Ihmissuhteet

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Namaste

Hei Ja Tervetuloa!

Tunteiden nimeäminen ihmissuhteissa

Kirjoitin tovi sitten vastaavan lausahduksen: "turvallisuus rajoittaa, rakkaus vapauttaa". Se, mitä tarkoitan tällä tarkemmin tulee siinä, että turvallisuus luo ehtoja, jotka saattaa alkaa toimimaan itseään vastaan jossain kohtaa. Kuten ylisuojeleva vanhempi lastaan kohtaan, joka tahtoo oppia istumaan tuolilla. Tämä vanhempi saattaa silloin tukea tuota lasta kokoajan, ettei hän vain tippuisi lattialle, tuolta tuolilta. Siten tämän lapsen tasapainoaisti, ei pääse kehittymään ollenkaan.

Rakkaus astuu mukaan näyttämölle, aina silloin kun luottamus elämään säilyy. Vastaavassa tilanteessa rakkauden avulla tämä vanhempi luottaa siihen, että lapsi oppii istumaan tuossa penkillä, erittäin hyvin silloin kun saa harjoitella sitä.

Toinen ääriesimerkki tulee mieleen, joka voi olla seuraava. Kuvitellaan tilanne, jossa Lapsi ja vanhempi ovat saman pöydän äärellä, jossa on joku heidän yhteinen tuttava kolmantena osapuolena. Tuttava kyselee ja on utelias kuuleman tämän lapsen kuulumisia. Lapsi kokee, että kykenee vastaamaan näihin kysymyksiin vallan mallikkaasti, itsenäisesti. Kuitenkin tämän lapsen vanhempi (äiti ja/tai isä riippuen tilanteesta) vastaa suoraan näihin kysymyksiin, eikä edes anna lapselleen mahdollisuutta vastata. Näin vanhempi kokee turvalliseksi tuossa tilanteessa, vastata lapsen puolesta.

Rakkaus astuu mukaan näyttämölle: lapsi ymmärtää tämän, jos lapsi on tarpeeksi vanha tai älykäs hoksaamaan tilanteen koko laajuudessaan. Näin ollen hän ei vihastu äidilleen tai isälleen tuossa tilanteessa. Rakkaus voi astua myös näyttämölle siten, että tuolle tilanteen herättämille tunteille annetaan sanat, heti kun lapsi tulee purkamaan tuota vihastuksen tunnettaan vanhemmalleen. Tämä vaatii erittäin tarkkaa kuuntelutaitoa ymmärtäväiseltä vanhemmalta.

Jotain, mitä äiti tai isä voi esimerkiksi sanoa: Pahastuitko, koska et saanut itse vastata? Vihastuitko, koska äiti / isä puhui yhteiselle tuttavalle sinun puolesta?

Pidän tätä tunteiden nimeämistä erittäin tärkeänä, koska silloin lapselle muodostuu käsitys siitä, että jokainen tunne voidaan ikään kuin pukea sanoiksi, eikä siten synny niitä sisäisiä lukkoja, jotka voi myöhemmissä aikuisiän ihmissuhteissa aiheuttaa kitkaa tunteiden käsittelyn osalta.

Turvallisuus vs. Spontaanisuus

Ihminen (mies sekä nainen) etsii luonnostaan turvaa ihmissuhteista. Ihminen tahtoo tulla hyväksytyksi sellaisenaan kuin on. Toisinaan se saattaa aiheuttaa sitä, että alkaa mukautumaan liikaa toisen mielipiteiden varjoon, eikä täten enää ole tilaa olla ja elää omaa elämää. Tämän vuoksi itse suosin paljon keskusteluissa ihmisten kanssa sitä, että jokainen saa sen tietyn tilan, päivän tai ajan, jolloin voi toteuttaa täysin jotain sellaista omaa "juttuaan" jota tahtoo tehdä. Säilyttääkseen sen minuuden, joka määrittää tämän yksilön ihmisenä. Yksilönä. Itsenäisenä ihmisenä.

Rutiinit luo turvallisuuden tunteen, joka tuo tietysti säännöllisyyttä. Tässä tilanteessa tulee raja vastaan, jos suhteessa ovat kaksi täysin erilaisista perspektiiveistä katsovaa ihmistä. Spontaani ihminen ja turvallisuudesta käsin ohjautuva ihminen. Spontaani ihminen seuraa usein hetken mielijohteita, täten hän on aina hieman yllätyksellinen, joka tuo tietyn uutuuden viehätyksen elämään ylipäätään. Toki turvallisuudesta käsin ohjautuva ihminen saattaa kokea tämän hieman haasteellisena, koska juuri hän hyötyy eniten näistä luoduista rutiineista. Spontaani ihminen taas kyllästyy lähes kuoliaaksi , koska suhde on juuri rutiinien myötä liian selkokielinen. Uskon, että tässä on yksi suuri syy sille, miksi jotkut ihmiset ovat yksin pitkiä aikoja elämästään, eikä liioin edes haikaile parisuhteiden perään.