Namaste!
Tervetuloa blogiini
Tällä kertaa avaan hieman kokemuksiani luento hetkistäni Ounasrinnepäiviltä. Ihmiset yleisön joukossa tuntuivat olevan aidosti kiinnostuneita. Se mikä oli mielestäni mielenkiintoista ja huomionarvoista, että osaa kertomistani näkemyksistä toteutettiin heti käytännössä. Ja se oli se kun kerroin, että niskan hierominen on yksi erittäin hyvä fyysisen rakkauden kosketuksen muoto. Niin silloin yleisössä yksi mies alkoi hieroa naiskaverinsa niskaa. =) Kiitoksia kävijöille vielä tässä mikäli olit paikan päällä kuulemassa. Ja mikäli et ehtinyt paikan päälle niin minulla on tulossa uusi luento 23.9 ja tässä seuraavassa linkissa voi tutustua aiheisiin ja ilmoittautua mukaan luennolle.
Luento ihmissuhteista ja rakkauden voimasta.
Kirjoitan vielä pienen pätkän Helen Fisherin kirjasta Minä + Sinä = Me tässä seuraavassa kudelmassa on mielestäni hyvin tiivistetty näiden neljän persoonallisuustyypin tapoja ilmaista itseään sen suhteen kuka valitsee juuri omanlaisensa kumppanin itselleen. Se miksi kerron näistä on siinä, että mikä läpimurto tämä voikaan olla itseoivalluksen kannalta. Kumppanin etsimisen helpottamiseksi sekä sen suhteen, että ymmärtää erilaisia ihmisiä paremmin. Menettämättä omanarvon tuntoaan prosessin pyörteissä. Neljä luonnetyyppiä ovat siis johtaja, rakentaja, neuvottelija, sekä tuottaja. Seuraavassa kirjasta siis:
Rakastu "siihen oikeaan"
Miksi esi-isissämme sitten kehittyi taipumus olla joistakin kumppaniehdokkaista enemmän kiinnostuneempi kuin toisista? Muistammehan, että tutkijat kiinnostuvat ennen kaikkea toisista tutkijoista ja rakentajat toisista rakentajista, kun taas johtajat valitsevat taas huomattavasti mieluummin neuvottelijan ja neuvottelijat vastaavasti johtajan. Miksi juuri hän? Juuri tähän kysymykseen match.comin väki halusi minun pureutuvan, kun he ottivat minuun yhteyttä joulun aikaan vuonna 2004.
Kun pohdin ihastumiskuvioita, näen kyllä niiden takana selvät syyt. Mietitäänpä hetki johtajan ja neuvottelijan välistä molemminpuolista kiinnostusta. Johtajat ovat lujaluontoisia, suoria, päättäväisiä, päämäärätietoisia, teknisesti taitavia ja kilpailuhenkisiä - ominaisuuksia joita neuvottelijat kaipaavat. He itse taas ovat sosiaalisesti taitavia, kielellisesti lahjakkaita, henkisesti joustavia ja myötätuntoisia eli heissä on johtajan tarvitsemia piirteitä. Lisäksi molemmat leikittelevät mielellään ideoilla ja teorioilla. Johtaja tuo keskusteluiden yksityiskohtiin syvyyttä, kun taas neuvottelija tarjoaa laajan yleiskuvan. Mielenkiintoista on, että nämä kaksi tyyppiä voivat rikastuttaa biologisesti toistensa tempperamentteja. Kun itsevarma ja vakuuttava johtaja haastaa rauhaa rakastavan neuvottelijan, saattaa tämä saada testosteroniruiskeen ja muuttua itsekkin itsevarmemmaksi. Kun lempeämpi neuvottelija puolestaan taas silittelee ja halailee johtajaa, fyysinen kontakti vapauttaa kilpailuhenkisessä johtajassa oksitosiinia (ja samalla myös estrogeenia) ja tekee hänestä ehkä aiempaa luottavaisemman, intuitiivisemman, empaattisemman ja hoivahenkisemmän. Kun johtaja ja neuvottelija yhdistävät voimansa ja luontaiset lahjansa, heistä tulee ihanteellinen lastenkasvatustiimi.
Miksi rakentajat sitten hakeutuvat toisten rakentajien pariin? Luultavasti siksi, että tätä tyyppiä edustavat miehet ja naiset ovat perinteisiä, uskollisia sekä omistautuneita kodille ja perheelle. Voiko kuvitella parempia vanhempia kuin kaksi uskollista ja omistautunutta puolisoa? Näillä korkean serotoniinitason ihmisillä on taipumus avioitua itsensä kaltaisten kumppaneiden kanssa. Luulenpa, että monet viisikymmentä vuotta kestävät liiton on solmittu kahden rakentajan kesken - sehän on erinomainen strategia oman DNA:n uudistamiseen. Entä sitten kahden tutkijan välinen viehätys? Tutkimukset ovat osoittaneet, että korkean dopamiinitason ihmiset avioituvat kaltaistensa kanssa niin Yhdysvalloissa, Saksassa kuin Holannissakin. Kuka kasvattaa lapset, jos molemmat osapuolet ovat koko ajan menossa etsimään jotakin uutta joko fyysisesti tai älyllisesti? Tutkijat ovat usein muita tyytymättömämpiä suhteeseeensa, ja niinpä nämä uusien kokemusten etsijät ajautuvat todennäköisemmin avioeroon. Kahden tutkijan välinen liitto ei vaikuta hyvältä strategialta lastenkasvatusta ajatellen. Luonnolla on tässäkin oma suunnitelmansa. Koska tutkijat eroavat ja avioituvat uudelleen muita todennäköisemmin, heillä on todennäköisemmin lapsia useamman kuin yhden kumppanin kanssa.
Avioeroa ja uudelleen aioitumista ei voi varsinaisesti suositella, mutta siinäkin piilee geneettistä viisautta. Ennen vanhaan nälänhädät ja muut katastrofit tappoivat perheenjäseniä erityisesti lapsia. Kun entisaikojen tutkijoiden lapsissa oli runsaasti geneettistä vaihtelua, osa lapsista kenties selvisi vaikeuksien yli siirtäen DNA.taan seuraaville polville. Neljä perustempperamenttityyppiä kehittyivät ikiaikoja sitten esi-isiemme keskuudessa. Lisäksi kutakin tyyppiä vete erityisesti puoleensa kumppaniehdokas, joka joko täydensi tai korosti hänen omaa persoonallisuuttaan helpottaen siten yhteistä lastenkasvatustehtävää. Johtajat ja neuvottelijat yhdistivät hyvin erilaiset voimavaransa. Rakentajat hyödynsivät vahvuutensa hankkimalla monta jälkeläistä saman kumppanin kanssa. Tutkijat taas hankkivat monenlaista jälikasvua. Kaikki olivat onnistuneita tapoja yhdistellä ja levittää omia geenejään. Näin on yhä edelleen.
Luonnon suunnitelmaa sisältää toki paljon muutakin. Ihmisen toissijainen persoonallisuustyyppi vaikuttaa myös parinvalintaan. Huomaan toissijaisen persoonallisuustyyppini vaikutuksen myös omissa ihmissuhteissani. Kerroin aiemmin, että olen Tutkija/neuvottelija. Tunnen vetoa TUTKIJA/johtajiin. Tässä voi nähdä selvää symmetriaa: tutkijana haluan löytää seikkailukumppaniksi toisen tutkjan. Neuvottelijana tarvitsen johtajan, joka yllyttää minua olemaan itsepintaisempi ja päättäväisempi. Huonoa yhdistelmää ei olekaan. Jokaisessa kumppanuustyypissä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, ja jokainen niistä on osapuolten ainutkertainen yhdistelmä.
Antoisat alkavan viikon hetket! =)
Miksi rakentajat sitten hakeutuvat toisten rakentajien pariin? Luultavasti siksi, että tätä tyyppiä edustavat miehet ja naiset ovat perinteisiä, uskollisia sekä omistautuneita kodille ja perheelle. Voiko kuvitella parempia vanhempia kuin kaksi uskollista ja omistautunutta puolisoa? Näillä korkean serotoniinitason ihmisillä on taipumus avioitua itsensä kaltaisten kumppaneiden kanssa. Luulenpa, että monet viisikymmentä vuotta kestävät liiton on solmittu kahden rakentajan kesken - sehän on erinomainen strategia oman DNA:n uudistamiseen. Entä sitten kahden tutkijan välinen viehätys? Tutkimukset ovat osoittaneet, että korkean dopamiinitason ihmiset avioituvat kaltaistensa kanssa niin Yhdysvalloissa, Saksassa kuin Holannissakin. Kuka kasvattaa lapset, jos molemmat osapuolet ovat koko ajan menossa etsimään jotakin uutta joko fyysisesti tai älyllisesti? Tutkijat ovat usein muita tyytymättömämpiä suhteeseeensa, ja niinpä nämä uusien kokemusten etsijät ajautuvat todennäköisemmin avioeroon. Kahden tutkijan välinen liitto ei vaikuta hyvältä strategialta lastenkasvatusta ajatellen. Luonnolla on tässäkin oma suunnitelmansa. Koska tutkijat eroavat ja avioituvat uudelleen muita todennäköisemmin, heillä on todennäköisemmin lapsia useamman kuin yhden kumppanin kanssa.
Avioeroa ja uudelleen aioitumista ei voi varsinaisesti suositella, mutta siinäkin piilee geneettistä viisautta. Ennen vanhaan nälänhädät ja muut katastrofit tappoivat perheenjäseniä erityisesti lapsia. Kun entisaikojen tutkijoiden lapsissa oli runsaasti geneettistä vaihtelua, osa lapsista kenties selvisi vaikeuksien yli siirtäen DNA.taan seuraaville polville. Neljä perustempperamenttityyppiä kehittyivät ikiaikoja sitten esi-isiemme keskuudessa. Lisäksi kutakin tyyppiä vete erityisesti puoleensa kumppaniehdokas, joka joko täydensi tai korosti hänen omaa persoonallisuuttaan helpottaen siten yhteistä lastenkasvatustehtävää. Johtajat ja neuvottelijat yhdistivät hyvin erilaiset voimavaransa. Rakentajat hyödynsivät vahvuutensa hankkimalla monta jälkeläistä saman kumppanin kanssa. Tutkijat taas hankkivat monenlaista jälikasvua. Kaikki olivat onnistuneita tapoja yhdistellä ja levittää omia geenejään. Näin on yhä edelleen.
Luonnon suunnitelmaa sisältää toki paljon muutakin. Ihmisen toissijainen persoonallisuustyyppi vaikuttaa myös parinvalintaan. Huomaan toissijaisen persoonallisuustyyppini vaikutuksen myös omissa ihmissuhteissani. Kerroin aiemmin, että olen Tutkija/neuvottelija. Tunnen vetoa TUTKIJA/johtajiin. Tässä voi nähdä selvää symmetriaa: tutkijana haluan löytää seikkailukumppaniksi toisen tutkjan. Neuvottelijana tarvitsen johtajan, joka yllyttää minua olemaan itsepintaisempi ja päättäväisempi. Huonoa yhdistelmää ei olekaan. Jokaisessa kumppanuustyypissä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, ja jokainen niistä on osapuolten ainutkertainen yhdistelmä.
Antoisat alkavan viikon hetket! =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti