Namaste



Salutar & Welcome!

Vapauttavasti Rakastuminen

Olen tässä viime päivinä pohdiskellut ihmisen omaa suhdetta joko siihen läheisimpään ihmissuhteeseen tai sitten yleisesti ottaen ihmisiin ympärillämme. Lähinnä siten, että saammeko olla oma itsemme vai onko meillä paine olla jotakin muuta. Suurta tai pientä? Tämä paine voi johtua esimerkiksi joko omasta asetelmastamme johtuen tai sitten jonkin toisen tahon toimesta.  Perheen, ystävän, kaveripiirin tai vaikkapa jonkun mentorin toimesta. Yksinkertaisimmillaan tarkoitan tällä sitä, että voimmeko olla ihminen ihmiselle? Toisaalta siis tuleeko meidän opiskella jokin kaava tai tapa toimia ihmisten keskuudessa tai kyky puhua eri tavalla ihmisten keskuudessa? Tietysti voi olla hyväkin asia opiskella eri aiheita, jotta saa jonkin yleisnäkymän maisemasta.  Se, että osaamme yhdistää näitä erilaisia näkemyksiä tai ohjeita siihen omaan minuuteemme voi olla kuitenkin oma prosessi, joka tulee myös hyväksyä osana henkilökohtaista kasvua ihmiseksi, joksi tahdomme tulla. Kohti tätä uudempaa minää, johon pyrimme. Näitä kehitettäviä alueita meillä itse kullakin voi olla jo omasta toimesta. Näitä voi olla painonpudotus, itsevarmuuden kohotus, jokin ammatin opiskelu, uusi harrastus tai vaikkapa toisen ihmisen kunnioittaminen, ymmärryksen lisääminen erilaisiin asioihin, uusiin ihmisiin tutustuminen tai  toisen ihmisen tukeminen hänen omassa valitsemassaan asiassa.



Mikä tai mitä ikinä se sitten onkin niin meidän tulee olla sinut sen kanssa, että juuri sitä minä tahdon tehdä, olla tai omistaa. Merkitystä me kuitenkin etsimme. Tahdomme saada aikaan jotain merkittävää joko siinä omassa elämässä tai sitten suhteessa jonkun toisen  ihmisen elämään. Ihmissuhteessa sen voidaan ajatella olevan jotain tällaista "Mikä saa minut tuntemaan itseni merkitykselliseksi juuri hänelle?", "Mikä saa minussa sen tunteen aikaiseksi, että juuri hän on merkityksellinen minulle?" Meidän tulee ensin tiedostaa ne alueet joissa niin ikään nämä virheet tai erheet tapahtuvat omassa toiminnassamme ja tämä tulee tiedostaa tietysti siinä hetkessä kun toimimme näiden oletusten tai uskomusten pohjalta, jotka olemme omaksuneet  aiemmin ja jotka johtavat meitä toimimaan tietyllä tavalla. Joskus joku muu herättää meidät ajattelemaan tätä asiaa tarkemmin. Antaa uuden näkökulman tilanteeseen. Kuitenkin se, että hyväksymmekö tämän uuden ajatuksen, joka voi lopulta johtaa erilaisiin päätelmiin ja toimintatapoihin niin se on meidän henkilökohtainen valintamme ihmisenä ja tässä kulkee se hieno asetelma, jota osa ihmisistä joissain tapauksissa osaa kunnioittaa ja siten lähtee pois tuosta tilanteesta puuttumatta tähän valintaan, joka tehdään tuossa hetkessä ja siinä sen salaisuus piilee.



Kyky olla omaa mieltä tinkaamatta, väittelemättä onko itse kukanenkin oikeassa tai väärässä. Se on sekä että. Riippuu keneltä kysyy. Osa keskusteluista joita olen käynyt on johtanut siihen että tätä pidetään vääränä tapana toimia. Onko se sitä silloin jos kunnioitamme toisen ihmisen vapaata tahtoa?  Tietenkään tässä prosessissa ei tule sallia mitään fyysistä väkivaltaa tai muuta sellaista vääryyttä, jota voi ajatella tulevan kyseeseen. Uskon kuitenkin, että ymmärrätte, mitä haen tällä. Se, että onko oikeassa tai väärässä ei välttämättä ole oleellinen seikka silloin kun molemmat vain hakee oikeutusta omalle näkemykselleen. Mielestäni silloin jos ja kun tuo väittely tulee kyseeseen niin oleellista on ymmärtää tämän toisen ihmisen motiivi, joka on johtanut tiettyyn valintaan siinä hetkessä ja sen myötä tulee ymmärtää tuo valinta täysin pohjaten hänen valitsemiin arvoihin suhteessa tuohon tilanteeseen. Vain ja ainoastaan hänen näkemyksien pohjalta, jotka peilaamme hänen arvoihin voimme jatkaa eheämpänä ihmisenä suuremman ymmärryksen kera. Silloin olemme oppineet tuosta kokemuksesta jotain merkittävää. Varsinkin siinä mielessä mikäli kohtaamme jotain vastaavaa tulevaisuudessa niin tuon kokemuksen myötä osaamme käyttäytyä silloin eheämmin jatkaaksemme omaa matkaamme hieman kevyemmin mielin. Tässä tapahtuu rakastuminen kenties uudelleen mikäli sille on avoin. Tämä rakastuminen häneen tapahtuu vapauttavasi eikä niinkään kiinnittyvästi vaan vapauttavasti. Tuo rakastumisen tunne on vapauttava tunne myös meille itsellemme tuossa tilanteessa itsessään.



Aiheista muualla:

Suomeksi:


Rakastaa koko sydämellään!

Onko minulla oikeus saada rakkautta ja rakastaa?

Viisi tekoa, joilla miehet korvaavat sanat "minä rakastan sinua"


English:


This Is How You’re Allowed To Love

Beloved cat is allowed to stay in Texas library

How to Feel More Loved: 9 Tips for Deep Connection



Songs:




Owl City - Fireflies

I'm Not Allowed To Love You

JAH CURE- LOVE IS LYRICS

No Love Allowed - Rihanna (Lyrics)

Alaine - Rise in Love (Official Video)

The Naked And Famous - Young Blood



Are You Gonna Kiss Me Or Not - Lyrics-

Sofia Carson - Love Is the Name (Official Video)

Sabrina Carpenter - Smoke and Fire (Official Lyric Video)




Rakastu vapauttavasti tulevalla viikolla!"




Namaste

Namaste



Tervehdys ja hyviä lukuhetkiä!

Toimintatavat rakastavassa yhteistyössä peilaamisen avulla

Olen kuullut tai lukenut jostain, että ihmissuhteissa kaikista suurin peili on tämä kumppani, jonka kanssa elää. Peili sekä hyvässä, että pahassa. Joten varmaankin tästä johtuu se, että meidän tulee itse olla tietoisia omasta sisäisestä tunnetyöskentelystä. Näin ollen emme "oksenna" kaikkea pahaa oloa ulos jokaiseen, joka sattuu vastaan tulemaan ja suostuu meitä hetken kuuntelemaan. Keskimäärin kuitenkin vietämme eniten aikaa tämän kumppanimme seurassa. Tämän myötä me siis saatamme välillä purkaa huoliamme hänelle liikaakin. Tietysti tässä vaikuttaa suurelta osin tämän kumppanin oma henkinen kapasiteetti osata kantaa ja/tai käsitellä näitä sen hetkisiä tunteen purkauksia riippumatta niiden sisällöstä. Kuitenkin on monta erilaista tapaa purkaa tunteita kuin räjähtämällä kumppanille jostain ihan pienen pienistä harmittavista tekijöistä kuten roskien viemisestä vaikka tokihan ne tulee ulos viedä.


Sitten on väitetty, että lapset ovat vieläkin suurempia peilejä vanhemmille tai kasvattajille ylipäätään kuin, mitä tämä kumppani kykenee ikinä olemaan. Näin ollen on syytä tarkkailla hieman sitä, mitä  vanhempien ominaisuuksia heissä ilmenee, joko perinnöllisiä tekijöitä tai sitten niitä omaksuttuja toimintatapooja. Tämä voi olla aika mielenkiintoinen vaihtoehto oppiaksemme itsestämme enemmän uusia ja jänniä asioita, jotka vain lapsi voi tuoda julki omassa tavassaan olla ja elää elämäänsä. Rakastava suhde lapsiin tulee kuitenkin muistaa opastaessamme heitä omalla toiminnallamme. Heti kun tiedostamme jotain olevan hyvin tai huonosti niin voimme tehdä sille jotakin, joko olla kiitollinen siitä kertomalla sen rehellisesti, että kaikki ovat hyvin tai siinä tapauksessa, että asiat eivät ole aivan niin mallikkaasti kuin tahtoo niiden olevan niin voi nähdä, kokea ja tuntea sen, että jokin tilanne, ajatus tai asennoitumistapa kaipaa muutosta pikimmiten. Tästäkin kykenemme kertomaan kyllä rakastavassa hengessä. Miksi? Koska kaipaamme tuntea olevamme enemmän se ihminen, joka sisimmässämme tahdomme olla. Tiedostamisen kautta tapahtuu muutos eheyteen. Vain ja ainoastaan sillä on lopulta merkitystä mihin asioihin voimme omalla toiminnalla auttaa ja vaikuttaa niin, että saamme muutoksen kohti eheämpää käyttäytymistä ja varsinkin saavutamme tasapainoisemman suhteen niin elämään kuin ihmisiinkin nähden.


Tästä pääsemmekin seuraavaan näkemykseen, josta tuli keskusteltua tässä viikon mittaan yhden hyvän tuttavani toimesta. Näkemys kuuluu siis seuraavasti, että suurin ja parhain ystävä on se jolle voi olla vihainen ja kertoa avoimesti, että nyt jokin asia todella turhauttaa. Näin ollen hän tarttuu tähän väitteeseen myös itse ja pyrkii ymmärtämään omien tekojensa vaikutuksen sekä omassa suhtautumisessaan, ja varsinkin sen, kuinka se vaikuttaa tähän ihmiseen, joka on hänelle suuttunut jostain kumman syystä. Tämä on sitä ystävyyttä, joka kestää läpi ja halki elämän taipaleen. Lopussa kuitenkin olemme ainakin osittain näiden ystävien summa, joiden kanssa tahdomme olla tekemisissä vaikeuksista huolimatta. Tämä laittaa miettimään tätä nykyajan some kulttuuria, että kuinka monet ovat täällä toisille niitä ystäviä ja tuttavia, jotka oikeasti kohtaavat toisensa vaihtaakseen vähän enemmänkin kuin sanan tai pari tuttavallisesti. Livenä. Ihmisinä, jotka ovat lihaa ja verta toisillensa, eikä vain kasvot tai liike näytöillä. Puhumalla paikan päällä toinen toisillensa ne riidat ratkeaa eikä riitelemällä tai kertomalla siitä, mitä vääryyksiä minulle tai jolle kulle on tehty.  On hyvä ottaa asiat heti selvittelyyn eikä kertoa pahaa toisista selän takana. Tässä asiassa on mielestäni parannettavaa jos jossakin. Kuitenkin on tiedostettava että riitelee ennen kuin asioille voi tehdä ylipäätään mitään.

Linkkejä:

Uudenlaisia digitaalisia oppimisympäristöjä ja toimintatapoja

Nuoret ideoimaan uusia tomintatapoja

Pelillisyys voi parantaa mailmaa

Ryhmän toimintatapoja

Kappaleita:

Live - The Beauty of Gray (Live 95)

Ed Kowalczyk - Mirror Song (Acoustic) HQ

Eric Prydz VS CHVRCHES - Tether (Official Video)

CHVRCHES “Warning Call” | Mirror's Edge Catalyst Theme Son

Kirkkaita peilaamisia tulevalle viikolle!=)



Namaste

Namaste

Tunteiden arviointi

Toisinaan sulkeudumme mielen asetelmien mukaisiin uskomuksiin ja näkemyksiin. Se sitoo meidät sellaiseen maailmankatsomukseen, josta puuttuu luovuus ja kasvun mahdollisuus. Kasvulla tarkoitan ihmisen omaa kykenevyyttä sellaiseen kypsyyteen, jossa ei tarvitse enää ajautua järjettömään konfliktiin eli riitaisaan tilanteeseen, josta ei voisi pelkästään puhumalla selvitä. Väitellä siis aina kannattaa vaan siinä hengessä, että se ei äiy riitelyksi. Jokaisella on siis uskomus oman näkemyksensä oikeudesta ja/tai oikeudellisuudesta. Eikö silloin sietäisi miettiä, mikä tuo uskomus tuon niin kovin puolustellun väittämän/mielipiteen takana piilee? Etsi ymmärrystä oikeassa olemisen sijasta. Vain se voi ohjata meitä yhtenäiseen eheyteen ihmissuhteissamme. Kunnioita siis omia tunteitasi siten, että pyrit silti huomioimaan myös toisen ihmisen sisäistä tunnemaailmaa. Kaikilla on oikeus omiin tunteisiinsa. Sinullakin. Kyse on uskoakseni siitä, että saa yhteyden tunteisiinsa. Se, miten suhtaudumme toisen ihmisen ilmaisemiin mielipiteisiin ja/tai tunteisiin voi vaikuttaa tämän toisen ihmisen psyykeeseen, mikäli hän ei kykene irrottautumaan ja/tai olemaan objektiivinen sille näkemykselle tai asialle, jota hänelle kerrotaan. Mielestäni siihen tulisi suhtautaua siten, että se on vain yksi mielipide satojen tuhansien muiden joukossa. Joten miksi, suuri MIKSI. Miksi me tarvitsemme jonkun tukemaan meidän omaa henkilökohtaista näkemystä? 

Alun perin kuitenkin kyse on siitä, että opimme ilmaisemaan tunteitamme. Ei se välttämättä tarkoita sitä, että niihin tulisi heti kättelyssä saada vastakaikua. Tietysti ymmärrän sen mikäli meillä ei ole ollut oman elämämme aikana ketään, joka olisi ollut tuki tai turva silloin kun olemme sitä eniten kaivanneet. Siteeraan jälleen Bruce Lee nimistä kaveria, "there is no better help than self help".  Eli tullattuna perus suomen kielelle, ei ole olemassa parempaa avun antoa, kuin se apu, jota kykenee itse itselleen antamaan. Toisin sanoen, ei ole parempaa auttajaa kuin itseopiskelu. Auta siis itseäsi ennen kuin muut ehtivät. On lukemattomia tapoja tulla autetuksi. Liikkuminen avoimin mielin. kirjat, elokuvat. Kuulevat korvat. Näkevät silmät, jotka etsii kauneutta ja rakkautta. Siten sinulle avartuu uusi kyky aistia toisen ihmisen tunnetiloja. Kuitenkin niin, että vastuu tulee sen mukana, mitä teemme sillä tiedolla, joka meille suodaan. Avoin syli on myös hyvä avain sekä avoin sydän rakkaudelle. Lämpö hehkuu sellaisesta sydämestä joka on pehmeä. Kova sydän on kuin kivi joka vajoaa pohjalle. Pehmeä vesi voi kuitenkin kovertaa reiän läpi kovemmankin kiven. Ystävät ja kaverit ovat hyvä lähde valitse siis ketä sisällytät omaan elämääsi ystävän tai kaverin asemaan. Joka tapauksessa ohikulkijan huomautus voi olla myös hyvä avun lähde. Inspiroivan musiikin kuunteleminen auttaa myös sillä se saa meidät aktiiviseksi. Ystävällisen ihmisen seurassa oleilu voi olla myös eheyttävää. Mikäli sallimme itsellemme sen hyveen tulla hyväksytyksi sellaisena kuin olemme. Se, ei välttämättä ole aina ihan niin yksinkertaista.  Toisinaan meillä pitäisi olla se oman elämän kaukosäädin käsissämme. Pause nappi käden ulottuvilla.  Onko meillä? Useimmin ei ole. 

Varsinkin silloin jos riennämme tapahtumasta tapahtumaan vaan emme ole oikeastaan missään niistä täysin läsnä. Juokset ajatuksissa jo muualla kuin olet. Tietysti tämä voi olla toisinaan haastavaa ja ymmärrän sen omiin kokemuksiinikin pohjaten. Pyri kuitenkin kuuntelemaan itseäsi ja anna anteeksi itsellesi se, että et aivan vielä kykene siihen. Nyt tiedät kuitenkin suunnan mihin edetä ja sekin voi olla jo aimo harppaus aikaisempaan tilanteeseen verrattuna, joten iloitse siitä. Kuten kerroin muuan rivi aiemmin on okei tuntea tunteita. On myös okei se, että niitä ei tarvitse heti korjata, muuttaa, muokata ja/tai torjua. Riittää että on tietoinen näistä tunteista. Kielteiset tunteetkaan eivät ole kiellettyjen listalla.  Tunne tunteesi sen sijaan, että antautuisit aina niiden vietäväksi. Siinä on se erinomaisuus tai mahdollinen hallinta, jota etsimme. Voit sanoa anteeksi silloin kun se on vielä mahdollista tehdä. "Anteeksi toimin  puhtaasti tunteiden ohjaamana". Sillä ei ole ehkä niin väliä saammeko anteeksi. Vaikka tietysti se on kiva asia. Tiedämme kuitenkin tehneemme parhaamme Kun pyysimme. Sitten voi olla hyvä opetella hyväksymään se, että jos toinen ei kykene vastaanottamaan anteeksi pyyntöämme. Tässä vaiheessa käy selväksi se, että muutumme enemmän ja enemmän vastuullisimmiksi ihmisinä. Annamme hänen vihankin anteeksi sillä ymmärrämme siten hänen oikeuden omaan vihaansa meitä kohtaan ja vapautamme itsemme, koska tiedämme, että viha on vain yksi rakkauden ääripää. Pelko onkin jo sitten aivan toinen tarina. 

Aiheista muualla:

Tunteesta_tunteeseen/tunnetaitoja_oppii_harjoittelemalla

Musiikki_ja_tunteet

Tunne

Videot:

Don't think feel

Onerepublic - Feel again

Flo Rida - Good Feeling (official)

Blue Swede - Hooked on a Feeling

Michael Jackson - The Way You Make Me Feel

Hyvää ja erittäin antoisaa tulevaa tunteiden viikkoa!"! =D

Namaste

Namaste




Tervetuloa tekstieni pariin

Elävässä elämässä

Saatat sanoa "Rakas.. Sinä olet se, joka tuo minusta esiin sen kaikkein parhaimman ja pahimman. Hyvinä hetkinä voin kuvailla ja toimia parhaimmalla mahdollisella tavalla ja silti kuitenkin haastavissa tilanteissa näytän pahimmat puoleni. Syytän ja herjaan ja silti sinä rakastat minua ja minä rakastan sinua." saatat ajatella; "Ai hetkinen nyt. Näinkö minä sen näen? Mitä järkeä tässä on?"


Erimielisyyksien yllättäessä pahin tulee pintaan puhdistettavaksi ja kohdattavaksi. Tunnistettavaksi ja tunnustettavaksi. Irvikuva ilmestyy riitojen tuoksinnassa, jotta ihminen voi hellittää ja päästää irti. Tässä riitaisimmassa vaiheessa väittelyä puremme hampaat yhteen, iskemme kyntemme kiinni vastustajaan ja alkaa verinen taistelu elämästä ja kuolemasta. Vapauttavan rakkauden ja kahlitsevan egon välinen kamppailu suurimmasta valta-asemasta ihmisen sisäisessä maisemassaan. Kattaen mielen toiminnat ajatuksineen tekoineen päivineen. Ihminen syyttää ja puolustaa henkeen ja vereen. Rakkauttako siinä etsitään vai puolustetaan? Taistelu käy kiivaammaksi egon elämästä ja kuolemasta. Vai onko sittenkin fiksumpaa vaihtaa maisemaa? Mitäpä jos päästän irti egostani, enpäs sittenkään. Hei voinko ystävystyä sen kanssa? Kenties tai kuka ties. Olen henkeni velkaa elämälle. Niin se on ihmismieli jännä asia. Ego viettelee ihmismielen taistelu asemiin. Päätän. Nauran sille. Eikö mitä? Nauran sittenkin hänen kanssaan. Voin sittenkin jakaa sen kanssa kokemuksen tai pari. Että maistuu hyvälle elämän leipä yhdessä jaettuna kokemuksena.

Kiire

Kiirrellisyys vie meidät pois ihmisten kohtaamisen ääreltä. Kiirettä on monen moista. On harraste ja opiskelu sekä työkiireitä. Kiire vie ajatukset muualle. Kiireen myötä asioiden hoitaminen siirtyy vaivattomasti. On helppo jälleen syytää vastuu kiireen piikkiin. Hetken yllättäessä hiljaisuus kutsuu  viettelevänä ihmistä rauhoittumaan. Annan sen vietellä minut. Ihmissuhteissa turrutamme toisemme omien uskomuksien mukaisiin tuputuksiimme vaan emme näe tai löydä käsiä, jotka ovat avoinna ja vastaanottavia. Sanomme; "Missä ne ovat? Kuka ne taas piilotti? "Etäältä kuuluu: "En minä ainakaan, itse ne piilotit. Ja kuka taas on jättänyt kalaverkot suoraan oven eteen. Kompastuin niihin pyrkiessäni valokatkaisimelle. Enkö minä ole sanonut... Että olet ihana ja minä rakastan sinua" Oho.. Yllätin itseni rakastamasta sinua tilanne päällä. 

Aiheista muualla:

Hidastaelamaa.fi/avainsanat/kiire/

Aikaa on eniten maailmassa

kiire tappaa ilon elämästä

Stressi vai kiire

Kappaleita

Rush- Tom Sawyer

Can't hurry love- Meiko

Hurry home - Jason Michael Carrol

Eheyttävää tulevaa viikkoa kaikkialle. =)

Namaste

Uusien ja vanhojen aivojen yhdistyminen

Tässä näkemyksessä auttaa meitä ymmärtämään asiaa paremmin ote kirjasta nimeltä kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu kirjailijalta Harville Hendrix. Ja jälleen mielestäni voi soveltaa myös avoliitossakin seuraavassa ote kirjasta. Omia kommentteja jälleen suluissa.

Millä tavoin avioeläma muuttuu, jos uudet aivot ovat tehokkaammin mukana? Tässä esimerkki tavanomaisesta tilanteesta miehen ja vaimon välillä ja siitä, miten se mahdollisesti käsiteltäisiin alitajuisessa avioliitossa, tyypillisessä vanhojen aivojen reaktioiden ohjaamassa rakkaussuhteessa, ja miten tietoisessa avioliitossa, ihmissuhteessa, jossa vanhoja aivoja hillitään järjen avulla. Kuvitelkaa, että syötte aamiaista tyytyväisenä ja puolisonne alkaa moittia teitä siitä, että olette antaneet paahtoleipien palaa. Vanhat aivonne, tuo ikuinen turvallisuutenne vartija, yllyttävät teitä välittömästi vastahyökkäykseen tai pakoon. Niille ei merkitse mitään se, että  teitä moittinut henkillö on teidän puolisonne; niille merkitsee vain se, että teitä vastaan on hyökätty. ( Tai niin te sen koette vaikka se ei välttämättä sitä juuri olisikaan ainakaan kumppaninne mielestä.) 

Ellette keskeytä vanhojen aivojenne automaattista reaktioita, vastaatte välittömästi puolisonne moitteeseen murhaavalla huomautuksella; "voi olla, että olen polttanut paahtoleivät, mutta sinä siinä olet sotannut marmeladia pitkin pöytää!" Tai voitte toisaalta yrittää päästä tilanteesta lähtemällä huoneesta tai hautautumalla sanomalehteen. Menettelystänne riippuen kumppaninne tuntee itsensä joko uhatuksi tai hylätyksi ja tulee mitä todennäköisimmin iskemään uudelleen. Tunteiden ikiliikkuja siirtyy sisässänne uudelle vaihteelle, ja teiltä on evätty toivottu lopputulos, miellyttävästa ja kodikkaasta yhteisestä kokemuksesta viihtyisästä aamiaisesta. Juuri näissä tilanteissa uudet aivot sietäisi pakottaa palvelukseen ja keksimään rauhanomaisempi ratkaisu. Eräs keino olisi toistaa omin sanoin kumppanin sanoma neutraalilla äänellä, hyväksyä se tosi asia että toinen on suuttunut mutta olla ryntäämättä omiin puolustusasemiin. Voisitte esimerkiksi sanoa jotain tämäntapaista: "Sinua tosiaan harmittaa, että olen antanut paahtoleipien palaa". Kumppaninne voisi vastata: "Niin harmittaakin! Minua kyllästyttää nähdä miten paljon ruokaa täällä hukataan. Ole ensi kerralla huolellisempi!". Ja te voisitte käyttää yhä hyväksenne uusien aivojenne tahdikkuutta ja vastata taas kerran itseänne puolustelematta: "Olet oikeassa meillä tosiaan menee ruokaa hukkaan. Hankin jatkojohdon ja tuon paahtimen tähän lähemmäksi niin, että voin pitää sitä paremmin silmällä".

Kumppaninne rauhoittuu ja tulee taipuisammaksi, sillä järkevä äänenne ja suhtautumis tapanne auttavat riisumaan hänet aseistaan sinua vastaan. Ja lausuu jotain tämän tapaista "Hyvä ajatus. Ja kiitos että et menettänyt malttiasi. Taidan olla vähän kireällä tuulellä tänä aamuna. Minulla on töitä rästissä, enkä ymmärrä miten niistä selviän". Koska olitte halukas ottamaan riskin vastata vihaan uudella ja luovalla tavalla, teistä on äkkiä tullut luottamuksenarvoinen uskottu eikä nyrkkeilykehän harjoitusvastustaja. Kun olette hioneet taitojanne suhtautua moitteisiin rakentavalla tavalla lähtemättä puolustusmenetelmiin, huomaatte erään tärkeän seikan: Useimmissa kanssakäymisissä puolisonne kanssa olette itse asiassa enemmän turvassa sillon, kun olette puolustautumatta ja menette enemmän häntä vastaan, sillä silloin hänestä tulee liittolainen eikä vihollinen. Opitte hillitsemään vaistomaisia vastahyökkäyksiänne uusien aivojenne avulla, jotka toisin kuin vanhat aivonne ymmärtävät, ettei moite paahtoleipien palamisesta ole sama asia kuin kimmpuun käyminen leipäveitsen kanssa. Voi tuntua omituiselta, mutta tämä vie teitä lähemmäksi tämän vaistomaisen puolustusmekanismin tähtäämää päämäärää, joa on teidän säilymisenne  vahingoittumattomana ja turvassa tästä tilanteesta.

(Tämä on mielestäni erittäin hyvä ja käytännön läheinen esimerkki päästä käsiksi näihin meidän toiminta tapoihin ja näihin asioihin ja tapahtumiin vaikuttaa juurikin se seikka, kuinka me olemme oppineet meidän kasvatus vanhemmiltamme menetellä näissä tilanteissa sillä olemme sen katsoneet siten, että nuin on toimittava olkoon se sitten ollut millainen tapa tahansa menetellä... Esim.. Lyödä, vältellä, syytellä yms..)