Namaste!

*

Viikko vierähti jälleen yhdessä hujauksessa. Elämän täydeltä elettyä elämää. Sen sijaan, että kerron menneen viikon tapahtumista, kerron tällä kerralla tulevan viikon aiheista. Alkavalla viikolla aion tehdä töitä, tutkia rakkauden luonnetta. Lisäksi matkustan tulevalla viikolla yhdessä - minun BreakDance  crew - porukalla - kaupunkiin nimeltä Jyväskylä - maistamaan rytmien haasteita.  Siitä puheen ollen tämän kerran aihe onkin seuraava:

Rakkauden rytmit

Rakkauden rytmit vaihtelee elämässä. Tietyin asetuksin haastaa meidät pysymään rytmissä. Niin ikään suhteessa itseemme, kuin myös toisiin ihmisiin ympärillämme.  Musiikki itsessään muodostuu tauoista, joita on siellä kaikkien eri soittimien äänten välissä. Rakkaus sijaitsee myös niissä pienissä hetkissä, joita kohtaamme päivittäin. Se voi sijaita hetken kauneudessa. Ihmisen eleissä, ilmeissä tai äänen sävyssä. Rakkaus saattaa hengittää siellä läsnäolossa toisten kanssa. Kauniissa maisemassa, joka vangitsee meidät hetken hiljaisuudella. On kuitenkin aina kiinni meistä itsestämme havaitsemmeko tuon kauneuden, jota se tarjoaa. Täten mielestäni on tärkeää ikään kuin opetella havaitsemaan ja kiinnittämään huomiota näihin hetkiin. Silloin olemme kiinni rakkauden rytmeissä ilman vaiheistusta. Siten havaitsemme nuo rytmit. Kiinnittyminen tapahtuu täten jokaisessa vaiheessa, ilman taukoa. Mielestäni tämä on se kyky, jota etsimme. Tuo kyky tuo sen merkityksen elämään, jota niin monet meistä etsivät. Rakkauden merkityksen. Niin kuin sydän pumppaa verta on tuo rytmi siellä jokaisessa sydämen lyönnissä. Jokaisella hengittävällä ihmisellä on sydän, joka voi kokea ja tuntea tuon syvää luotaavan rytmin. Rakkauden rytmin. 

*

Silti vaikka tuo rakkauden rytmi onkin olemassa. Voi olla että vaatii pienen ihmisen ponnisteluita tuntea itsensä tuon rakkauden rytmin arvoiseksi. Siksi meidän täytyy kokeilla pulssia aina toisinaan, että tunnemme edes hitusen arvoa rakkauden saralla. Pienen arvokkuuden hetken ja tunteen rakkauden rinnalla.  Sen hetken kun voi sanoa ääneen: "Minä olen tuon rakkauden arvoinen, jonka havaitsen ympärilläni olevien ihmisten keskuudessa". 

*

Miksi tämä kyky kyseenalaistetaan, joidenkin ihmisten kohdalla useammin kuin toisten? Yksi syy voi olla siinä, että kaikki eivät ole saaneet kokea itseään rakastetuksi, koskaan eikä milloinkaan heidän elämänsä aikana. Tämä on se haaste, joka on otettava vastaan silloin kun tahdotaan pysyä rakkauden rytmissä. Arvokkaana ihmisenä, joksi meidän jokaisen halu ja toive tämän hetkisen käsitykseni mukaan tulee muodostumaan nyt ja aina. Siitä huolimatta onko ihmissuhteessa vaiko ei. Halu rakastaa säilyy aina niin kauan kuin on avoin rakkauden rytmille sydämessään. 

Laulut: 

Englanninkielellä

Plain White T's - Rhythm Of Love

Sara Bareilles - King of Anything

Gabriella Cilmi - Sweet About Me

Caro Emerald - That Man (In Concert)

Michael Jackson - Give In To Me (Official Video)

Suomenkielellä:

Yadah - Saat Elämäni

Rakkaudesta - Sielun veljet

Zen Café - Todella Kaunis (lyrics)

Ristin Muotoinen Rakkaus (Acoustic) 

Kim Lönnholm - Minä Olen Muistanut

Paljon sanomatta jää - Jukka Kuoppamäki

Samuli Putro - Olet puolisoni nyt (sanat) (HD)

Vieno Kekkonen- Rakkauden kiertokulku (Le grand tour de l'amour)

*

*

Loppu kevennykset // Final lightening =D 

Michael Jackson Talks To Oprah 1993 (FR)

The Journey Begins Here - Introduction to the Path of Love

*

Virittäydy rakkauden rytmeihin tulevalla viikolla <3 

Tune in to the rhythm of love for the upcoming week, its yours to keep <3 

*

Namaste!

*

Namaste!



Tervetuloa julkaisujeni pariin.



Tässä seuraavassa on tarina tämän blogin syntymiselle, joten saa katsoa sekä lukea, Ensimmäisenä linkki videoon ja sitten sama asia kenties tietyin osin tukevammin höystettynä. Olkaa hyvä =)


Rakkaudenrakentajan ensiaskeleet

Tämä seuraava kertomus on osittain suurin tekijä sille, että kirjoitan ylipäätään tätä blogia ja tahdon nyt jakaa sen teidän kanssanne. Tämä tarina pohjautuu omiin kokemuksiini ja siten tarinan tapahtumat heijastuvat omiin tuntemuksiini ja näkemyksiini henkilökohtaisella tasolla. Eräänlainen kasvutarina, jonka nimesin moderniksi pyhiinvaellukseksi.

Moderni Pyhiinvaellusmatka lapissa

Startti

Lähdin Rovaniemellä asunnoltani liikkeelle yhtenä Toukokuun päivänä vuonna 2013.  Aikeena oli liftata kemiin tuttavieni luokse yöpymään ja tarkoituksena edetä sieltä ouluun lauantaina. Lähdin kävelemällä etenemään kemintien nesteen suunnalle. Ilma oli mitä mainioin raikkaan viileä, aurinkoinen vaan ei sateinen ja siitä olin mielessäni kiitollinen. Toiveikkaana mietin kuinka saan kyydin vaivattomasti ja rupattelisin niitä näitä mukavassa matka seurassa sillä olenhan minä moisen jo ennenkin kokenut sillä olin tietenkin harjoitellut liftaamista lyhyempiä matkoja ikään kuin kokeeksi ennen pidempää matkaa, vaikka varmasti monet ovat liftanneet pidempiäkin matkoja. Alkoholi ei kuulu minun elämäntapoihini ja sitäkin suuremmalla syyllä varmasti mieluisampaa kanssakulkijoillekkin että selvinpäin olin liikkeellä tai näin ainakin ajattelin asian tuolloin. Pyhiinvaellus matkani kemiin rovaniemeltä. lähdin rovaniemeltä liikkeelle klo 17.00 tienoilla perjantaina kävellen etenemällä kemintien nesteen kohdalla olevan risteyksen liepeille.  Eteneminen oli tarkoitus hoitaa liftaten peukalo kyydillä. Reilu tuntinen meni siinä kyytiä odotellessa ja toiveikkaana odotin tietenkin pääseväni mahdollisimman pitkälle mieluiten kemiin  asti tietysti. No matkani jatkui muurolaan kahdella auto kyydillä. Muurolassa liftaten peukku pystyssä toivekkaana kyytiä saapuvaksi useita tunteja.  Taivaalta alkoi vettä ripsimään harmikseni, onneksi edellinen kuljettaja ajatteli minun etujani ja hän oli jättänyt minut bussipysäkin liepeille jossa minun lisäksi mukava veden pitävä katos kiitos siitä hänelle vielä näin jälki käteenkin. Joka tapauksessa jo tovin siinä varttoessani peukku pystyssä alkoi näyttämään siltä, että kanssakulkijoilla ei moista empatia kykyä tällä hetkellä heltiä hevin kaltaistani kulkijaa kohtaan..

Tuumasin että kyllä varmasti saan kyydin tuolta aavasaksan risteyksen kieppeiltä sillä onhan yks risteys enemmän voimavaltteja varsinkin kun vesisadekin hieman hellitti. Toiveikkaana lähdin vienoisilla hölkkä askeleilla etenemään aavasaksan risteyksen suunnille jotta mahdollisimman monet vaihtoehdot saisin siirtymä riitin aikana myös hyödynnettyä ja kuinka ollakkaan saavuttuani aavasaksan risteyksen tienoille vesisade yltyi eikä sekään antanut pisteitä minun laiselleni peukalokyytiläiselle joten tulin takaisin sateensuojaan bussipysäkille ja edelleenkään ei kyytiä herunut. Autoja oli tähän mennessä minut ohittanut jo useita satoja kaasu pohjassa yli malkaisesti ja osa kesoa esitellen kuten nuoriso tämän käsimerkin ilmineeraa ytimekkäästi. Minä en moiseen ilmeilyyn tahtonu sortua. Harkinnassa sellainen toimenpide kävi kyllä myös heitä kohtaan täytyy sen verran tunnustaa. Tahdoin joka tapauksessa säilyttää hyväsydämisyyteni heitä kohtaan vaikka heidän toimestaan sitä sitä ei minulle suotu. Suoranaisesti ainakaan minun mielestäni. Päätin siis nauraa tuolle keskisormen esittäjälle ja antaa hänen pitää oman mielipiteensä tähän asiaan, jota nyt vain olin tekemässä.

Nätin tupaan liftaus tauolle

Kyytiä saamattomana menin sitten nätintupaan karaokea laulamaan sillä se houkutti paljon mieluisammin kuin bussipysäkin kylmä penkki sekä tylyt palautteet ajoneuvojen kuljettajilta.. Siinä sitten viihdyinkin karaokea hoilotellessa joitain kappaleita jopa aplodien jälki myllytyksessä, toki osa sai haukutkin ja mielestäni ansaitusti sillä eihän se jokaisen kappaleen kohdalla tuo esiintyminen aivan virtuoosin luokkaa ollut kun rehellisesti tapausta tulkitsen. Baari suljettiin tiedustelin kyytiä kemiin. Saamani palaute baarin pihalla oli livenä jokseenkin samaista luokkaa kuin ohi kiitävien autojen kohdalla ”mi, mi.”. Sitten havahduin mietteistäni, että lähellä sijaitsee yksi laavu, jonne voisin edetä hetkeksi hengähtämään ja miettimään tilannetta uudemman kerran. Mietin, että tarvitsen sinne mukaani tulenteko tarvikkeet. Yksi hyväsydäminen löytyi pihalta, joka myös antoi minulle pyyteettömästi tulenteko tarpeita sitä pyydettyäni. Tiedustelin taksikuskilta etenemisen hintaa kotia kohti, joka piti jo 50e taksaa pelkästään siitä että pääsen rovaniemen korkalovaaran asunnolleni. Mielestäni tämä oli tuollaisen pikku matkan teon summaksi aivan pöyristtävä, joten päätin mennä tiedustelemaan laavun sijaintia yhdeltä lähtöä tekevältä autoilija porukalta. Ystävällisen naisen tämän laavun sijainnin minulle ilmaisten tiesin edetä oikeille suunnille. Tämän tiedon laavun sijainnista saatuani huomasin yhden takapenkkiläisen mies henkilön käytöksen uhkaavaksi vaikka en mielestäni ollut ketään kohtaan mitään loukkaavaa käytöstä omasta toimestani osoittanut.  Olin vain tiedonjanoinen hengen pitimikseni udeltavista tiedoistani..  Hän kuitenkin rauhoittui kun huomasi, että tein jo lähtöä pois päin auton luota,  joten hekin kurvasivat matkoihinsa siitä pihalta. Minä huomasin pihan jo olevan tyhjillään ihmisistä, joten päätin edetä laavun suunnalle.

Vierailu laavulla

Laavulle edeten havahduin lievästi oikealla edessäni tönöttävään roskakoriin ja tietysti ajattelin innoissani, että sieltä apuja tulentekoon, pahaksi harmikseni havahduin siihen että sehän on vasta tyhjennetty saaliina yksi halko, paksu sellainen ja yksi paperi tuppo sekä yksi minitrip mehu tömppö. Siinä mietin että kyllä, tässä se minäkin nyt dyykkaan, minkä olin ajatellut jättäväni tekemättä aikoinani. Kuiten laiha saalis mukanani etenin laavulle ja ajattelin kuitenkin tilanteesta riemastuneena, että juuri tällaista olin salaa haaveillutkin kokevani. Vaeltamista vailla tarkkaa suunnitelmaa. Saavuin laavulle ja siellä totesin pahan onneni jatkuvan sillä puut olivat lähes kämmennen varren paksuisia mäntypuun oksia ja märkiä sellaisia, joista ei hevin tulia ilman puukkoa loihdita.. Niin puukkoa, jota minulla ei ole mukanani. Kuitenkin sitkeänä ja yritteliäänä liftaajanakin tunnettuna miehenä ajattelin, että kyllä näillä ainakin savunhaju tarttuu vaatteisiin. Tulet sain irti paperitullien, mehupurkin ja repun sisältämien paperi lappujen avulla, vaan hetken liekit paloi riemakkaasti ja kuten arvelinkin puut eivät syttyneet mietin että on ainakin yritetty sitäkin..:) Kokeilin käpertyä päällä oleviini vaatteisiini ja repun sisältöineen päivineen mikä ei häävi ollut sillä laavu ei ollut ollut ensimmäisenä mielessäni reppua pakkailessa..:-D Noin puoli tuntia värjötellessäni kylmissäni ajattelin edetä hengen ja lämmön pitimiksi, joten nousin pakkaamaan tavarani ja aloin tekemään matkaa tien suuntaan.

Kemi mielessä

Mielessäni pohdin joko kotiinpäin vaiko kemiin? vaan kyllä vahvin intuitio oli edetä kemin suuntaan. Lähdin matkaan ja aavasaksan risteyksen ohitetttuani liftailin jälleen peukalo tyylillä ja tuloksetta turhauduin tästä enkä liftannut hetkeen sillä tuntui jo tarpeettomalta ja kello lähenikin jo kuutta, puol seitsemää sekä kahdeksaa ja yhdeksää aamua. Mietin vain mielessäni kuinka välinpitämättömiä ihmiset ovatkaaan. Tuntui että ei kukaan pysähtyisi vasta kun sitten jos kaivaisin nosturilla tien poikki! Etenin siis edelleen jalan ja sisäisesti tuntui siltä kuin olisin joutunut johonkin halpaan kauhu elokuvaan koirien haukkuessa ihmisten asutusten pihoissa eikä ristin sielua mailla halmeilla. Sitten eteeni ilmestyi yksi nainen, noin sadan metrin päähän minusta edempänä siis. Tämä nainen talutti muutamaa koiraansa. Jalkani olivat jo sen verran väsyneet kaikesta kävelystä, että en jaksanut juosta ja tuumasin, että pakkohan hänen on takaisinkin tulla vaan ei tullut ei. Katsoin juomapullooni josta veden määrä oli hiipunut jo vähiin. Vatsaani kuristi nälän tunne. Mietin tässä vaiheessa jo sitä tervolassa sijaitsevaa kahvilaa ajatuksissani, jossa en ole tullut käyneeksi aiemmin autolla ajellessani tätä väliä ja ajattelinkin jo mielessäni niitä rieskoja joita sieltä saa, oikein pisti veden kielelleni. Sisäisesti siis näin itseni syömässä sitä rieskaa. Ajattelin että tämä on tällainen modernin ajan pyhiinvaellus kohdallani. Lähes toivon menetettyäni ihmisten hyväsydämisyyteen, ajattelin mielessäni, että on pakko olla jokin hyväsydäminen vaihtoehto herätellä ohi ajavien autoilijoiden ja rekkakuskien huomio sellaisella käytöksellä, että se ei loukkaisi heidän tunteitaan ja tapojaan toimia.  Lauloin lujalla äänellä biisin sanoja, että “viime yö veti routaan tämän maan ja se maa on käärmeitä mustanaan” Toistin sitä useaan otteeeseen.

Sydänsymboli

Soitin Sari nimiselle siskolleni ja kerroin hänelle tilanteestani. Kerroin, kuinka tahdon kaikesta vastustuksesta huolimatta säilyttää hyväsydämisyyteni kanssakulkijoitani kohtaan vaikka kyytiä en ole saanutkaan. Sisko mainitsi puhelumme aikana, että sydän merkin voit alkaa tekemään ja näyttämään siten, että teet käsillä sydämen niin, että etusormet ja peukalot muodostavat sydämen peukut ala osan ja etusormet yläosan kaaren ja muut sormet ovat pystyssä ja muodostavat siivet. Tästä innostuneena aloin sitä  heti kokeilemaan puhelun päätettyämme ja purskahdin vuoroin nauruun ja vuoroin itkuun. Sormeni olivat jäätyä ja kohmettua. Autoilijoista osa näytti peukkua ja osa nauroi. Mielestäni parempi sekin kuin eilisen keskisormen näyttäminen.. Varmaan ajattelivat että joku tääällä vain huvikseen sekoilee, vaikka kysehän ei ollut siitä. Sitten tajusin hetken tätä sydän merkkiä näytettyäni autoilijoille, että ei ne oikein vieläkään ymmärrä minua ja havahduin että minun tulee esitellä tuota symbolia niin kauan että joku älyää oikeasti poimia minut kyytiin.. Näytin sitä sekä vastaantulijoille, että kemiin suuntaan matkaajille. Sitten huomasin, että ulkomaalaisilla rekisterikilvillä olevia autoja ajoi ohitseni.  Mietin mielessäni englannin kielistä lausetta may the world be my witness..Olin jostain sen tallentanut mieleeni ja lauloin nuo sanat ulos kurkustani ja äänekkäästi. Laulaminen joistain syystä sai oloni helpottumaan. Ajattelin jo tuolloin, että tulen kertomaan tätä tarinaa vielä jollekin. Koko sydämestäni ja tässä se nyt on teidän luettavana sekä kuultavana videoissa, jotka olen tehnyt niistä on linkit tässä yläpuolella otsikon yhteydessä.

Joka tapauksessa turhauduin kanssakulkijoihin ja ajattelin että miten ihmiset voivatkin olla näin välinpitämättömiä. Sitten aloin jo näyttämään tätä sydän merkkiä koko kämmenet laitettuani sydänmuotoon ja yritin vedota heidän sydänalaansa vaan sekään ei vielä täysin havahduttanut ja aloin tanssia ja heiluttaa koko käsillä sydänmerkkiä tien leveydellä ja olin jo ilmeisesti lähellä jäädä parin auton ja rekan allekkin vaan henki olis kai lähteny jo muutenkin, ilman ruokaa ja vettä. Muuan autoilija jo älysi hiljentää ja hieman ihmetellä toimiani. Osa nauroi ja näytti tällä kertaa minulle peukkua. Ajattelin, että tämä on jo huomattavasti parempi tulos kuin eilinen keskisormen esitys jota minua kohtaa esitettiin. Aloin laulamaan Hei ja hjee hei ja he oo.. he ja hei ja hei jaa o ee.. Heija hei ja o ooo hei ja heee!! Tunsin oloni todella todella surulliseksi.. Samalla tunsin myös hieman sisäistä iloa siitä, kuinka tuo matka vaikutti sisimpääni. Tunsin oloni iloiseksi sillä tuo kokemus muutti minua ihmisenä suuresti.  Edelleen ihmettelin sitä, kuinka peloissaan  tai kiireissään ihmiset voivatkaan olla. Tunsin suurta myötätuntoa heitä kohtaan. Sillä nykyään työkiireet vievät ihmisten huomion. Sekä uutisia kuuntelemalla ihmiset voivat tulla pelokkaiksi. Joten päätin että tästä eteenpäin asialla on tehtävä jotakin. En tuolloin vielä tiennyt mitä se oli vaan nyt tiedän. Tiedän sen sydämessäni ja tuo oli se hetki jolloin sisälläni syntyi suurin kipinä rakkaudenrakentajaksi.

Rieska paikalla

Vihdoin vanhempi ja hyväsydäminen mies henkilö tajusi hiljentää ajamaansa matkailuajoneuvonsa nopeutta ja alkoi tiedustella minulta, että mikä tilanteeni on ym. Kerroin tietysti, että olen menossa kemiin ja olen nyt liftannut koko yön. Hän otti minut kyytiin..:)    Tähän mennessä matkaa oli kertynyt jalan yli viisikymmentä kilometriä. Aikamääre, jota oli kulunut lähtö ajankohdasta laskien kuusitoista tuntia ja kolmekymmentäkahdeksan minuuttia vielä päälle. Tunsin oloni iloiseksi sillä nyt kaikista odotuksista huolimatta havahduin, että hyväsydämisyyttä onkin vielä olemassa, koska tämä kuljettaja otti minut kyytiin. Tietysti utelin hänen nimeään sillä kerroin hänelle, että tulen vielä kertomaan hänelle kiitokseni tarinan muodossa. Matkailuajoneuvon kuljettaja sanoi nimekseen Bergman. Toivon vilpittömästi, että tämä kiitos nyt hänet tavoittaa ainakin jossain muodossa. Hän lupautui viemään minut juurikin tuohon rieska paikkaan, josta olin muutama tunti aiemmin unelmoinut tien päällä kävellessäni erittäin elävästi ja tämä todisti jälleen sen, että pienemmätkin toiveet voivat toteutua kun laitamme tarpeeksi mielen ja tahdon voimaa niitä kohtaan liikkeelle itsestämme.

Rieska paikkaan saavuttuani tilasin oitis rieskoja osan savuporo täytteellä ja osan juustolla sekä lohi täytteillä. Ja Oi kuinka nuo rieska leivät maistuikaan hyvälle. Rakastan sellaisia leipiä. Kerroin ihmisille kuinka olin liftannut ja kävellyt koko yön muurolasta tervolaan. Sanoin heille enempi tai vähempi näillä sanoilla, että meidän sietää alkaa vaatimaan oikeuksia siitä mistä me maksamme ja miksi. Lähinnä junamatkojen, linja-autojen sekä taksien ja lentojen hintoja. Tällä tarkoitan lähinnä sitä, että saisimme paremmin vastinetta sille, mitä maksamme mistäkin ja miksi. Mielestäni se toisi paremmin arvot kohdilleen sekä maksajalle, että maksun saajalle. Kerroin myös että meidän sietäisi pitää enemmän yhtä ihmisinä. Mainitsin myös, että ymmärrän kyllä että viemme kukkia moottoritien varteen kun kuulemme että joku on menehtynyt sinne auto-onnettomuudessa vaan mitenkäs on asioiden laita silloin jos emme piittaa heistä, jotka vielä elävät tuon tien päällä ja tarvitsevat apua vielä täällä eläessään. Joten voin mielestäni alleviivata tämän kertomuksen myös kaikkien liftaajien puolesta sillä uskon ja vannon sydämessäni sen, että siellä jossain on muutama sielun veli myös minulle olemassa.

Saapuminen Kemiin

Kun sain nämä leipäni syödyksi havahduin, että minähän edelleen tarvin sitä kyytiä sinne kemiin ja tiedustelin kahvilassa olevilta ihmisiltä kyytiä kemiin päin ja muutaman ystävällisen ihmisen tavattuani kyyti järjestyikin ja he kertoivat, että he ovat menossa kyllä kemiin vaan pienoisen mutkan kautta. Minä vain kerroin kiitollisuudestani siitä, että se ei minua haittaisi kunhan vain ei tarvitse enää kävellä. Hyppäsin heidän kyytiin ja me etenimme siis keminmaan kautta kuljettaen muuttokuormaa yhdelle naiselle, joka oli muuttamassa rovaniemeltä keminmaahan. Autoin heitä  muuttokuorman kantamisessa ja sisälle päästyäni tuumin mielessäni ja jopa ääneenkin ilmaisten istuessani heidän pehmoisella sohvallaan, että ehkäpä tämä oli  yksi osa tämän liftaus matkan tarkoituksesta, että näen heidän asunnon hienot sisustusmateriaalit ja värit. Nimittäin sisustus materiaalit soveltuivat myös minun makuuni todella hyvin. Sitten kysyin heidän nimiään. Sillä tulen vielä kertomaan tämän tarinan ja tuleehan minun tietää, kenelle minä kiitokseni osoitan. Tämän kysymyksen esitettyäni havahduin jälleen tähän perin suomalaiseen epäilyksen ilmeeseen heidän kasvoillaan. Kuitenkin hetki sen jälkeen kun olin antanut heille tilaa miettiä tätä asiaa he kertoivat nimensä, jotka olivat Jussi, Virpi ja Ilkka.  Kiitokset tässä myös heille vielä uudemman kerran sinne jonnekkin missä he lienevätkin. Tuo heidän tarjoama automatka tuli sillä hetkellä todella tarpeeseen.

Siitä jatkoin Ilkan kyydillä kemin rautatieasemalle ja siitä sitten sainkin kyydin junalla Ouluun. Tuo pyhiinvaellus matka kuten sitä nyt nimitän oli eräällä tavalla minun rakkauden osoitus sen puolesta, että meidän tulee vaalia ja vaatia kansana oikeuksiamme sen suhteen, että mistä maksamme ja miksi. Mitä teemme toisillemme täällä ja mitä siitä seuraa. Vastuu on meillä jokaisella siitä, mitä me olemme ja sen suhteen mitä meistä tulee. Eli se oli minun rakkauden teon sana vedotakseni kanssakulkijoiden sydänkeskuksiin näyttämällä tuota sydämen merkkiä heille vedoten siihen, että myös minullakin on sydän. Joka tapauksessa tämä on minun tarinani. Olen siis saanut kasteeni tuon kokemuksen myötä.  Todistajiani  ovat nuo matkaajat tuolla tiellä ja he vahvasti uskoakseni muistavat tuon kyseisen tapahtuman sillä minä ainakin sen tulen muistamaan nyt ja aina.  Toivon, että tämä ei ole kaikki, mitä tulen antamaan. Nähdään kenties jossain, laulaen, tanssien, nauraen ja iloiten elämästämme.

Rakkaudella

- Jari Kenttämaa - Rakkaudenrakentaja.blogspot.fi

Jatkoa ajatellen kehitteillä on kertoa ja kuvata sama tarina vielä englanninkielisenä versiona.



Kappaleita




Kwabs - Walk [Lyrics]

Lemmy Kilmister - Stand By Me

Michael Jackson - Black Or White

Blessings - Laura Story (with lyrics)

Journey - Don't Stop Believin' (Live in Houston)





Valoisaa eloa myös teidän matkallenne!! =D




Namaste

Namaste!

Projisointi & erilaisuus

Seuraava on omien pohdintojeni sekä tutkimustyöni tulosta. Olen miettinyt lähipäivinä sitä, että miksi me ihmiset sysäämme asioita toisten niskoille tai yritämme ainakin toimia niin? Hänessä on syy.. Syy siihen, että en tee sitä... Syy siihen että minussa ei ole sisäistä rauhaa.. Syy siihen, että en ole rakastava ihminen.. Mielestäni me emme voi antaa vastuuta omasta onnellisuudestamme toiselle. Jollekulle meistä itsestämme riippumattomalla taholle. Tietysti ymmärrän sen mikäli joku läheinen ihminen on haastava ihminen tilanteissa joissa joudumme olemaan hänen kanssaan tekemisissä. Tietysti he voivat tehdä sen että vetävät meidät mukaan heidän peleihinsä jos sallimme sen. Sano ääneen mitä tahdot. Miksi tahdot ja tunne vastuusi. Aseta vastuu sinne minne se kuuluu eli itsellesi. Myönnän että sorrun välillä itse myös siihen, että heijastan muihin joitain pelkojani, toiveitani yms. Joten se vain jälleen todistaa sen, että olen itsekin vain ihminen siinä missä kuka tahansa muukin. Vaikka voin olla erilainen kuin muut joissain tilanteissa. Myös sinä voit olla erilainen kuin muut. Arvosta erilaisuuttasi. 

Jotain vanhemmuudesta

Rehellisesti sanottuna tiedän vanhemmuudesta sen mitä olen lukenut ymmärtänyt ja sisäistänyt erillaisista kasvatusoppaista sekä heiltä, jotka ovat vanhempia. Tietysti myös siitä miten minua on kasvatettu lisäksi se mitä yleisesti isät ja äidit ovat minulle kertoneet. Näin ollen olen tullut siihen tulokseen, että lapset repivät sekä hyvässä, että pahassa sisäiset haavamme auki. Se onko tuo asia sitten hyvä tai paha kokemus sinulle riippuu siitä, kuinka pystyt tuon kaltaisissa tilanteissa suhtautumaan siihen mitä sisälläsi kyseisellä hetkellä koet ja tunnet. Mielestäni naiset saattavat kokea lapsien erilaiset tunteiden herättämät reagtiot voimakkaampana kuin mitä miehet sillä uskon, että raskausajan sekä synnytyksen sisältämät tunneyhteydet ovat naisilla sisäisesti voimakkaammat lapsiin kuin mitä miesten kapasiteetti antaa myöten. Ja siten äidille tuo kokemus siitä miten lapset ja heidän toimintansa vaikuttaa heihin voi olla sisäisesti haastavampaa kuin mitä se on miehille. Ja näin ollen naiset ovat suuremmin alttiita voimakkaille sisäisille tunteiden ailahteluille.

Ihmissuhteita ajatellen meidän miesten tulisi mielestäni olla tietoisia tällaisista asioista, ajatellen naisen tunteiden purkauksien alkulähteitä suhteissa sekä isän, että lapsien kanssa. Se vaikuttaa lähes jokaiseen kanssakäymisen muotoon äidin ja isän välisissä suhteissa. Sekä pariskuntana että vanhempina. Tietoisuus tällaisista asioista auttaa suodattamaan kitkaa ihmissuhteissa neutraalimmassa ymmärryksen valossa. Joten olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että miesten tulisi asettua enemmän naisen/äidin rooliin ymmärtääkseen syvemmin tuota äidin ja lapsen välistä yhteyttä. Usko tai älä mutta mielestäni  se helpottaa moniakin riitatilanteita ja varsinkin niiden käsittelemistä.

Muuan linkki mikäli kiinnostaa perehtyä aiheisiin enemmänkin:

Kiintymyskeskeinen vanhemmuus

Lapsilähtöinen vanhemmuus

Raskausajan hieronta

Raskausajan hyvinvointi

Raskausajan ruokavalio

Kestävä rakkaus

Tässä seuraavassa Kahlil Gibranin tuotantoa:

Rakastakaa toinen toistanne, mutta älkää tehkö rakkautta kahleeksi.

Antakaa sen mieluimmin olla liikkuvana merenä sielujenne rantojen välillä.

Täyttäkää toistenne pikarit, mutta älkää juoko samasta pikarista.

Antakaa toisillenne omasta leivästänne, mutta älkää syökö samasta leivästä.

Laulakaa ja tanssikaa yhdessä ja olkaa iloisia, mutta antakaa toinen toisenne olla yksinään.

Samoin kuin luutun kielet ovat erillisiä vaikkakin sama sävel saa ne värisemään.

Antakaa sydämenne, mutta älkää antako sitä toisen säilytettäväksi. Sillä ainoastaan

elämän käsi voi säilyttää sydämenne.

Ja seisokaa yhdessä älkääkä kuitenkaan liian lähekkäin. Sillä temppelin pilarit ovat erillään.

Eivätkä tammi ja sypressi kasva toistensa varjossa.

Kahlil Gibran

Loppu kevennys!=D

Slave To The Rhythm - Michael Jackson

Antoisaa alkavaa viikkoa kaikille! =)