Viikko vierähti varsin vaivattomasti. Omalla painollaan kuten elämällä on tapana meitä täällä kuljettaa.
Pelkoja voi olla monenlaisia. Osa pelkää korkeita paikkoja. Osa pelkää julkista esiintymistä. Osa pelkää pimeää. Osalla on sosiaalisen kohtaamisen pelkoja. Osa pelkää tunnustaa rakkauttaan jolle kulle. Niin harva ylipäätään tietää tai uskaltaa kohdata tuota rakkauden pelkoa itsessään. Pelko pidättelee ihmistä elämisen edessä. Kuitenkin tuon pelon kohdattuaan on helpompaa hengittää. Minulla oli nuorempana pimeän pelko. Se miten itse lähdin kohtaamaan tätä pelkoa kiteytyy tähän seuraavaan tarinaan.
Pelko
Asuin Etelä-Suomessa. Siellä pimeneviä iltoja on enemmän vuodessa kuin täällä Rovaniemellä on tapana. Kävin silloisen asuinpaikan lähimaastossa upealla pururadalla usein lenkillä. Myös uimapaikka siinä matkan varrella on, jossa tunnetusti monet sen alueen ihmiset tykkäävät käydä uimassa. Itse myös toisinaan tuohon uimarannalle pyörällä kurvasin uimaan. Vesi on tärkeä elementti myös minun elämässäni ajattelin. Viime päivinä olen alkanut harkitsemaan avantouintia enemmänkin. Palaan tähän pelon kohtaamiseen, jonka silloin tahdoin voittaa liittyen tähän pimeän pelkooni. Lähdin usein iltaisin ulos lenkille ja pimeän aikaan tietysti. Toisinaan pururadan varrella olevat katuvalot olivat sytytetty ja ne valaisevat kauniisti muuten pimenevän syysmaiseman. Joidenkin kävely reissujen aikana kuitenkin nuo katuvalot sammuivat, niin kävi myös tällä kerralla ja pidin tätä hienona mahdollisuutena kohdata pimeän pelkoani. Kesäinen ilma eteni jo syksyä kohti. Onneksi on vielä kuivaa ajattelin. Toisinaan tykkäsin käydä myös sateella juoksemassa. Sillä hiki juostessa joka tapauksessa tulee ja vaatteet pääsevät kastumaan.
Lähdin kävelemään eteenpäin tuota tuttua pururataa, jota olin kulkenut jo useasti. Muistin jo maisemat ympäriltä maata myötäillen, jonka tunsin jalkojeni alla. Ympärillä oli kesäinen ja tuulinen ilma. Pimeys peitti ympärillä olevan maiseman. Ulkona oli kuitenkin vielä sopivan lämmintä lenkkeillä. Kuulin puiden lehtien suhinan, jonka tuuli aiheutti. Äänen, jonka lehdet tuottivat toisiaan vasten hankautuessaan. Mahdollisesti haavan lehdet tuottavat juuri tuollaisen äänen, ajattelin mielessäni. Näin sisäisin silmin kauniin auringon paisteen ja muistin kuinka kauniilta haapa puun lehdet näyttävät juuri silloin kun auringon säteet niistä helmeilevät. Laitoin silmät kiinni ja mietin hiljaa mielessäni, että mikä tässä pimeässä niin pelottaa? Kuuntelin. Keskityin hengitykseeni.
Kuulin kun Puu narahti tai oikeastaan naksahti jossain etäämpänä. Tuon äänen kuuleminen nosti hieman sisäistä pelkoa esiin. Ajattelin, että tämä on hyvä asia. Nyt voin kohdata tuon pelon tunteen eläväksi kokemukseksi. Keho kokemukseksi. Kuulostelin sitä keho kokemuksena kehossa. Kuulin jälleen pienen äänen pyrähdyksen, jonka olen kuullut hiiren saavan aikaan liikehtiessään heinikossa. Mietin tuota pientä hiirtä vipeltämässä pensaikossa. Samalla ajattelin, että siellä se hiiri elää omaa hiiren elämäänsä. Jotenkin tuo tilanne sai minut huvittuneelle tuulelle, enkä enää edes osannut pelätä pimeää niin kovin kuin aikaisemmin olin pelännyt. Jatkoin matkaani. Päädyin nyt tässä pururadalla sellaiseen kohtaan, jossa vieressä kulkee junarata. Junaradan läheisyydessä on sellaista pientä kivimursketta, joka myös tuottaa omanlaisen äänen kun siinä askeltaa. Se ääni tuntui minusta hauskalta kehossa. Junaradan kohdalla kulkee sellainen metallinen aita. Tuuli otti hieman aitaan puremalla siitä kiinni, joka myös aiheutti pienen metallisen räminän. Kuulostelin tuota ääntä. Jälleen pelko pyrki esiin. Otin kädellä kiinni tuosta aidasta ja tuo ääni hieman hellitti. Jälleen pelkoni hälveni. Löysin aidasta reiän, jonka läpi pääsin kulkemaan ja siirryin tunnustelemaan ratakiskoa. Se oli kylmää rautaa kuten ajatella saattaa.
Katsoin junaradan uomaa pitkin meneviä ratakiskoja. Sen mitä hämärässä näin ilman lampun valoa. Kuulin junan saapuvan. Siirryin etäämmällä turvaan. Kuljin takaisin tuosta samasta aukosta pururadalle, josta olin junaradalle alunperin tullut. Juna sai aikaan tietynlaista kirskuntaa, jota se tuottaa kulkiessaan ratakiskoja pitkin. Näin junan edessä olevan ajovalon. Katsoin kuinka junasta näkyvä valo hetkeksi valaisi pimeää maisemaa. Samassa ajattelin, että sielä sitä ihmiset matkaavat. Kuinka upeaa olisi tosiaan päästä matkalle. Elämäni matkalle, ajattelin jo hetken toiveikkaana uusia maisemia ja hienoja ihmisiä, joita voisin kohdata uusissa upeissa paikoissa, joissa en ole vielä käynyt. Sitten havahduin tuohon sähköiseen valoon ja rätinään, jota junan katolla olevat raudat aiheuttavat osuessaan näihin vaijereihin, joita junan yläpuolelle on asetettu. Ilmeisesti juna siitä virran saa ajattelin mielessäni. Sen toiminnasta en tarkempia yksityiskohtia tiedä, vielä toistaiseksi ainakaan.
Jatkoin matkaani. Nyt saavuin sillan alitus kohdalle. Sellainen vanha kaarisilta, joka on isoista kiven möhkäleistä rakennettu. Tätä siltaa ei onneksi ole vielä toistaiseksi valaistu ajattelin mielessäni. Ja tunsin innokkuutta saadessani vielä kulkea pimeässä. Kuuntelin ääniä ympärilläni. Etäältä kuului nuoren hahmon mopoilevan tännepäin. Olen kuullut tuon äänen ennenkin. Hyppäsin sivuun. Tuohon ojan penkereen päälle. Näin moposta kajastavan ajovalon tuottavan puiden oksien varjoja isoa kiviseinää vasten. Kivet vain pölähti kun nuori hahmo ja mopo kurvasivat ohitseni. Liekö minua edes huomasi metsän siimeksestä. Samassa ajattelin, että pimeys antaa myös tietynlaista turvallisuuden tunnetta. minua hymyilytti jälleen. Sitten ajattelin, että tämähän on hauskaa. Tunsin sitä nuoruuden iloa jälleen, jota olin kokenut leikkiessäni pihaleikkejä naapureiden kavereiden kanssa silloin joskus aikanaan, ehkä kymmenen vuoden ikäisenä. Palasin pururadalle takaisin ja jatkoin matkaani. Edessäni häämötti jo nuo tutuksi käyneet rivitalot ja siitä hieman edempänä olevat korkeat kerrostalot. Kuulin koirien haukuntaa jostain lähi pihapiiristä. Siinä pihamaisemassa jo valot paloivat. Lähdin etenemään jo valaistua polkua pitkin kotia kohti.
Elokuvat yhteisenä pelon kokemuksena
Kauhuelokuvat ovat monille tärkeitä elokuvia. Olen ymmärtänyt että silloin kun ihmiset katsovat yhdessä elokuvaa, joka tuottaa pelon tunteita kehossa niin se myös auttaa heitä jakamaan yhteisen kokemuksen ja siten vaikkapa pariskunta lähentyy toisiaan juuri siksi että tuo pelon tunne nousee esiin. Siksi olen myös tutkimuksissani törmännyt siihen, että kauhu on hyvä elokuvagenre valittavaksi vaikkapa treffeille. Kuitenkin tämä laittaa miettimään, että miksi ylipäätään pitää herättää jokin pelkoreaktio esiin ennen kuin kykenee toista ihmistä lähestymään. Toki hyvä jos se auttaa siten avautumaan ja tuo myös johtaa mahdolliseen oikeanlaiseen ihmisen kohtaamiseen, syvempään keskusteluun toisen ihmisen kanssa.
Pelko astinlautana läheisyyteen
Muistan jossain asiayhteydessä törmänneeni pelkoon ja sen hyötyihin ihmissuhteisiin nähden. Tässä näkemyksessä pelon tunteet jaettiin vaikka yhteisenä kokemuksena ja täten se auttoi ihmisiä lähentymään. Siten toinen parisuhteen osapuoli auttoi tätä pelkäävää osapuolta turvallisesti tätä pelon tunnetta kohtaamaan. Siten kuin itse ymmärsi tuota pelon käsitettä, jonka hänen kanssaan tuo kumppanus jakoi. Mielestäni pelkotiloja tulee toki kunniottaa. Kuitenkin on hyvä toisinaan pohtia, mistä mikäkin pelko juontaa omat juurensa. Kohdata niitä siinä määrin kuin kykenee, tahtoo ja haluaa. On kuitenkin eri asia auttaa toista ihmistä kohtaamaan pelkonsa turvallisessa ympäristössä kuin se, että hänet vängen väkisin vietäisiin tuota pelkoa kohtaamaan. Turvattomassa ympäristössä.
Pelko voidaan kuitenkin käsitteenä purkaa tietynlaiseen näkemykseen ja konseptiin, jotta siitä pääsee jo hieman vapautumaan avoimen keskustelun avulla. Tuon keskustelun turvin saa sen turvallisuuden tunteen, joka auttaa olemaan suorempi ja rehellisempi omista peloistaan siinä hengessä, että sitä pelkoa ei tuomita eikä kielletä. Vaan se kuullaan ja hyväksytään osana tämän ihmisen kokemusta ihmisenä. Tämä hyväksytty purkautuminen johtaa kasvuun ihmisenä sekä kumppanina, että yksilönä. Pelosta vapautuminen tietysti lisää rakkauden määrää ja kapasiteettia tuossa kyseisessä ihmisessä. Siksi on hyvä olla rohkea kohdatakseen omia pelkoja aina tilaisuuksien tullen. Rohkeutta on myös se, että uskaltaa antaa toiselle sen tilan kohdata omia pelkojaan. Tietysti on hyvä huomioida tuo tilanne siinä määrin, että se ei loukkaa toisia ihmisiä niin ikään fyysisesti tai henkisesti.
Kappaleita & videoita
Englanti
Disturbed - Darkness
Metallica - I Disappear (HD)
Burntfield - My Grief (Music Video)
Ian Brown - F.E.A.R. IanBrownVEVO
The Darkness - Love Is Only A Feeling
National Day Song 2016: Tomorrow’s Here Today, performed by 53A
Suomi
E.N.R.P.- Pelko feat. HURTTA & ROY
Areena / sosiaalisten tilanteiden pelko
Pelko - Aina Valossa (Musiikkivideo)
Tuohimaa Live -Pelko Pois
Vapautta pelkotiloihin tulevalla viikolla.
Namaste!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti