Namaste!
Tervetuloa blogiini
Pyyteettömyys?
Se miksi kirjoitin tämän pyyteettömyys otsikon kysymysmerkillä sisältyy siihen ajatukseen, että olemmeko me aina niin pyyteettömiä kuin ajattelemme olevamme? Olen itse puhunut paljon pyyteettömyydestä. Sovellan sitä aika paljon myös omassa elämässäni. Jossain määrin kumppanin valintaa ajatellen se ei mielestäni pidä paikkaansa. Mielestäni me itse luomme tuon valosillan, johon tämä eräällä tavalla mieluisemme kumppani voi laskeutua. Uskon, että tietyin tavoin meidän partneri ehdokkaan tulee täyttää tiettyjä ehtoja. Ainakin niiden ehtojen osalta, joita olemme itsellemme asettaneet ja joita noudatamme. Esimerkiksi ajatellen vaikka sellaista tilannetta, että sinä itse et polta tai juo alkoholia niiin tuskin silloin tahdot näitä toimenpiteitä harjoittavaa kumppania itsellesi. Mielestäni esiin nousevat myös kaikenlaiset muut sinulle tärkeät arvot ajatellen sellaista ihmissuhdetta, jossa juuri sinä tahdot viettää aikaasi.
Monin tavoin voimme kuitenkin mielestäni sallia tietynlaiset vapaudet tälle kumppanillemme olla sellainen ihminen kuin hän on. Kaveruuteen voi tietysti liittyä sellaisia ihmisiä, jotka tekevät jotain sellaista mitä itse et tee. Joissain tapauksissa kaveruussuhteet voivat muuttua oman kasvusi myötä muun tapaisiksi kuin mitä ne ovat olleet. Mielestäni meidän tulisi hyväksyä tämä muutos osana omaa potentiaalista kasvua pelosta rakkauteen. Itse ainakin etsin tietoisesti erilaisia ihmisiä kavereikseni, jotta voin oppia mahdollisimman paljon erilaisilta ihmisiltä. Eri toten oppia jotain itsestäni. Aina kun opin jotain uutta itsestäi niin silloin tiedän, että kykenen kasvamaan ihmisenä. Pyyteettömyyttä ajatellen voimme miettiä tietysti sitä monelta kantilta ihmissuhteiden, rakkauden, rahan ja palveluksien osalta myös. Kyllä sen mielestäni kuitenkin aistii ennemmin tai myöhemmin, että kuka toimii mistäkin lähtökohdista kun tarjoutuu tilaisuus tehdä jotain hyvää jolle kulle.
Se mikä minulla mietityttää tässä on se, että miten löytää sellainen kumppani, jonka arvot osuisivat suurin piirteinkään kohdilleen omien arvojen kanssa? Mahdollisesti se perustuu siihen, että minkälaisia mahdollisuuksia tarjotaan tai tarjoutuu ihmisen eteen elämässään. Annammeko me oikeasti mahdollisuuden jolle kulle lähestyä meitä ihmisyyden rajoissa? Olemmeko riittävissä määrin haavoittuvia päästääksemme jonkun ihanan ihmisen lähelle omaa sydänkeskustamme?
Oli haastavaa löytää aiheesta linkkejä vaan muuan kuiten:
Kappaleita kuunneltavaksi!=)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti