Salutar! Vuosi on saatu käyntiin melko mallikkaasti=)
Avoimuus selkärankana
Meidän tulee mielestäni kehittää avoimuutta ja rehellisyyttä ihmissuhteissa, jotta ne voivat kypsyä niiden korkeimmille tasoilleen. Meidän tulee riisua omat elementtimme pois, jotta voimme olla avoimia toisille ihmisille. Tietysti tämä herkistää haavoittuvuudelle. Parhain tilanne tietysti on se, että tämä toinen osapuoli kumppaneista tekee samoin ja näin ollen läheisyys kasvaa. Käytännössä tämä tapahtuu siten, että jätämme minuuden reviirimme taaksemme. Toisinaan sen tehdäksemme se vaatii enempi, vähempi työtä. Erilaisia töitä. Sekä henkistä että fyysistä. Välillä tuntuu vahvasti siltä, että ihmiset avautuvat omista asioistaan vain humalassa tai tekstiviesti palstoilla lehdissä. Vaatii siis selkärankaa kohdata toinen toisemme fyysisesti kasvotusten. Vai emmekö tunnusta rakkautta ilmaistaksemme asioita? Pelkäämmekö totuutta? Eikö meidän kannattaisi lisätä herkkyyttämme olla rehellisen rakastavia, jotta voimme kohdata ihmisiä arkisessa elämässämme rohkeammin?
Tuoda uudet tavat käytäntöön jotenkin ihmisläheisemmin. Kuinka voisimmekaan saada sen ihmisläheisemmäksi käytännössä? En silti tarkoita moralisoida ihmisten henkilökohtaisia valintoja. Lähinnä lisätä yhden näkökulman/vaihtoehdon pöytään.
Mikäli ihmiset saavat esimerkin. miksi mikäkin teko, valinta tai mahdollisuus tuo suuremman merkityksen tuleville polville niin, että hekin saavat elää. Emmekö silloin osaisi tehdä parempia valintoja niin, että se viedään käytäntöön suoremmin käytännön hyödyt huomioiden kaikkien osapuolten kannalta? Se, miten tämä liittyy ihmissuhteisiin tulee tässä seuraavassa. Läheisyys lisääntyy yhdessä tekemisen/kokemisen avulla. Oleminen kasvaa myös, koska olennainen näkyy odotetuissa tuloksissa. Eläminen on palkitsevampaa koska jokainen saa antaa oman itsensä näköisen kädenojennuksensa yhtenäisen hyödyn nimissä. Ja näin ollen jokainen saa ansaitsemansa arvostuksen sellaisessa muodossa, että saa kokea itsensä tärkeäksi. Ilman torjutuksi tulemisen pelkoa. Ilman ahdistusta riittämättömyydestä. Ilman rooli ja luokkajakoja. Ilman kuiluja ihmisten välillä. Roolijako näkemyksiä voivat auttaa ymmärtämään seuraavat käsitteet, joista olen päivittänyt aiemmin. Löytyy kun kirjoittaa ylläolevaan hakukenttään "Helen Fisher", "Persoonallisuustyypit", "Tiia Arjanne", "Keijo Halinen", "JP Jakonen", "James Redfield", "Kotipesä" Rakastu "Siihen oikeaan"
Jotta asia ei aivan liian yksioikoiseksi käy niin lisään vielä tämän vastikään löytämäni videon eri kehotyypeistä:
Jotain voimasta
On olemassa erilaisia käsityksiä voimasta. On henkistä ja fyysistä voimaa. On sähköistä voimaa ja tuuli voimaa. On lyhyt ja pitkäkestoista voimaa. Lyhyt kestoista voimaa tarvitsemme esimerkiksi painonnostossa sillä tempaus nosto nyt esimerkiksi tapahtuu sekunneissa laskettavalla aika määreellä. Kun taas pitkissä kyykky sarjoissa tarvitsemme taas pitkäkestoista voimaa sekä erilaisissa aerobisissa liikunta lajeissa.
Fyysinen voima vs Henkinen voima
Henkinen voima on fyysistä ja fyysinen voima henkistä. Kyse on tämän hetkisen käsitykseni mukaan siitä, että osaamme soveltaa kutakin voimaa oikealla tavalla tiettyyn tilanteeseen. Esimerkiksi henkisestä voimasta tulee fyysistä silloin kun emme takerru "lillukan varsiin". Eli väistämme älykkyydellä suurempien voimien mittelöt. Fyysistä voimaa tarvitsemme silloin esimerkiksi kun tavoittelemme toinen toistamme fyysisesti koskettaen. Fyysistä voimaa tarvitsemme myös silloin kun siirrämme tuolin sivummalle päästäksemme eteenpäin ahtaalla käytävällä. Fyysistä voimaa tarvitsemme myös silloin kun kolistelemme rautoja salilla purkaaksemme sisäistä kertynyttä stressiä, huolia tai murheita. Pelkästään fyysinen voima saattaa äityä riitelyksi hyvinkin helposti ihmissuhteissa. Kuinka hallita fyysistä voimaa? Sikäli mikäli täällä mitään voi hallita. Vaan pelataas tätä peliä kuitenkin ihan mielenkiinnon vuoksi. Tämä näennäinen hallinta tapahtuu henkisen voiman avulla tai sanotaan nyt leikkisästi, että henkisen voiman kautta kykenemme käsittelemään näitä fyysisen voiman purkauksia, joita mahdollisesti käsittelemättömät sisäiset stressiä aiheuttavat asiat sisuksistamme näillä toimenpiteillä pyrkivät vapauttamaan itsestämme. Muistan jostain opuksesta lukeneeni, että riidan yllättäessä kokeile jotain oppimaasi tapaa, että kuinka se toimii käytännössä tai kuinka saat sitä sovellettua käytäntöön. Riitele täysillä, paisko astiat tai kirjat seinille. Huuda ja raivoa. Älä kuitenkaan vahingoita toista fyysisesti, henkisesti tai mentaalisesti. Itke tai naura. Päästä se vapaaksi elimistöstäsi. On sitten muuten olemassa erilaisia tapoja tuntea ja tiedostaa, tulla tietoiseksi, tuntevaksi tai aistivaksi. Tunteiden tukahduttaminen ei auta. Puhu avoimesti. Jos vituttaa niin avaudu tai sulkeudu. Tee se tietoisesti. Mitä tahansa teetkin niin tee se tietoisesti. Vain tietoisuus tuo sen hallinnan että voimme päästää irti itsemme menneisyyden kahleista. Toisten arvostelusta ja arvostelemisesta. Toisten ihmisten mielipiteiden kuuleminen ei enää vahingoita meitä kuten se mahdollisesti aiemmin kykeni tekemään. Tästä alkaa muutos kohti todellista vapautta ihmissuhteiden ja mielen hallinnan saralla. Lisää rakkauden määrää aamun sarasteaessa, keskipäivän paahteessa ja illan viiletessä.
Henkistä voimaa tarvitsemme silloin kun tahdomme nähdä sisäisillä silmillä sen, mitä tämä toinen on hänen sanojensa mukaan joutunut kokemaan. Tässä tilanteessa voimme käyttää hyödyksi tuota jo aiemmin lisättyä/opittua avoimuutta toista ihmistä kohtaan. Näin ollen löydämme sen syvemmän läheisyyden/herkkyyden merkityksen ja arvon, jota mahdollisesti olemme etsineet jo pidemmän aikaa. Kyvyn tuohon sisäiseen hyväksymiseen/hyväksyntäään. Tunnistamiseen ja tunnustamiseen omana itsenämme. Ei se silti välttämättä tuota halua poista. Toivetta pyrkiä kokonaisvaltaiseen läheisyyteen. Joka tapauksessa käsitykseni ja oman kokemukseni mukaan se tasapainottaa meidän mielemme ailahteluita ja näin ollen säilytämme tasapainon sisimmässämme vaikka ympärillä olevien ihmisten mielissä "kuohuisi" vaikkapa liikenne ruuhkassa nyt esimerkiksi. Saatamme tämän myötä ihmetellä sitä, kuinka rauhallisia kykenemme olemaan sellaisissa tilanteissa, joissa aiemmin olemme menettäneet malttimme. Otetaan esimerkki: Kuvittele sellainen tilanne, jossa tiedät että sinun sietäisi olla jossain tietyssä paikassa tiettyyn aikaan ja oletkin toisten ihmisten armoilla sinne päästäksesi. Vaikkapa jonkun muun kyydillä menossa. Esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jossa jokin yllättävä viivytys ilmaantuu ja tämän seurauksena tuo kuljettaja menettää malttinsa, huutaa hysteerisenä että, "emme ehdi ajoissa sinne tapahtumaan, tämä on jo liikaa minulle". Mikäli käyt rauhoittelemaan tilannetta, sinun yritys rauhoittaa voi aiheuttaa konfliktin. Lähinnä siksi, että hänen egonsa tai hysteerisen käytöksen voimakkuus ei voi sietää minkäänlaista rauhoittelua tuossa tilanteessa menetettyään malttinsa. Sen sijaan, että aiheuttaisit tuon konfliktin kertomalla ääneen, että "hyvin ehdimme" Sanotkin itsellesi sisäisesti että "turhautuminen ei ole oleellista juuri nyt. Ehdimme hyvin sillä aikaa on". Sitten voi kysyä itseltään ns. ääneen ja mitä sitten jos me myöhästyisimmekin hetken sieltä tapahtumasta? Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Voiko käydä vielä pahemmin? Okei entäpä jos ehdimmekin ajoissa, juuri sopivasti? Riippuu tietysti tapahtuman luonteesta. Eikö oikeat ystäväsi antaisi sinulle anteeksi myöshästymisesi? Annatko itsellesi anteeksi? Anteeksianto on avain yhteiseen eheyteen.
Valoisaa vuoden alkua kaikille!! =)
Namaste
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti