Tervetuloa tekstieni pariin
Elävässä elämässä
Saatat sanoa "Rakas.. Sinä olet se, joka tuo minusta esiin sen kaikkein parhaimman ja pahimman. Hyvinä hetkinä voin kuvailla ja toimia parhaimmalla mahdollisella tavalla ja silti kuitenkin haastavissa tilanteissa näytän pahimmat puoleni. Syytän ja herjaan ja silti sinä rakastat minua ja minä rakastan sinua." saatat ajatella; "Ai hetkinen nyt. Näinkö minä sen näen? Mitä järkeä tässä on?"
Erimielisyyksien yllättäessä pahin tulee pintaan puhdistettavaksi ja kohdattavaksi. Tunnistettavaksi ja tunnustettavaksi. Irvikuva ilmestyy riitojen tuoksinnassa, jotta ihminen voi hellittää ja päästää irti. Tässä riitaisimmassa vaiheessa väittelyä puremme hampaat yhteen, iskemme kyntemme kiinni vastustajaan ja alkaa verinen taistelu elämästä ja kuolemasta. Vapauttavan rakkauden ja kahlitsevan egon välinen kamppailu suurimmasta valta-asemasta ihmisen sisäisessä maisemassaan. Kattaen mielen toiminnat ajatuksineen tekoineen päivineen. Ihminen syyttää ja puolustaa henkeen ja vereen. Rakkauttako siinä etsitään vai puolustetaan? Taistelu käy kiivaammaksi egon elämästä ja kuolemasta. Vai onko sittenkin fiksumpaa vaihtaa maisemaa? Mitäpä jos päästän irti egostani, enpäs sittenkään. Hei voinko ystävystyä sen kanssa? Kenties tai kuka ties. Olen henkeni velkaa elämälle. Niin se on ihmismieli jännä asia. Ego viettelee ihmismielen taistelu asemiin. Päätän. Nauran sille. Eikö mitä? Nauran sittenkin hänen kanssaan. Voin sittenkin jakaa sen kanssa kokemuksen tai pari. Että maistuu hyvälle elämän leipä yhdessä jaettuna kokemuksena.
Kiire
Kiirrellisyys vie meidät pois ihmisten kohtaamisen ääreltä. Kiirettä on monen moista. On harraste ja opiskelu sekä työkiireitä. Kiire vie ajatukset muualle. Kiireen myötä asioiden hoitaminen siirtyy vaivattomasti. On helppo jälleen syytää vastuu kiireen piikkiin. Hetken yllättäessä hiljaisuus kutsuu viettelevänä ihmistä rauhoittumaan. Annan sen vietellä minut. Ihmissuhteissa turrutamme toisemme omien uskomuksien mukaisiin tuputuksiimme vaan emme näe tai löydä käsiä, jotka ovat avoinna ja vastaanottavia. Sanomme; "Missä ne ovat? Kuka ne taas piilotti? "Etäältä kuuluu: "En minä ainakaan, itse ne piilotit. Ja kuka taas on jättänyt kalaverkot suoraan oven eteen. Kompastuin niihin pyrkiessäni valokatkaisimelle. Enkö minä ole sanonut... Että olet ihana ja minä rakastan sinua" Oho.. Yllätin itseni rakastamasta sinua tilanne päällä.
Aiheista muualla:
Kappaleita
Eheyttävää tulevaa viikkoa kaikkialle. =)
Namaste
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti