Riitely 

Tämä osio jatkuu vielä kirjasta Henkiseen hyvään oloon / Suuri suomalainen Kotipsykologiakirjasta

Riitele rakentavasti

Kaikki parit riitelevät. Olennaista on silloin, miten he osaavat käsitellä konflikti tilanteita - johtaako riita parin eroon vai vahvistaako se suhdetta. Riitelemisen ei välttämättä tarvitse olla kielteinen kokemus, vaan parhaassa tapauksessa se voi toimia värikkäänä ja vilkkaana mielipiteiden- ja ajatusten jakamisena. Parasta olisi jos kinaamisen ja tappelemisen sijasta parit oppisivat keskustelemaan, neuvottelemaan ja sopimaan asioista. Juuri tätä tarkoitetaan rakentavalla riitelyllä. Yhteistyö on avainkäsite parisuhteessa, ja yllättäen riidellessäkin voi tehdä yhteistyötä. On eri asia, kamppaileeko pariskunta yhdessä tiettyä ongelmaa vastaan vai toisiaan vastaan. Pahin vihollinen ei ole riitakumppani, vaan ongelma! Kun parilla on yhteinen tavoite, he ovat yksimielisiä jo yhdestä asiasta. Parisuhde ei ole kilpailu, eikä siinä ole voittajia ja häviäjiä.

Lähtökohtana on se, että jokainen pari tulee ennen pitkää sellaisen tilanteen eteen, jossa he joutuvat selvittämään kriisejä. Tässä vaiheessa on ratkaisevaa, onko heillä riittävästi taitoja päästä kriisitilanteen yli. Ongelmatilanteisiin voi varautua etukäteen harjoittelemalla riitelemistä: opettelemalla selkeän tavan ilmaista tunteitaan, pitämällä vihan tunteensa hallinnassa ja osaamalla keskustella rakentavasti. Mistä riidat syntyvät: vääränlainen viestintä John Grayn myyntimenestykseksi nousseessa kirjassa Mieheht ovat marsista ja naiset Venuksesta esitetään, että riitelemisen taustalla on pohjimmiltaan pelko siitä, että meitä ei rakasteta. Tunnistamalla miehen tai naisen erilaiset emootionaaliset tarpeet voi oppia varomaan haavoittamasta heitä tähän kaikkein arimpaan kohtaan.

Miehen kaikkein tärkein emotionaalinen tarve on kokea olevansa hyväksytty. Jos mies kokee, että hän ei ole hyväksytty, hän alkaa pelätä, että häntä ei rakasteta. Naisilla on miehen tulkinnan mukaan tapana osoittaa tietämättään paheksuntaa äänensävyllään tai ruumiinkielellään. Jos mies saapuu myöhässä kotiin, nainen ei välttämättä sano olleensa huolissaan vaan ilmaisee sen kysymällä, missä puoliso on ollut. Mies puolestaan tulkitsee tämän kielteiseksi. Kokiessaan naisen käytöksen paheksumiseksi mies kokee, että häntä ei hyväksytä, ja asettuu puolustusasemiin. Naiset taas kaipaavat, että heidän tunteitaan arvostetaan. Miehet aloittavat kaikkein useimmiten riidan vähättelemällä naisen tunteita tai mielipiteitä. Nainen kaipaisi vain, että häntä kuunneltaisiin empaattisesti, ja kun mies alkaa välittömästi tarjota ratkaisuja, nainen kokee, että hänen tunteitaan väheksytään.

Riitojen välttämiseksi kannattaa opetella välttämään väärinkäsityksiä Miten? Riitojen välttäminen on mahdollista oikeanlaisella viestinnällä. Se on itseasiassa paljon loukkaavampaa, miten esitämme mielipiteemme kuin mitä sanomme. Tunteeton esitystapa voi loukata paljon enemmän kuin sanojen sisältö. Kannattaa siis kiinittää huomiota sävyyn, jolla asian ilmaisee, ja yrittää muuttaa se mahdollisimman myönteiseksi ja rakastavaksi. Positiivinen äänensävy saattaa tuntua keinotekoiselta, mutta tunteistaan voi puhua yhtä aidosti ja rehellisesti, vaikka muokkaa ilmaisuaan myönteisemmäksi. Kun esitystapa ei yllytä kumppania ryhtymään puolustuskannalle, pari voi keskittyä keskustelemaan itse aiheesta.

Riitelemisen säännöt

Jokainen pari voi oppia riitelemään rakentavasti. Riitelemisessä on omat pelisäännöt, joista puolisoiden kannattaa yhdessä sopia. Silloin molemmat tunnustavat sovitut säännöt, riiteleminen on hallitumpaa ja jäsennetympää eikä riitely riistäydy käsistä tai paisu hallitsemattomaksi. Riitoja tietenkin on eri vahvuustasteisia. Ohimenevä, huonotuulisuudesta johtuva kiukuttelu tuskin vaatii mitään valtavaa selvittelyprosessia. Kaikkein helpoimmalla tavalla riidan voi lopettaa pyytämällä anteeksi. Jos parilla on kuitenkin joku vakavampi kriisi tai toistuvia erimielisyyksiä, niitä kannattaa lähestyä avoimesti ja järjestelmällisesti. Perusedellytyksenä on luonnollisesti se, että molemmat haluavat löytää ratkaisun ja ovat valmiita tekemään töitä sen eteen. Olennainen elementti on myös molemminpuolinen kunnioitus. Toisen mielipiteitä kohtaan ja hänen oikeuttaan niihin pitää kunnioittaa riippumatta siitä, että on itse eri mieltä.

Riidan voi katkaista

Eräs hyvä keino on sopia, että osapuolila on oikeus keskeyttää riita, jos hetki ei ole jommalle kummalle sopiva ongelman selvittämiseen. Usein sanaharkka syntyy puolison toisin kiireisinä hetkinä, jolloin itse tilanne on omiaan lisäämään ärsyyntymiskynnystä. Se, joka katkaisee riidan, on kuitenkin vastuullinen ehdottamaan uutta ajankohtaa ongelman puimiselle. Tämä sääntö lisää turvallisuuden tunnetta, sillä puolisot tietävät, että he eivät joudu arvaamattomaan tilanteeseen välienselvittelyjen suhteen, silloin kun he eivät olisi siihen valmiita. Riitojen katkaiseminen heti alkuunsa on paras tapa estää niitä kasvamasta tarpeettoman suuriksi. Riittää jos toinen puolisoista huomaa, että erimielisyys on muuttumassa riidaksi, ja ehdottaa viilentymistaukoa. Tauko voi olla hyödyllinen myös siksi, että sen aikana osapuolet pystyvät rauhoittumaan ja saattavat unohtaa, mistä alunperin suuttuivat.  Ainakin he pääsevät suuttumuksensa yli ja ovat valmiimpia kuuntelemaan toisen näkökantaa.

Ensin keskustellaan

Ongelman purkaminen aloitetaan keskustelemalla. Keskusteluvaihe on usein niin hyödyllinen ettei varsinaiseen ongelmanratkaisuun tarvitse ryhtyä. Luokaa sellaiset olosuhteet, että keskustelutilanne olisi ongelman ikävyydestä huolimatta niin mynteinen kuin mahdollista: Keskustelussa molemmat tuovat esille oman kantansa mahdollisimman neutraalisti ja ongelma pyritän rajaamaan. Kannattaa määritellä selkeästi, mikä asia on ärsyttänyt ja missä tilanteessa: "Minua häiritsee se, miten jätät tiskit lojumaan päiväkausiksi, kunnes minä tiskaan ne". Se on parempi klähestymistapa kuin seuraavankaltaiset luonteenpiirteitä koskevat yleistykset, jotka yleensä tulkitaan loukkaavaksi kuten: "Sinä olet itsekäs" Tavoitteena on, ettäm molemmat kuuntelevat toistensa argumentteja ja pyrkivät ymmärtämään niitä, vaikka eivät olisi samaa mieltä. Tässä vaiheessa ei mietitä vielä ratkaisua, vaan yksinomaan keskustellaan mahdollisimman avoimesti ja perinpihjaisesti. 

Kirjassa Riitele rakentavasti esitetään malli selkeälle ja turvalliselle viestinnälle. Tämä niin sanottu puhuja/kuuntelijatekniikka perustuu siihen, että kun keskustelulla on tarkat säännöt ja ennalta tunnettu runko, puolisot uskaltautuvat puhumaan avoimemmin tunteistaan. Ihminen paljastaa kaikkein sisimpiä tunteitaan vain, jos hän tuntee olonsa turvalliseksi, ja hallittu keskustelu auttaa synnyttämään turvallisuuden tunnetta. Se antaa osapuolille myös tasa-arvoisen aseman, koska kumpikin on vuorollaan puhujan ja kuuntelija roolissa. Vuoroa vaihdetaan kun puhuja on lopettanut puheenvuoronsa. Puheenvuoroa ei saa keskeyttää. Puhujan tulee silti puhua mahdollisimman lyhyesti, sillä hän saa myöhemmin niin monta puheenvuoroa kuin tarvitsee. Puhujan etujen mukaista on tuoda omat mielipiteensä, huolenaiheensa ja tunteensa mahdollisimman selkeästi julki. Puhuja ei saa yleistää, vaan hänen tulee puhua täsmällisesti ja määritellä ongelmatilanteet.

Kuuntelijan tulee kunnioittaa toisen puheenvuoroa siten, ettei keskeytä tai esitä omia väitteitään. Kuuntelija pyrkii vain kuuntelemaan ja ymmärtämään. Hän saa pyytää tarkennuksia, jos puhuja ei ole selittänyt riittävän selkeästi omaa näkökantaansa. Lopuksi hänen tulee tehdä yhteenveto puhujan puheenvuorosta. Yhteenvedossa kuuntelija kertaa, mitä puhuja on sanonut, ja osoittaa samalla ymmärtäneensä. Tällainen keskustelutekniikka on pohjimmiltaan yksinkertainen. Se estäää sellaisia tuhoisia riitelymalleja kuin liioittelua, huutamista tai vähättelemistä. Kohteliaisuus ja keskustelukumppanin kunnioitus lisäävät mahdollisuuksia rakentavien ehdotusten sikiämiseen. 

Ongelman ratkaisu

Hyvän, perusteellisen keskustelun jälkeen siirrytään varsinaiseen ongelmanratkaisuun, jonka voi jakaa eri vaiheisiin. Edetessä vaiheittain prosessi on hallitumpi ja eri osa-alueita on helpompi käsitellä. Ensin täsmennetään, mikä on se varsinainen ongelma, jolle etsitään ratkaisua. Monesti riidellessä itse ongelma hämärtyy, kun osapuolet alkavat syytellä toisiaan vanhoista riidan aiheista. Se ei kuitenkaan edistä ratkaisun löytämistä. Seuraavaksi mietitään, mitä ongelman osa-aluetta yritetään ratkaista ja miltä kannalta sitä käsitellään. Tämän jälkeen voi pitää ideoimistuokion. Tarkoituksena on keksiä mahdollisimman monta ratkaisua ongelmaan välittämättä vielä tässä vaiheessa siitä, ovatko ne toimivia vai eivät. Kaikki ilmaan heitetyt ideat kirjoitetaan paperille. Luovuus ja mielikuvitus voivat parhaassa tapauksessa paitsi synnyttää toimivan ratkaisun, myös keventää tilannetta annoksella huumoria.

Osapuolet joutuvat yleensä tekemään myönnytyksiä ja kompromisseja, jotta molempia tyydyttävä ratkaisu löytyy. Kompromisseja ei tule ajatella luovuttamisena, vaan parisuhteelle välttämättömänä joustavuutena ja toisen huomioonottamisena. Jos toinen osapuoli joutuu aina tekemään kompromisseja, suhde on epätasapainoinen. Ihanteellista on, että molemmat joustavat vuorollaan omista näkökannoistaan - ei kuitenkaan siten että he joutuisivat luopumaan itselleen tärkeistä prioriteeteista. Kun toimiva ratkaisu on löytynyt yhdessä, määritellään tarkasti kaikki, mitä se edellyttää. Viimeistään tässä vaiheessa on hyvä ottaa esille paperia ja kynä ja kirjoittaa ylös, mitä on sovittu. Kannattaa pysytellä käytännön asioissa ja merkitä muistiin konkreettiset päätökset ja muutokset yksityiskohtia myöten. On olennaista myös seurata, miten ratkaisu toimii käytännössä. Pari voi kokoontua myöhemmin pohtimaan, aluksi vaikka kerran viikossa, onko ratkaisu ollut toimiva vai voisiko sitä kehittää. Joskus toimivaa ratkaisua ei löydy. Silloin täytyy punnita uudelleen, miten vakavasta asiasta on kyse. Pari voi hyväksyä sen, että erimielisyyttä ei saada sovituksi, ja alkaa miettiä, miten tilanteen kanssa voisi elää. Tai sitten se joutuu pohtimaan suhteen kestävyyttä tulevaisuudessa, kun kriisitilanteita ei kyetä selvittämään.

Vihan tunteen hallitseminen 

Suutuspäissään moni syytää suustaan sellaisia loukkauksia, joita on vaikea myöhemmin vetää takaisin. Vaikka niiden sanomiseen olisikin ollut syynä vain tilapäinen vihanpurkaus, ne eivät helposti unohdu. Hallitsematon suuttuminen voi olla sikäli vaarallista, että se kaventaa näkökenttää ja saa näkemään asioita yksipuolisesti. Ollessamme suuttuneita vakuutumme siitä, että olemme itse oikeassa, emmekä pysty näkemään asiaa laajemmin. On silti täysin oikeutettua olla ja normaalia tuntea suuttumusta. Vihantunteista ei tarvitse potea syyllisyyttä, mutta on muistettava, että niiden kontrolloiminen on omalla vastuulla. Riidan selvittäminen edellyttää sitä, että kykenee ottamaan huomioon myös toisenlaisen näkökannan, eikä tällaiseen joustavuuteen pysty voimakkaan tunteen vallassa. Suuttumus ei saa olla esteenä ongelmien selvittämiselle. Puoliso voi kuitenkin usein joutua epäreilusti päivän aikana kokemamme ärsyyntyneisyyden ja turhautuneisuuden kohteeksi.  Voimme rähistä kumppanillemme tavalla, jolla emme kohtelisi ketään toista - varsin kummallinen rakkauden osoitus! Oletamme vielä, että kumppanimme kuuluu sietää näitä toistuvia tunteenpurkauksia ja vastaanottaa ne nurisematta. Todellisuudessa meillä itsellämme on velvollisuus muuttaa epäoikeudenmukaiset tottumuksemme.

Anteeksiantaminen

"Anteeksi" Ja "Olen pahoillani" ovat riitelemisen taikasanoja. Anteeksiantamisen taito on parisuhteessa välttämätön, sillä puolisot eivät ole täydellisiä. Mikäli pari haluaa päästä vaikeiden kriisien yli ja kehittää suhdettaan, heidän  on tietoisesti opeteltava ja opittava antamaan anteeksi. Tilanteesta riippuen loukatun osapuolen on hyvä muistuttaa itselleen, että puolisonm ei kenties ollut tarkoitus loukata. Kyseessä voi olla väärinkäsitys tai vahinko, jolloin kumppanin hyvät tarkoitukset ovat kääntyneet päälaelleen. Parisuhteessa voi tulla eteen myös asioita, joita on vaikea antaa anteeksi tai unohtaa. Silloin koko suhde joutuu puntariin, ja anteeksiantamisesta voi tulla suhteen jatkamisen kannalta edellytys. Anteeksiantaminen on päätös. Se on aktiivinen teko, johon on halutessaan ryhdyttävä. 

Anteeksiantamisessa on pohjimmiltaan kyse hyväksymisestä.  Anteeksiantava osapuoli hyväksyy sen, että virhe on hyvitetty, eikä kanna siitä kaunaa. Hän sitoutuu olemaan ottamatta asiaa esille myöhemmissä riidoissa.Loukannut osapuoli osoittaa olevansa aidosti pahoillaan. Konkreettiset huomion osoitukset, kuten kukkakimppu, ravintolaillallinen tai aamiainen vuoteeseen ovat pieniä asioita, jotka kertovat välittämisestä. Loukanneella osapuolella on vastuu muuttaa käyttäytymistään siten, ettei sama virhe toistu. On hyvä muistaa, että on annettava anteeksi myös itselleen. Parisuhteessa luottamuksen palauttaminen vaatii aikansa, sillä keskinäinen luottamus syntyy läheisyyden myötä vähitellen, yleensä pitemmän ajan kuluessa. Anteeksiantaminen on yleensä pitkä prosessi, joka edellyttää molemmilta osapuolilta vahvaa motivaatiota ja tahtoa jatkaa suhdetta.

Parisuhteesta nauttiminen

Tehokas keino ennaltaehkäistä riitoja on se, että puolisoilla on hyvä olla toistensa kanssa. Parisuhdetta täytyy hoitaa, ja mikäli aikaa laadukkaaseen yhdessäoloon ei tunnu riittävän, sitä kannattaa järjestää - varata vaikka aikaa kalenterista. Ilman vaivannäköä mikään suhde ei pysy kiinnostavana. Yhtälailla kuin pareille ehdotetaan viikottaisia parisuhdekokouksia engelmien käsittelemiseksi, heidän kannattaa järjestää yhdessäoliotapaamisia. Ystävysty puolisosi kanssa! Läheinen kumppanuus on onnellisen parisuhteen perusta.

Lähteitä: (Henkiseen hyvään oloon / Suuri suomalainen kotipsykologia kirjan sisäisiä lähteitä siis)

Reginald Beech: Staying Together. John Wiley & sons 1985

John Gray: Miehet ovat Marsista naiset Venuksesta

Howard Markman: Riitele rakentavasti WSOY 1997

Deborah Tannen: That's not what I meant Virago Press 1992

Harville Hendrix: Kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu WSOY 1999