Namaste!
Hei!
Riittämättömyyden tunne ja yksinhuoltajuus
Kirjoitin muutama viikko sitten yksinhuoltajuudesta (maanantai 7 toukokuuta 2018). Syvennyn vielä muutamin ottein tähän aiheeseen. Riittämättömyyden tunne vaanii hyvin usein yksinhuoltajan arjessa. Olenko riittävä vanhempana tälle lapselle? Riittääkö minun rakkaus tälle lapselle? Olenko minä riittävän hyvä uuteen suhteeseen?
Mielenkiintoisia kysymyksiä minun mielestäni.
*
Riittämättömyyden tunne voi nousta hyvin usein esiin siellä normaali arjen keskellä. Jolloin tämän hetkisen ymmärryksen mukaan, ollaan melko tiukilla rakkauden osoittamisen kanssa. Varsinkin jos on useampi lapsi, joita kasvatetaan. Riittämättömyyden tunne on sellainen elementti, joka nousee hyvin usein esiin yksinhuoltajien keskuudessa. Koska (yksinhuoltaja) ei aina jaksa sitä arkea, jossa tulee mennä lasten tarpeet edellä ja se oma täyttymys voi jäädä vaillinaiseksi, koska suuntaa huomionsa vain lapsiin. Tietysti tämä heijastuu myös siihen, että kykeneekö etsimään uutta ja sopivaa miestä vielä tässä ohessa. Toki tämä tunneskaala (riittämättömyys) heijastuu siten myös osittain meihin miehiin, varsinkin silloin kun olemme tekemässä päätöstä mennäksemme suhteeseen sellaisen naisen kanssa, jolla jo on lapsia.
Mielestäni tässä tilanteessa punnitaan oikeasti tämän miehen kapasiteetti rakastaa ihmisenä naista ja hänen lapsiaan. Pyyteettömästi. Kuitenkin, rakkaus ei kysy onko tuo lapsi omaa lihaa ja verta. Toki itse koen tärkeäksi sen seikan, että on myös omia lapsia. Kuitenkaan rakastaminen ei sitä vaadi. Mikäli oikeasti kykenee pyyteettömän rakkauden osoittamiseen. Olen silti havainnut käytännössä, että monella naisella on myös haaste vastaanottaa tuota osoitettua pyyteetöntä rakkautta. Kuitenkaan, se ei aivan aina ole tuon pyyteettömän rakkauden osoittajan "ongelma" mikäli näin sallitte asian ilmaista. Haaste on siellä, että tämä henkilö jolle pyyteetöntä rakkautta osoitetaan ei kykene sitä vastaanottamaan. Jokin barrikadi estää tämän rakkauden muodostumisen, hänen sisäisessä maisemassa. Tuo barrikadi on ratkaistava ensin ja vasta sitten suhde alkaa kestämään todellista läheisyyttä.
Rakkauden maisema. Rakkauden kapasiteetti tuo mielestäni myös oman oivallisen haasteen tällaisiin elämäntilanteisiin, koska rakkaus on aina pyyteettömästi läsnä meidän sisällä sydämessämme ja täten aina tavoitettavissa. Kuitenkin on sellaisia elämäntilanteita, jotka jumittaa niin ikään meidän rakkauden kyvyn sisimpäämme, joka saattaa tuoda pari muuria ylitettäväksi ennen kuin saavutamme tuon täyden rakkauden potentiaalin. Mitä näitä on? Menneisyyden suhteiden haavat. Suhteet, joissa meitä on syvästi loukattu tavalla tai toisella. Roikkuminen näissä vaikeissa suhteissa tai ihmisissä voi olla turmiollista, toki kiintymys kokemuksena voi olla todella voimakas ja sen käsittely voi tehdä kipeää. Lupaan ja vannon, että se kuitenkin helpottaa kun tuota työtä jatkaa. Menneisyyden kaunojen kantaminen katkeroittaa ja kovettaa rakastamisen kyvyn, eikä näin ollen uskalla antaa uutta mahdollisuutta rakkaudelle. Muistutan lempeästi, ettei voimakas kiintymys tarkoita suinkaan rakkautta sen alkuperäisessä muodossaan. Lisäksi eräs ääripää on myös liian voimakas huomion suuntaaminen tulevaisuuteen, joka edesauttaa sen, että olemme tulevan huolien murtamia rakastaaksemme nykyhetkessä.
Sellainen palopuhe tähän hetkeen. Joten tuorein viisaus tähän lääkkeeksi on läsnäolon kehittäminen. Miten tuollaista kauaskantoista läsnäoloa tai sen kykyä voi kehittää? Mielestäni paras lääke on mennä metsään. Kuunnella ja hengittää elämää kuten luonto tekee. Siellä se vain on pyyteettömästi jokaista kuulijaa varten olemassa. Hiljaisuus terapia on myös todella hyvä läsnäolon harjoite. Tämän jälkeen eräällä tavalla voi tallentaa tuon läsnäolon olemukseen, joka on siten voimavara jatkossa meidän omassa minuudessa. Musiikin kuuntelu auttaa, sellainen jossa on lempeä rytmi. Kitaralla soitettu musiikki voi toimia oivallisena lääkkeenä.
Vastavoimat rakkaus ja pelko
Nostin esiin viimeisimmässä videossa, rakkaus ja pelko teeman. Liian voimakas kiintymys herättää pelon tunteen sisimmässä, eikä pelko ole rakkautta. Silloin kun tuo pelko nousee esiin, voimme oikeastaan hyvin yksinkertaisesti päättää lähdemmekö kulkemaan sen kanssa vai suuntaako huomion kohti rakkautta. Pelko on siis rakkauden vastakohta. Pelko lisää ja korostaa erillisyyden tunnetta. Eikä tämä erillisyyden tunne ole väärin. Kannattaa siis aina olla rehellinen omille tunteilleen. Tunteiden tunteminen, ymmärtäminen ja kertominen vie kohti läheisyyttä. Mielestäni nämä asiat tulee huomioida ihmissuhteessa tarkoin ja perinpohjaisesti. Silloin huomiomme keskittyy oikeisiin asioihin. Varsinkin silloin kun tahdomme oikeasti rakastaa ja osoittaa rakastavamme.
Rakkauden osoittaminen ei välttämättä olekaan se suurin haaste. Suurin haaste voi olla siinä, kuinka oppia vastaanottamaan rakkautta. Mielestäni tämä kyky on monessa suhteessa hakoteillä. Miksi? Koska niin monet suhteista päättyvät eroon. Näin ollen tuollaisista suhteista puuttuu kyky sitoutua rakastamaan. Tietenkään se ei aina ole se paras vaihtoehto, varsinkaan silloin jos kaikki vaihtoehdot on puntaroitu ja vastaus on, että kumppanukset vain ovat muuttuneet enemmän erilaisiksi, kuin he olivat suhteen aloittaessaan. Mitä tarkoitan erilaisuudella? Erilaisuus elämän arvoissa. Mielestäni suurin tekijä ainakin suomessa voi olla esimerkiksi olla suhde alkoholiin tai sen seurannaisiin, joita voivat olla esimerkiksi käyttäytyminen alkoholin vaikutuksen alaisena, erilaiset käyttökokemukset alkoholin suhteen. Muutoin erilaiset elämänarvot, jotka haittaa arjen jakamista. Eriarvoiset Vanhemmuuden roolit ja käyttäytymistavat. Vain muutamia mainitakseni.
Videos & Songs : // Laulut ja videot:
Loppukevennys // Final lightening
Olen jakanut tämän jo kerran aiemminkin.
Joka tapauksessa sen verran hauska, että tässä tämä uudelleen
*
Rakkauden läheisyyttä <3
Namaste
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti