Ihmissuhteet

maanantai 26. syyskuuta 2016

Namaste

Tervehdys syksyn pimeneviin iltoihin =)

Erilaisuuden arvostaminen

Erilaisuus on itse asiassa aika mielenkiintoinen aihe lähestyttäväksi. Erilaisuutta kun on niin monimuotoisena olemassa ihmissuhteiden välillä. On kulttuurista kuten myös maan sisäistäkin erilaisuutta. Erilaisuutta käyttäytymisessä ja tavassa ajatella tai kokea tunteita. Tuo erilaisuus tunteiden kokemiseen on mielestäni osittain yksilöllinen piirre kuin myös opittu ominaisuus kasvattajiltamme. On myös eri murteita, joissa on eri merkitys samalla sanalla. Tästä syystä mielestäni erilaisuutta tulee arvostaa ja tutkia sen sijaan että pitäytyisimme ainoastaan siinä omaksi parhaaksi kokemassamme tavassa ajatella ja toimia. On olemassa, jopa sukupolvien välisiä erilaisuuksia. Erilaiset taustat, joista kukin kasvamme omalla tavallamme näkemään ja käsittämään maailmaa ja siihen sisältyviä ihmisiä, ystäviä, kavereita ja perheenjäseniä heidän taustoistaan huolimatta. Perhetaustoihin siteeraten on siis olemassa erilaisia tapoja kasvattaa lapsia, olla ja elää elämäänsä. Sellaista elämää, jossa tietotekniikkaa ei vielä ollut sumentamassa tuota yhteyttä, joka oli olemassa vain läsnä olevien ihmisten kesken. Nykyäään se erillistää ja tietysti myös yhdistää riippuu paljolti siitä, miten siihen suhtaudumme. Se mikä edelleen meitä yhdistää ja luo meistä yhdenveroisia sukupuolesta tai kansallisuudesta huolimatta on siinä, että tarvitsemme yhä vettä juodaksemme ja ruokaa syödäksemme sekä tietysti vaatteita ja kenties niitä taloja tai telttoja suojaksemme. Tunteita kokeaksemme ja muita kommunikointi taitoja tullaksemme jotenkuten toimeen tässä yhteiskunnassa, jossa majailemme muiden ihmisten kesken.

Tietysti voimme luoda erilaisuutta esimerkiksi miesten ja naisten välille. Onko tuo eroavaisuus niin suuri kuin luulemme sen olevan? Koemme tunteita, aistimme asioita, tapahtumia ja ihmisiä ympärillämme, syömme ja juomme sekä toimimme lähes samalla tavalla monissakin tilanteissa. Tietysti on eri asia olla isä tai äiti. Kuitenkin lapsi kaipaa erilaisuuden myötä kokemuksia kuuntelemisesta ja läsnä olemisesta sekä äidiltä, että isältä yhtälailla. Erilaiselta vanhemmalta sinänsä, koska on eri sukupuolia olemassa. En silti väitä etteikö mies kykenisi olemaan myös se yksinhuoltaja mikäli tarve niin vaatii. Jätän tämän kentän jokaiselle vanhemmalle oman erilaisuuden arvostuksen piiriin päätettäväksi. Erilaisuus on siis hyväksyttävä piirre lapsessa sen sijaan, että se tuomittaisiin. Tätä erilaista lasta kannustetaan luottamaan tunteisiinsa ja autetaan ymmärtämään että erilaiset tunteet ovat sallittua tuntea ja ilmaista omassa kodissaan. Ei ole siis väärää tai oikeaa tapaa tuntea omia tunteitaan.

Lisäksi on erilaisuutta siinä, miten kukakin kokee itsensä onnelliseksi. Tämä on jännä seikka huomioitavaksi varsinkin silloin kun joku yrittää tehdä itsensä ulkopuoliset ihmiset onnelliseksi ja vain ja ainoastaan siten, kuin hän itse kokee onnea omaksi parhaakseen. On siis opittava tuntemaan tämä joku toinen ihminen ennen kuin voi edes yrittää saada hänet onnelliseksi omilla tempauksillaan. Kuitenkin monissa lähteissä väitetään vahvasti todeksi sitä väittämää, että sinulla on oltava jotain ennen kuin voit alkaa jakamaan sitä toisille. Sinulla on oltava siis onnellisuutta ennen kuin voit sitä alkaa ylen määrin jakelemaan toisille. Sillä kannustankin pohtimaan sitä tekijää, mikä saa sinut onnelliseksi?

Erilaisuus rakastamisessa

On kiintyvää ja pyyteetöntä rakkautta. On seksuaalista rakkautta ja ei seksuaalista rakkautta. On eräänlaista hengen heimolaisuutta sekä myös veljeydeksi kutsuttua rakkautta. Tasa-arvon nimissä on hyvä mainita myös sisarrakkaus. Se että minkälaisen rakkauden näemme kuuluvan mihinkin suhteeseen on meidän oma valintamme. Tämä raja on kuitenkin oltava selkeänä mielessä ollessamme tekemisissä eri yhteisöissä erilaisten ihmisten kanssa. Vain ja ainoastaan me itse tunnemme ja tiedostamme sen, missä tuo rakkauden raja kulkee. Tätä rajaa tulee kunnioittaa niin talossa kuin puutarhassakin. Kyllä, jopa niissä tilanteissa, joissa voi tulla jokin päihdeaine kyseeseen. Muutoin joudumme olemaan selityksen tai pari velkaa sekä itsellemme, että luotetullemme. Kun opimme yleisesti hieman elastisemmaksi meidän näkökantojemme kanssa niin silloin kykenemme käymään toisen ihmisen mukaisessa rakkauden maisemassa ja näin ollen kykenemme samaistumaan hetkellisesti siihen, miksi juuri hän valitsee tietyt tavat toimia omien kokemiensa tunteiden pohjalta. Tämä kuroo tuon erilaisuuden käsityksen hieman pienemmäksi ja näin ollen ymmärtäminen tämän ihmisen valintoja kohtaan antaa arvoa sille rakkaudelle, joka aikoinaan syntyi tätä ihmistä kohtaan.

Palaan tässä rakkauden erilaisuudessa vielä ehdollisen rakkauden määritelmään suhteessa lapsiin ja se tulee siinä, että luomme lapselle eräänlaiset normit, joissa pidämme häntä rakastettavana niissä puitteissa kuinka hän nämä meidän myöntämät arvot täyttää. Sitten torumme kun nämä arvot eivät ole tulleet täytetyksi. Huomaa siis suuri heijaste siitä, kuinka me itse määritämme, ymmärrämme ja käsitämme rakkauden olevan. Kuitenkin on erittäin oleellista antaa myös lapselle reaalinen kuva siitä, että ihmiset tulevat heijastamaan häneen odotuksia, joita hän ei mahdollisesti kykene mitenkään täyttämään vaikka, kuinka niin tahtoisi tehdä. Kasvavalle lapselle luodaan ympäristö, jossa annetaan tilaa ja mahdollisuuksia ilmaista näitä tunteita, joita hänen sisuksistaan kumpuaa. Siten hänestä luodaan vahva tuleva aikuinen, joka oppii luottamaan omiin rakkauden tunteisiinsa sen sijaan, että hakee luottamusta sellasista ympyröistä, jotka saattavat olla enemmän vahingollisia kuin hyödyllisiä.

Erilaisuus rakkauden arvossa ja merkityksessä on siinä mielessä jännä seikka, että se saattaa saada useat parit eroamaan jo ennen kuin ihminen edes tahtoo oppia ymmärtämään sitä, miksi toinen on erilainen. Pienen hyvässä hengessä käydyn väittelyn jälkeen saatamme päätyä tuon saman puun äärelle, johon olimme molemmat menossa omia teitämme. Tämä on jännä seikka huomioitavaksi sillä niin monet ovat siinä mielessä erikoisia ihmisiä, että he eivät suostu luopumaan omasta näkökannastaan sanotaan nyt vaikka edes huvin vuoksi, jotta nähtäisiin, miksi toinen on jotain mieltä ylipäätään jostain asiasta. He eivät siis suostu joustamaan kahtaalle, eikä toisaalle. Tätä voi kutsua jo varsinaiseksi jääräpäisyydeksi. Tulee mieleeni kysymys, että onko se sen arvoista jos oikeasti menettää hienon ihmisen? Tietysti tuota jääräpäisyyttä olen oppinut kunniottamaan oman matkani varrella. Jopa niitä kissoja, jotka ei suostu tulemaan silitettäväksi kadun varrelta. Tuo jääräpäisyys voi siis olla juuri heille oikea tapa oppia heidän käyttäytymisensä seuraukset, mitä ikinä ne sitten hänen kohdallaan lienevätkään. Näin ollen tässä tilanteessa on se joustamisen ja rakkauden todeksi elämisen ihmeen mahdollisuus, joka on joko annettu meidän elettäväksi tai sitten katkeruus on se joka vie voiton hedelmät ja kyynisyys voi viedä mukanaan. Sitä en kuitenkaan suosittele kenellekään.

Rakkauden mysteeri

Rakkauden mysteeri on omassa lajissaan aika haastava aihe lähestyttäväksi sillä siihen on luotu niin monia myyttejä kokonaisuudessaan. Pyyteetön ja ehdoton rakkaus ei vaadi vastalahjaa. Kuitenkin tuo pyyteettömyyden aseman saavuttaminen voi vaatia melko paljon asioita. Ehkä jopa urheutta ja uhrauksia. Siinä mielessä että se vaatii ehdotonta sitoumusta oppia ja kasvaa ymmärtämään rakkauden todellista luonnetta. Siten kuin pystymme sen tällä hetkellä käsittämään ja havaitsemaan. Luomaan olemusta, joka eräällä tavalla auttaa meitä olemaan rakkauden nälkäisiä, oppiaksemme siitä vielä jotain enemmän. Kuitenkin sydän kertoo totuuden siitä, mihin kykenemme ja mihin emme kykene. Sydän on mielestäni todella luova ja upea totuuden peili sen jäljiltä, mihin tahdomme luottaa rakkauden ollessa kyseessä. Sydän kun kertoo rehellisimmän totuuden. Toisinaan on kuitenkin löydettävä keinoja kitkeä suurimmat rikkaruohot, jotta löydämme tuon yhteyden omaan sydämeen kuunnellaksemme, mitä se meille viestii. Sydän sykkii sittenkin.