Rajoittava rakkaus vai vapauttava rakkaus

Tämän seuraavan otteen alkulähde on Timo Teideltä. Itselleni tämä seuraava oli ainakin sellainen hyvällä tavalla herättävä tieto vaikka voikin hieman radikaalilla tavalla tulla ilmi ainakin aluksi.. Ravisuttavaa oli ainakin omalle kohdalleni.=) Mikä on jo itsessään hyvä asia, sillä tämä tieto on laajentanut ainakin omista näkemyksistäni päin minun tietoisuuteni laajentumista rakkaudenrakentajana.

Rakkaus ei ole suhde johonkin toiseen kyse on olemisen tilasta. Sillä ei ole suoranaisesti mitään tekemistä toisen kanssa. Ihminen ei ole rakastunut hän on rakkaus. Tietysti silloin kun ihminen on rakastunut hän on rakastunut mutta se on rakkauden sivutuote ei alkulähde. Alku lähde on siinä että ihminen on rakkaus.Kuka sitten voi olla rakkaus? Jos et ole tietoinen siitä kuka olet, et voi olla rakkaus. Olet pelko. Pelko on aina rakkauden vastakohta ei viha niin kuin useasti luullaan. Sillä kaikki tunteet pohjautuvat vain pelkoon tai rakkauteen. Viha on vääristynyttä rakkautta. Se ei ole rakkauden vasta kohta. Rakastaessaan ihminen laajenee ja pelätessään ihminen kutistuu. Pelko saa ihmisen tuntemaan itsensä yksinäiseksi. 

Aiemmin puhelin kirja viisaudesta tässä hieman aiheesta lisää: Älä tule kirja viisaaksi. Mitä kirja viisaus on? Kirja viisaus on kaiken nimeämistä ja kaiken luokittelemisen suurta taidetta. Tapaa ihmisiä, sillä jokainen heistä kuvastaa jumalaa eri tavoin. ( Tässä kannattaa muistaa myös sekin, että jumaluus ja uskonto on kaks eri asiaa itsessään ainakin minun mielestäni) Opi ihmisiltä älä pelkää.

Tavallisesti rakkaudessakin on aina pelkoa. Mies pelkää vaimoaan ja vaimo pelkää miestään. Rakastavaiset ovat aina peloissaan. Silloin kyse ei ole todellisesta rakkaudesta. Kyse on pelkästä järjestelystä, jossa kaksi pelokasta ihmistä tukeutuu toisiinsa. Käyttää toisiaan hyväkseen hallitsee toisiaan, ohjailee toisiaan ja riitelee keskenään sekä käyttäytyy omistavasti. Pelkäät. Sen vuoksi emme koskaan avaudu. Luulemme, että kyse on rakkaudesta, vaikka kyse on vain tuttavuudesta. Kohtaamme toisen vain ulkonaisesti, mutta luulemme, että olemme oikeasti kohdanneet. Tosiassa olemme kohdanneet toisen vain olemuksemme uloimmalla tasolla. Joka ympäröi sinua kuin muuri. Se et ole sinä itse.

Jopa vuosikausia yhdessä olleiden suhteessa saattaa olla kyse vain tuttavuudesta. Mies ja vaimo eivät ehkä tunne toisiaan sisimmältä tasoltaan. Ensiksi on ymmärrettävä olla pitämättä tuttavuutta rakkautena. Saatatte rakastellakkin eli olla seksuaalisessa kanssakäymisessä ja silti siinä on vain kyse tuttavuudesta. Elleivät ihmisten sisimmät olemukset kohtaa. Seksissä on vain kyse kahden kehon kohtaamisesta. Tämän asian tiimoilta suosittelen tutustumaan Barry Longin kirjaan nimeltä tie rakkauteen. Siinä on mahtavia vinkkejä todellisen läheisen ihmissuhteen luomiseen rakastelun avulla. Toisen voi sallia koskettaa sisintään vain silloin kun ei pelkää. Kun ei tunne pelkoa.

Mikäli voit sallia todellisen rakkauden läsnäolon et tarvitse rukousta, et meditaatiota etkä temppeliä tai minkäänlaista kirkkoa. Voit unohtaa jumalan tyystin mikäli pystyt rakastamaan. Sillä todellisen rakkauden avulla tuo kaikki on jo tapahtunut sinussa. Meditaatio rukous ja jumala on jo tapahtunut sinussa. Sille joka rakastaa kuolemaa ei ole. Sille joka ei rakasta jokainen hetki on kuin kuolema. Kuolema tuhoaa kaiken. Mikäli siis ymmärrät henkilökohtaisesti mistä puhun. Oivallat, että kyse on kuoleman ja rakkauden välisestä kamppailusta. Jos pystyt antamaan kuolemaa ei ole. Koska joka hetki häneltä otetaan jotakin pois, häneltä joka tukeutuu kuolemaan siis. 

Mistä tuosta pelosta on kyse? Miksi olet niin peloissasi? Miksi pelkäisit vaikka olisit kuin avoin kirja? Eikä mikään jäisi piiloon. Miten se voisi vahingoittaa sinua? Kyse on vain väärinkäsityksestä. yhteiskunnan luomista käsityksistä, että sinun sietäisi salailla jotain. Ja että sinun on suojeltava itseäsi. Että sinun sietäisi olla kuin jatkuvasti taistelu tantereella. Aivan kuin kaikki olisivat sinun vihollisiasi. Mikäli suljet jokaiselta oven suljet myös sellaiselta oven joka tahtoo vain rakastaa sinua sellaisena kuin olet.

Ei kukaan ole sinua vastaan. Vaikka sinusta tuntuisikin siltä, että joku olisi sinua vastaan ei hän sitä ole oikeasti. Sillä kaikki ovat huolissaan todella vain itsestään. Eivät sinusta. =D Ei ole mitäään pelättävää tämä on oivallettava ennekuin todellinen ihmissuhde voi alkaa. Syvä tyytyväisyys on todellisen rakkauden näkyvä merkki. Rakastunut ihminen on syväst tyytyväinen. Rakkautta ei voi nähdä, mutta ihmisestä huokuvan tyytyväisyyden voi aistia. Syvän täyttymyksen voimaa huokuu rakastavan ihmisen olemuksesta.

Eli on olemassa siis kaksi tapaa elää. Pelkoon perustuva ja rakkauteen perustuva. Pelkoon perustuva ei voi koskaan johtaa syvään ihmissuhteeseen. Elät pelkojesi vallassa, etkä voi päästää toista ihmistä lähelle ja syvälle sisimpääsi. Sallit sen tiettyyn pisteeseen saakka vaan sitten tulee seinä vastaan ja kaikki jähmettyy. Rakkauteen keskittyvä ihminen ei pelkää tulevaa. Hän ei pelkää, mitä hänen teoistaan seuraa tai mihin hänen tekonsa johtavat. Vaan tietysti hän sinänsä on niistä tietoinen sillä hän ei yleensä menetä yhteyttään todelliseen rakkauteen sillä hän on rakkaus ja tämä puolestaan on se ydin siinä mielessä että hänessä arvostus toisen ihmisen vapaaseen tahtoon säilyy hänen tietoisuudessaan ikään kuin jatkumossa. Eli hän elää tässä ja nyt 

Älä siis turhaaan huolehdi mitä tuleman pitää. Huolehtiminen on pelkoon perustuva elämän tapa. Älä turhaan mieti seurauksia ole vain tässä ja nyt. Tee täysillä sitä mitä teet. Älä laskelmoi pelkoon perustuva ihmine laskelmoi kokoajan.. Mikä muuten osittain mielestäni viittaa egon toimintoihinkin kuten aiemmin olen maininnutkin ego otsikon alla olevien asioiden yhteydessä. Pelkoon keskittyvä ihmien laskelmoi. Eipä sillä, tietysti on hyvä pyrkiä hoitamaan omat asiat vaan silti on hyvä pyrkiä ainakin mielessään irroittatumaan niistä lasku asioista yms.. Esim sanoa laskut maksettuaan että " Hoidettu ja unohdettu nyt on unelmieni aika!"=D Vaan on hyvä muistaa sekin että pelon poistaminen ei  ole sama asia kuin sen ymmärtäminen. Pelko ja tietämättömyys on ahtaiden mielien suuri rikoksen tekijä.

Typeryys vai viisaus

Tämä seuraava on ote James Allenin kirjasta nimeltä valoa elämän vaikeuksissa. Totta kai siinä tapauksessa mikäli sinä mahdollisesti luet tuon samaisen kirjan, niin sinulla sieltä herää eri ajatuksia, jotka vaikuttavat juuri henkilökohtaisesti sinuun. Joka tapauksessa tässäpä tämä ote minun näkemyksiini vedoten ja minua opastaen on sen kaikessa loistossaan.

Typeryys, viisaus, tietämättömyys ja/tai valistuneisuus eivät ole vain ajatusten tulosta. Ne ovat ajatus itsessään. Sekä syy että seuraus. Toiminta ja tulos sisältyvät ajatukseen. Meidän olemuksemme on ajatuksiemme tulosta. Se perustuu ajatuksillemme; se on tehty ajatuksistamme. Ihminen ei ole olento, joka on sielu. Hän itse on ajattelija ja tekijä. Toimija ja tietäjä. Hänen yhdistynyt mielentilansa on hän itse. Hänen hengellinen luontonsa on hänen ajattelutapansa kehystämä. Hän itse on se, joka haluaa, suree, nauttii ja kärsii, rakastaa ja vihaa.

Mieli ei ole metafyysisen, yli-inhimillisen sielun väline. Mieli on sielu; mieli on olemus, mieli on ihminen. Ihminen voi löytää itsensä. Hän voi nähdä itsensä sellaisena kuin on. Kun hän on valmis kääntymään pois kuvitteellisesta ja itse luomastaan olettamusten maailmasta, jossa harhailee, ja on valmis kohtaamaan todellisuuden kasvoista kasvoihin, silloin hän on tunteva itsensä sellaisena kuin hän on; hän voi myös nähdä itsensä sellaisena kuin tahtoo olevansa; ja luoda itsestään uuden ajattelija, uuden ihmisen; sillä joka hetki on valinnan hetki- ja joka hetki on kohtalo.

Elämän tosiasiat ovat aina edessämme, aina ymmärrettävissä aina koettavissa ja tunnettavissa, mikäli voimme hylätä egoismimme ja sen luomat harhakuvat, jotka sokeuttavat meitä. Ihminen ei tarvitse viisautta voidakseen ylittää omaa olemustaan. Tuon olemuksen tosiasiat suovat riittävän pohjan pystyttää tiedon temppelin, jonka kauneus ja mittasuhteet ovat samanaikaisesti sekä vapauttavat että kohottavat.

Viisauden polku on kuitenkin aina auki, aina valmiina vastaanottamaan pyhiinvaeltajan, joka on väsynyt typeryyden vahingoillisuuteen ja sekavuuteen. Ketään ei estä edistymästä muu kuin ihminen itse; kukaan ei saavuta viisautta vain omien ponnistuksiensa kautta; ja ihminen joka on valmis olemaan rehellinen itselleen, mittaamaan tietämättömyytensä syvyyden, kohtaamaan erehdyksensä kasvoista kasvoihin, tunnustamaan virheensä ja aloittamaan välittömästi uudistumisen, vain sellainen henkilö voi löytää tien viisauteen kulkien sitä nöyränä ja tottelevaisena- hän on vielä saapuva vapahduksen ihanaan kaupunkiin. Viisaudenpolku on korkein tie- tie jolla kaikki epäilys ja epävarmuus katoaa ja viisaus ja varmuus astuvat kuvioihin vahvasti mukaan. Viisaus on oikeata toimintaa ja oikeita tekoja.