Ihmissuhteet

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Namaste

Tervehdys kaikille siellä jossain!

Ensinnäkin kiitos, että luet tätä blogia. Olet minulle tärkeä lukija. Oli vain kuule mahtavia kohtaamisia Arctic Wellbeing tapahtumassa.. Olin siellä esittelemässä myös omaa yritystoimintaani. Tommy Hellstenin luento oli mieltä avartava.. Kiitän vielä hänen näkemyksistään, sillä sain nauraa ja ihmetellä! =D Ja hänen näkeminen oli minulle henkilökohtainen unelmieni täyttymys. Kiitos siitä kaikille, joiden ansiosta se oli mahdollista. Olen kiitollinen siitä että se tapahtui juuri tänään. Sitten voi että siis niin sain tosiaan mieltä askarruttavaan kysymykseeni vastauksen.. =D Olen kiitollinen siitä että kaikki tämä tapahtui juuri tänään.

Arctic Wellbeing tapahtuma!

Tämä seuraava tuotokseni onkin siis syntynyt Tommyn luennon sanojen innoittamana.

Kysyntää rakkaudelle

Nykyaikana tarvitaan siis kysyntää rakkaudelle. Kun ihminen on perus kiireinen omissa askareissaan, joita voi olla esimerkiksi työ, koulu ja harrastus kiireet niin silloin ei välttämättä ehdi syntyä kysyntää rakkaudelle. Rakkauden kaipuulle ei siis jää tilaa. Se että syntyykö tuo rakkauden tarve riippuu paljolti siitä, että antaako ihminen itse tilaa sille sisimmässään. Sisin tuo jännä vekkuli. Sille kun pitää myös avautua, joka mahdollisesti onkin jo aivan uusi tarina. Jääköön se siis toistaiseksi vielä mysteeriksi. Joka tapauksessa jatkan rakkaudelle avautumisen käsitettä sisimmässämme. Sitä avautumista tapahtuu luontaisesti mikäli elämme enemmän hyväntahtoisesti tai sitten vähemmän luontaisesti jos elämme enemmän pahantahtoisesti. Niin kyllä hyväntahtoisessa maailmankaikkeudessa Tommya lainaten. Kyse on käsittääkseni jälleen valinnasta. Jälleen kerran sain Tommyn luennolla muistutuksen siitä, että rakkaus ja pelko ovat kaksi ainoata valintaa, joita teemme päivittäin. Se ihminen, joka ohjautuu rakkaudesta käsin hyväksyy pelon ja täten hallitsee pelkoa tietoisesti. Rakkaudessa erehtyvä on oikeassa. Vääryys on oikein ja minä riittää. Se ihminen, joka ohjautuu pelosta käsin yrittää kontrolloida ja hallita kaikkea ja täten pelko omistaa hänet. Suora Lainaus Tommyn sanoista: "Elämä ei ole hallintaa vaan on elämää".

Elämä on elävää elämää. Rikkautta ja rakkautta. Rakkaudessa köyhyyskin on hyväksyttyä. Rakkaudessa kiitollisuus on avain asemassa. Tommyn luento puhetta seuraavassa vapaasti lainaten: on ihmisiä, jotka seikkailee kosken pauhussa kumiveneen kanssa elämää rakastaen luovasti ja antautuu riskeille kosken virran myötä. Sitten on niitä, jotka juoksee ja huutelee rannalta innoissaan ohjeita, miten edetä sielä kosken tohinassa vaikka hän ohjautuu sisäisesti elämää peläten ja pyrkien luomaan hallintaa kaikesta elämään liittyvästä. Kosken tohinassa rakastetaan täysin siemauksin ja antaudutaan elämälle, johon sisältyy riskejä. Rannalla pelätään. Pelätään rakkaudellista elämää tai sitten sitä ei edes tiedetä pelkäävänsä. Tietoinen pelko on rakkaudella hallittua. Epätietoinen pelko on kontrolloinnilla yritettyä hallintaa. Siinä on vissi ero kummasta elää. Rakkaudessa siemaillaan elämää kokeilunhaluisesti. Siinä elämän tavassa sallitaan virheiden kokeilu. Muutaman lukemani lähteen mukaan sen "virheen" väitetään olevan elämän kokemuksien suoma tilaisuus oppia pienin kokemuksin, kuinka elämää opitaan elämään ainaisen hallinnan ja pelon sijasta. Rakkaus siis tapahtuu intuition ohjaamana luovuuden lähteillä. Rakasta luovasti.

Tommy Hellsten nosti kivasti esille sen, että rakkaus on siis sana joka ei ole "rakkaus" itsessään. Rakkaus on ilmiö. Rakkaus on romantisoitu. Rakkaus on seksualisoitu. Rakkaus on niin ikään *Jumala* Joksi sitä voi myös väittää. Mikä kenellekin sopii parhaiten.

Itse väittäisin vielä lisäksi sen, että rakkaus on fantasioitu erilleen inhimillisyydestä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan rakkaus on inhimillistä.