Namaste!
Projisointi & erilaisuus
Seuraava on omien pohdintojeni sekä tutkimustyöni tulosta. Olen miettinyt lähipäivinä sitä, että miksi me ihmiset sysäämme asioita toisten niskoille tai yritämme ainakin toimia niin? Hänessä on syy.. Syy siihen, että en tee sitä... Syy siihen että minussa ei ole sisäistä rauhaa.. Syy siihen, että en ole rakastava ihminen.. Mielestäni me emme voi antaa vastuuta omasta onnellisuudestamme toiselle. Jollekulle meistä itsestämme riippumattomalla taholle. Tietysti ymmärrän sen mikäli joku läheinen ihminen on haastava ihminen tilanteissa joissa joudumme olemaan hänen kanssaan tekemisissä. Tietysti he voivat tehdä sen että vetävät meidät mukaan heidän peleihinsä jos sallimme sen. Sano ääneen mitä tahdot. Miksi tahdot ja tunne vastuusi. Aseta vastuu sinne minne se kuuluu eli itsellesi. Myönnän että sorrun välillä itse myös siihen, että heijastan muihin joitain pelkojani, toiveitani yms. Joten se vain jälleen todistaa sen, että olen itsekin vain ihminen siinä missä kuka tahansa muukin. Vaikka voin olla erilainen kuin muut joissain tilanteissa. Myös sinä voit olla erilainen kuin muut. Arvosta erilaisuuttasi.
Jotain vanhemmuudesta
Rehellisesti sanottuna tiedän vanhemmuudesta sen mitä olen lukenut ymmärtänyt ja sisäistänyt erillaisista kasvatusoppaista sekä heiltä, jotka ovat vanhempia. Tietysti myös siitä miten minua on kasvatettu lisäksi se mitä yleisesti isät ja äidit ovat minulle kertoneet. Näin ollen olen tullut siihen tulokseen, että lapset repivät sekä hyvässä, että pahassa sisäiset haavamme auki. Se onko tuo asia sitten hyvä tai paha kokemus sinulle riippuu siitä, kuinka pystyt tuon kaltaisissa tilanteissa suhtautumaan siihen mitä sisälläsi kyseisellä hetkellä koet ja tunnet. Mielestäni naiset saattavat kokea lapsien erilaiset tunteiden herättämät reagtiot voimakkaampana kuin mitä miehet sillä uskon, että raskausajan sekä synnytyksen sisältämät tunneyhteydet ovat naisilla sisäisesti voimakkaammat lapsiin kuin mitä miesten kapasiteetti antaa myöten. Ja siten äidille tuo kokemus siitä miten lapset ja heidän toimintansa vaikuttaa heihin voi olla sisäisesti haastavampaa kuin mitä se on miehille. Ja näin ollen naiset ovat suuremmin alttiita voimakkaille sisäisille tunteiden ailahteluille.
Ihmissuhteita ajatellen meidän miesten tulisi mielestäni olla tietoisia tällaisista asioista, ajatellen naisen tunteiden purkauksien alkulähteitä suhteissa sekä isän, että lapsien kanssa. Se vaikuttaa lähes jokaiseen kanssakäymisen muotoon äidin ja isän välisissä suhteissa. Sekä pariskuntana että vanhempina. Tietoisuus tällaisista asioista auttaa suodattamaan kitkaa ihmissuhteissa neutraalimmassa ymmärryksen valossa. Joten olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että miesten tulisi asettua enemmän naisen/äidin rooliin ymmärtääkseen syvemmin tuota äidin ja lapsen välistä yhteyttä. Usko tai älä mutta mielestäni se helpottaa moniakin riitatilanteita ja varsinkin niiden käsittelemistä.
Muuan linkki mikäli kiinnostaa perehtyä aiheisiin enemmänkin:
Kestävä rakkaus
Tässä seuraavassa Kahlil Gibranin tuotantoa:
Rakastakaa toinen toistanne, mutta älkää tehkö rakkautta kahleeksi.
Antakaa sen mieluimmin olla liikkuvana merenä sielujenne rantojen välillä.
Täyttäkää toistenne pikarit, mutta älkää juoko samasta pikarista.
Antakaa toisillenne omasta leivästänne, mutta älkää syökö samasta leivästä.
Laulakaa ja tanssikaa yhdessä ja olkaa iloisia, mutta antakaa toinen toisenne olla yksinään.
Samoin kuin luutun kielet ovat erillisiä vaikkakin sama sävel saa ne värisemään.
Antakaa sydämenne, mutta älkää antako sitä toisen säilytettäväksi. Sillä ainoastaan
elämän käsi voi säilyttää sydämenne.
Ja seisokaa yhdessä älkääkä kuitenkaan liian lähekkäin. Sillä temppelin pilarit ovat erillään.
Eivätkä tammi ja sypressi kasva toistensa varjossa.
Kahlil Gibran
Loppu kevennys!=D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti