Ihmissuhteet

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Namaste

Onegai shimasu

Moikka! Mennyt viikko on ollut antoisa. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut elää sen täysillä. Kaikilla tunteilla, joita arsenaalissani on. Olen saanut harjoitella monen moisia asioita sydämeni kyllyydestä. Olen kuullut puhuttavan rahasta enempi vähempi kuluneella viikolla ja täten tämä onkin oiva aihe blogipäivitykseeni tällä erää.

Raha puhuttaa

Raha on rakkauttakin väkevämpi ainakin, mitä tulee suhteessa sen sitovaan voimaan. Tarkoitan tällä tarkemmin sitä, että raha voi eräällä tavalla "omistaa" ihmisen mikäli hän ei ole tietyllä tapaa varuillaan. Pelätä ei kuitenkaan kannata. Pelko ja valppaus ovat kaksi eri asiaa. Rakkaus on vapauttava voima. Toki rakastava sydän kiintyy myös, kuten tapana on mutta eri asteisesti kuin se ihminen, jonka raha omistaa. Tietysti kovinkaan moni ei välttämättä pärjää ilman rahaa. Itse suosin rakkaudella vapauttavaa tapaa suhtautua rahaan. Toki se riippuu paljolti siitä, millaisia tunnesidoksia tuohon enempi vähempi ansaittuun rahaan on luotu. Peilaan sen siihen, kuinka nauttii ansaitsemis puuhistaan. Osa rakastaa rahaa. Kuitenkaan tiedostamatta, että se omistaa hänet. Rahalle voi myös omistautua ja tehdä siitä prioriteetin numero yksi. Kysyn vain, missä rakkaus sijaitsee suhteessa rahaan? Antaa sen kiertää osa sanoo. Toisille se on henki ja elämä. Suosittelen kuitenkin vahvasti sitä, ettei sido omanarvontuntoa tilipussiin. Loppupeleissä ne ovat tai mielestäni ainakin voivat olla kaksi eri asiaa. Sen sijaan, että tivaa miksi joku osti kalliita vaatteita kannattaa tiedustella sitä oikeaa tarvetta tuolle vaatteelle. Miksi näin?

Silloin kun löydämme syyn toisen shoppailuun ja ymmärrämme hänen ostoaikeitaan alamme havainnollistaa jotain oleellista. Osa ostaa uutuuksia peittääkseen sisäisen pahanolontunteensa. Tämä on oma mysteerinsä, joka tulee mielestäni myös ymmärtää. Palaan kuitenkin vielä ostovimmaaan käsitteenä. Osa toki nauttii laadusta: "ryysyissä en ainakaan kulje". Toki on eri asia ostaa tyylikkäitä vaatteita jos on todellakin jo vuosia kulkenut ryysyissä sitä en kiistä. Laatu kestää pidempään sanovat. Onko raha sitten laatua ihmissuhteiden saralla? Ei aivan aina. Voin veikata vahvasti. Rakkaus löytyy kuitenkin sieltä, missä tunnistetaan tuo sisäinen puutelista, jota ostokäyttäytymisellä paikataan. Tarve ja halu voi sekoittua keskenään. Nykyaikana mainokset pyrkii luomaan turhia tarpeita. Jotta meille syntyisi tuo "ehdoton tarve". Tuo pakko saada mentaliteetti. Kannattaa pohtia, missä rakkauden ja rahan sidos liikkuu omassa ja mikseipä toistenkin uskomusjärjestelmässä. Sillä silloin kun se selviää alamme ymmärtää myös omaa suhtautumista rakkauden arvoihin. Raha on arvo, joka tuolle tuotteelle tai kohteelle on valittu. Myyjän arvo ja oletettu arvio siitä, jonka tuo tuleva asiakas suostuu siitä maksamaan. Jälleen kerran osalle kallis on halpaa ja taas toista päin. Rakkauden arvo suhteessa rahaan on oltava mielestäni hyvin selvillä ennen kuin alkaa jakamaan kotiaan yhdenkään ihmisen kanssa. Toki nuo arvot voivat muuttua myös tuon yhteiselon aikana ja se onkin jo aivan toisen tarinan paikka. Kenties palaamme siihen myöhemmin.

Painotan, että joulu on rakkauden ja läheisyyden taika-aikaa. Anna rauhallista aikaa ensin itsellesi vasta sitten on, mistä antaa rauhaa toisille. Joulu on yhdentymisen aikaa. Yhdessä olemista ja tekemistä. Minun toiveeni on, että tämä tuleva joulu toteutuu hyvällä fiiliksellä mahdollisimman laajalti koko maapallolla. Rakkauden lähteiden äärillä. Valinta on kuitenkin aina jokaisella yksilöllä hyvin omakohtaisessa päätäntävallassaan. Rakkauden lahja taitaa olla suurin paketti, minkä voi antaa. Saaja kuitenkin aina päättää ottaako sen vastaan vaiko ei. Siitä tarpeesta meidän tulee luopua, jotta voimme elää itse tasapainoisemmin. Tarpeesta miellyttää. Hän näkee kuitenkin maailman hieman eri perspektiivistä kuin tuo lahjan antaja. Anna sydämen lahja. Halaus ja muistaminen. Sano, että olet ajatellut häntä viimeaikoina. Kaikki eivät välttämättä ole edes kuullut näitä sanoja vähään aikaan. Tietty aina parempi se, että se on totta, josta kerrot. Joulu on siis tunteiden, sanojen ja tekojen aikaa.

Tahdon kertoa pienen muistutuksen tähän loppuun. Se, että jos sinulla ei ole joskus ollut jotain tuttua, joka antaisi sinulle autokyydin ja matkaseuransa vaikka juna-asemalta kotiin kun tulet uupuneena pitkältä matkalta isojen matkalaukkujen kera niin käveletkö silloin kotiin vihaisena maailmalle? Valinta on sinun. Ja silloin kun sinulla on mahdollisuus tarjota tuo autokyyti jollekulle muulle matkalaiselle niin mikä on valintasi? Oletko edelleen katkera siitä, että sinulle ei tarjottu kyytiä silloin aikanaan vai oletko nyt askeleen kappaleen matkaa viisaampi siitä, miltä se tuntuu olla tuolla asemalla ilman kyytiä kotiin? Täten olet valpas auttamaan. Toki on syytä silti peilata sitä käyttäytymistä, jota on osoitettu sinulle tämän avun pyytäjän toimesta. Joka tapauksessa Valinta on aina tässäkin tapauksessa hyvin henkilökohtainen ja siten myös vastuu on yksilöllinen vaikka kuinka syytäisit sitä maailman harteille.