Viikko elettyä elämää jälleen takana. Upeita kohtaamisia eletty todeksi. Hienot painonnostokisat saatu päätökseen täällä Rovaniemellä.
Kuolematon rakkaus
Kuolematon rakkaus asuu hengähdyksien välissä. Tuossa hetken kauneudessa, joka vangitsee katsojan omalla kauneudellaan. Niin moni etsii tuota paikkaa, jossa voi hengähtää omana itsenään edes sen pienen hetken, kunnes on jälleen aika nousta jaloilleen ja jatkaa matkaansa kohti sitä päämäärää, jonka on itselleen asettanut. Toivon, että tuo päämäärä on osittain myös kytketty tuohon matkan tekemiseen, jonka sen päämäärän saavuttamiseen vaaditaan. Toivon että kuolematon rakkaus pudottaa matkan varrelle rippeitään, joita tuo matkan tekijä voi seurata ja poimia onnen siemeniksi hänen syliinsä. Näin ollen hänellä on siemeniä mukanaan, joista voi kasvaa versoja, joilla kykenee auttamaan myös toisia matkalaisia löytämään oman onnensa heidän matkalleen. Se on jotain kaunista.
Ainakin itse olen saanut todistaa tätä parin ystävysteni kohdalla. Juuri silloin kun nämä kaksi ihmistä, jotka ovat olleet niin samankaltaisia mutta heidän matkansa ei ollut vielä risteyksessä kohdanneet. Sitten eräänä päivänä kun sain olla todistamassa tätä risteämistä se jotenkin palkitsi minun matkani hetken kauneudellaan ja sydämestäni toivon että myös heidän. Kenties se oli siemen, jota minun tulee siirtää eteenpäin tässä tarinan ulkoasussa. On kuitenkin mahdollista itse päättää kenen kanssa tuota matkaa jakaa. On siis ihmisen henkilökohtainen päätös ja valinta, kuka hänen kanssaan kulkee ja on hyvä tutkia myös sitä, miten hänen seuralaiset kohtelee muita ihmisiä, koska tuo kohtelu tulee tekemään oman vaikutuksen myös häneen. Tämä laittaa väkisinkin miettimään tuota ihanne kauneuden tavoittelua, jota niin moni sisimmässään kantaa ja tahtoo saavuttaa. Täten se voi ajaa ihmisen melko ahtaalle itse syytöksien kierteeseen, joka ei välttämättä palvele tasapainoisen mielen luonnetta tuossa ihmisessä ja hänen tavassaan peilata itseään ulkomaailmaan ja toisiin ihmisiin. Kuolematon rakkaus ei kilpaile seuralaisista eikä se etsi seuraajaa. Se vain on olemisen riemusta, joko itsekseen tai sen kanssa, joka on avoin hänen seuralleen.
Missä tuo olemisen riemu sijaitsee? Siellä missä tekijöitä on rakkauden riemussa. Toisin sanoen siellä, missä tekijä suorittaa jotain toimea iloisena siitä, että saa toteuttaa itseään juuri tämän tietyn askareen äärellä. Tässä tekemisessä ollaan läsnä sellaisena kuin ollaan ilman tarvetta todistaa olemisen tärkeyttä. Siellä ei ole teennäisiä rooleja, joiden taakse piiloutua. Siellä ollaan kuolemattoman rakkauden äärellä haavoittuvaisena ja silti niin eheänä. Tuo eheys on juuri sitä, ettei pelkää enää ihmisyyttä, joka hänessä asuu. Tekee mieli siteerata Tommy Helsteniä, hän sanoo, että täällä on ihminen tavattavissa. Niin kauan kuin pysymme irti rooleista voimme sanoa, että silloin on ihminen tavattavissa. Toisinaan se voi viedä aikaa ja vaivaa pysyä irti rooleista, joihin meidät on puettu, joko ammatin, koulun tai perheen pukemana. Kuolematon rakkaus ei ole valheellista rakkautta vaan aitoa ja niin inhimillistä, että sen voi lähes nähdä ja kokea olevan elossa kuten inhimillinen ja elävä ihminenkin on olemassa. Lihaa, luuta ja verta. Tästä pääsemmekin ihmisen kehoon.
Ihminen & keho
Ihmisen keho. Tuo monimutkainen ja silti toisaalta niin yksinkertainen koneisto. Se pitää sisällään happea. Hiilidioksidia tarkemmin ja muita aineita. Kuten toisinaan kuona-aineita, joita pyritään saamaan liikkeelle liikunnan turvin. Osa tahtoo muokata kehoa leikkauksilla kauniimmaksi. Osa kuntoilee ja rakentaa suurta lihaksistoa tähän kehoon, jota kantaa. Osa ylpeilee sillä suurella määrällä arpia, jotka ovat tämän kehon kauneutta muokanneet. Näen asian niin, että mielestäni on hyvä pyrkiä löytämään tasapaino siinä olemuksessa, jota tuon kehon ytimessä luo. Sieltä kasvaa se harmoninen luonne, jonka turvin voi seilata täällä pallolla ilman suurempia ongelmia. Etäällä konflikteista. Se mitä tulee tämän kehon ylläpitämisen merkitykseen ravinnon suhteen. Niin mielestäni oleellista on löytää se ravinto, jota tahtoo syödä ja sen myötä vaalia sitä positiivista tunnetta, jota se synnyttää kehossa sen syötyään.
Ruoka on kuuleman mukaan maittavaa hyvässä seurassa. Rakasta siis ruokaa jota syöt vaikkapa kuvaamisen sijasta. Toki kuvaaminen on sallittua jos rakastat kuvaamista. Täydellistä eikö? Tuo idyllinen maisema, joka monissa lehdissä on ihanasta kehosta luotu on tietynlainen illuusio, joka elävästä ihmis kehosta tahdotaan luoda. Rohkenen väittää, että tuo illuusio ei ole kaiken kiireen keskellä rakennettu, jossa joutuu välillä kamppailemaan siitä omasta ajasta jolla täällä pelataan, puhumattakaan siitä arvosta ihmisenä, jonka uskoo menettäneen vielä paremmin menestyneille. Tätä arvoa osa peilaa siihen kehoon, jonka ovat itselleen muokanneet ja luoneet. Olkoonkin tuo keho sitten laiha, paksu, hontelo, lihaksikas, lihava, sopusuhtainen tai mikseipä vaikka läski kuten sanotaan. "muikun ruoto" huutaa osa. "Kuivan kesän orava" kuuluu etäältä.
Kyllä. Rakkaalle lapselle löytyy monenmoisia nimiä. Se, että kuka tuosta syyllistämisestä nauttii eri nimineen on eri asia. Huumorilla suhtaudun näihin lempinimiin, joita kuulen ihmisille annettavan. Aina huumorikaan ei riitä. Toisinaan moni saattaa ärähtää takaisin. Koskaan ei voi tietää, mitä kyseisen ihmisen elämään oikeasti kuuluu juuri sillä hetkellä kun näitä arvo nimikkeitä ihmisille annetaan. Sitten kun tarina nimen huudon loukkaantumisen takaa tunnetaan muuttuu ääni kellossa monillakin. Uskon, että jokainen pyrkii parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamaan ja hoitamaan asiansa kuten parhaaksi näkee. Toivon, että jokainen saa ripauksen kuolemattomasta rakkauden siemenestä osakseen. Tehdäkseen juuri sen parhaansa. Kenties joku ylittää kynnyksen ja saavuttaa enemmän kuin uneksi saavansa aikaan.
Aiheista muualla:
Songs
Kuolematonta rakastamisen kykyä jo alkaneelle viikolle!
Namaste
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti