Translate

Blogiarkisto

Etsi blogista omalla hakunimikkeellä

Näytetään tekstit, joissa on tunniste reaktio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste reaktio. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 24. syyskuuta 2017


Namaste!



Moikka! Mennyt viikko kului nopeasti. Hirvipeijaisissa vierailu ja synttäreiden juhlaa. Arkisen aherruksen lisäksi siis. Tällä kertaa syvennyn seuraavaan aiheeseen. Nimittäin reagointiprosessiin, joka kuuluu keskeisempiin menetelmiin silloin kun joudumme yllättäviin tilanteisiin tai muutoin joudumme pohtimaan seuraavan valinnan suuntaa.



Reagointiprosessi



Tässä seuraavassa lähestymistavassa käy ilmi kolmen laki, johon olen päätynyt. Järjestys voi vähän vaihdella eri yksilöiden välillä.


1. Pelko

2. Taistele tai vetäydy

3. Rakkaus



Oletko huomannut muutosten yllättäessä perinteisen reagointiprosessin, joka tapahtuu ennen kuin siirrymme ikään kuin sanoista tekoihin? Minä olen. Keskimäärin se tapahtuu niin, että ensin tulee jokin yllättävä käänne elämässä, jonka myötä joudumme käymään tietyn valintaprosessin läpi mielessä, ennen kuin etenemme johonkin tietyn valinnan mukaiseen suuntaan.



Mielestäni on oleellista olla jossain määrin tietoinen tästä prosessista, jotta pääsemme ihmisinä enemmän käsiksi myös tuon valintaprosessin tietoiseen käsittelyyn. Näin ollen otamme ohjat itse käsiimme siitä lopputuloksesta, johon näitä erilaisia valintoja elämässä ylipäätään itse ohjaamme. Sen sijaan, että kuljemme pelkästään tunteiden ohjaamina. Tietoinen siksi, että emme ohjaudu vain hetkellisten tunteiden ohjaamina.



Mitä nämä valinta prosessit tarkoittavat tarkemmin?


1. Pelko - reaktio

Pelko tulee mukaan kuvioihin ensin. Tuo voi olla muutoksen pelko. Uuden ihmisen kohtaamisen pelko tai jotain muuta vastaavaa. Pelko tulee ensin esimerkiksi siitä, että emme ehdi johonkin tapahtumaan paikalle. On kuitenkin aina meidän henkilökohtainen valinta, kuinka suuren voiman tunteen me tuolle pelolle annamme. Sitten tulee...



2. Taistele tai vetäydy - reaktio

Luonnollinen tapa on myös tämä taistele tai vetäydy- reaktio. Taistelu on kunniakasta, aina siihen pisteeseen asti, kun se on vielä tarkoituksen mukaista. Kysymys kuuluu: Päätänkö taistella oikeasti vai vetäydynkö? Vetäytyminen on vaihtoehto, jossa, kunnia säilyy.
Palaan vielä tuohon myöhästymisen käsitteeseen. Onko tuo myöhästyminen sittenkään niin suuri mörkö kuin kuvittelin sen alun alkaen olevan? Mitä kamalaa voi tapahtua jos sittenkin myöhästyn vain muutamia minuutteja?


Vetäytyminen on myös oleellista ottaa huomioon jos tapahtuman luonne todella vaatii olla prikulleen paikalla tarkasti määriteltynä ajankohtana. Tapahtuman avaushetkellä. Tällöin voi olla kunniakasta vetäytyä. Mitä tapahtuu jos vetäydyn? Vaivunko epäilyihin, sen osalta, että en lähtenyt ja ottanut riskiä olla hetken myöhässä tapahtuman avaushetkestä?

Tämän spekuloinnin on tietysti syytä loppua melko pikaisen päätöksentekoprosessin avulla, jotta kallisarvoista aikaa ei hukkaannu turhaan jahkailuun. Aikaa, jonka voimme käyttää toimintaan tai tekemiseen, tässä tapauksessa matkaamiseen kyseiselle tapahtumapaikalle.



3. Rakkaus -reaktio


Monesti rakkaus tulee vasta kolmantena vaihtoehtona mukaan kuvioihin. Rakkaus itseämme kohtaan ja rakkaus heitä kohtaan, jotka ovat osallisina tähän kyseiseen tapahtumaan tai tapaamiseen, johon olimme matkalla alunperin. Eikö?


Mitä järkeä tässä on? Mielestäni se, kun tajuamme vaihtaa järjestystä näiden reagointi-kanavien kanssa opimme paremmin hallitsemaan omia valintoja, varsinkin silloin kun tulee tarve reagoida eri tavalla, jotta saamme entisen, ei niin rakentavan toiminnan päätökseen, jotta voimme korvata sen oikeasti toimivalla menetelmällä päästäksemme parempiin lopputuloksiin.


Näin ollen, mitä aikaisemmassa vaiheessa rakkaus astuu näyttämölle sitä helpommin kykenemme käsittelemään nämä elämän haasteet myötämielisessä valaistuksessa ja näin ollen soitamme ja ilmoitamme myöhästymisestä ja palautamme itsemme tuohon etenemisen prosessiin ja pidämme siten mielessä, että voimme edetä vaikka tuo pelko - reaktio olikin hetkellisesti läsnä yhtenä valinnan mahdollisuutena. Tämä vie meidät kohti toimintaa lamaantumisen sijasta, joka on vahva vaihtoehto valinnoille silloin kun pelko ottaa vallan ihmisen mielessä.


Näiden reaktioiden järjestys on mielestäni hyvä saada juuri siihen malliin, että rakkaus johdattaa tuota koko valintaprosessia. Miksi? Siksi, että kykenemme hallitsemaan kokonaisuutta laajemmin. Näin ollen tuo valinta, jonka tulemme tekemään pohjautuu todellisiin arvoihin, joita kunnioitamme ja voimme hyväksyä näin ollen ne myös jonkin ajan kuluttua tapahtuneesta. Paremmin. Tämä mielestäni johtaa rakentavaan ja kokonaisvaltaiseen mentaaliseen hallintaan niin ajatusten, tekojen kuin tunteiden tasolta tutkittuna.



Yhteenveto:


Nämä reagointitavat auttaa meitä ihmisiä purkamaan niin ikään osiin tuota prosessia, joka kuuluu ihmisenä olemiseen. Valintojen hetkellä. Oleellista mielestäni on myös se, että osaa päästää irti siitä tunnesidoksesta, joka liittyy niihin valintoihin, joita olemme aikaisemmin tehneet. Se helpotti ainakin minun arkeani silloin aikanaan kun sen näkemyksen opin soveltamaan käytäntöön. Oma kokemus kertoo myös sen totuuden, että kun aloin hahmottamaan tätä reagointiprosessia käytännössä niin silloin myös reagointitapa vaihtui ja tuo valintaprosessi muuttui täten helpommaksi. Nimittäin juuri sielä tunne puolella ja toki se helpotti myös kanssakäymistä toisten ihmisten kanssa. Aina ei tarvitse kaikkea ääneen julistaa. Toki silloin se on suotavaa ja hyvä tehdä jos seura sen sallii ja myös kypsästi vastaanottaa, ymmärtää ja käsittää sen kokonaisuuden, johon se liittyy juuri kyseenomaisella hetkellä. Näin ollen ei tarvitse ajautua turhiin riitoihin.








Aiheista muualla:


Suomeksi:

Projektijohtamismalli

Tunne itsesi, ymmärrät muita

Reagointitapa kertoo miten viestit


English:

4 unexpected ways people respond to rejection

The Best Way to Respond to Unexpected Changes

10 Tips for Dealing with Surprises and Unexpected Events






Kappaleet // Songs // Videot: 


Tupac-Changes

Extreme - More Than Words

David Bowie - Changes (Olympia)


One Direction - Night Changes (Lyrics + Pictures)

Taylor Swift - Everything Has Changed ft. Ed Sheeran


Sittin' On The Dock Of The Bay | Playing For Change | Song Around The World


War/No More Trouble | Playing for Change | Song Around The World



Katy Perry - Chained To The Rhythm (Official) ft. Skip Marley







BLACK SABBATH • Changes • 1972


The Calling - Wherever You Will Go





Positiivisia muutoksia tulevalle viikolle! =)



Namaste!





maanantai 4. huhtikuuta 2016

Namaste




Tervehdys ja mahtavaa, että olet siinä. =)






Tämä seuraava teksti on osin sovellettu käymästäni keskustelusta hyvän ystäväni Alex Nyomin kanssa. Olen muokannut tätä sen mukaan, mitä ajatuksia on noussut esille Suomentaessani tätä käymäämme keskustelua tähän blogiin. Seuraavassa hänestä enemmän mikäli tahdot tutustua lähemmin.  Points Of Clarity < Alex





Ajatukset, tuntemukset ja teot



Lähden käsittelemään tätä asiaa ihmisen pelkojen kautta. Mitä ikinä ne sitten kenellekin tarkoittavat. Osa pelkää pimeää osa korkeita paikkoja jne. Kohdatakseen pelkonsa ihmisellä tulee ensin olla tietoinen tila tästä kokemastaan pelon tunteesta. Ollakseen tietoinen henkilöitymisestä tai toisin sanoen persoonallisuudesta meillä tulee olla jonkinlainen käsitys siitä, mitä nuo näkemykset tarkoittavat käytännössä meissä itsessämme. Me olemme ihmisinä uskomus pohjaisia ihmisiä. Toisin sanoen uskomus perusteisia ihmisiä. Mitkä tekijät määrittävät uskomuksia? Menneisyyden kokemukset. Mitä ne sitten itse kenellekin lienevätkään. Tarinat, joita meille on kerrottu ja varsinkin ne, jotka olemme omaksuneet omaksemme muokkaavat tämän yksilöllisen persoonallisuuden piirteitä. Olemme siis sitä, johon vahvimmin uskomme. Uskomukset määrittyvät ajatuksiemme tasolla. mitä ajatukset ovat? Ajatukset ovat sitä tietoutta, joka on kirjoitettu, todennettu ja jaettu, joko julkisesti tai yksityisesti. 


Ajatukset ohjaavat tunteita. Se, että tunnemmeko tunteemme vai reagoimmeko pelkästään niihin määrittää meidät ihmisinä ainakin osittain. Työ, harrastukset jne. asiat pois sulkien. Esimerkiksi ajatellen heitän tämän seuraavan näkemyksen pöytään: On eri asia sanoa, että "nyt suututtaa niin kovin, että tahdon hakata jonkun ihmisen", kuin toteuttaa tuo teko käytännössä. Tämä on vain yksi tapa ilmaista tunteitamme. Joka voi olla sidoksissa vain tämän yhden päivän kokemuksiin. Tämä on yksi sellainen seikka, joka mielestäni osalta ihmisistä puuttuu tai unohtuu näkemys varastostaan silloin kun jokin vahva tunnetila ottaa heistä hallinnan. Todellinen tunnetila, joka mahdollisesti ilmenee heidän omissa elämän kokemuksissaan. Eli kyse on siitä, että sallimmeko itsellemme mahdollisuuden tuntea tunteitamme vai reagoimmeko pelkästään niiden pohjalta? Tätä näkemystä on mielestäni syytä pohtia varsinkin lähimmäisissä ihmissuhteissamme. 



Mielen tasolla olemme tyhjiä ainakin eräältä kannalta katsottuna. Kuitenkin jollain tavalla tuon tyhjyyden tulee täyttyä. Se, että millä se täyttyy on erilaista eri ihmisillä. Yleensä se täyttyy ajatuksilla, tuntemuksilla, unelmista tai vaikkapa menneisyyden muistoilla. Sitten tuolla mielessä "asustaa" eräänlaisia roolihahmoja, jotka kukin omalla tavallaan johdattelevat meitä erilaisiin ratkaisuihin elämämme erilaisissa koettelemuksissa. Olen tutkaillut näitä näkemyksiä eri lähteistä ja näitä ovat seuraavat tekijät: (vain muutamia mainitakseni)

  • Mielensä pahoittaja
  • Kuulustelija
  • Minä parka
  • Reagoija
  • Kertoja
  • Ego

Sitten tämä roolihahmo on se, joka on meissä:

  • Ylin tuomari
  • Hallitsija
  • Pyöveli


Jatkaakseni tarinaa sen osalta, että nämä roolihahmot siis määrittävät minäkuvan, jonka olemme itsestämme luoneet. Tuo keskimääräinen minäkuva muokkaantuu syntymä hetkestämme 12-vuotis päivillemme asti.  Se, että mitä tuolle lapselle tai nuorelle on syötetty ympärillä olevien ihmisten tasolta uskomuksilla, tarinoilla ja/tai näkemyksillä ovat osaltaan muokanneet hänen minäkuvaansa. Eräällä tavalla määrittävät hänet ihmisenä juuri nyt. Näiden tarinoiden ja uskomuksien mukaiset maisemat tulee huomioida ymmärtääksemme häntä ihmisenä. Varsinkin silloin, mikäli mielimme päästä häntä lähelle ihmisenä, joka aikoo rakastaa tätä vilpittömästi. Hän siis voi edelleen reagoida joihinkin tilanteisiin, tapahtumiin tai ihmisiin tuon 12- vuotiaan käsityskyvyn / maailmankuvan mukaisesti.  Pelko pohjaisin tuntemuksin tai jonkin muun tunteen ohjaamana, mikäli tuota näkemystä ei ole tunnustettu, tunnistettu, hyväksytty ja muutettu osana minäkuvan kehitystä / kasvua. Tämä Persoonallisuus tai reagoija, miten sitä nyt sitten tahtookin nimittää ottaa yleensä hallinnan silloin kun tutustumme uusiin ihmisiin. Luomme siis joitain mielikuvia, käsityksiä tai uskomuksia siitä millainen hän on. Vaan auta ollakaan jos tämä uusi tutustuja kykenee olemaan neutraali ilman rooleja / hahmoja, niin silloin hänen mielensä on kirkas ja avoin tälle ihmiselle sellaisena kuin hän on. Ilman mielikuvia oletuksia tai käsityksiä siitä mitä hänen tulisi olla. Ja mitä hän on? Tämän päivän kokemuksien summa. Lähi viikkojen kokemuksien summa. Uskomusten, pelkojen tai muistojen summa. Jne. Hänen oman tarinansa mukainen. EI SEN, JOKA HÄNTÄ TARKKAILEE. Ei siis tämän uuden tutustujan maailmankuvan mukainen vaan hänen omien näkemysten mukainen ihminen. Tämä antaa kyvyn lähestyä häntä aidosti ja rakastaaksemme häntä.  He eivät siis tuomitse tai määrittele mitenkään tätä uutta ihmistä vaan nauttivat siitä mahdollisuudesta, että saavat tutustua tähän uuteen ihmiseen. Tämä tuo ystävällisen rakkauden läsnäolon uusiin kohtaamisiin ja näin ollen voimme rakentaa eheitä ihmissuhteita jo ensi tapaamisella. Se voi olla arvokasta valuuttaa pidemmän päälle.



Pause -tila


Kuitenkin ajatuksien, tunteiden ja tekojen välillä on mahdollista havaita tuo "pause- tila". Kunhan vain kykenee tarkkailemaan omaa toimintaansa tarpeeksi avoimesti. Kun olemme tietoisia tuosta pause- tilasta kykenemme ohjaamaan omaa toimintaamme ilman, että pelkästään reagoisimme tunteisiimme. Tämä on erittäin oleellista tiedostaa ja ymmärtää ihmissuhteiden kannalta katsottuna elämää.  Tämän pause- tilan myötä alamme oman itsemme hallitsijaksi / ohjaajaksi. Sen sijaan, että pelkästään reagoisimme. Hallinnalla tai ohjaamisella tarkoitan sitä, että kykenemme tiedostamaan mihin suuntaan ohjaamme tekojamme, käyttäytymistämme, ajatuksiamme tai tuntemuksiamme tästä pause- tilan kokemuksesta eteenpäin. Tämän on itsensä tiedostamista liikkeellä ollessamme. Voimme siis nähdä ja havaita omaa toimintaamme tarkkailijan tavoin. Ilman että tätä varsinaista hallinnan menetystä välttämättä pääsee edes tapahtumaan. Kuten suuttuessa niin että lyömme oikeasti jotain toista ihmistä vaikkapa kasvoihin. Tämä tuo  tietysti myös vastuun meidän omiin käsiimme siitä kuinka kohtelemme toisia ihmisiä.  Kun ihminen ymmärtää ja tiedostaa tämän kyvyn olla tietoinen tuosta pause- tilasta ja alkaa hallita sen mestaruutta niin silloin hän saattaa yllättyä siitä kuinka paljon hallinnan mahdollisuuksia hänellä tulee olemaan sellaisissa tilanteissa, joissa aikaisemmin vain menetti malttinsa. Tällaisissa tilanteissa kun ihminen menettää malttinsa hän mahdollisesti katuu tuota tekoaan jälkeenpäin vaan siitä pisteestä lähtien kun hän tiedostaa tuon tavan menettää malttinsa hän alkaa jo päästä lähemmäs siitä luopumista ja se on oleellista toipumisen kannalta. 



Linkkejä samankaltaisiin aiheisiin;













Videot / musa pätkät;












Antoisaa tulevaa viikkoa kaikkialle!



Namaste <3