Ihmissuhteet

tiistai 30. lokakuuta 2018

Namaste

Hei!

Viikko jälleen taaksemme jää. Uusia aiheita mieleen noussut on.

Erilaiset keskustelut ovat johdattanut minut seuraavan aiheen pariin.

Hetken hurmos

Olen tehnyt taustatyötä tähän aiheeseen nyt jonkin verran. Tämän kertainen aihe

vetää mietteliääksi. Onko tosiaan totta, että etsimme aina vain sitä hetken hurmosta,

jonka turvin hullaantua taas hetkeksi? Ihmissuhteesta toiseen, nautinnosta

toiseen ja makuelämyksestä toiseen.

Yksi silmäys siitä taustatyöstä, jota olen tehnyt, tulee tässä seuraavassa. Aika radikaali ja ääriesimerkki. Poliisi ja murhaaja kohtaa, ihan ammatin merkeissä. Naispoliisi ja murhaaja mies. Kuinka ollakaan. naispoliisi viehättyy tähän murhaajaan vaikka tietää, mikä hän on miehiään, niin silti hän tahtoo treffeille hänen kanssaan. Rohkenen epäillä tämän naisen motiiveja, itsesäätely kykyä sekä tuon ihastuksen hulluutta. Hetken hurmos, se on ainoa järkeenkäypä selite, tällaiselle käyttäytymiselle. Ymmärrän, että nyky-yhteisö, ei juuri tue sitä elämän arkipäiväistä kauneutta, jota näkyy joka päivä ympärillämme. Koska media painottaa sitä silotetuimman kuvan kauneutta, hienoutta ja mahtavuutta, jota perus arki elämässä, ei ole havaittavissa. Uskon, että kenen tahansa sydän voi avautua sille mahdollisuudelle. Mahdollisuudelle nähdä ja kokea se kauneus luonnossa, metsissä ja kuutamon loisteessa. Varsinkin siinä kohtaamisessa, jonka kuka tahansa lapsi voi tuoda hyväntahtoisuudellaan esille, siinä elämän riemussa, joka hänen naurussa raikaa. Toivon, että sellainen riemu tarttuu minuun useammin, aina silloin kun sellaisen ympärilläni havaitsen.

Hetken hurmos on mielestäni väärä peruste aloittaa läheinen ihmissuhde. Miten tätä menetelmää voi parantaa, omassa suhtautumisessa ja käyttäytymisessä ympäristöön nähden? Mielestäni siten, että alkaa etsimään vakiintuneita arvoja elämään, joka luonnollisesti siirtyy aina sitä mukaa myös ihmissuhde käytäntöön arjessa, kunhan vain ensin saa ne vakiinnutettua omaan käyttäytymiseen ja ajatusmaailmaan. Miksi suosittelen tätä mallia? Lähinnä siksi, että jokainen meistä voi alkaa tekemään kauaskantoisia valintoja, jotka voidaan useammasta perspektiivistä katsottuna, sisällyttää perhehistorian ja yhteisöhistorian arvoihin. Hyväsydämisesti. Hyväsydäminen asenne on käsittääkseni se hyve, joka auttaa rakentamaan yhteistä, eheää ja kauaskantoista tulevaisuutta, joka voidaan jättää hyvillä mielin, jälkeemme lapsillemme jälkeläiseksi. Nämä ovat niitä perustan vahvimpia tukipilareita, jotka kannattelee voimakkaasti sitä massaa, joka viedään pisimmälle, tässä sanansaattajien joukossa. Voin nähdä kirkkain silmin, että moni meistä etsii vakaampaa sitoumusta ympärillä oleviin ihmisiin, kuuluakseen joukkoon, kuitenkaan, se ei tule olemaan se helpoin tehtävä.

Varsinkaan silloin jos ympäristö painostaa tekeytymään kiireiseksi, jotta itsestään saa luotua tärkeän vaikutelman, joka loppujen lopuksi, työntää meidät etäämmälle ympäristöstä, johon niin kovin tahdomme kuulua, yhdeksi osaksi tuota kokonaisuutta. Näin ollen tuo tarvitsevuus kierre, ajaa meidät hetken hurmos ralliin, yhä uudelleen, koska pelkäämme toisinaan kuollaksemme sitoutua säännölliseen vuorovaikutukseen, jota se aito ja läheinen ihmissuhde, haastaa meidät vääjäämättä tekemään. Rakkaus on todellista, silloin kun tuo vuorovaikutus on aidoimmillaan. Ihmiset ovat tuossa suhteessa, ilman teennäisyyden kalpeita valojen heijasteita. Joka kerran kun tuomitsemme toisemme, se on helppoa ja niin vaivatonta, koska emme ole vielä kuulleet heidän tarinaa. Toivon, että rakkaus kohtaa tuolla tiellä, jossa tuota tarinaa kerrotaan, oli siellä kuulijoita tai ei. Rakkaus on aina mahdollisuus, johon voi tarttua. Kunhan vain ensin ojentaa kätensä ja kurkottaa sitä kohti.