NAMASTE!

Tervetuloa blogiini!=)

Tunnekuohun vallassa

Toisinaan me ihmiset ajaudumme tunnekuohun valtaan. Olen pohdiskellut sitä, että mitäpä jos voisimme olla enemmän tietoisia siitä kun joudumme tunnekuohun valtaan?  Tarkoitan tällä sitä, että voimme mielestäni tietoisella pyrkimyksellä saavuttaa ymmärrystä oman itsemme suhteen sen saralla että kiinnitämme enemmän huomiota mikä johtaa meidät tunnekuohun valtaan. Silloin kun olemme tietoisia siitä, että olemme tunnekuohun vallassa niin voimme tavallaan kontrolloida omaa toimintaamme siinä samassa prosessin aikana. Mielestäni se auttaa toimimaan hieman astetta viileämmin vaikka olemmekin tunnekuohun pyörteissä. Lisää siis itsetuntemustamme.  Kenties tämä seuraava auttaa ymmärtämään asiaa. Löysin nimittäin hieman aihetta kuvaavan kappaleen kirjasta nimeltä Tunneäly ja Daniel Goleman (Finnish, English) toimii kirjailijana tässä opuksessa.  Seuraavassa kirjasta:

Tunne itsesi

Vanhan japanilaisen tarinan mukaan sotaisa samurai vaati kerran zen-opettajaa selittämään, mitä taivas ja helvetti tarkoittivat. Munkki kuitenkin vastasi pilkallisesti: >>sinä olet pelkkä moukka - ei minulla ole aikaa tuollaisille.>> 

Loukkauksesta raivostunut samurai veti miekkansa tupesta ja huusi: >>voisin tappaa sinut palkaksi röyhkeydestäsi.>>

>>Tuo>> munkki vastasi tyynesti >>on helvetti>> 

Samurai, joka hämmästyi tajutessaan, kuinka osuvasti munkki oli hänen raivoaan kuvannut, rauhoittui, työnsi miekkansa tuppeen ja kiitti kumartaen munkkia tämän opetuksesta.

>>Ja tuo>>, munkki sanoi >>on taivas>>

Tapa, jolla samurai äkkiä tajusi oman raivonsa, kertoi omalta osaltaan, että on aivan eri asia joutua tunnekuohon valtaan kuin huomata, että niin on käymässä. Sokrateen ohjeeseen >>Tunne itsesi>> kiteytyy yksi tunneälyn peruskivistä: tietoisuus omista tunteista niiden aikana. Ensi silmäyksellä saattaa näyttää, että tunteet ovat itsestään selviä, mutta kun ajattelemme asiaa tarkemmin, muistamme varmaankin tilanteita, joissa emme oikeastaan tajunneet, mitä jostain asiasta tunsimme, tai havaitsimme tunteemme vasta kesken tapahtumien. 

AVOIN KUUNTELU & PUHUMINEN

Jatkan Daniel Golemanin kirjasta vielä pienen otteen:

Mies: >>Mitä sinä huudat?>> 

Vaimo:>>Koska minun täytyy-sinä et kerta kaikkiaan kuuntele!>>

Kuuntelemisen taito pitää pariskunnan yhdessä. Jopa riidan ollessa kiivaimmillaan, kun molemmat ovat tunnekaappauksen vallassa, mies tai vaimo voi kuunnella vihansa ohi, huomata puolisonsa sovittelevan eleen ja vastata siihen. Kohti avioeroa matkalla olevat parit kuitenkin joutuvat vihansa valtaan ja keskittyvät riidan aiheeseen niin täydellisesti, että eivät pysty kuulemaan toisen puheisiin liittyviä rauhantarjouksia saati vastaamaan niihin. Kuuntelijan asettuminen puolustusasemiin tarkoittaa, että hän ei ota puolisonsa kommentteja vakavasti tai sanoo heti vastaan, aivan kuin kyseessä olisi hyökkäys eikä vetoomus käytöksen muuttamiseksi. Riidan aikana sanotut asiat on tietenkin usein muotoiltu hyökkääväksi, tai sitten ne on ladattu niin täyteen kielteisiä tunteita, että niitä on vaikea pitä muuna kuin hyökkäyksinä. 

Pahimmassakin tapauksessa pariskunta pystyy kuitenkin halutessaan suodattamaan kuulemaansa ja havaitsemaan viestin pääsisällön huolimatta kaikista vihamielisyyden ja kielteisyyden ilmauksista - vihaisesta äänensävystä, loukkauksista, ylenkatselmuksesta. Tässä on avuksi, jos osapuolet pystyvät muistamaan, että toisen kielteiset tunteet ovat vain merkki siitä, kuinka tärkeänä hän pitää kyseistä asiaa. - tapa vaatia huomiota. Jos vaimo huutaa: >>Anna minun puhua loppuun äläkä koko ajan keskeytä>>, mies pystyy parhaassa tapauksessa pitämään reaktionsa kurissa ja vastaamaan: >>selvä, jatka vain kaikessa rauhassa.>> Voimakkain avoimen kuuntelun muodoista on tietenkin empatia, sanojen takana olevien tunteiden havaitseminen. Empatia ei onnistu, jos omat tunteet ovat niin vahvat, että ne tekevät fysiologisen sopusoinnun mahdottomaksi. Avioliittoneuvonnassa käytetään usein peilaamiseksi kutsuttua tehokasta tunneymmärryksen tapaa. Kun toinen puolisoista kertoo asiasta, joka häntä vaivaa toinen kertoo sen heti perään ominsanoin. Peilaava puoliso kysyy miltä jäljittely vaikutti, ja jatkaa niin kauan kunnes saa sen onnistumaan täysin oikein. Avoimen keskustelun päätarkoitus on pitää puhe käsillä olevissa ongelmissa henkilökohtaisen hyökkäyksen sijasta.

Kunnioitus ja rakkaus vievät voiman vihalta avioliitossa niin kuin kaikessa muussakin. Yksi tehokas tapa lievittää riitaa on kertoa puolisolle, että pystyy näkemään asiat tämän näkökulmasta ja että puolisonkin kanta voi olla perusteltu, vaikka ei itse olisikaan samaa mieltä. Toinen ottaa vastuun ja jopa pyytää anteeksi, jos on itse väärässä. Vähäisimmäksi sovinnon eleeksi riittää viesti siitä, että kuuntelee toista ja tajuaa tämän tunteet, vaikka ei hyväksykkään tämän näkökantaa:>>ymmärrän että sinua harmittaa>> Silloin kun kyseessä ei ole riita yhteisymmärrystä voi rakentaa kehuilla: huomaamalla jotain mistä rehellisesti pitää ja lausumalla kiitoksensa ääneen. Tämä pitää puolison paremmalla tuulella ja kerää positiivisten ajatusten tunnepääomaa.

Ilmoitus luontoinen asia!

Seuraava luento tulossa 6.11.2014 ja seuraavassa linkissä lisätiedot sekä ilmoittautumiset tapahtumaan:


Luentoinfo/osallistuja ilmoittautumiset

Antoisaa talven odotusta kaikille! =)