Narsismi

Narsismi on mielestäni ainakin osittain sitä että ihminen on jotain mieltä jostain asiasta ja käyttää toisten ihmisten päitä astin lautanaan. Eli sellainen luonteen ominaisuus, että kunhan vain minä saan nyt tässä asiassa itseni ja omat näkmykseni esiin ja parempaan valoon kuin näiden muiden ihmisten näkemykset joita minä tässä nyt tuuppaan syvemmälle maahan. On hän sitten itse tietoinen tästä menettely tavasta tai ei. Voi olla että hänelle on tästä asiasta jo mainittu aiemminkin vaan kaikki ei siltikään havahdu.

Yksi narsismin omaavasta ihmisen loukuista on se, että hänen mielessään on ajatus, että väittelyt joko voitetaan tai hävitään. Eli hänen mielestään on olemassa oikea ja väärä ja aina ne voidaan määritellä väittelyn voimalla. Epävarmuus katsotaan heikkoudeksi ja ajatuskin siitä, että myöntäisi toisen ehkä olevan oikeassa käy mahdottomaksi, kun hän oikein on vakuuttunut oman mielipiteensä paikkaansa pitävyydestä. Kaivautuessaan puolustus asemiin ja väitellessään totuudesta sellaisena kuin hän sen näkee hän vain yleensä etsii oman totuuskäsityksensä todentamista. Monesti siihen riittää se että hän saa enemmistön puolellensa ja hän käyttää sitä oman näkemyksensä vipuvartena. 

Meillä muillakin ihmisillä on taipumus omaksua pysyviä asenteita määrätyillä alueilla. Kyllä jopa minullakin olen sitten asiasta enempi tai vähempi tietoinen tällä hetkellä. Vannomme omien näkemyksiemme olevan oikeita. Narsisminen ihminen yleensä vain on hieman vankemmin ja kieroutuneimmin mielipiteensä kannalla vaikka sitten rautalangasta vääntämällä. Tuloksena tästä hän sulkee itsensä omien kokemuksien muodostamien rajojensa sisälle. 

Ylipäätään ihmiset, jotka tekevät kaikkensa oman erehtymättömyytensä puolesta, saavat väistämättä kokea jääräpäisyytensä hinnan. Kun vapautamme itsemme oikeassa olemisen ikeestä, meille avautuu mahdollisuus oppia muilta. Sen sijaan että seisoisimme yksin mielestämme oikeiden mielipiteidemme takana, voimmekin siirtyä lähemmäksi toinen toisiamme etsimällä yhteisiä uskomuksia ja pyrkimällä löytämään pohjaa yhteisymmärrykselle. 

Vahvasti mielipiteissään pysyminen lakkaa olemasta myönteinen ominaisuus, jos se vaikeuttaa ihmisten yrityksiä löytää totuus yhtenäisesti kokemassaan asiassa. Ja sitä paitsi mitä hyötyä on voittaa väittely jos menetämme ystävän siinä samalla? Mielestäni on parempi ajatella että alkuun pääsee parhaiten siten kun ajattelee että suurimmassa osassa näkemyksistä on hiukkasen väärää ja hiukkasen oikeaa. Monitasoisissa erimielisyyksissä ei ehkä ole helppoa sopia mutta olisi viisasta aloittaa neuvottelut ennekkoluulottomasti siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Todellinen tieto ei riipukkaan sen määrästä vaan siitä, että on halukas laajentamaan sitä.

Lisää tietoa narsismista löytyypi esim. näiltä nettisivuilta:

Näin jätät narsistin
Kuinka tunnistaa narsisti
Narsismi ja kiusaamisesta selviytyminen
Terve ja epäterve narsismi ihmissuhteissa

Rakkaus

Olen aikaisemminkin jo kirjoittanut näkemyksiä rakkaudesta vaan rakkaus on jo itsessään niin moniuloitteinen että tahdon kirjoittaa vielä ja aika varmasti tulen vielä jatkossakin kirjoittamaan rakkaudesta.   Rakkauden voi ajatella sanomaan kuten Leo Buscaglia on sen osuvasti kuvannut seuraavasti: "Rakkauteni sinua kohtaan ei oikeuta minua loukkaamaan sinua. Rakkauteni sinua kohtaan merkitsee, että tahdon sinun kasvavan ihmisenä. Minun rakkauteni sietäisi yksinkertaistaa elämääsi, eikä suinkaan tehdä siitä monimutkaista. Minun ei tarvitse olla täydellinen sen enempää kuin sinunkaan". Loppujen lopuksi rakkaus on yhdessä kehittymistä ja kasvamista ihmisinä. Aina kun kohtaat elämässäsi jotain ihmeellistä se ravisuttaa sinua ja aikaisempia käsityksiäsi rakkaudesta, itsestäsi ja elämästä ylipäätäänkin.

Rakkaus asettaa vastuun sinne minne se kuuluukin. Voin luopua odotuksista. Toiveiden ja odotusten välillä on vissi ero. Toiveet synnyttävät myönteisiä asenteita ja odotukset synnyttävät kipua. Rakkaus ei odota. Rakkaudessa pyrin olemaan rakkauden tilassa. Rakkaus on kaikkialla nähtävissä, koettavissa ja tunnettavissa kun vain todella sydämessään avautuu näkemään sen totuudellisesti. Todelliseen rehellisyyteen sisältyy annos hyvää tahtoa. Suorasukaisuus ei välttämättä ole sama asia kuin rehellisyys. Tiedämme kaikki varmasti kokemuksesta miltä tuntuu puhella henkilöille, jotka ovat niin itsekeskeisiä, että he eivät kuule sanaakaan, siitä mitä me sanomme.

Rakkaus on aina vaivansa arvoista, myöskin silloin kun se herättää ja tuo mukanaan hämmennystä, epävarmuutta, kipua ja tuskaa. Rakastavan ihmissuhteen tulisi olla kuin juhla itsessään. Muistuttakaamme siitä itseämme tänä erityisenä päivänä ja jatkakaamme sitten rakkauden juhlimista ympäri vuoden. Kosketus on aisteistamme intiimein ja ojentaaksemme kätemme toisille annamme selvän viestin- minä olen täällä lähellä ja välitän sinusta. Rakastavaa kosketusta on vaikeaa tulkita väärin. Meillä on oikeus sanoa "ei" kaikkeen, joka koskettaa omaa persoonaamme tai aikaamme. Oma vastahakoinen läsnäolo on jotain sellaista, mitä emme ole kenellekkään velkaa.

Lapset osoittavat tämän joka päiväisissä leikeissään ja omaksi eduksemme voisimme pyrkiä oppimaan heiltä. Sirpa juoksee Petterin lähelle innoitusta ja elämää täynnä ja kysyy tätä leikkimään hänen kanssaan. Petteriä ei huvita ja hän ilmaisee sen suoraan. Sirpa ei tästä loukkaannu tai vaivu masennukseen vaan juoksee Villen luokse. Hän tietää, että on olemassa muitakin jossain, jotka varmasti täyttävät hänen tarpeensa.

Kun toiset saavat meidät tuntemaan syyllisyyttä sanoessamme "ei", voisimme yhtä hyvin kertoa heille samantien miltä meistä tuntuu. Ystävällinen huomautus siitä, että meistä tuntuu kuin meidät olisi köytetty maahan ja että meitä jahdattaisiin katujyrällä tai että meitä vain nyt tällä hetkellä määräillään liikaa ja tarvitsemme sen tilan tästä hetkestä itsellemme. Tämän tapainen asian kertominen voi ajaa meitä ahdistavat henkilöt tarkistamaan käytöstään, jos he todella välittävät meistä.

On ilmiselvää, että kielto voi olla rakkauden ilmaus. Itse asiassa ihmissuhteet kasvavat parhaiten kun niihin sisältyy määrättyjä rajoja ja rakenteita. Selvä "ei" voi auttaa meitä ymmärtämään meitä ja meidän erityisiä tarpeitamme paremmin. Kiellot on asioita, jotka meillä on oikeus vastaanottaa toinen toisiltamme. Elämä on liian lyhyt viettääksemme pitkiä pätkiä ajastamme sellaisten asioiden parissa, jotka eivät kiinnosta tai tuo suurempaa täyttymystä. Meidän sietäisikin kieltäytyä vähemmän pelokkaasti. Loppujen lopuksi kielto saattaa olla täynnä rakkautta. Mielestäni näyttää siltä, että pystyäksemme saavuttamaan rauhan ihmisten kesken, emme voi asettua odottamaan täydellisen yhteisymmärryksen syntymistä- meidän on vain sen sijaan hyvä oppia elämään vieretysten. Sillä jokainen näkee totuuden niin usein toisista poikkeavalla tavalla. Eikä mikään muu ole mahdollistakaan. Ymmärtäminen auttaa hyväksymään ja hyväksyminen auttaa rakastamaan.

Olemme alkaneet uskoa että määrätyn ajan kuluttua rakkaus puhuu itse puolestaan, että se on jotain, joka tulee ilmi jo pelkän suhteen voimalla. "Olemme olleet yhdessä kaksikymmentä vuotta, jos se ei ole rakkautta niin mikä sitten?" Ja niin nuo sanat joutuvat kohtalon omaksi kuten kukat ja kuutamoajelut ja käsi kädessä istuminen elokuvissa. Niin yhdessä hengaileminen ei välttämättä takaa todellisen rakkauden läsnäoloa. Unohdamme, että jopa kaikkein vanhimmatkin meistä tarvitsevat vahvistusta tunne-elämän suhteen silloin tällöin. Emme huomaa, että toinen ihminen saattaa silloin tällöin kokea itsensä irrallisemmaksi tai etäisemmäksi, tai olemme itse alkaneet pitää suhdetta selviönä.

"Minä rakastan sinua" Miksi joistakin on niin vaikea lausua näitä yksinkertaisia sanoja? Miksi me jätämme nämä sanat taaksemme ja suhtaudumme niihin kuin jonkinlaisena jäännöksenä aikaisemmasta romanttisemmasta minästämme? Mielestäni me pelkäämme sanoa näitä sanoja siksi, koska me emme tiedosta mitä tuo todellinen rakastaminen meille tarkoittaa.. Meillä on sellainen käsite että meidän todellakin sietää olla todella kiintynyt ihmiseen ennen kuin me voimme ilmaista ääneen että, "minä rakastan sinua". Eli se on pelko siitä, että tämä suhde ei ole edennyt tarpeeksi pitkälle tuon sanan sanomiseen..

Jälleen sanon tämän Rakkaus ei odota kuten aiemmin olen maininnut. Käytännössä tuonkin sanomattomuuden takana on pelko. Pelko jostain asiasta, tilanteesta tapahtumasta tai ihmisestä. Tuo pelko voi olla johdannainen jostakin menneisyyden tapahtumasta tai tulevasta. Mielen illuusio sanon minä! Ja jälleen toistan tämän "rakkaus ei odota."  Sanomalla "Minä rakastan sinua" ja mielestäni tuohon voisi jopa lisätä sen että "minä rakastan sinua nyt ja aina ja älä pelkää että menetät rakkauteni". Tuon kertomalla me emme pidä suhdettamme itsestään  selvyytenä, emmekä varsinkaan pidä toisen olemassaoloa myöskään itsestään selvyytenä. Se tarkoittaa sitä, että voima joka kerran toi meidät yhteen on yhä läsnä tässä ja nyt.

Ihmisten välille muodostuva kuilu voitaisiin niin helposti kuroa umpeen vain sanomalla oikeat sanat oikeaan aikaan. Mielestäni tuo ei tietenkään silloin pidä paikkaansa mikäli tiedostat, että toinen ei ole valmis tai tahdokkaan kuulemaan, ymmärtämään tai hyväksymään sinun näkemystäsi. Joka tapauksessa mielestäni on hyvä lausua ne eheyden hengessä. Ihmissuhteiden ja niissä elävien ihmisten vääjäämättä muuttuessa on hyvä tuoda joidenkin asioiden pysyvyys julki aina aika-ajoin.

"Olen pahoillani", "tarvitsen sinua", "minä rakastan sinua nyt ja aina", ovat voimakkaita välineitä kahden ihmisen välille läheisyyden vahvistamiseksi.