Namaste!

Tervetuloa blogiini!



Vakaumukset & tunteet

Olen tässä viikon mittaan tutkaillut vakaumuksia ja tunteita. Aloitan vakaumuksista.

Ihmissuhteissa on kyse vakaumuksista ja siitä, mitä ne tietylle yksilölle tarkoittavat. Keskimäärin ne ovat muotoutuneet menneisyyden olosuhteiden tuomana mukavuuden toiveena. Ymmärryksenä siitä, että tämä on se juttu, joka saa minut onnelliseksi. Mikä ikinä se kullekin henkilölle sitten onkin. Oleellista ihmissuhteiden osalta on, että näkee sen mikä todella on kumppanisi vakaumus tietyissä tilanteissa. Rakkaus rakentaa meidät näkemään kumppanin vakaumuksien sisimpään. Vakaumuksien ymmärtäminen havainnollistaa meille kyvyt lähestyä avoimesti kumppanimme sydänkeskusta tungettelematta. Tärkeää on myös havainnoida, että ongelma ei ole siinä mitä tunnet vaan ennemminkin siinä, että sallitko itsesi tuntea avoimesti niitä tunteita, joita tällä hetkellä tunnet. Oleellista on mielestäni myös sekin, että antaako kumppanisi sinun ilmaista tunteita joita sisimmässäsi koet. Omaako hän siis kyvyn kuunnella sinua herkeämättä. Välillä me kuitenkin pakenemme näitä sisäisiä tunteitamme milloin mitenkin. Musiikkiin, elokuvien katseluun, touhuamiseen, liikuntaan, kavereiden kanssa riehumiseen ja vaikkapa saatamme sortua itsesääliin.

Pakenemiseksi voin ajatella esimerkkinä vaikka tämän seuraavan. Kun ihminen kokee joitain kielteisiä tunteita sisällään. Niin hän saattaa helposti ajatella, että "mieti iloisempia ajatuksia" tai "Siirry onnellisempiin ajatuksiin". Vaikka meidän tuossa tilanteessa tulisi kohdata nuo tunteet, jotka sisimmästämme kumpuavat. Kuuntele siis avoimesti omia tunteitasi arvoisesti ja salli itsesi tuntea, aistia ja kokea ne. Hyväksy tunteesi. Ole super rehellinen itsellesi niistä. Hyväksy tilanne sellaisena kuin se on tällä hetkellä ja sillä selvä. En tarkoita sitä että hyväksyt ne itkien ja kirkuen vaan tietysti silloin toimit niin mikäli se sinun vahvin sisältä kumpuava tunne sen sinulle niin viestii. Lähinnä tarkoitan rauhallista hyväksyntää kuten, että tilanne nyt vain on tämä, joka se on.  Miten etenen tästä? Ajattele vaikka näin "okei tilanne on tämä" .. ..hmm.. Mitä muuta minä voin tehdä tilanteelle  kuin hyväksyä sen? Voinko muuttaa sitä, mitä tapahtui? Kenties en. Vaan voin kuitenkin vaikuttaa siihen kuinka reagoin tässä tilanteessa. Onko järkevää hiiltyä? jos on niin tee se täysin rinnoin avoimesti. Räjähdä vaikka kunhan se pääsee pois sinun systeemisestä rakenteestasi. Oikeasti sinua rakastava ihminen tulee ymmärtämään tilanteen vakavuuden ja mahdollisesti pystyy rauhoittamaan tilannetta tai lähtee siitä ja palaa siihen aiheeseen hetken päästä kun olette molemmat rauhoittaneet hieman liikaa kiehuvia tunteitanne.

On oleellista hyväksyä ja ilmaista omat tunteensa sekä varsinkin olla tietoinen niistä. Olen pohtinut myös tätä seuraavaa kysymystä, että mikä ajaa meidät pinnallisuuden partaalle ihmissuhteissa? Mielestäni yksi oleellinen seikka on siinä, että mahdollisesti tunnemme riittämättömyyden pelkoa, joka on voinut saada lähtölaukauksen meidän sisimmässämme jostain lapsuuden kokemuksesta. Pienestä hetkestä, jossa meitä ei ole huomioitu oikein. Joko perheen jäsenen tai vaikkapa kavereiden osalta jossain tilanteessa jota olemme läpi käyneet osana menneisyyttämme. Tunnemme riittämättömyyden pelkoa elämää,  ihmisiä, kumpania, tai vaikkapa työpaikkaa kohtaan. Olenko tämän arvoinen? Riitänkö ihmisenä? Hyväksyvätkö he minut? Ootas hetki hyväksynkö edes itse itseäni?

Antoisaa alkavaa viikkoa kaikille!=)