Tervehdys!
Inhimillisyys
Seuraava on omien pohdintojeni tuotosta. Olen kuullut ihmisten esittävän saman kysymyksen kerta toisensa jälkeen. Useista eri lähteistä ja tuo kysymys kuuluu seuuraavanlaisesti: "Miksi kukaan ei ymmärrä minua?" Pohjautuen ihmissuhteisiin ja olen esittänyt sen myös itse. Vastaus omalla kohdallani oli ainakin osittaisesti siinä, että pyrin itse ymmärtämään itseäni. Eli me ihmiset etsimme inhimillistä kosketusta, sekä ajatuksien, tunteiden että tekojen tasolla. Etsimme ymmärrystä ja ymmärtäjää teoillemme, tuntemuksillemme ja ajatuksillemme. Etsimme tarpeeksi suvaitsevaista ajattelija/toimija ihmistä omille ei niin suotaville ominaisuuksillemme. Etsimme lohdutusta ja lohdun tuojaa, joka täyttäisi edes osan meidän toivotuista kriteereistämme kumppanin suhteen. Suvaitsevainen ymmärrys auttaa hyväksymään itsemme paremmin ja tuo hyväksyminen helpottaa meidän itsemme rakastamista kuin myös toistenkin rakastamista. Todellinen ja aito ihminen näkee hetkellisten suuttumuksien ja vihanpurkauksien tuolle puolen ja osaa rakastaa meitä sellaisella tavalla kuin kulloinenkin tilanne sitä vaatii.
Toveruus
Tämä seuraava ote on kirjasta nimeltä Rakkauden matalampi veisu kirjailijalta Matti J. Kuronen tämä kirja on tosi hauskasti kirjoitettu ja jotenkin vain koen, että on pakko jakaa ainakin tämä seuraava osio:
Toveruus on hellyyttä rukkaset kädessä. Se on mahdollisuutta olla asiallinen, aito ja ahkera sydän sykkyrällään. Toveriaviolitto on paras avioliitto laillistettuna ystävyytenä. Aviolittosopimuksemme perustuu tahdolle eikä tunteille. Tunteet ovat liikennevaloja. Ne vaihtuvat järjestelmällisesti vaikka usein meidän kiusallamme. Ne menevät usein rikki ja jättävät meidät liikkumaan omalla vastuullamme. Tahto on kokonaisasenne liikenteeseen. Se on toisten huomioon ottamista, suostumista muiden ajorytmiin ja kiilaamattomuutta yli sulkuviivojen silloinkin kun kukaan ei ole näkemässä. Toveruus tuo uusia ulottuvuuksia ihmissuhteeseen. Siinä kahden ihmisen yksikkö jäsentyy suurempaan kokonaisuuteen. Missä rakkaus seksuaalisuutena kiietoutuu toisiinsa ja erotiikka vatkaa keskinäistä vaikuttamista siinä toveruus avaa sylinsä maailmalle ja pohtii sen vaikutuksia omaan vuorovaikutukseen.
Toveruus on stereosyleily ja lavennettu hellyys. Naisen ja miehen välinen suhde on yhteistyötä. Vaikka heidän yhteiselämällään on arvo sinänsä, on sillä myös tietyt tarkoitukset. Ihminen on varten olemassa. Luomisesta lähtien nainen ja mies ovat tulleet työpaikalleen. Luomiskertomuksessa käskettiin ihmisen täyttää maa ja tehdä se itselleen alamaiseksi. Jälkeläisten tuottaminen ja kulttuuri, viljely ovat perustehtävänsä. Tässä leikissä tarvitaan kaksi. Mies ei tee lapsia, mutta ei nainenkaan. Ihmiset tekevät ihmisiä. Lapsi on väliintulija, vuorovaikutuksen tulos. Hän on läsnäoleva mahdollisuus. Tätä mahdollisuutta ei voida ehkäistä, se voidaan unohtaa ja lapsen tuleminen estää. Sukupuolielämässä vastuu ei ole partnereiden keskinäinen asia vaan se on tunnettava ennen muuta elämän etenemistä kohtaan. Luonto ei tee vahinkoja, mutta ihmiset aiheuttavat niitä. Jos ihmissuhteeseen liittyvä uuden elämän mahdollisuus unohdetaan, madalletaan myös ihmissuhde. Minä-hän-suhteesta tulee minä-se-suhde. Luonto on äidin puolella syntymisessä siksi, että se on lapsen puolella. Isä jää sivulliseksi. Raskaus synnyttää äidin, sitten äiti lapsen ja lopuksi lapsi isän.
Luonto kääntää raskaudessa äidin sisäänpäin. Koska kohtu on vatsan puolella, kääntyy selkä isälle. Isäksi tuleminen on kiertämistä sinne, missä kohtu on. Äiti on raskaana mutta isä odottaa. Mukana synnytyksessäkin hän on ulkopuolinen. Hän odottaa samalla tavalla lastaan ja samalla omaa isyyttään kuin aikoinaan morsiantaan ja samalla omaa miehuuttaan: kulmalla, kuumissaan, mutta koko ajan syvästi tietoisena sivullisuudestaan. Äidit viedään synnytykseen, mutta isät pääsevät sinne mukaan. Kuitenkin yhteisen synnyttämisen kokeminen, elämän jakaminen kaikkein paljaimmillaan, on toveruutta. Siinä jaetaan sittenkin jotain sellaista, minkä kumpikin tuntee omakseen. Ihmisen toisessa perustehtävässä, maan tekemisessä alamaiseksi, pääosan esittäjän rooli vaihtuu. Mies on kääntäjä ja kaataja, kourija ja kohottaja. Hän muokkaa eikä luo. Kuokalla, kynällä, tai meisselillä hän käy olevan kimppuun tuottaakseen tulevan. Hän yhtyy maahan syntyy pelto. Kun hän yhtyy aineeseen, syntyy kone. Kun hän yhdistyy ideaan, syntyy tuote. Eikä hän kuitenkaan olisi mitään tästä, ellei olisi naista, joka jakaa tuloksen ja työn. Kautta maailman on työnjako ollut se, että nainen lataa ja mies laukaisee.
Lisää Matti J. Kurosesta ja hänen aiheistaan.. Seuraavassa linkeissä mielenkiintoista infoa ainakin minun mielestäni.=) ja muutama musiikillinen kevennys.
Matti J. Kuronen
Naida pitää harkiten M. Kuronen
Mielenkiitoisia aiheita.. Mieheltä..+muuta
Happo radio - puhu äänellä jonka kuulen
Juha Tapio - Mitä silmät ei nää
Antoisaa alkavaa viikkoa kaikille!=)
