Namaste!
Hei. Tervetuloa!
Tänään tahdon kertoa sellaisesta asiasta, jota olen aiemmin sivunnut muutamissa teksteissä, mutta en ole syventynyt aiheeseen suoraan. Tällä kertaa syvennyn hieman
seikkaperäisemmin aiheeseen.
Aluksi kerron yksinhuoltajuudesta yleisellä tasolla ja sitten syvennyn muutamin ottein aiheeseen korjaus ehdotusten kanssa. Vanhemmuus on mielenkiintoinen haaste ja mahdollisuus, jokaiselle joka sen saa osakseen. Ihailen vanhemmuutta ja lapsien rohkeutta. Katson innokkain silmin sitä kauneutta, jota monet vanhemmat voivat ja kykenevät tarjoamaan vanhemmuuden avulla, lapsilleen. Ihailen sitä rohkeutta, jota lapsien kautta vaalitaan, siinä mielessä että se näkyy ja kuuluu heidän elämässään. Lapsien ajatuksissa ja tavoissa kohdella heidän kavereitaan. Vanhemmuus on hienoa aikaa, toivon että jokainen isä ja äiti osaa vaalia sitä heidän henkilökohtaista vanhemmuuttaan, rakkaudella. Tämän avaustekstin myötä lähden syventymään hieman seikkaperäisemmin näihin haasteisiin, joita yksinhuoltajuus voi tuoda tullessaan.
Ensinnäkin ihmisiä ei ole luotu yksinään vanhemmaksi tai ainakin tuota suhdetta tulee miettiä laajemmasta perspektiivistä kuin nykyisin tehdään. Miksi? Ei kukaan yksinäinen vanhempi voi vastata tasapainoisesta kasvatuksesta, yhdelle lapselle. Ainakaan siinä määrin kuin puhutaan haastavista lapsista. En tarkoita tätä kenenkään tuomioksi, lähinnä tiedoksi asiasta, jolle voidaan tehdä jotain konkreettista, muutosta aina parempaan ja eheämpään suuntaan silloin kun tuo epätoimiva tilanne, toimintamalli ja/tai ajatukset uskomuksineen aiheuttaa turhia haittatekijöitä. Mietitään ja tutkitaan perinpohjin, mitä voidaan korjata ja kuinka luoda rakentavia kasvatustapoja, niin ikään vanhemman ehjyydeksi, joka toki siirtyy myös vahvuudeksi vanhemmuudessa, joka kohdistetaan kyseisille lapsille.
Mitä tai mitkä voivat olla näitä tapoja? Tutkitaan niitä omia vanhempia, jotka meidät kasvatti, ei niinkään tuomitsemisen kannalta vaan ymmärtämisen kannalta. Ymmärrys tuo mukanaan aina ripauksen rakkautta. Palaan asiaan. Tutkitaan tarkemmin sitä vanhemmuutta ja niin ikään johtajuutta, jota meidän vanhemmat meille osoitti, jotta voimme alkaa ymmärtämään ne meidän henkilökohtaiset tarpeemme, joita vaille itse jäimme lapsina. Miksi? Koska nyt on aika eheyttää ne henkilökohtaiset haavat, jotta voimme olla niin ikään parempi vanhempi, tälle omalle lapselle tänä päivänä.
Mitä tarkoitan käytännössä? Meidän tulee tutkia ne puutteet joita vaille jäimme, jotta opimme tunnistamaan ainakin jossain määrin meidän lapsemme tarpeen. Sitten, on vain lähdettävä rohkeasti kohtaamaan heidät aina kuin mahdollista, mitä suuremman läsnäolon avulla. Ilman puhelimia, työkiireitä tai muita keskeytyksiä. Olla läsnä heille, kaikin mahdollisin tavoin. Toinen seikka on se, että meidän on tunnistettava meidän oma riittämättömyytemme joillain alueilla, varsinkin yksinhuoltajana, jotta löydämme sen voiman, jonka kautta lähteä etsimään sellainen ihannekuva tai henkilö, tuolle lapselle, joka voi tarjota tuota turvaa, roolia tai esimerkkiä. Meidän on ymmärrettävä, että me emme välttämättä ole se ainoa henkilö, joka voi näyttää esimerkillistä roolia. Se on rakkautta jos jokin. Tietysti voimme tarjota tälle lapselle oman vahvan alueen mallia. Mikä ikinä se sitten onkin. Lämpö ja rauha, avoin syli, jonne voi tulla kysymään neuvoa ja jakamaan ajatuksia ilman pelkoa siitä, että heidät hylätään ihmisinä, saati lapsena.
Yksinhuoltajan on toki hyvä uskaltaa unelmoida siitä, että hyviä miehiä ja naisia on tuolla jossain olemassa, jotka ovat valmiita vanhemmuuden rooliin. Uusioperhe voi olla päivän sana, kunhan sille ensin avautuu. Mitä tämä vaatii yksinhuoltajalta? Suunnatonta rohkeutta alkaa luottamaan unelmiensa kauneuteen. Halua tutkia ja muuttaa sellaisia toimintamalleja, jotka eivät ole hyödyllisiä käytännön arjessa. Mitä tämä voi vaatia yhteiskunnalta? Kykyä tuoda perheet yhteen. Eritoten yksinhuoltajat, perheineen, lapsineen. Me voimme rakentaa esimerkiksi yhteisöjä, jossa yksinhuoltajat voivat jakaa osin vanhemmuuden vastuuta. Mielessäni näen loistavan näkymän jossa on sellainen yhteisö, jossa perheet, eritoten yksinhuoltajat kokoontuu ja saa tarvittaessa tukea ja turvaa. Ensimmäisen tärkeä rooli on lapsilla, saada sellaisia ihmisiä elämään jotka katsovat heitä silmiin ja ovat aidosti läsnä heille. Tällainen ystävyys ja luottamus suhde on tietysti hyvä kestää vaikka lapsuusvuosilta peruskoulun päättämiseen asti, jotta tuon kasvun voidaan olettaa olevan sitova ystävyys-suhde.
Tuollaisessa yhteisössä syötäisiin yhdessä usein iltapalaa ja järjestettäisiin laulu- ja leikkiharjoituksia. Tuota vanhemmuuden ja ystävyyden arkea jaettaisiin enemmän yhdessä. Se tuo vahvuutta jokaiselle vanhemmalle ja lapselle. Ei kukaan ole seppä syntyessään, väitetään. Jokainen voi kuitenkin oppia todella paljon, silloin kun tuki ja turva on olemassa, jossa se on mahdollista. Kokeilla rajojaan ihmisenä, ystävänä ja lapsena, ilman suurta riskiä. MIKSI ehdotan tällaista mallia? Siksi että lapsi saa sosiaaliset radat kuntoon kehossaan, sydämeen asti jo nuorella iällä. Siten hänestä tulee vastuullinen yhteisön jäsen, jota ei nykyisin aina näytä tapahtuvan. Varsinkin kun pahaa oloa puretaan polttamalla nuotio sijoja ja tehdään tuhoa, niin ikään yhteiskunnan varoja haaskaten. Näin toimimalla kuitenkin pahantekijä toivoo, että sisäinen pahoinvointi vähenee. Toki toisaalla se lisää sitä tuskaa mennä rikotun nuotio paikan ja avotulen äärelle, heidän osaltaan, joilla jo menee keskimäärin suhteellisen hyvin elämässään.
Mitä ovat Yksinhuoltajan pelot?
Pelko voi nousta esiin sen osalta, ettei kykene vanhemmuuteen. Rohkeimpia ihmisiä ovat he, jotka myöntävät ääneen, etteivät ole valmiita vanhemmuuteen jo ennen lapsen syntymää. Ennen lapsen syntymää voi tulevalle äidille syntyä pelko siitä, onko lapsen elämä tarpeeksi hyvää, tullakseen maailmaan hänen kauttaan. " kykenenkö minä tarjoamaan tälle lapselle turvallisen ympäristön kasvaa ja varttua aikuiseksi asti?" Pelko siitä, ettei ole sellaista ihmistä ( tulevaa kumppania), joka ottaa vastaan myös lapset minun lisäkseni. Miten testata se esimerkiksi uutta kumppania valitessaan? Aina voi katsoa ja kuulostella, kuinka uusi mahdollinen kumppaniehdokas toimii lasten läheisyydessä. Siten voi nähdä, miten hän mahdollisesti suhtautuu lapsiin ylipäätään. Ainoa vastaus näihin pelkoihin on siinä, että alamme lisäämään rakkauden määrää jokaisessa yksilössä kerrallaan. Tärkein tehtävä on lisätä, lähtökohtaisesti rakkauden määrää meissä itsessämme.
Aiheista muualla:
Suomeksi / Tampereen NNKY (YWCA)
Englanniksi / The growth of cohousing in Europe
Laulut // Songs :
*
Sia - Never Give Up (lyrics)
Kaleo - "I Can't Go On Without You" LIVE
Ed Sheeran - Perfect Symphony (with Andrea Bocelli)
Adele - When We Were Young (Live at The Church Studios)
K'NAAN - Wavin' Flag (Coca-Cola Celebration Mix)
Maître Gims - Est-ce que tu m'aimes - English Translation
Loppu kevennykset
*
Papa Was A Rolling Stone (Original 2009 Soul Train Mix)
The Evolution of Michael Jackson's Dance - By Ricardo Walker's Crew
The Thrill Is Gone - B.B.Kng & Richie Sambora
Steve Vai vs Ralph Macchio Epic Guitar Battle
Lindsey Stirling - Carol of the Bells
Kasvatuksen rakkautta tulevalle viikolle <3
namaste
Hei. Tervetuloa!
Tänään tahdon kertoa sellaisesta asiasta, jota olen aiemmin sivunnut muutamissa teksteissä, mutta en ole syventynyt aiheeseen suoraan. Tällä kertaa syvennyn hieman
seikkaperäisemmin aiheeseen.
Yksinhuoltajuus & Rakkaus
Aluksi kerron yksinhuoltajuudesta yleisellä tasolla ja sitten syvennyn muutamin ottein aiheeseen korjaus ehdotusten kanssa. Vanhemmuus on mielenkiintoinen haaste ja mahdollisuus, jokaiselle joka sen saa osakseen. Ihailen vanhemmuutta ja lapsien rohkeutta. Katson innokkain silmin sitä kauneutta, jota monet vanhemmat voivat ja kykenevät tarjoamaan vanhemmuuden avulla, lapsilleen. Ihailen sitä rohkeutta, jota lapsien kautta vaalitaan, siinä mielessä että se näkyy ja kuuluu heidän elämässään. Lapsien ajatuksissa ja tavoissa kohdella heidän kavereitaan. Vanhemmuus on hienoa aikaa, toivon että jokainen isä ja äiti osaa vaalia sitä heidän henkilökohtaista vanhemmuuttaan, rakkaudella. Tämän avaustekstin myötä lähden syventymään hieman seikkaperäisemmin näihin haasteisiin, joita yksinhuoltajuus voi tuoda tullessaan.
Ensinnäkin ihmisiä ei ole luotu yksinään vanhemmaksi tai ainakin tuota suhdetta tulee miettiä laajemmasta perspektiivistä kuin nykyisin tehdään. Miksi? Ei kukaan yksinäinen vanhempi voi vastata tasapainoisesta kasvatuksesta, yhdelle lapselle. Ainakaan siinä määrin kuin puhutaan haastavista lapsista. En tarkoita tätä kenenkään tuomioksi, lähinnä tiedoksi asiasta, jolle voidaan tehdä jotain konkreettista, muutosta aina parempaan ja eheämpään suuntaan silloin kun tuo epätoimiva tilanne, toimintamalli ja/tai ajatukset uskomuksineen aiheuttaa turhia haittatekijöitä. Mietitään ja tutkitaan perinpohjin, mitä voidaan korjata ja kuinka luoda rakentavia kasvatustapoja, niin ikään vanhemman ehjyydeksi, joka toki siirtyy myös vahvuudeksi vanhemmuudessa, joka kohdistetaan kyseisille lapsille.
Mitä tai mitkä voivat olla näitä tapoja? Tutkitaan niitä omia vanhempia, jotka meidät kasvatti, ei niinkään tuomitsemisen kannalta vaan ymmärtämisen kannalta. Ymmärrys tuo mukanaan aina ripauksen rakkautta. Palaan asiaan. Tutkitaan tarkemmin sitä vanhemmuutta ja niin ikään johtajuutta, jota meidän vanhemmat meille osoitti, jotta voimme alkaa ymmärtämään ne meidän henkilökohtaiset tarpeemme, joita vaille itse jäimme lapsina. Miksi? Koska nyt on aika eheyttää ne henkilökohtaiset haavat, jotta voimme olla niin ikään parempi vanhempi, tälle omalle lapselle tänä päivänä.
Mitä tarkoitan käytännössä? Meidän tulee tutkia ne puutteet joita vaille jäimme, jotta opimme tunnistamaan ainakin jossain määrin meidän lapsemme tarpeen. Sitten, on vain lähdettävä rohkeasti kohtaamaan heidät aina kuin mahdollista, mitä suuremman läsnäolon avulla. Ilman puhelimia, työkiireitä tai muita keskeytyksiä. Olla läsnä heille, kaikin mahdollisin tavoin. Toinen seikka on se, että meidän on tunnistettava meidän oma riittämättömyytemme joillain alueilla, varsinkin yksinhuoltajana, jotta löydämme sen voiman, jonka kautta lähteä etsimään sellainen ihannekuva tai henkilö, tuolle lapselle, joka voi tarjota tuota turvaa, roolia tai esimerkkiä. Meidän on ymmärrettävä, että me emme välttämättä ole se ainoa henkilö, joka voi näyttää esimerkillistä roolia. Se on rakkautta jos jokin. Tietysti voimme tarjota tälle lapselle oman vahvan alueen mallia. Mikä ikinä se sitten onkin. Lämpö ja rauha, avoin syli, jonne voi tulla kysymään neuvoa ja jakamaan ajatuksia ilman pelkoa siitä, että heidät hylätään ihmisinä, saati lapsena.
Yksinhuoltajan on toki hyvä uskaltaa unelmoida siitä, että hyviä miehiä ja naisia on tuolla jossain olemassa, jotka ovat valmiita vanhemmuuden rooliin. Uusioperhe voi olla päivän sana, kunhan sille ensin avautuu. Mitä tämä vaatii yksinhuoltajalta? Suunnatonta rohkeutta alkaa luottamaan unelmiensa kauneuteen. Halua tutkia ja muuttaa sellaisia toimintamalleja, jotka eivät ole hyödyllisiä käytännön arjessa. Mitä tämä voi vaatia yhteiskunnalta? Kykyä tuoda perheet yhteen. Eritoten yksinhuoltajat, perheineen, lapsineen. Me voimme rakentaa esimerkiksi yhteisöjä, jossa yksinhuoltajat voivat jakaa osin vanhemmuuden vastuuta. Mielessäni näen loistavan näkymän jossa on sellainen yhteisö, jossa perheet, eritoten yksinhuoltajat kokoontuu ja saa tarvittaessa tukea ja turvaa. Ensimmäisen tärkeä rooli on lapsilla, saada sellaisia ihmisiä elämään jotka katsovat heitä silmiin ja ovat aidosti läsnä heille. Tällainen ystävyys ja luottamus suhde on tietysti hyvä kestää vaikka lapsuusvuosilta peruskoulun päättämiseen asti, jotta tuon kasvun voidaan olettaa olevan sitova ystävyys-suhde.
Tuollaisessa yhteisössä syötäisiin yhdessä usein iltapalaa ja järjestettäisiin laulu- ja leikkiharjoituksia. Tuota vanhemmuuden ja ystävyyden arkea jaettaisiin enemmän yhdessä. Se tuo vahvuutta jokaiselle vanhemmalle ja lapselle. Ei kukaan ole seppä syntyessään, väitetään. Jokainen voi kuitenkin oppia todella paljon, silloin kun tuki ja turva on olemassa, jossa se on mahdollista. Kokeilla rajojaan ihmisenä, ystävänä ja lapsena, ilman suurta riskiä. MIKSI ehdotan tällaista mallia? Siksi että lapsi saa sosiaaliset radat kuntoon kehossaan, sydämeen asti jo nuorella iällä. Siten hänestä tulee vastuullinen yhteisön jäsen, jota ei nykyisin aina näytä tapahtuvan. Varsinkin kun pahaa oloa puretaan polttamalla nuotio sijoja ja tehdään tuhoa, niin ikään yhteiskunnan varoja haaskaten. Näin toimimalla kuitenkin pahantekijä toivoo, että sisäinen pahoinvointi vähenee. Toki toisaalla se lisää sitä tuskaa mennä rikotun nuotio paikan ja avotulen äärelle, heidän osaltaan, joilla jo menee keskimäärin suhteellisen hyvin elämässään.
Mitä ovat Yksinhuoltajan pelot?
Pelko voi nousta esiin sen osalta, ettei kykene vanhemmuuteen. Rohkeimpia ihmisiä ovat he, jotka myöntävät ääneen, etteivät ole valmiita vanhemmuuteen jo ennen lapsen syntymää. Ennen lapsen syntymää voi tulevalle äidille syntyä pelko siitä, onko lapsen elämä tarpeeksi hyvää, tullakseen maailmaan hänen kauttaan. " kykenenkö minä tarjoamaan tälle lapselle turvallisen ympäristön kasvaa ja varttua aikuiseksi asti?" Pelko siitä, ettei ole sellaista ihmistä ( tulevaa kumppania), joka ottaa vastaan myös lapset minun lisäkseni. Miten testata se esimerkiksi uutta kumppania valitessaan? Aina voi katsoa ja kuulostella, kuinka uusi mahdollinen kumppaniehdokas toimii lasten läheisyydessä. Siten voi nähdä, miten hän mahdollisesti suhtautuu lapsiin ylipäätään. Ainoa vastaus näihin pelkoihin on siinä, että alamme lisäämään rakkauden määrää jokaisessa yksilössä kerrallaan. Tärkein tehtävä on lisätä, lähtökohtaisesti rakkauden määrää meissä itsessämme.
Aiheista muualla:
Suomeksi / Tampereen NNKY (YWCA)
Englanniksi / The growth of cohousing in Europe
Laulut // Songs :
*
Sia - Never Give Up (lyrics)
Kaleo - "I Can't Go On Without You" LIVE
Ed Sheeran - Perfect Symphony (with Andrea Bocelli)
Adele - When We Were Young (Live at The Church Studios)
K'NAAN - Wavin' Flag (Coca-Cola Celebration Mix)
Maître Gims - Est-ce que tu m'aimes - English Translation
Loppu kevennykset
*
Papa Was A Rolling Stone (Original 2009 Soul Train Mix)
The Evolution of Michael Jackson's Dance - By Ricardo Walker's Crew
The Thrill Is Gone - B.B.Kng & Richie Sambora
Steve Vai vs Ralph Macchio Epic Guitar Battle
Lindsey Stirling - Carol of the Bells
Kasvatuksen rakkautta tulevalle viikolle <3
namaste
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti