomaa epäoikeudenmukaisuuden, mutta ei rankaise epäoikeudenmukaisuuteen syyllistynyttä. Sen sijaan sanon sanottavani ja työskentelen epäoikeudenmukaisuuden korjaamiseksi. Kun panemme merkille toisten käyttäytymisen tuntematta tarvetta arvostella heitä sen johdosta tai kostaa heille, harjoitamme henkisyyttä. Tuossa harjoittamisessa on voimaa, joka saa aikaan muutoksia toisissa.Sovittelu kostamisen sijaan lähentää loukattuja ja loukkaajia toisiinsa. Yleensä pakenemme ristiriitatilanteita, kuten pakenemme myös läheisyyttä. Vuoropuhelu on vaiihtoehto vetäytymiselle tai rankaisemiselle. Aikuinen tietää, että joudumme joskus kokemaan menetyksiä, että joskus epäoikeudenmukaisuutta ilmenee ihmistenvälisissä kanssakäymisissä ja että niistä voi selvitä. Henkisesti kehittynyt aikuinen ei tahdo iloita kostosta vaan rakastavasta ystävällisyydestä. Näin käy, kun emme vajoa epätoivoon toisten takia- Todellinen kosto kumpuaa epätoivosta. Epätoivo on yhteyden tunteen kadottamista. Henkisyyden harjoittamista tarvitaan, sillä pyykkiset päämäärät eivät pysty motivoimaan meitä moraalisesti. 

Anteeksi antaminen niille, jotka eivät kadu meitä loukattuaan, vaatii moraalista tiedostamista. Emme voi suunnitella anteeksiantoa tai pakottaa itseämme antamaan anteeksi. Niin vain käy, kun sitoudumme olemaan kostamatta. Tunnemme tervettä vihaa siitä, kuinka toiset ovat meitä kohdelleet huonosti. Voimme jopa sanoa suoraan, kuinka teko on vaikuttanut meihin, mutta sitten hellitämme syytöksistä ja rankaisemisen tarpeesta. Tämä on suora seuraus lupauksesta olla kostamatta, ja tuon lupauksen voimme tehdä milloin tahansa. Joskus ihmiset myöntävät syytöksensä ja osoittavat katumusta. Terve psyyke on luontaisesti ohjelmoitu niin, että tuskaa ja tappiota nähdessään siitä purkautuu myötätuntoa ja katumusta nähdessään siitä purkautuu anteeksi antoa. Katuminen on sovitus ja sitoumus olla toistamatta sitä pahaa tekoa.

Kostaminen ei tasapainoita asioita, sillä se vahingoittaa kostajan sielua ja saa aikaan entistä vakavamman epätasapainotilan. Sokrates laittoi merkille tämän vaaran ja kirjoitti "on parempi kärsiä vääryyttä kuin tehdä sitä itse". Näin siksi, että keho ja mieli kärsivät toisten kohdellessä meitä väärin, mutta kostaminen vahingoittaa omaa sieluamme. Henkisesti kehittynyt aikuinen ei janoa verta, eikä usko että sodassa ja rakkaudessa kaikki keinot ovat sallittuja. Hän ei raivaa tietään huipulle kynsin hampain, vaan käyttäytyy hyväntahtoisesti jokaisella askelmalla. Hänellä on henkilökohtaisia tavoitteita, mutta ei toisten kustannuksella. Tämä on esimerkki siitä, kuinka moraalisesta periaatteesta tulee tärkeämpi kuin menestyksestä materiaalisessa maailmassa. Ilo hyvästä omasta tunnosta on ylin arvo niille, jotka tahtovat kasvaa henkisesti.

Henkisyyden harjoittamisen myötä asenteemme pahantekijää kohtaan muuttuu myötätunnoksi hänen pahoissa teoissaan olevaa kärsimyksen ulottuvuutta kohtaan. Tällä tavalla reagoiminen sa myös pahantekijän rauhoittumaan. Kamppailu laji aikidossa ei ole tarkoituksena vahingoittaa vastustajaa vaan suunnata hyökkäys uudelleen ja muuttaa sitä niin, että vastustaja lopulta tajuaa, ettei väkivalta tehoa. Vaihtoehdon löytäminen väkivallalle on tapa herätä ja riemullinen tapa tuntea oma aito voimansa. Kehittyneessä yhteiskunnassa, jota elävöittää henkinen tiedostaminen, kostonhalun syrjäyttää halu korjata asiantila. Tahdomme sovitella, emme julistaa pannaan. Sellaisessa maailmassa-joka ei ikävä kyllä vielä tämän päivän maailmamme- jokainen on vastuussa omista teoistaan ja joutuu hyvittämään ne, mutta ketään ei rangaista, sillä todellinen tyydytys saadaan korjaamalla asiat ennalleen. Tässäpäs kysymys mietintään: Elänkö itse koston sivistystä edeltävässä maailmasssa vai uudessa, eittämättä pienemmässä, anteeksiantavan ja korjaavan rakkauden maailmassa?

Puretaan osiin 

Oletko toimivassa vai toimimattomassa parisuhteessa? Mikäli olet epätoimivassa parisuhteessa on hyvä lähteä siitä liikkeelle että tiedostaa sen mikä ei toimi. Eli jo asian tiedostaminen on riemuvoitto siten tiedät tutkia sitä mikä toimii? Sitten miettii sen niin, että okei mikä on mahdollisesti se tapa jolla tahdon toimia. Jokainen päivä on uusi ja uuni tuore kuten jokainen hetki myös.. Kuvitteles tätä jokainen päivä on siis uusi mahdollisuus. Me yleensä vain valitsemme sen vanhan tavan toimia.

Ymmärrän sen kyllä hyvin, sillä olemme harjoitelleet sitä kovasti. Yleensä on hyvä myöntää se että ei osaa tällä hetkellä vielä toimia sen uuden näkemyksen mukaisella tavalla. Eli näkee sen myönteisessä valossa mieluimmin kuin itsesyytöksinä. Sitten pyrkii löytämään itsestään sen halun toimia uudella tavalla ja sen kautta miettii, miten sovellan sitä käytännössä? Mielestäni on hyvä tutkia sellaisia näkemyksiä ja tapoja toimia, jotka sytyttää ja innoittaa sinua koko olemukseltasi. Sen jälkeen pyrkii pala palalta toimimaan sen suuntaisesti ja soveltamaan sitä heti käytäntöön.

Tiedän henkilökohtaisesti,  että se on juuri nyt helpommin sanottu kuin tehty. Esimerkki tapa toimia jne.. Ajattelemalla aamulla, että mitä tämä uusi minä tekisi tänään eri tavalla? Onko se jokin ajatuksissa, uskomuksissa vai toimintatavoissa? Onko se itsehillinnän tietoista harjoittamista, Pitkäjänteisyyttä, Ymmärtämistä toisten menetelmiä kohtaan.. Vai  kenties mielenrauhan harjoittamista asioita kohtaan joita ei voi muuttaa? vai jokin muu? yms.. Vain Sinä tiedät sen, Tee valintasi ja ala toimia sydämestäsi, sielustasi ja koko olemukseltasi. Halu toimia. Kyky uskoa unelmiisi joka päivä. Joka hetki on kohtalo. Ainakin sen suhteen mitä valitset olla sisäisesti.:-D  Mielestäni pieni pelko tulevasta on paikallaan, sillä silloin tiedät eläväsi, liian turvassa et elä laisinkaan.

Elävässä elämässä

Tuolla jossain on joku

Tässä seuraavassa on ote tai paremminkin dialogi, joka on kirjasta polku rakkauteen. Kirjailijalta nimeltä Deepak Chopra. Tämä  ote auttaa mielestäni meitä käsittämään rakkauden mysteerejä hieman selvemmin. Mikäli olemme vain avoimia emmekä takerru pieniin meitä kenties vaivaamiin yksityiskohtiin. Yksityiskohdilla tarkoitan sitä mahdollista tunnetta kun ihminen ajattelee nojaten omiin uskomuksiin joistain tekstien kohdista että "eihän se nyt noin voi olla. Tässä on pakko olla jotain mätää". Ymmärrän sen kyllä tietyin osin varsinkin mikäli oikeasti ihminen on vilpittömästi ottanut selkoa asioista useiden lähteiden kautta ja nojaa siinä mielessä tuohon uskomukseen. Vaan keskimäärin se mikä tarvitsee muutosta meissä on juuri se, mikä aiheuttaa meissä jonkinlaista vastustusta meidän sisäisessä järjestelmässä jotain uutta asiaa kohtaan. Seuraavassa kappaleessa alkaa kirjasta:

"Tiedän mitä sinä ajattelet", Delanay sanoi. "Pidät minua liian kranttuna, etkö pidäkin? Mutta en minä omasta mielestäni liikoja pyydä ei hänen tarvitse olla hemaiseva kaunotar eikä myöskään filosofian tohtori." "Sinulla on tietyt normit..." minä ehdotin jatkoksi. "Aivan oikein näen hänet pakettina. Jos koko paketti menettelee, pikkuseikoilla ei ole enää paljon merkitystä". "Olettaen että hän, kuka sitten lieneekään, pitää sinun paketistasi" minä sanoin Delanay nyökkäsi. Hän oli hämmästyttävän immuuni ironialle, ja tiesin että oli epäreilua kohdistaa sitä häneen. Hän todella halusi rakastua- se oli nyt hänen tärkein päämääränsä elämässä - ja koska Delanay oli onnistunut kaikissa muissa suunnitelmissaan, hänestä oli kovin turhauttavaa nähdä, miten saavuttamattomaksi tämä päämäärä oli osoittautumassa.

Olimme olleet yhtäaikaa harjoittelemassa  erikoistumista varten samassa sairaalassa Bostonissa, ja myöhemmin kuutamourakoineet eräässä esikaupungissa itsellemme lisäansiota samalla ensiapuasemalla. Nyt hän oli toiminut viisitoista vuotta itsenäisenä sydäntautilääkärinä ja vasta nyt, 45-vuotiaana, Delaynaysta tuntui, että hänellä alkaisi olla aikaa etsiä itselleen kumppania. Hänen oli vaikea salata hämmennystään. "Luojan kiitos en ole niitä, jotka hylkäävät kolmenkymmenen yhteisen vuoden jälkeen vaimonsa jonkuin seksikkään parikymppisen tytönheilakan tähden", hän sanoi. "Minulle tämä on ensimmäinen yritys. Olen optimistinen ja kärsivällinen mutta.." "Mutta mitä?" minä kysyin. Delanay käänsi katseensa pois, kasvoillaan vienoinen epäilys. "En tiedä. Ehkä olen liian vanha" hän mutisi. "Tai liian vaativainen" minä ehdotin. "Eikö seksikkyys ja nuoruus ole osa etsimääsi pakettia? ole rehellinen."

Hän kohautti nolona olkapäitään "Voihan sitä aina toivoa." Delanay  ja hänen uusin projektinsa saivat minut tuntemaan oloni yhtäkkiä epämukavaksi. Ja heti sen jälkeen minut valtasi suru. Minun oli pakko todeta, että kulttuurimme opettaa meille kovin vähän rakkaudesta. Olimme keskustelleet tunnin miehen "rakkauselämästä" emmekä olleet sivunneet mitään, mikä olisi edes etäisesti muistuttanut rakkautta. "Oletko sinä koskaan ollut rakastunut?" minä kysyin."Todella rakastunut, korviasi myöten?" Delanay näytti yllättyneeltä. Ilmeisesti hän ei ollut odottanut keskustelun muuttuvan näin henkilökohtaiseksi. Hän epäröi. "No jaa, enhän minä nyt aivan untuvikko ole näissä asioissa", sitten hän vasasi. "Minulla on ollut oikein herttaisia hetkiä, ja monet naiset haluaisivat seurustella kanssani." Minä nyökkäsin. "Kuule ei meidän tietenkään tarvitse puhua mitään sellaista mistä et tahdo puhua", sanoin hiljaa. "Mutta minusta näyttää siltä, että tunnet olevasi vähän eksyksissä."

 Hän jäykistyi, ja ymmärsin että hän alkaisi vetäytyä kuoreensa. Sanoin " Ei se ollut moite. On aivan luonnollista tuntea olevansa eksyksissä. Varsinkin jollet etsi sitä oikeista paikoista." "Vihaan paikkoja joissa käyn", hän töksäytti tuohtuneena. "Baareja vai? kaikki vihaavat niitä paikkoja", minä sanoin. "Mutta en tarkoittanut sitä. Et etsi häntä itsestäsi. Siellä hän on, kenet sitten toivotkin löytäväsi." Delanay tuijotti minua ikään kuin olisin langennut puhumaan paradoksein, mutta minä jatkoin painostusta. "Sinä olet saanut paljon aikaan elämässäsi, ja olet periaatteessa käyttänyt kaikissa tavoitteissasi samaa lähestymistapaa. Näet haasteen, kokoat voimavarasi, ja itseluottamuksesi auttaa sinuasaavuttamaan tavoitteesi. Eikö asia olekin niin?" Hän nyökkäsi "Jos haluaa saada aikaan jotain merkittävää, on otettava aina jonkinlainen riski", minä jatkoin," joten hankkeeseen sisältyy aina myös pelkoa. Mutta jos antaa pelolle vallan, ei ota koskaan mitään riskiä eikä myöskään saa aikaan mitään"

"Tarkoitatko, että minä pelkään rakastumista?" hän kysyi "Miksi sitten etsin kumppania?" "Ei en minä sitä tarkoita", minä vastasin "Mutta rakkaus ja pelko hipovat usein toisiaan, ja sinunlaisesi ihmiset, jotka ovat lähteneet toteuttamaan monia vaikeita hankkeita-sinä lähdit opiskelemaan lääketiedettä hyvin vähin varoin, aloitit oman praktiikan, keräsit rahaa laajentaaksesi toimintaasi ja tehdäksesi jotain uutta- sellaisten ihmisten on opittava pitämään pelko loitolla. Eikä pelko vaan myös epävarmuus, hämmennys, epätoivo, toivottomuus- itse asiassa kaikkein tavallisimmat inhimilliset heikkoudet. On äärettömän tärkeää pitää heikkoutensa poissa näkyvistä, mikäli tahtoo päästä eteenpäin elämässä, mutta rakkaus vaatiikin päinvastaista."

Kuten ihmiset yleensä, Delanaykaan ei ollut koskaan pohtinut sisäisen maailmansa rakennetta, mutta jokainen ihminen rakentaa itseensä psykologisia lokeroita säilyäkseen hengissä. Sysäämme niihin kaikki epämiellyttävät piirteemme- salaiset pelkomme, heikkoutemme ja vikamme, syvän epävarmuutemme, uskomme, että olemme rumia tai muuten vain sellaisia, ettei kukaan voi rakastaa meitä. Jokaisella on sielussaan näitä pimeitä kammioita. Todellinen rakkaus on vaarallisempaa mitä valtaosa ihmisistä on valmis myöntämään. Se saa aikaan saman tukalan olon, kuin unissa joissa huomaat olevasi alasti julkisella paikalla. Jos rakastuminen vaatii meitä avaamaan itsensä kokonaan. Sellaisen itsensä alttiiksi asettaminen tekee mahdolliseksi aines nimeltä henki.

Henki on todellinen minämme, hyvän ja pahan, mieluisan ja epämieluisan, rakastettavan ja epärakastettavan tuolla puolen. Rakkaus paljastaa tämän todellisuuden ja siksi rakastuminen on siunattu tila. Monille se jää ainoaksi laatuaan koko heidänelinaikanaan. Romanttisen rakkauden henkisistä sävyistä ei voi erehtyä. Ensin tapahtuu valtava emotionaalinen avautuminen, vapautuminen. Ihmisen koko olemus virtaa kohti hänen rakastettuaan ikään kuin heillä olisi samat tunteet, samat mieltymyksen ja vastenmielisyyden kohteet, miltei sama hengitys. Riemun tulvan myötä kaikkoavat huolet ja ahdistus; hullaantumisen pilvi imaisee mielestä sellaiset joutavuudet kuin murheet rahasta, urasta tai ihmiskunnan kohtalosta.Ilman minkäänlaista henkistä taustaakin oleva ihminen on saanut rakastuessaan maistaa sielun suloisuutta. Kuten suuri persialainen runoilija on sanonut:

Kun rakkaus ensi kertaa maistoi
ihmisenä olemisen huulia,
se alkoi laulaa 

Positiivisista aikomuksista

Lähes mitä vain valintoja me teemmekin on se sitten tavara, tapahtuma, ihminen jne.. Valintamme pohjautuvat positiivisiin aikomuksiin joko tietoisiin tai niihin piilotajuisiin vaikkakin tuon valinnan tekijän tapa menetellä saatetaan esim. ihmissuhteissa nähdä negatiivisena menetelmänä.. Yleensä meillä on siis jokin tunne siitä että valintamme tekee meidän olomme jotenkin paremmaksi. Kuitenkin se voi olla "haudattu" positiivinen aikomus. Hautautuneena niin syvälle, että me emme saa tietoista otetta siihen.

Esimerkiksi joku ihminen lyö toista tai käyttäytyy muuten uhkaavasti. Hänellä voi olla positiivinen aikomus se että hän tahtoo olla turvassa. Eli hän kokee tuon toisen ihmisen uhkaksi omalle turvallisuudelleen.

Toinen näkemys mikäli joku ihminen pyytää sinua tekemään jotain mitä et ole ennen tehnyt niin sinulla voi olla pelko siitä että menetät otteesi toisin sanoen menetät hallinnan itsestäsi. Vaikka tuo toimenpide voi itsessään olla vapauttavakin kokemus. Niin silti me saatamme jättää sen tekemättä koska meillä on pelko siitä että me joudumme jättämään sen tutun ja turvallisen ympäristön kokeillaksemme jotain uutta ja kenties mahtavaakin. 

Kykymme parantua/vapautua näistä piilevistä positiivisista näkemyksistä päin on tuon pelko reagtion takana/ sisällä. Ollaksemme itsellemme rehellisiä niiden tutkimisen suhteen. Me luomme oman todellisuus näkemyksen meidän omista vallinnoistamme/näkemyksistämme katsoen ihmisinä. Kyllä mielestäni jopa ihmissuhteissammekin. Mikäli me vastustamme jotain uutta näkemystä, joka voisi avartaa meidän maailmankatsomustamme niin me saatamme kavahtaa kauhusta vaikka se hieman meitä kiehtoisikin. Siinä piilee positiivinen aikomus esim. tulla hyväksytyksi tai rakastetuski sellaisena kuin muut ovat jo tottuneet sinut havannoimaan. 

Yksi kysymys minkä itselleen voi esittää uuden jännittävän tapahtuman tai ihmissuhde valinnan edessä on esim. tällainen: Miten tämä tilanne/valinta/ihminen/tapahtuma palvelee/suojelee/kehittää minua ihmisenä? 

Sitten antaa ajan tehdä tehtävänsä eli odottelee vaikka esimerkiksi kolme päivää ja katsoo sitten mikä vaihtoehtoinen näkemys tai vastaus tuntuu sinusta mieluisammalta vaihteohdolta ja toimii epäröimättä sillä tavalla ja myös kunnioittaen sitä, että tämä on harkittu ja tietoinen valinta ja katsoo sen pohjalta mihin se johtaa. Mielestäni on myös hyvä pyrkiä hyväksymään se, että voi antaa itselleen anteeksi sen mikäli se ei olisikaan juuri se paras ja toimivin ratkaisu kun asiaa puntaroi vaikka vuoden päästä tästä valinnasta.

Elikkäs positiivinen aikomus voi olla samasta negatiivisesta asiasta/tapahtumasta/valinnasta/ihmisestä eri ihmisille erilainen. Esimerkki kysymys jälleen.. Mikä on positiivinen aikomukseni saavuttaa enemmän hyväksyntää toisten tahoilta? Tai mikä on positiivinen näkemykseni saada kokea tulla enemmän rakastetuksi? Miksi tahdon tulla enemmän rakastetuksi? esim. siksi että voin kokea enemmän täyttymystä ollakseni ihmisenä täällä toisten joukossa. Ollakseni enemmän yhtä henkeä muiden kanssa.

Kaikelle on olemassa positiivinen aikomus elämässämme. Se on fakta joka ei milloinkaan muutu.

Jotain tunnesidoksista

Kaikilla on tunnesidoksia edellisiin kumppanuksiin tai vaikka vanhempiin, kotiympäristöön tai lähes mihin vain.. Ja nuo tunnesidokset voivat vaikuttaa joko positiivisesti tai negatiivisesti tähän hetkeen riippuen siitä mihin me päädymme keskittämään huomiomme.

Eli mikäli me koemme että meillä oli asiat paremmin esimekiksi aikaisemmassa suhteessamme se voi vaikuttaa negatiivisesti tähän nykyiseen suhteeseen sillä, että me peilaamme tätä uutta kumppanusta kokoajan siihen kuinka tuo aikaisempi kumppanimme vaikutti meihin joko paremmin tai huonommin ja se voi kuormittaa tätä nykyistä suhdetta negatiivisella tavalla. Paitsi silloin kun kumppanus on ns. "tarpeeksi henkinen" ymmärtämään sen mitkä kaikki seikat tuohon näkemykseen voivat vaikuttaa niin silloin sitä ei ota niin henkilökohtaisesti kumppaniltakaan. 

Ihmisyys/vanhemmuus/pyyteettömyys

Tässä seuraavassa on John Grayn kirjasta Mars&Venus vanhempina pienin osin omaa myös ohessa tällä kertaa en ole sitä eritellyt sillä mielestäni se ei ole olleellista asian esille tuomisen kannalta.

Tunteet ovat väylä, jota pitkin sisin olemuksemme / sielumme tai henkemme viestii meille. Kun ihmiset toimivat "kylmällä järjellä", he eivät osaa muuta kuin noudattaa sääntöjä ja rangaista rikkureita. Avosydämiset ihmiset kykenevät erottamaan, mikä tuntuu oikealta. Kun tätä samaa sisäistä tietoa käytetään maailman ilmiöiden tulkitsemiseen sitä kutsutaan intuitioksi. Kun sitä käytetään ongelmanratkaisuun sitä kutsutaan luovuudeksi. Kun sitä käytetään ihmissuhteissa, se on kykyä rakastaa (tai tunnistaa ihmisessä oleva hyvyys) ehdoitta ja kykyä antaa anteeksi.

Ajattelun kehittäminen on toki tärkeää, mutta tietoisuuden kehittäminen on arvokkain lahja minkä voimme lapsillemme antaa.

Kaikki vanhemmat tahtovat lapsiensa tietävän, mikä on oikein, ja toimivan siltä pohjalta viisaasti. Ennen tätä maailmanlaajuista tietoisuuden muutosta se ei ollut mahdollista. Vanhemmat pyrkivät rangaistuksin ja muilla pelottelu- ja syyllistämistrategioilla pitämään lapset kiltteyden tiellä. Nykyään lapsilla on jo syntyessään uudenlaiset mahdollisuudet kehittää tätä sisäistä tietämystään. Tuo kyky perustuu herkkyyteen, joka voi myös aiheuttaa itsetuhoa mikäli kasvatus on vanhanaikaista ja pelotteluun perustuvaa. Silloin kun ihmiset eivät ymmärrä, mikä on oikein ja väärin, he tarvitsevat paljon sääntöjä. Sille, joka onnistuu kehittämään omantunnon rankaisu on turhaa. Myönteinen kasvatus ei pyri niinkään opettamaan lapsille oikeaa ja väärää, vaan mieluimmin herättämään ja kehittämään lapsen sisäistä kykyä ymmärtää itse, mikä on oikein ja väärin. Omatunto antaa meille kyvyn tietää sisimmässämme, mikä on oikein tai väärin. Se on kuin sisäinen kompanssi, joka osoittaa aina pohjoiseen. Emme aina tiedä kaikkia vastauksia, mutta kompanssi näyttää aina oikeaan suuntaan. Jotkut kuvasivat ennenmuinoin omaatuntoa sisäisen äänen kuunteluksi.

Lasten kasvatus

Tosiaan olen perehtynyt hieman lastenkasvatukseen sillä mielestäni nekin kuiten ovat eräänlaisia ihmissuhteita olemassa. John Gray nimiseltä kirjailijalta olen poiminut näkemyksiä ja kuulen teidän mahdollisen kysymyksen "miksi?" mielessäni. Lähinnä siksi että hänellä on sellainen käytännön läheinen näkemys ja tapa tuoda asioita esille. Eli pieni vilkaisu lastenkasvatukseen John Grayn silmin:

Myönteisen kasvatuksen viisi viestiä, jotka auttavat lapsiasi löytämään sisimmästään voimaa kohdata elämän haasteet ja kehittää sisäiset kykynsä täysiin mittoihin. Nämä viisi viestiä ovat:

1.On hyväksyttävää olla erilainen

2.On hyväksyttävää tehdä virheitä.

3.On hyväksyttävää ilmaista kielteisiä tunteita.

4.On hyväksyttävää haluta enemmän.

5.On hyväksyttävää kieltäytyä, kunhan muistaa että isä ja äiti ovat pomoja.

Pysähdy hetkeksi kuvittelemaan, että olet lapsi ja kuulet kaksi erilaista kysymystä: "voisitko mennä vuoteeseen ja lakata puhumasta?" ja "Menisitkö vuoteeseen ja lakkaisit puhumasta?" Aluksi "voisitko" lause kuulostaa kohteliaammalta. "Menisitkö" ja "lakkaisitko" kuulostaa käskevämmältä ja ehkä liian määräävältä. Kun vielä kuulostelet erilaisuuksia, "voisitko" kuulostaa mukavalta mutta siihen piiloutuu käsky: "Pyydän kauniisti, mutta sinun on parasta totella tai muuten..." 

Kun vielä kuulostelet pyyntöä "Menisitkö vuoteeseen ja lakkaisit puhumasta?" se tuntuu kutsuvan sinua yhteistyöhön. Jos tahdot, voit vapaasti vastustella. Tämä on selvästikkin viesteistä se, jonka tahdomme kuulevan ja antaa myös lapsillemme. Jos vain käskemme heitä, tosiasiassa estämme heitä oppimasta yhteistyöhaluisiksi. Tällaisilla pienillä sanavalinnoilla on valtava merkitys, varsinkin pienille pojille. "Tekisitkö?" ja "Teetkö" tepsivät paremmin paitsi pieniin poikiin, myös nuoriin aikuisiin miehiin. Sen lisäksi että pyytäessäsi puhut lyhyesti, myönteisesti, suoraan ja käytät "tekisitkö".tyyppistä puhemuotoa, on vielä eräs muukin keino. Se onkin kaikkein tärkein. Kyseessä on kaikkein tehokkaimmin yhteistyöhön kannustavan ilmauksen käyttö. Tällaisia ilmauksia ovat "tehdään (yhdessä)ja mennään (yhdessä)" jne.

Lapset eivät ennen yhdeksää ikävuottaan ole vielä muodostaneet kovinkaan selvää minäkäsitystä. Heidän komentamisensa pikemminkin vahvistaa vanhempien ja lasten välisiä eroavaisuuksia kuin edistäisi sitä luontaista yhteyttä, joka lapsilla on vanhempiinsa. Kutsu lapset osallistumaan johonkin toimintaan aina kun se suinkin on mahdollista. Vaikka pyytäisitkin jotain tiettyä asiaa, kuten "siivoaisitko huoneesi", voisit pohjustaa sen tai täydentää sitä lauseella "Laitetaanpa kaikki valmiiksi juhlia varten". Kun pyyntöösi liittyy kutsu tehdä asioita yhdessä sinun kanssasi, yhteistyöhalukkuus kasva huimasti. Pyydä älä käske. Huolehdi siitä, että lapsesi tuntevat tekevänsä yhteistyötä, eovätkä vain ole pakotettuja tottelemaan; anna heille luppa vastustaa (jos ja kun he vastustavat). 

Ellei heillä ole oikeutta vastustaa, kyseenalaistaa tai neuvotella, silloin pyyntösi onkin todellisuudessa käsky tai määräys. Muista käyttää "tekisitkö"- muotoja ja ystävällisiä "ole hyvä"-ilmaisuja. Luovu retorisista kysymyksistä, selityksistä, luennoista, ja "minusta tuntuu" lauseista. Miksi minusta tuntuu lauseista? Kun vanhemmat, jotka ovat pomoja, kertovat tunteistaan lapsilleen motivoidakseen heitä johonkin, se saa lapset tuntemaan liiallista vastuuta vanhemmistaan. Tuloksena on, että lapset tuntevat syyllisyyttä vanhemman hermostumisesta ja korjaavat käytöstään, tai tuntevat että heitä manipuloidaan ja kieltäytyvät yhteistyöstä. Heti kun tuot esiin kielteiset tunteesi, menetät suuren osan hallinnastasi ja valtasi yhteistyön rakentamiseen.

Vanhemmat, jotka kertovat lapsilleen kielteisistä tuneista ihmettelevät "miksi lapseni ovat niin kovin vastahankaan?" Kun nämä lapset tulevat murrosikään, he lakkaavat lopulta kokonaan kommunikoimasta vanhempien kanssa. Tunteilla manipuloiminen tekee joistain lapsista tottelevaisia muttei yhteistyöhaluisia. Monet lapset varsinkin pojat, torjuvat manil´puloivan vanhemman. He lakkaavat kuuntelemasta ja jopa katsomasta silmiin. Monet vanhemamt käyttävät tunteiden ilmaisua keinona opettaa lapsilleen tiedostamaan paremmin omat tunteensa. Se onnistuu paremmin, jos teet sen niinä kertoina jolloin et yritä motivoida heitä tekemään jotain. Paras hetki kertoa tunteista on silloin kun lapsi kysyy, miltä sinusta tuntuu, tai onko sinusta koskaan tuntunut samalta kuin heistä.

Puhu aina suoraan ja, aina kun mahdollista, myönteisesti. Aina kuin suinkin mahdollista, käytä mukaan kutsuvaa puhuttelutapaa "tehdäänpä", "mennäänpä" jne. Yhteistyöhalun luominen ei todellakaan ole vaikeaa, mutta se vaatii harjoitusta ja paljon. Se muuttuu helpommaksi kunhan vain muistat esittää pyyntösi lyhyesti ja välttää käskemistä. Voit harjoitella muutaman esimerkin avulla:

Käsky                                                                              Pyyntö

Laita tämä paikalleen                                                            Siivotaanpa tämä huone.                                                                                                  

Älä jätä sitä siihen.                                                                Korjataanpa nyt tavarat.

Älä puhu veljestäsi tuohon sävyyn.                                         Muistetaanpa käyttäytyä kohteliaasti.

Lakkaa lyömästä sisartasi.                                                     Ole hyvä ja lakkaa heti lyömästä sisartasi.

Solmi kengännauhasi                                                             Valmistaudutaanpa lähtemään.

Mene pesemään hampaasi.                                                    Aletaanpa valmistautua nukkumaan                                                                                                                                                   menoon.                                                                                                                           Ole kiltti ja mene pesemään                                                                                                                                                        hampaasi.

Ihmissuhteen päättämisestä

On lukemattomia eritapoja lopettaa ihmissuhde jossa elät. Yleensä se tapahtuu jotenkin sillain että toisen luottamus on petetty. Esimerkiksi siten että kumppani ei pidä sovituista asioista kiinni.. Kuten tapaamisten ajankohdista.. Lasten katsomis vuoroista jne.. Ihminen voi ajautua vaikka tietoisesti pettämään kumppania, jotta hän saa ns. "kunnollisen" syyn suhteen päättämiselle. Tämä voi johtua siitä, että hänellä ei välttämättä ole voimaa tai tietoa toimia toisin. 

Monesti päätökseen johtaa suuri riitatilanne egojen kesken jota myös valtataisteluksi nimitetään. Riitatilanteilla niinkin vähäpätöisistä asioista kuin siivouksista.. roskien viemisestä jne.. Joissain tapauksissa myös alkoholilla voi olla osuutta asiaan. On myös olemassa sellainen vaihtoehto, jossa asioista keskustellaan hyvässä hengessä, ymmärrän tosin henkilökohtaisesti sen että tilanne ei ole aina niin  avoin ja suotuisa.  Sillä suhteen jomman kumman osapuolen tunteisiin voi liittyä paljon kaunaa ja tunnesidoksia joita ei vain pysty juuri sillä hetkellä kohtaamaan, käsittelemään ja käymään läpi.

Seuraavassa on ote John Gray kirjailijan tuotoksista joka voi auttaa ymmärtämään tätä prosessia hieman paremmin. Omia kommenttejani suluissa. Jälleen korostan sitä että tämä seuraava voidaan kääntää myös naiselta miehelle eli edelleenkin minun mielestäni miehen ja naisen välillä ei juurikaan ole muuta eroa kuin sukupuolielimet. Joka tapauksessa seuraavassa kirjailijalta John Gray:

Esimerkiksi mies voi kirjoittaa ajatuksensa, tunteensa ja selkeät aikomukset paperille ja hän voi sitten lukea sen ääneen kumppanilleen. Ei tunnu vain oikealta lähettää sitä ja olla tapaamatta. Kirjeen pohjalta keskustelu on hyvin tärkeää. Sillä kun naiselle on tärkeä asia tulla kuulluksi.

Mies ei saa silti horjua päätöksessään lopettaa suhdetta. Hänen on oltava luja mutta rakastava. Hänen on oltava siis rakastavan luja. Nainen varmasti kysyy tähän "miksi" kysymyksen.Tähän on vain yksi vastaus: Minä rakastan sinua (nyt ja aina, mikäli siis oikeasti sydämessäsi tunnet niin), mutta olen tajunnut, että sinä et ole minulle se oikea ja silloin minäkään en voi olla sinulle se oikea. Mikäli mies ryhtyy selittämään toisarvoisia asioita yksityiskohtaisesti, nainen varmasti pyytää uutta mahdollisuutta tai vähän aikaa parisuhteelle. 

Hän saattaa lupautua muuttumaan tai pyytää miestä muuttumaan. Tämä kaikki johtaa hakoteille. Todellinen syy lopettaa suhde on sama syy, jonka perusteella menemme naimisiin. Sydämessämme vain tiedämme sen. Kun rakkautemme on pyyteetöntä, syitä ei tarvita. Syyt joiden puolesta ehkä tahdomme tai emme halua olla jonkun kanssa ovat kaikki hyvin perusteellisia tunteita, joka sydämessämme sanoo joko kyllä tai ei. Seuraavassa yksi hyvä esimerkki tapaus miehestä joka ilmaisee kumppanillensa tajuttuaan että tämä nainen ei ole se oikea hänelle:

"Hyvä rakas ystäväni Anne Mari tahdon sinun tietävän, että rakastan sinua nyt ja aina. Sekä tahdon sinun tietävän sen, että välitän sinusta todella paljon. Kirjoitan sinulle sillä, kun en pysty kertomaan tätä seuraavaa sinulle ääneen. En tahdo loukata sinua sillä minä rakastan sinua. Sinä olet erittäin ihastuttava yksilö. Ansaitset rakkautta ja palvontaa osaksesi. Olen tajunnut vaikka rakastankin sinua hyvin paljon, et ole minulle se oikea ja tahdon lopettaa suhteen. 

Olen pahoillani siitä mikäli tämä satuttaa sinua kovin ja pyydän anteeksi etten voi säästää sinua tältä kivulta, jota tämä tilanne sinussa mahdollisesti herättää. Tahdon että olet onnellinen ja tyytyväinen sekä tiedän selvästi etten ole sinulle oikea mies. Olen varma, että löydät ansaitsemasi rakkauden ja yritän itsekin löytää sen aidon ja oikean ihmisen. Aika, jonka olemme yhdessä viettäneet on ollut minulle erittäin tärkeää aikaa ja se on auttanut minua erittäin paljon kasvamaan ihmisenä eheämmäksi. Tulen aina muistamaan yhteisen aikamme rakkaudella. Sinua rakastavasti... ( kuka lienetkin=))".

Joillekkin miehille suhteen päättäminen on hyvin vaikea tehtävä. Voittaessaan tuon vaikeuden he pystyvät myös antamaan anteeksi kaikille niille naisille, jotka ovat menneisyydessä loukanneet tai torjuneet hänet. Kieltäytyminen suhteesta, jolla ei selvästikään ole tulevaisuutta on tehokasta valmentautumista sen oikean löytämiseen ja tunnistamiseen jatkossa.

Rakkaus ei edellytä täydellisyyttä, vaan rehellisyyttä

Tässä seuraavassa rakkaus näkemyksessä olen siteerannut Leo Buscaglian näkemyksiä.

Useimmat meistä valehtelevat itselleen ja muille uskomalla, että teemme sillä tavoin maailmamme yksinkertaisemmaksi ja mukavammaksi. Ajanmittaan kuitenkin valheet, vaikka kuinka pienet, tuovat mukanaan ongelmia eivätkä ratkaise  niitä. Rakkaudessa useimmat valheet syntyvät väärästä käsityksestä, että meidän on oltava täydellisiä saadaksemme rakkautta. Pelkäämme totuutta, koska se saattaa paljastaa meissä heikkouksia.

Meidän on syytä muistaa, että erinomaisuus on täydellisyyden tavoittelua, ei sen saavuttamista. Valehtelemme toisillemme, koska meistä tuntuu, että kaikkien on rakastettava meitä.  Yritämme pitää kaikki tyytyväisinä kokoajan.Vaan eihän kaikkien tarvitse rakastaa sinua äitisi lailla. Vaikka tämä olisikin mahdollista se olisi näännyttävää. Valehtelemme itsellemme välttääksemme ongelmiin puuttumisen. Opimme peittelemään epämukavia totuuksia itsepetoksella.

Totuus on, että kun kiellämme tai salaamme ongelmamme, etenkin rakkaudessa, ne tavallisesti moninkertaistuvat. Valehteleminen ei kannata. Se on merkittävimpiä syitä suhteiden kariutumiseen. Mikään ei voi olla tuhoisampaa kuin sen tajuaminen, että juuri ne ihmiset joihin olemme luottaneet, ovat pettäneet meidät. Rehellisyys on aina paras vaihtoehto. Poikkeuksia ei ole. Kaikki alkaa rehellisyydestä itsellemme ja päättyy siihen että välitämme toisista riittävästi kohdellaksemme heitä samoin.

Jotain mielenrauhasta

Mielenrauha on sellainen seikka, jonka me viemme jokaiseen ihmissuhteeseen ympärillämme. Mielestäni jopa yksi tärkeimpiä onnellisuuden kriteereitämme. Olemme sitten siitä enempi tai vähempi tietoisia niin se vaikuttaa suhteissamme. Tietysti tähän vaikuttaa se seikka jos odotamme jotain merkittävää tapahtuvaksi tai jotain meille tärkeätä elämässämme on juuri tapahtunut. Totta kai tässä vaikuttaa lähes kaikenlaiset paineet työilmapiirissämme, kuin myös vapaa-ajan tapahtumat ja tilanteet. Mielestäni me voimme kuitenkin tietoisella pyrkimyksellä saavuttaa jonkin asteista pysyvää mielenrauhaa eli se on sellaista, että lähes mikään tilanne ei horjuta perus mielenrauhamme tilaa ainakaan niin paljoa ettemme siitä selviäisi.

Tietysti mielestäni tämä ainakin vaatii hieman sitä itsekuria. Huomaavaiseen läsnäolemiseen liittyy mielestäni myös se että pystymme tuomaan mielenrauhamme ympärillä vallitseviin ihmissuhteisiimme.  Mielenrauhan kautta me pystymme harjoittamaan tai olemaan huomaavaisesti läsnä aitona omana itsenämme. Joka tapauksessa tässä seuraavassa on sellaiselta kirjailijalta näkemyksiä kuin Jesper Klit ja kirjan nimike/titteli on läpilyönti. Kirja on kauttaaltaan täynnä aika tuhtia ja hyödyllistä tietoa ihmissuhteita ajatellan vaan tässä yhteydessä pureudun enemmän huomaavaiseen läsnäolemiseen. Hän hahmottaa mielestäni hyvin kuinka oppia olemaan läsnä ensin itselleen ja sitä kautta kehittää myös ominaisuuksia olla sitä myös toisille. Omia kommenttejani jälleen suluissa.

Mikäli tarvitset harjoitusta huomaavaisessa läsnäolossa, voit kokeilla seuraavia perusharjoituksia. 

1. Istu alas mukavaan tuoliin hengitä syvään ja rentoudu.

2. Sulje silmäsi ja keskity hengittämiseen. Keskity hengittämään sisään ja ulos rauhallisesti nenäsi kautta samalla kun tunnet palleasi laajenevan ja supistuvan.

3. Keskity parin minuutin jälkeen vartaloosi. Tunne lattialla lepäävät jalkasi. Tunne sääresi ja tuolia koskettavat reitesi. Siirrä huomiosi käsivarsiisi, selkääsi ja päähäsi. Tuntuvatko ne kevyiltä? Rentoudu ja tunne hartioidesi rentoutuvan asteittain samalla kun hengität syvin henkäysin.

4. Kuuntele ääniä huoneessa arvioimatta.(mikä ei muuten omalle kohdalleni ollut aluksi ainakaan kovin helppoa vaan ajan myötä olen harjaantunut siinäkin. Positiivista asennetta ja anteeksiantoa vain vaati sekin toimenpide itseäni kohtaan.) Mitä kuulet? Mistä äänet tulevat? Ehkä löydät jotain ääniä joita et ole aiemmin kuullut? Tulevatko ne läheltä vai kaukaa?

5. Avaa silmäsi hitaasti ja tarkkaile huonetta. Tarkkaile jokaista esinettä ympärilläsi huolella - niinkuin näkisit sen ensi kertaa. Kiinnitä edelleen huomiota hengitykseesi ja kehoosi. Samalla kun silmäsi kesklittyvät seuraavaan kohteeseen, jota tarkastelet muodostamatta siitä mielipidettä.

6. Jatka harjoitusta seitsemän tai kymmenen minuutin ajan. Kunnes olet valmis palaamaan ekstroverttiin minääsi (Ekstrovertti käsitteestä enemmän tässä linkissä http://fi.wikipedia.org/wiki/Introvertti_ja_ekstrovertti ) 

Enemmistö meistä on tottunut pyörittämään päivittäin mielessään satoja ajatuksia ja aktiviteetteja. Joilakin tällainen harjoitus -tahdin hidastaminen ja huomaavaisen läsnäolon tietoinen lisääminen - saattaa mennä yli rajojen. Huomaavaista läsnäoloa voi kuitenkin kehittää. Huomaat että tutkimusmatka auttaa niin sinua kuin läheisiäsikin.