Tervehdys jälleen on viikko mennyt ihan hulisten ohi käsistä.. =)
Tässä ajatuksia, joita pulpahteli esiin viikon mittaan.
Itsehillintä
Itsehillinnän puute tappaa talossa ja puutarhassa. Itsehillintä käsittääkseni tarkoittaa sitä, että olemme tietoisia tunne impulsseista, jotka sisimmästämme kumpuavat esiin joko pidempiaikaisen pohdinnan tuloksena tai hetkellisen tapahtuman tai ajatuksen tuottamana. Kun tuo jokin tunne nousee esiin sisimmästämme hallitsemme sen tai ainakin vähintään olemme tietoisia siitä ja silloin itsehillintämme voi nousta näyttämölle ja tehdä työnsä maltillisesti. On tärkeätä ymmärtää, että emme voi hallita, ymmärtää tai käsittää mitään sellaista, josta emme olisi jossain määrin tietoisia. Tietoisuus vapauttaa tietämättömyyden tuskasta ja silti se voi tuoda sen tiedon tuskan. Kuten seuraava esimerkki johon törmäsin tätä asiaa minulle selvensi. Ensin on unelma kuten jokin historian henkilö asian myös ilmaisi "I have a dream!" Joka tapauksessa ihmisellä on ensin unelma siis. Siten ihminen voi olla tietysti aika-ajoin iloinen siitä, että ylipäätään on jotain, mistä unelmoida. Sillä ilman unelmaa elämä on kuin kuollut kivi meren aallokossa vailla päämäärää tai muita tavoitteita.
Surullisuus saattaa pukea itsensä ihmisen ylle silloin kun hän jotain sellaista havittelee mitä ei omista tai saa kokea vielä vaikka niin tahtoisikin. Se surullisuus itkettää ja harmittaa vietävästi. Sitten yllättäin elämä heittää eteen tilaisuuden, jossa tämä kauan odotettu unelma toteutuu. Itku syntyy siitäkin sillä nyt tuo konkreettinen kokemus auttaa käsittämään vielä voimakkaammin sen, mistä olit aikaisemmin jäänyt paitsi ja jälleen itket, koska sydämesi täyttyy siitä ilosta, jota koet unelmiesi täyttyessä. Saatat yrittää kuvailla tätä asiaa jollekulle muulle asianomaiselle ja hän ei välttämättä kykene ymmärtämään sinua jos hän ei saa sisäistä näkemystä tai käsitystä siitä sinun sisäisestä kokemuksestasi. Tuo kokemus voi olla todella valtaisa, koska siihen sisältyy sinun koko elämäsi tunneskaala. Tämän seurauksena kysytään itsehillintää kertoessasi tuota asiaa sellaiselle, joka ei ole tietoinen sinun koko elämäsi mitalta syntyneistä tunteista. Ja nuo kaikki kokemasi tunteet ovat voineet aiheuttaa melkoisen sisäisen tunnemylläkän, joka vaikuttaa sinuun monitahoisesti.
Surullisuus saattaa pukea itsensä ihmisen ylle silloin kun hän jotain sellaista havittelee mitä ei omista tai saa kokea vielä vaikka niin tahtoisikin. Se surullisuus itkettää ja harmittaa vietävästi. Sitten yllättäin elämä heittää eteen tilaisuuden, jossa tämä kauan odotettu unelma toteutuu. Itku syntyy siitäkin sillä nyt tuo konkreettinen kokemus auttaa käsittämään vielä voimakkaammin sen, mistä olit aikaisemmin jäänyt paitsi ja jälleen itket, koska sydämesi täyttyy siitä ilosta, jota koet unelmiesi täyttyessä. Saatat yrittää kuvailla tätä asiaa jollekulle muulle asianomaiselle ja hän ei välttämättä kykene ymmärtämään sinua jos hän ei saa sisäistä näkemystä tai käsitystä siitä sinun sisäisestä kokemuksestasi. Tuo kokemus voi olla todella valtaisa, koska siihen sisältyy sinun koko elämäsi tunneskaala. Tämän seurauksena kysytään itsehillintää kertoessasi tuota asiaa sellaiselle, joka ei ole tietoinen sinun koko elämäsi mitalta syntyneistä tunteista. Ja nuo kaikki kokemasi tunteet ovat voineet aiheuttaa melkoisen sisäisen tunnemylläkän, joka vaikuttaa sinuun monitahoisesti.
Ylpeys
Ylpeys ja ennakkoluulo. Siinäpä kaksikko elämään nähden. Ylpeys käy lankeemuksen edellä väitetään. Ylpeys voi olla melkoinen hidaste ihmissuhteiden saralla. Ylpeys on sellainen tekijä, joka väitteiden mukaan tulisi niellä. Mielestäni tietoisuus siitä, että ihmisellä nyt vain saattaa olla ylpeyttä on jo suuri askel kohti itsensä tiedostamista ja miksei toistenkin tiedostamista. Projisointi on kuitenkin maailman parasta kuten eräs ystäväni kerran ilmaisi. Se mikä löytyy itsensä sisältä on parasta äkkiä projisoida ulos itsestään sillä silloinhan sitä ei tarvitse kohdata itsessään ja voimme mukavasti syyllistää muita, Kysyn vaan, missä rakkaus on kaikessa tällaisessa? Ei ainakaan siinä henkilössä joka projisoi. Joskus projisoimme eli heijastamme, ulkoistamme, työnnämme pois itsestämme ja lähettyviltä siis syrjimme jotain ihmistä tunnetta tai ajatusta. Vieraannutamme, etäännytämme itsemme siitä, koska se tekee kipeää. Sen kohtaaminen satuttaa, vaikka se kipu voi olla kasvun paikka ja se kasvattaisi meidät suuremmaksi ja uljaammaksi ihmiseksi. Ai mitä minäkö kasvaisin ihmisenä? Kyllä se mahdollisuus sisältyy lukemattomiin elämän kokemuksiin ilman projisointia.
Myötätunto
Myötätunto toisin sanoin samaistuminen tuo mukanaan ymmärryksen, käsityksen ja sisäistämisen toisen ihmisen kokemaan tuskaan tai iloon. Myötätunnon avulla koemme sen, mitä tämä toinen käy läpi ja se herättää meidät omasta unestamme jota nukuimme tämän toisen elämän kokemuksien suhteen. Myötätunnon kokemus voi kirvoittaa sisimmästämme esiin joko naurunpurskahduksia tai itkun tirahduksia. Myötätuntoinen ihminen kykenee kuitenkin hillitsemään oman tunne maailman niin sanotusti pois päältä ja olemaan vain läsnä tälle toiselle ihmiselle. Ihmisenä joka kuulee vaan ei tuomitse. Ei ole roolia, ei ole naurajaa, ei ole tuomitsijaa. Hän vain kuuntelee ja pyrkii ymmärtämään sen, mitä tämä toinen on mahdollisesti joutunut käymään läpi omassa elämässään. Myötätunto voi siis tarkoittaa sitä, että ei heti ensimmäisenä jakele neuvoja sen suhteen, kuinka tuossa tilanteessa tulisi menetellä, jotta asia saataisin nopeasti käytyä läpi ja siirrettäisiin mappiin ja tuo mappi sijoitettaisiin johonkin hyllyn perukoille pois silmistä. Myötätuntoinen ihminen kohtaa toisen ihmisen kokonaisvaltaisesti. Tämä voi kuitenkin olla pelottava asia sille henkilölle, jolle ollaan myötätuntoinen, sillä se saattaa olla jotain ennen näkemätöntä, ennen kuulumatonta, jota voi pelästyä. Sillä ihminen pelkää aina sitä, mitä ei ymmärrä tai näin on ainakin väitetty. Kysyy siis rakkautta ollakseen tuossa tilanteessa läsnä pelkonsa kanssa. Sillä sitä rakkautte se pelkokin vain etsii. Rakastajaa vailla vertaa.
Naurun voima
Sanotaan, että ilman naurua ja iloa ei ole elämään eksynyttä. Nauraminen parantaa tunne haavat niin tekee myös itku. Itkeminen on kuitenkin jotain niin häpeällistä. Samoin nauraminen väitettiin ainakin ennen aikanaan kun sanottiin "älä sie poika naura saattaa olla vielä, että se pettymys odottaa nurkan takana. Joten hymy soikeammalle jo ennakkoon ettet vain pety elämässä" No minä poika nauroin siitä huolimatta sillä juuri sillä hetkellä jokin nauratti niin vietävästi. Ilon tie on se tie, joka kuitenkin palkitsee antajaansa. Itkut on kuitenkin itkettävä, sillä ilman niitä et välttämättä pääse sydämestäsi asti nauramaan. Joten naurun voima tulisi tulla sydämestä. Huumori se on jännä asia. Se voi olla niin kieroutunutta, että sitä ei kuulija tajua. Eräänlaista piilo vittuilua sanotaan sellaisen olevan. Nauru se on rehellisenkin nauru. Naura ilosta, älä pilkasta. Todellinen nauraja iloitsee toisten kanssa, ei siitä mitä kipeää he ovat kohdanneet. Toisinaan musta huumori on kuitenkin ainoa pelastus. Itselleen nauraminen opettaa myötätuntoiseksi toisia kohtaan. Itselleen nauraminen poistaa ylpeyden, jota on kerännyt. Itselleen nauraminen vie voimat katkeruudelta. Itselleen nauraminen opettaa itsehillintää. Silloin saattaa nauru parahtaa ulos itsestäsi kun useammat vaihtoehtoiset lopputulemat näet samalle tapahtumalle yhtä aikaa. Tuon toisen kokemuksen sisäinen läpi eläminen valaisee sinut ja saattaa naurun voima sinut yllättää. Tarinankertojilla taitaa naurun voima olla hyppysissään.
Aiheista muualla:
Kappaleita:
Just for fun:
Naurettavan rakkaudellista viikkoa kaikkialle!! =D
Namaste
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti