Namaste
Kuulumiset
Hei!
Taakse jäänyt viikko on mennyt nopeasti, kuten yrittäjillä käsittääkseni on tapana. Hyvä ystävä ja monille tuttu henkilö painonnosto kilpailujen historiasta on nyt jäänyt muistojen kirjoon. Mauno Kenttälä on menehtynyt. Hänestä on jäänyt henkilökohtaisesti positiivinen ja hyvä kuva mieleeni, tietysti myös erittäin mahtavia muistoja. Osanotto vielä läheisille tässä yhteydessä. Hän oli mielestäni hyväsydäminen ja aina sanavalmis ja rehti ihminen. Seuraava teksti on lainattu:
Rovaniemen Reipas - Painonnosto Facebook sivuilta.
Rovaniemen Reipas - Painonnosto Facebook sivuilta.
"Tulisieluinen painonnostomies on poissa.
Mauno Kenttälä menehtyi maanantaina 8. lokakuuta Rovaniemellä. Hän oli syntynyt Vikajärvellä, Rovaniemen maalaiskunnassa 4. toukokuuta 1950.Jämpti, oikeudenmukainen, positiivisesti elämään suhtautuva, joukkuepelaaja – sellainen mies oli Mane".
Avausteksti
Tällä kertaa olen jälleen kuullut huhuja, että pariskuntia on eronnut eri puolilla Suomea. Tahdon korostaa täten seuraavaa, rakkaudelle löytyy kysyntää. Joka tapauksessa toivon suuria voimia jokaiselle, joka joutuu riipaisevia surullisuuden ja erossa nousevia tunteita käsittelemään. Uskon sydämessäni, että se on mahdollista, aina ja niin pitkään kun ihminen sitoutuu rakastamaan. Ymmärrän toki että se vaatii toisinaan lujaa luonnetta sitoutua rakkauden näkemyksiin ja käsityksiin.
Kysyntää rakkaudelle
Avausteksti kuvaa mielestäni hyvin sen totuuden että nykyään kysyntää rakkaudelle riittää. Tietysti erilaiset elämän olosuhteet voivat omat haasteensa luoda. Monesti ajatellaan, että se jo opittu tapa tai uskomus; "ettei meidän tarvitse oppia uusia asioita, koska näin asiat ovat ennenkin hoidettu ja se on toiminut hyvin". Rohkenen silti kysyä: onko todella asia ollut näin? Niin ikään ennen vanhaan on siedetty paljon enemmän elämän kurjuutta, koska etäisyydet ovat olleet pitkiä ja ihmissuhteissa on tavallaan hyväksytty myös isompi määrä sitä epäkuranttia vuorovaikutusta. Silloin ei ole ollut niin helppoa aloittaa uutta suhdetta kuin nykyään vaikuttaa olevan. Ei tämä silti tarkoita sitä, että rakkauden puutetta, ei olisi ollut silloin olemassa. Nykyään vain aletaan tiedostamaan enemmän se, ei toimiva tapa. Uskon, että se on verrannollinen esimerkiksi työyhteisöissä tapahtuviin muutoksiin, joita ne haasteet tarjoaa sitä mukaa kun työntekijöiltä vaaditaan enemmän ja enemmän, osaamista sekä tietotaitoa. Varsinkin kun työntekijöiden määrä vähenee.
Tämä vastaava asenne ja malli luonnostaan alkaa siirtymään myös rakkauden saralle, suoraan ihmissuhteiden maailmaan. Se että auttaako tuo eroaminen joka kerta, ei välttämättä ole totta, koska jos ihmissuhteen päättymisen taustalla olevia sisäisiä haasteita, ei lähdetä korjaamaan edes yksilötasolla niin eihän se silloin voi siirtyä myöskään tulevan ihmissuhteen osuudessa hyödykkeeksi. Mielestäni tätä tulee pohtia perin pohjin ennen kuin syöksyy uuden suhteen pauloihin. Miksi? Silloin, ainakin tämän hetken käsitykseni mukaan, jokaisen ihmisen yksilöllinen suhde itseensä syvenee (itsetietoisuus ja ymmärrys kasvaa), joka tietysti johtaa siihen, että aikomukset, jotka siirtyy uuden ihmissuhteen valintaan, uuden mahdollisen rakkaus kumppanin osalta, perustuu rehellisiin motiiveihin ylipäätään.
Mitä tarkoitan tällä? Käy oikeastaan ilmi, kun nuo henkilökohtaiset sisäiset haasteet käydään läpi. Luonnostaan se siirtyy vahvuudeksi, kaikissa ihmissuhteissa, eikä sitä haastetta tarvi käydä enää läpi, siellä lähimmässä ihmissuhteessa ainakaan. Tietenkään tämä ei kaikkia ihmissuhde haasteita poista, kuitenkin lisää niitä työkaluja sinne arjen keskelle. Näin ollen ihmissuhde haasteet käsitellään jatkossa rakentavana palautteena, eikä milloinkaan henkilökohtaisena uhkana. Uhkatekijät ovat aina vaarallisia, silloin kun puhutaan rakkaudesta. Rakkaus ei pelkää niitä haasteita, joita lähin ihmissuhde nostaa esiin työstettäväksi, jotta voi oikeasti kehittyä ja kasvaa ihmisenä. Se, että näkeekö tai valitseeko tuon haasteen, mahdollisuudeksi, jää valinnaksi, joka joko hylätään, ymmärretään tai tiedostetaan. Tiedän, hyvin usein väitetään, että tieto lisää tuskaa. Se, ei pidä paikkansa. Tieto lisää mahdollisten valintojen määrää ja näin ollen, jokaisesta valinnasta tulee tietoisesti merkityksellisiä.
Myönnän että se valinnan teko voi vaatia äärettömän paljon, varsinkin silloin kun halutaan säilyttää voimakas tahtotila rakastaa, oikeasti ja syvästi rakastaa. Koko keholla, mielellä ja sydämellä. Uskon vakaasti siihen, että hän, joka tahtoo rakastaa, kyllä kykenee siihen eheästi ja alati. Toisinaan toinen tahtoo tehdä saman työn, toisinaan ei. Mielestäni se on vain sellainen elämän fakta, joka tulee hyväksyä. Silloin kun ihmissuhde päättyy, jää todella loistava tilaisuus nähdä se matka, mihin tuo suhde meidät vei ihmisenä? Mitä se antoi? Mitä se vei? Minkä se osoitti toteen? Mitä se meissä muutti? Mikä oli tuon suhteen aikomus, siinä hetkessä kun se alkoi? Mikä oli tuon suhteen aikomus, matkan varrella? Säilyttikö se vuorovaikutuksellisen suhteen vai oliko se vain pinnallinen suhde?
Nämä kysymykset mielestäni herättää sen suunnan, jonka mukaan voimme suunnistaa uudelleen, kunhan vain pohdimme niitä hieman syvemmin. Rakkautta kaikkien pohdintojen ja valintojen osalle.
-
-
-
Kiitos!Namaste
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti