Namaste



Konnichiwa!

Viikko vierähti ja vuosi vaihtui aivan omalla painollaan.  Mahtavaa alkanutta vuotta 2017 kaikille lukijoille. Ihmeellinen ja hämmästyttävä uusi vuosi meillä vain onkin käsillä.. 

Rakkaus Kaveruudessa

Rakkaus kaveruudessa on "ego vapaata vyöhykettä". Miksi näin? Sillä siellä missä ego ei heilu voi olla enemmän tilaa hengittää rakkaudella. Tietysti ego sietäisi olla käsitteenä ja termistönä sellainen seikka, jonka voi myös muokata ystäväksi, koska tarvitsemme sitä ollaksemme ihmisenä täällä muotojen maailmassa. Ego on se, joka eristää meidät tavallaan yksilönä toisista ihmisistä tai vaikkapa pöydästä tai omenasta. Täten tarvitsemme sitä. Kuitenkin sillä on merkittävä ero, kuinka me samaistumme siihen tai sen syöttämiin viesteihin ja tämä muokkaa meidän käytöstä, joka taas vaikuttaa ympärillä oleviin ihmisiin. Varsinkin niihin lähimpiin kavereihin. Se että omistaako ihmisen ego tuon kaverin käsittellisesti omana hyödykkeenä vai pystyykö "se" irrottautumaan siitä ystävän elkein määrittää jokseenkin meidän suhdetta tuossa kaveruudessa. 

Voin selventää tätä hieman. Ajatellaan tilanne, jossa kaveri vaatii tekemään sinua jotakin vaikka viemään roskat. Sinulla tulee mieleen egosi nimissä, että oletko nyt tekemässä karhun palvelusta. Joudun nyt palvelemaan häntä. Toki teet sen muitta mutkitta silloin kun tiedät että olette aitoja ystäviä ja tuo suhde hengittää myös toisin päin. Tarkoitan tällä sitä että vastapalvelus tehdään myös toisinaan sinun hyödyksesi.  Kuitenkin niin että tietynlaista omistajuus suhdetta ei pääse syntymään vaan se on vastavuoroista palvelua ja auttamista ilman sen suurempia tunnontuskia kummankaan taholta. Mikäli näitä tunnontuskia kuitenkin ilmenee niin ne pystytään vaivatta käsittelemään sovinnollisella neuvottelulla eikä siitä synny riitaa kahden aikuisen tai yleisesti ottaen kypsien ihmisten keskuudessa. Järkevien ystävysten toimesta, jotka tuntee toistensa arvon. 

Näin ollen tuo keskustelu  tapahtuu ilman suurempia komplikaatioita. Täten se myös päätyy sellaiseen ratkaisuun, jossa molemmat osapuolet ymmärtävät mitä ja mistä sovittiin. Näin myös muodostuu sopimus, joka on täytäntöön laitettavissa vaikka välittömästi. Toisinaan kaveruus suhteissa myös syntyy oletuksia, joita ei voi tietää ellei niitä ole ääneen mainittu. Tee kysymyksiä, älä oletuksia. Kysymyksiin saamilla vastauksilla ei kuitenkaan hyökätä tätä kaveria vastaan vaan pyritään saamaan tilanne, asia tai ongelma ratkaistua.  Kuitenkin paras kaveruus on sellainen jossa voi nostaa esiin myös negatiivisia tunteita ja se miten niihin suhtaudutaan määrittää oikeasti sen, että kestääkö tuo kaveruus huomisen yli ja siitä hamaan tulevaisuuteen. Jokainen järkevä ihminen kykenee käsittelemään myös negatiivista palautetta ilman suurempaa draamaa. Draamaa voi syntyä siinä tapauksessa, jossa ego on se voimakkain nimittäjä tämän ihmisen elämässä, jota kohtaan on kerrottu väittämiä, jotka nostavat negatiiviset tunteet esiin. Ihailen heitä, jotka voivat käsitellä rauhallisesti erilaisia ongelmakohtia eri tilanteissa.  Olen kuullut eräästä lähteestä, että kaikki negatiivisten tunteiden esiintuojat on poistettava elämästä. Tämä siksi, että säilyy positiivinen vire vahvempana.  

Toisin sanoen tällä pyritään Ulkoistamaan ongelma itsestä ja täten kuvitellaan, että sitä ei ole enää olemassa.  Toisinaan tulee kuitenkin uusi ihminen, joka nostaa esiin tuon negatiivisuuden uudestaan tämän ihmisen kohdattavaksi, joka sitä aikoinaan pakeni. Väitän että tämä samankaltainen asia nousee esiin vielä vahvemmin rakkaus tai parisuhde asiossa.  Kaikki parisuhteet eivät kuitenkaan pohjaudu aina rakkaudelle vaan yhteiselle sopimukselle yhdessä elämisestä ja se on eri asia kuin rakkaus. Kenties toisen tarinan paikka. Joten en uppoudu siihen tässä asiayhteydessä enempää. 

Se mitä tulee negatiivisten tunteiden kohtaamiseen niin väitän, että lähes jokainen ihminen,  jonka kanssa olet tekemisissä päivittäin tai vähintäänkin muutaman kerran kuukaudessa tulee nostamaan jossain vaiheessa esiin negatiivisia tunteita sinussa. Suosittelen tutustumaan negatiivisiin tunteisiin sillä ne voivat auttaa sinua kohtaamaan ennen näkemättömiä alueita sinussa itsessäsi ja täten tapahtuu kasvua ihmisenä. Näet asiat, tilanteet ja tapahtumat laajemmasta perspektiivistä, etkä enää ajaudu turhiin riitoihin jatkossa. Mielestäni se mikä on tärkeätä kaveruussuhteissa on siinä, että on hyvä osata erottaa se ero, joka on miellyttämisen ja rakastamisen välinen häilyvä eroavaisuus. Tervettä itse rakkautta on se, että pysyy omissa nahoissaan sinut itsensä kanssa tilanteessa kuin tilanteessa. Ei se helppoa välttämättä ole mutta mahdollista. Toisin sanoen silloin ei siis lähde tekemään liikaa palveluksia vain sen tähden että tahtoo miellyttää, eikä yksikään terve ja itseään rakastava ihminen vastaavaa myöskään toiselta vaadi. Tunteet yleensä kertoo sen mihin suuntaan tulee edetä.  Joko pysyä omalla tontillaan tai sitten päättää edetä niin, että auttaa tätä toista. Kannattaa kuitenkin kuulostella sitä, millä hinnalla ryhdyt auttamaan toista. On kuitenkin eri asia olla avuksi hyvällä sydämellä kun joutua olemaan renki pikku rahalla. Rakkaus on rehellistä vuoropuhelua ripauksella huumoria. 

Samankaltaisia aiheita:

Suomi

Rakkaus on hyväksyvää vastavuoroisuutta

Englanti

Differentiate-Between-Love-and-Friendship

Songs:

John Legend - Love Me Now

RaeLynn - Love Triangle (Official)

Galantis & Hook N Sling - Love On Me (Official Video)

Just for Fun / Love in friendship / =D Good message! 

Autenttisen pyyteetöntä rakastamisen jaloa taitoa vain kaikille tulevalla viikolla <3

Namaste

Namaste

Tervetuloa 

Minä & Sinä, erilliset yksilöt

Elät Ihmissuhteessa tai et niin silti kyse on siitä, että kulkee tuota rakkautta kohti, jonka näkee omakseen. Tuon kulkemisen tulee tapahtua mielestäni niin avoimesti kuin kykenee sillä käsillä olevalla hetkellä tekemään. Mitä minä, mitä sinä? Kyse on siitä, mitä sinä tahdot. Mikä on se maisema, johon sinä tahdot kulkea pienin askelin perille asti? Mitkä valinnat uskot sinut sinne vievän juuri nyt? Vaikka kukaan ei vastaa kutsumukseen vielä, niin silti kyse on siitä, että olet avoin lähettääksesi kutsuja. Taiteilija sinussa luo luomustaan, jotta sen voi päästää valloilleen sinun käsiesi kautta. Kauneus rakkaudessa etsii kokemusta tullakseen esiin itsestäsi huolettomasti. Kerro mitä tahdot, ymmärrä miksi tahdot ja tulet tietoisesti valjastamaan tulevaisuutesi kuten tahdot. Tahdossa on voimaa muokkautuakseen teoiksi. Teot vievät sinua eteenpäin.  Erillisyyden näkemys ihmissuhteissa luo sellaisen tunteen, että olet niin erillinen osa kumppanistasi ja se että keskitymmekö yhteyteen vai erillisyyteen määrittää sen suunnan mihin tämä suhde yhdessä kahtena ihmisenä ja/ tai erikseen kahtena ihmisenä jatkaa tästä hetkestä eteen päin huomiseen ja aina hamaan tulevaisuuteen. Yksilöllisyys on tärkeää niin kauan kuin se tukee meitä itseämme ihmisenä (itsenäisenä yksilönä) toteuttaaksemme omia unelmiamme sekä yhdessä toisen kanssa tai erillisenä yksilönä yksikseen mikäli niin valitsemme tehdä.




Eristäytyminen toisesta ihmisestä voi olla kuitenkin kovan luokan kokemus koettavaksi (kuten ero joka voi tapahtua kuoleman tai jonkun muun seikan vuoksi). Varsinkin silloin jos tämä suhde on ollut voimakkaasti dominoiva tai esimerkiksi todella rakas ihminen on poistunut elämästäsi. Täten tulee kehittää vahvuutta löytääkseen omat mielenkiinnon kohteet, joita voi alkaa työstämään täysin sielun ja ruumiin voimin. Onnellisuus löytyy sieltä, mistä löytää itsensäkin. Tuo mielenkiinnon kohde voi olla esimerkiksi oman surullisuuden, menetyksen tai jonkin muun voimakkaan tunteen työstäminen. Joka tapauksessa erillisyys siis rakastaa yksilöllisyyttä. Pahimmillaan mikäli ei löydä arvoa tuosta itsekseen olemisesta niin se voi kääntyä yksinäisyydeksi. Yksinäisyys muokkautuu pelkästään vertailuun pohjautuvalla mentaliteetilla, joka aiheuttaa siis tuskaa. Tuota vertailua voi syntyä kauneudesta, varallisuudesta jne. Tällä toisella, itsestämme erillisellä ihmisellä voi olla vaikka mummo elossa, joka ei tällä vertailua tekevällä ihmisellä nykyisin ole elossa enää. Tämän tyylinen vertailu voi olla kivuliasta tunne puolella. Se mikä mielestäni tuo eheyttä tämän tyyliseen vertailuun lähtee liikkeelle sieltä, että löytää sen positiivisen aspektin tähän tilanteeseen. Voidaan ajatella vaikka seuraavasti " olen kiitollinen siitä, että heillä on toisensa", "Olen kiitollinen että he saavat asua tuollaisessa talossa", "olen kiitollinen siitä, että hänellä on vielä mummo elossa, johon turvautua tarvittaessa". Ymmärrän kuitenkin oman surullisuuteni syyn enkä kiellä sen olemassaoloa itsessäni.




Miksi näin siksi, että löydät positivisia puolia, jotka antavat sinulle jotain myönteistä, mihin turvautua. Miksi keskittyä myönteisyyteen? Siksi että silloin kun sinä saat jotain vastaavaa itsellesi osaat sitä arvostaa enemmän, koska juurikin sinä olet sen myös aikaisemmin suonut toisille, joilla on ollut se kokemus ennen kuin itse sait sen kokea. Miksi näin? Silloin vältyt itsesyytöksiltä ja turhalta huolestumiselta. Mikäli elät ihmissuhteessa niin silloin kyse on mielestäni siitä, että keskittyy siihen asiaan mikä on suhteessanne hyvin. Tietysti rakentavalle palautteelle kannattaa järjestää tilaa niin mielen kuin sydämien sopukoihin asti. Rakastava ihminen hyväksyy erillisyyden, kuitenkin niin kauan kuin hän hyväksyy sen sidoksen mikä tuohon erillisyyden tunteeseen hänen tuttavassaan johtaa auttaa häntä käsittelemään rakentavasti tuon luetun palautteen. Toisinaan tuo palaute ei tunne pehmeitä arvoja. Tässä kohtaa tulee rakkaudesta joko todellinen voima tai puute, jota emme käsitä. Toisin sanoen emme välttämättä osaa käsitellä sitä tilannetta sillä varovaisuudella, mitä tämä tilanne vaatii, jotta tuo toinen erilliseksi ihmiseksi itsensä kokeva voi tuntea sen lämmön, mitä todellisuudessa yritämme tuoda itsestämme esiin.




Rakastuminen tuntuu hyvälle, koska silloin vahvistamme yhdenmukaisuutta erillisyyden sijasta. Rakkaus etääntyy ihmisestä silloin kun hän keskittyy erilaisuuteen yhdenmukaisuuden sijasta. Tämä on se syy, miksi ihmiset puhuvat yhteen hiileen puhaltamisesta. Kuitenkin rohkenen väittää että me voimme säilyttää yhteyden rakkauteen vaikka olemmekin eri mieltä jostain asiasta. Miksi näin? koska silloin peilaamme tämän toisen ihmisen tavan joko ajatella tai toimia eri tavalla hänen elämän kokemukseen, johon hän tuon uskomuksen peilaa toimiakseen niin kuin toimii juuri nyt. Sieltä siis löydämme rakkauden. Hänen kokemastaan pelosta tai riemusta (riemu on verrattavissa rakkauteen tässä yhteydessä) ja siksi hän valitsee juuri nyt pelon tai rakkauden, koska koki aikaisemmin vastaavassa tilanteessa joko pelkoa tai rakkautta. Pelko & rakkaus ovat vastakohdat toisilleen. Viha ja rakkaus ovat rakkauden eri muotoja. Rakkaus positiivisempi äärilaita kun taas viha on se suppeampi näkemys rakkaudesta. Päätä löytää samoja arvoja. Päätä löytää rakkaus valintojesi takaa niin silloin muutat suhtautumista elämään ja ihmisiin, jotka aiemmin tekivät hallaa sinun kustannuksellasi. Päätä valita rakkaus vaikka se saattaa tarkoittaa voimakkaasti oman suunnan valitsemista. Rakkaus ei alistu turhiin taisteluihin.



Ihmissuhteessa kyse on  erillisyyden tai yhteneväisyyden valinnasta. Rakasta yhtenäisyyttä ja täyteläisyyttä mikäli oikean oikeasti siis aikuisten oikeasti tahdot rakastaa. Rakkaus haastaa meidät löytämään itsemme ja toisemme yhdentymisen mahdollisuudesta. Rakkaus haastaa meidät rakastamaan toinen toisiamme mikäli tahdomme olla yhdessä. Rakkaus arvostaa yhdessä pysymistä. Rakkaus ei tunnusta erillisyyttä. Silloin kun tunnustamme valinnat rakkauden nimessä ei erillisyyttä ole. Tätä tulee pohdiskella valintojen edessä. Mihin arvoon minä pohjaan tämän valinnan, jota olen juuri nyt tekemässä. Miksi pohjaan sen tähän arvoon. Mihin tämä arvo perustuu? Tunnista ja tunnusta tunteesi vain siten voit ymmärtää, mihin tuo arvo perustuu.




Aiheista muualla:


Suomi:

Rakkaus runoja

Rakkauden arvo

Rakkaus muumimuki

Rakkauden markkina-arvo

Rakkaus on hyväksyvää vastavuoroisuutta

Arvo Myllymäki: Vihan ja rakkauden päivät





Englanti:


Why do people appear to value money over love in this world?

Explore the value of Love

Love As A Core Value

The Value of Love

Is Love a Value?

Love and fear


Videot & songs:


Westlife - My Love

Lifehouse - You And Me

Bruno Mars - Just The Way You Are [OFFICIAL VIDEO]

No Fear In Love - Steffany Frizzell-Gretzinger (Cover) by Isabeau

Jim Carrey Inspirational Video - Love Or Fear?

Arvokasta rakkauden viikkoa kaikkialle <3


Namaste

Namaste



Salutar & Welcome!

Vapauttavasti Rakastuminen

Olen tässä viime päivinä pohdiskellut ihmisen omaa suhdetta joko siihen läheisimpään ihmissuhteeseen tai sitten yleisesti ottaen ihmisiin ympärillämme. Lähinnä siten, että saammeko olla oma itsemme vai onko meillä paine olla jotakin muuta. Suurta tai pientä? Tämä paine voi johtua esimerkiksi joko omasta asetelmastamme johtuen tai sitten jonkin toisen tahon toimesta.  Perheen, ystävän, kaveripiirin tai vaikkapa jonkun mentorin toimesta. Yksinkertaisimmillaan tarkoitan tällä sitä, että voimmeko olla ihminen ihmiselle? Toisaalta siis tuleeko meidän opiskella jokin kaava tai tapa toimia ihmisten keskuudessa tai kyky puhua eri tavalla ihmisten keskuudessa? Tietysti voi olla hyväkin asia opiskella eri aiheita, jotta saa jonkin yleisnäkymän maisemasta.  Se, että osaamme yhdistää näitä erilaisia näkemyksiä tai ohjeita siihen omaan minuuteemme voi olla kuitenkin oma prosessi, joka tulee myös hyväksyä osana henkilökohtaista kasvua ihmiseksi, joksi tahdomme tulla. Kohti tätä uudempaa minää, johon pyrimme. Näitä kehitettäviä alueita meillä itse kullakin voi olla jo omasta toimesta. Näitä voi olla painonpudotus, itsevarmuuden kohotus, jokin ammatin opiskelu, uusi harrastus tai vaikkapa toisen ihmisen kunnioittaminen, ymmärryksen lisääminen erilaisiin asioihin, uusiin ihmisiin tutustuminen tai  toisen ihmisen tukeminen hänen omassa valitsemassaan asiassa.



Mikä tai mitä ikinä se sitten onkin niin meidän tulee olla sinut sen kanssa, että juuri sitä minä tahdon tehdä, olla tai omistaa. Merkitystä me kuitenkin etsimme. Tahdomme saada aikaan jotain merkittävää joko siinä omassa elämässä tai sitten suhteessa jonkun toisen  ihmisen elämään. Ihmissuhteessa sen voidaan ajatella olevan jotain tällaista "Mikä saa minut tuntemaan itseni merkitykselliseksi juuri hänelle?", "Mikä saa minussa sen tunteen aikaiseksi, että juuri hän on merkityksellinen minulle?" Meidän tulee ensin tiedostaa ne alueet joissa niin ikään nämä virheet tai erheet tapahtuvat omassa toiminnassamme ja tämä tulee tiedostaa tietysti siinä hetkessä kun toimimme näiden oletusten tai uskomusten pohjalta, jotka olemme omaksuneet  aiemmin ja jotka johtavat meitä toimimaan tietyllä tavalla. Joskus joku muu herättää meidät ajattelemaan tätä asiaa tarkemmin. Antaa uuden näkökulman tilanteeseen. Kuitenkin se, että hyväksymmekö tämän uuden ajatuksen, joka voi lopulta johtaa erilaisiin päätelmiin ja toimintatapoihin niin se on meidän henkilökohtainen valintamme ihmisenä ja tässä kulkee se hieno asetelma, jota osa ihmisistä joissain tapauksissa osaa kunnioittaa ja siten lähtee pois tuosta tilanteesta puuttumatta tähän valintaan, joka tehdään tuossa hetkessä ja siinä sen salaisuus piilee.



Kyky olla omaa mieltä tinkaamatta, väittelemättä onko itse kukanenkin oikeassa tai väärässä. Se on sekä että. Riippuu keneltä kysyy. Osa keskusteluista joita olen käynyt on johtanut siihen että tätä pidetään vääränä tapana toimia. Onko se sitä silloin jos kunnioitamme toisen ihmisen vapaata tahtoa?  Tietenkään tässä prosessissa ei tule sallia mitään fyysistä väkivaltaa tai muuta sellaista vääryyttä, jota voi ajatella tulevan kyseeseen. Uskon kuitenkin, että ymmärrätte, mitä haen tällä. Se, että onko oikeassa tai väärässä ei välttämättä ole oleellinen seikka silloin kun molemmat vain hakee oikeutusta omalle näkemykselleen. Mielestäni silloin jos ja kun tuo väittely tulee kyseeseen niin oleellista on ymmärtää tämän toisen ihmisen motiivi, joka on johtanut tiettyyn valintaan siinä hetkessä ja sen myötä tulee ymmärtää tuo valinta täysin pohjaten hänen valitsemiin arvoihin suhteessa tuohon tilanteeseen. Vain ja ainoastaan hänen näkemyksien pohjalta, jotka peilaamme hänen arvoihin voimme jatkaa eheämpänä ihmisenä suuremman ymmärryksen kera. Silloin olemme oppineet tuosta kokemuksesta jotain merkittävää. Varsinkin siinä mielessä mikäli kohtaamme jotain vastaavaa tulevaisuudessa niin tuon kokemuksen myötä osaamme käyttäytyä silloin eheämmin jatkaaksemme omaa matkaamme hieman kevyemmin mielin. Tässä tapahtuu rakastuminen kenties uudelleen mikäli sille on avoin. Tämä rakastuminen häneen tapahtuu vapauttavasi eikä niinkään kiinnittyvästi vaan vapauttavasti. Tuo rakastumisen tunne on vapauttava tunne myös meille itsellemme tuossa tilanteessa itsessään.



Aiheista muualla:

Suomeksi:


Rakastaa koko sydämellään!

Onko minulla oikeus saada rakkautta ja rakastaa?

Viisi tekoa, joilla miehet korvaavat sanat "minä rakastan sinua"


English:


This Is How You’re Allowed To Love

Beloved cat is allowed to stay in Texas library

How to Feel More Loved: 9 Tips for Deep Connection



Songs:




Owl City - Fireflies

I'm Not Allowed To Love You

JAH CURE- LOVE IS LYRICS

No Love Allowed - Rihanna (Lyrics)

Alaine - Rise in Love (Official Video)

The Naked And Famous - Young Blood



Are You Gonna Kiss Me Or Not - Lyrics-

Sofia Carson - Love Is the Name (Official Video)

Sabrina Carpenter - Smoke and Fire (Official Lyric Video)




Rakastu vapauttavasti tulevalla viikolla!"




Namaste

Namaste

Salutar! Welcome! Tervetuloa! 

Keskittämisen voima

Olen puhunut aiemminkin keskittämisen voiman käsitteestä. Kerron siitä jälleen sillä suurin osa voimastamme sijaitsee keskittämiskyvyn sisuksissa. Korostan keskittämiskyvyn voimaa osana hyvinvoivaa ihmissuhdetta. Kyse on siis siitä mihin keskitämme huomiomme. Keskitymmekö ongelmiin vai ratkaisuihin. Ymmärrykseen vai epätietoisuuteen. Rakkauteen vai pelkoon. Kuten aiemmissa päivityksissäni mainitsin rakkaus sitoutuu positiiviseen asenteeseen. Rakkautta voi myös olla negatiivisissa asenteissa riippuen ihmisen katsantakannoista ja sitoumuksista tietysti. Valta on siis meillä itsellämme. Valtamme asettuu sille sijalle, mihin huomiomme keskitämme. Sanotaan vaikka, että yli viisikymmentä prosenttia huomiomme keskittämisestä tiettyyn valitsemaamme kohteeseen voittaa tai tulee lopulta voittamaan. Kyse on siis valinnoistamme. Tässä suhteessa meidän tulisi mielestäni tarkkailla sitä, mille suurimman huomiomme annamme. Keskittämisen voima tunnistaa rakkauden. Rakkaudessa on kyse ennakkoluulottomuudesta. Rakkauden mukaan sietäisi siis keskittyä ennakkoluulottomuuteen. Kenties sietäisi suhtautua asioihin, tapahtumiin ja ihmisiin tieteen tai taiteen tutkijan tavoin ripauksella vilpittömyyttä. Tiedosta se mihin huomiosi keskität suhteessasi itseesi ja kumppaniisi.

Persoonataso Vs. Sielutaso

Ihmissuhteita ajatellen meidän sietäisi tutkia tahdommeko luoda yhteyden kumppaniimme sielutasolla vai persoonatasolla. Otan seuraavassa pienen pintaraapaisun näihin käsitteinä. Riippuu tietysti ihmisestä itsestään kumpaan suuntaan hän on orjentoitunut, joko kasvatuksen tai itsekehityksen ja kasvun myötä. Joka tapauksessa meillä voi olla enemmän sitoimuksia joko sielutasoon tai persoonatasoon. 

Persoonataso

Se mitä eroavaisuuksia nämä mielestäni pitää sisällään  löytyy siitä, että jakavatko ihmiset näkemyksiä persoonatasolla pelkästään arkisesta siivouksesta ja perhe-elämän perustermistöstä kuten siitä, miten hoidetaan lasten kasvatuksen malli ja kuinka sitoutuneita siihen olemme. Kerrommeko pelkästään miten päivämme on mennyt. Puhumme säästä ja kaikesta pintapuolisesta, jota voimme silmillämme nähdä ja käsillämme ja ihollamme tuntea ja nenällämme haistaa. Kerromme siitä, mitä kenellekkin on sattunut päivän mittaan. Jaamme siis kokemuksia pelkästään kaikesta käsitteellisestä. Persoonatasolla. Keskität huomiosi siihen, mitä sanotaan. Riitelet pienistä asioista ja olet sitoutunut kumppaniisi vain pintapuolisesti. Pelkästään nimellisesti.

Sielutaso

Sielutasolla tahdomme yhtyä syvemmin. Tunnemme syvällisemmän yhteyden. Tahdomme nähdä sisäisillä silmillä. Tuntea toinen toisemme sisäisesti. Kokea toisemme aidosti pelkojemme ja surujemme tasolla. Kohtaamme ja tunnustamme surun sekä vihan tunteita. Rakkauttakaan unohtamatta. Tahdomme unelmoida yhdessä ja tukea toinen toistamme itsessämme ja toisissamme. Tahdomme kohdata ja olla aidosti läsnä. Kuulla ja nähdä. Aistia ja kokea. Rakastaa pidättelemättä. Sielutasolla keskität huomiosi siihen, mitä itse itsestäsi sisälläsi tunnet. Sielutasolla olemme sinut sen kanssa, että meillä on pelkoja siinä, missä kumppanillakin. Sielutasolla uskallamme sukeltaa syvemmälle toiseuteemme ilman, että menettäisimme otteen rakkauteen sukelluksen aikana ja otteemme pitää rakkauden riutalla vaikka törmäilisimme toisiimme matkan aikana. Jaamme itsemme syvällisemmin toistemme kanssa. Avaudumme enemmän haavoittuvuudelle. Teemme sen tietoisesti ja kohtaamme toinen toisemme haavoittuvuuden aidosti ja ripauksella hyväsydämmisyyttä sekä arvostusta ja kunnioitusta sen suhteen, että saamme tehdä sen näinkin upean ihmisen seurassa ja yhdessä hänen kanssaan.

Kunnia naisille naisten päivänä

Kerro naisellesi kohteliaisuus. Kehu häntä ja vain silloin mikäli tarkoitat sitä sydämessäsi. Ole kuitenkin aito ja vilpitön sillä viimeiseksi tahdomme teeskentelijöitä seuraamme. Vie naisesi kävelylle tai mene yksin mikäli hän tahtoo kokea itsenäisesti ja omassa arvossaan tämän päivän. Sulje telkkari ja katso sen sijaan rakkaintasi. Kerro hänelle mitä hänessä ihailet sano, mitä juuri hänessä rakastat juuri nyt. Tee hänelle jokin palvelus, josta tiedät juuri hänen nauttivan. Vie hänet kahville tai tuo kahvi hänelle ruusun kera. Rakasta. Kerro että  rakastat ja pysyt hänen luonaan juuri hänen puolesta. Kerro, miksi juuri hän merkitsee sinulle jotain niin arvokasta. Muista kuitenkin vastuu siitä, mikä sisältyy arvon antamiseen ja anna tunteidesi täyttää sinut voimakkaimmin, mitä koskaan. Anna tunteidesi viedä pääsi pilviin kuitenkin niin, että varpaasi uppoavat multaan.

Tarkoita sitä mitä sanot ja usko siihen. Väitetään, että usko siirtää vuoria. Mikäli vielä etsit suhdetta tai vaikket etsisikään niin hymyile naisille. Avaa heille ovia. Nosta pudonneet tavarat heille vaikka he hieman tuota apua vastustaisivatkin. Ole huomaavainen. Kuuntele ja kohtaa. Anna naisille latua, mikäli kohtaatte taipaleen matkalla. Naura hänen kanssaan. Kosketa ystävällisesti. Halaa. Vie lahja. Ole siellä, missä hänkin on. Pitele hellästi kiinni kuitenkin sen verran otetta lujentaen tarvittaessa, että hän voi turvautua otteesi voimasta kurottamaan pidemmälle. Kun on aika päästää irti hänen tahdostaan niin rakasta irtipäästävästi. 

 

Runo

Jos olen meri. Katso minuun syvälle vaatien:

Älä päästä minua! ennen kuin olet

läpikuultavissa syvyyksissä nähnyt 

yhteisen maan.

Ja sen nimettömillä kivillä katseeni

Pohjimmaisen kirkkaan  

ja voimallisen virran.

Riitta Fogel

Lauluja rakkaudelle!!=)

Give Praise- Konshens

Rakkaus vapauttaa - Kilpi

Love me again- John Newman

Mokoma - mutta minulta puuttuisi rakkaus

Love me harder - Arianne Garde, the weekend

Rakkaudellista naisten päivää ja vapauttavaa alkavaa viikkoa kaikkialle. Rakkautta!

Namaste

Namaste!


Tervetuloa blogiini

Pyyteettömyys?

Se miksi kirjoitin tämän pyyteettömyys otsikon kysymysmerkillä sisältyy siihen ajatukseen, että olemmeko me aina niin pyyteettömiä kuin ajattelemme olevamme? Olen itse puhunut paljon pyyteettömyydestä. Sovellan sitä aika paljon myös omassa elämässäni. Jossain määrin kumppanin valintaa ajatellen se ei mielestäni pidä paikkaansa. Mielestäni me itse luomme tuon valosillan, johon tämä eräällä tavalla mieluisemme kumppani voi laskeutua. Uskon, että tietyin tavoin meidän partneri ehdokkaan tulee täyttää tiettyjä ehtoja. Ainakin niiden ehtojen osalta, joita olemme itsellemme asettaneet ja joita noudatamme. Esimerkiksi ajatellen vaikka sellaista tilannetta, että sinä itse et polta tai juo alkoholia niiin tuskin silloin tahdot näitä toimenpiteitä harjoittavaa kumppania itsellesi. Mielestäni esiin nousevat myös kaikenlaiset muut sinulle tärkeät arvot ajatellen sellaista ihmissuhdetta, jossa juuri sinä tahdot viettää aikaasi.

Monin tavoin voimme kuitenkin mielestäni sallia tietynlaiset vapaudet tälle kumppanillemme olla sellainen ihminen kuin hän on. Kaveruuteen voi tietysti liittyä sellaisia ihmisiä, jotka tekevät jotain sellaista mitä itse et tee. Joissain tapauksissa kaveruussuhteet voivat muuttua oman kasvusi myötä muun tapaisiksi kuin mitä ne ovat olleet. Mielestäni meidän tulisi hyväksyä tämä muutos osana omaa potentiaalista kasvua pelosta rakkauteen. Itse ainakin etsin tietoisesti erilaisia ihmisiä kavereikseni, jotta voin oppia mahdollisimman paljon erilaisilta ihmisiltä. Eri toten oppia jotain itsestäni. Aina kun opin jotain uutta itsestäi niin silloin tiedän, että kykenen kasvamaan ihmisenä. Pyyteettömyyttä ajatellen voimme miettiä tietysti sitä monelta kantilta ihmissuhteiden, rakkauden, rahan ja palveluksien osalta myös. Kyllä sen mielestäni kuitenkin aistii ennemmin tai myöhemmin, että kuka toimii mistäkin lähtökohdista kun tarjoutuu tilaisuus tehdä jotain hyvää jolle kulle.

Se mikä minulla mietityttää tässä on se, että miten löytää sellainen kumppani, jonka arvot osuisivat suurin piirteinkään kohdilleen omien arvojen kanssa? Mahdollisesti se perustuu siihen, että minkälaisia mahdollisuuksia tarjotaan tai tarjoutuu ihmisen eteen elämässään. Annammeko me oikeasti mahdollisuuden jolle kulle lähestyä meitä ihmisyyden rajoissa? Olemmeko riittävissä määrin haavoittuvia päästääksemme jonkun ihanan ihmisen lähelle omaa sydänkeskustamme? 

Oli haastavaa löytää aiheesta linkkejä vaan muuan kuiten: 

Altruismi

Pyyteetön rakkaus - eli?

yhteisöllinen kuluttaminen ja jakamistalous

Kappaleita kuunneltavaksi!=)

Grey Everend - Everlasting

U2 - Ordinary love

Freedom to love

Upeaa alkavaa viikkoa kaikille lukijoilleni! =)

Namaste!

Tervehdys!

Tiedätte varmaankin sanonnan kirjoittajan lukko yms.. Toisinaan pää vain on jäässä joillakin jopa ihmisten edessä niin, että ei saa sanotuksi niitä asioita joita on harjoitellut kuin hullu peilin edessä. Tottahan tuo on monessakin mielessä välillä mietitiään että mistä tuo johtuu?  Mielestäni se johtuu peloistamme joitain asioita kohtaan. Pelko siitä että olemme saavuttamassa kaiken sen mitä olemme unelmoineet. Pelko siitä että saatamme menettää jotain sellaista mitä emme ole edes vielä saavuttaneet. Pelko siitä, että joku saattaakin rakastaa minua tällaisena kuin olen. Se voi johtua siitä että tahdomme kertoa asian niin hienovaraisesti, että emme vain vahingossakaan vain loukkaisi toisen tunteita. Eli tahdomme välttyä suuremmilta konflikteilta. Vaikka asia jota tuo toinen tekee meille voi olla hyvinkin loukkaavaa meitä kohtaan. Pieni konfliktikin voi olla paikallaan silloin tällöin joskin ei aina välttämättömyys.

Tästä aasin siltana olen miettinyt lähipäivinä sitä näkemystä kun monilla ihmisillä on se tietty kuva, että kun se "herra oikea" tai ajatellaan että kun se "unelmien nainen" astuu elämän näyttämölle niin mietitään että hän osaa tehdä kaiken oikein ja juuri siltä ensisilmäykseltä. On kyse sitten rakastelusta tai mistä tahansa muusta asiasta, joka liittyy parisuhteen ylläpitämiseen.


Mielestäni asia on kuitenkin enemmän niin, että mikäli sitä päätetään olla ja elää yhdessä. Siinä samassa suhteessa tämän yhden kumppanuksen kanssa, niin tuohon suhteeseen kasvetaan yhdessä tuon kumppanuksen kanssa kertomalla ja jakamalla näkemyksiä unelmista. Jakamalla näkemyksiä siitä mitä tuntee sisällä pään ja kuinka ajattelee asioiden olevan sitten kun on se unelmien ihmissuhde jossa saa elää. Eli kertoo, että näin minä tahdon itseäni kohdeltavan. Tämä on se asia joka tuntuu minusta hyvälle. Silloin mielestäni vältytään turhilta odotuksilta ja turhilta pettymyksiltä läheisissä ihmissuhteissamme. Harvemmin me kuitenkaan heti ensinäkemältä osaamme lukea toisten ajatuksia. Mielestäni me emme voi saavuttaa mitään mikäli meillä ei ole jo jonkinlainen kuva mielessämme siitä mitä me tahdomma olla, omistaa, saavuttaa, tehdä tai rakastaa jne...

Parisuhteen lähtökohdat

Sen sijaan, että ajattelet mitä minä saan tältä ihmissuhteelta niin mielestäni osuvammin ajateltuna on se mitä minä voin antaa tälle ihmissuhteelle. Eli toisin sanoen kärjistettynä kaksi ääripäätä esimerkiksi kysymys itselleen, mitä olemukseni puolia tahdon ilmentää/vastaanottaa tässä suhteessa, jossa tällä hetkellä vietän aikaani? Onko se rakastavan ihmisen läsnäolo? Vai pomottava puoliso, joka kritisoi lähes jokaista kumppanuksen elettä ja liikettä?

Ihmissuhteen tarkoituksena ainakin minun mielestäni on se, että löytää sen tavan jolla tahdomme elää itsellemme. Tällä en tarkoita itsekästä elämän tapaa negatiivisista näkökulmista, vaan sitä, että löydämme niitä harrastuksia ja tapoja toimia jotka ilmentävät meidän omia todellisia mielihaluja ja täyttymystä tuottavia fiiliksiä. Sitä pidän myös tärkeänä, että ympärillä on niitä ihmisiä, jotka antavat meille sen oman tilan, jossa olla omia itsejämme ja silti kykeneviä rakastamaan muita ihmisiä. Monille ura ja raha on se tärkein motivointi niissä ominaisuuksissa tai materialisissa näkemyksissä, joita arvostaa kumppanissaan. 

Olen kuitenkin laittanut merkille omassa elämässäni, että raha ja materia itsessään ei ole tehnyt minua onnelliseksi. Tietysti on ihan jees että on hieno telkkari, kahvinkeitin jne.. Ja olen kiitollinenkin näistä tavaroista, joita olen itselleni haalinut kuten meitä opastetaan tässä kulutushysteria yhteiskunnassa tekemään.. Vaan ei se täysin pois sulkeva asia ole sinänsä. Sillä usein sillä rahalla saa niitä juttuja jotka tuottaa mielihyvää itsessään. Se mikä onnellisuuden kriteereihin mielestäni kuitenkin kuuluu enemmän kuin raha ja materia pystyy antamaan/tuottamaan niin on se, että meillä on todella niitä ihmisiä joiden kanssa voimme jakaa sen elämyksen jonka tuon materian kautta mahdollisesti saavutamme ja tuo jakaminen tai tiimi henki tekee meidät onnelliseksi. Mielestäni ainakin vakaampaa ja tyydyttävämpää onnellisuutta saavutamme näillä tavoilla ihmissuhteissamme.

Out into the Wild eli Lapiksi Erämaan armoille elokuvassa, joka pohjautuu todellisiin tapahtumiin ilmaistiin tällainen ajatus ihan sanasta sanaan en muista vaan pääpointti on kuitenkin siinä että onni on todellista vain jaettuna. Tässä kyseisen elokuvan traileri Enjoy It! =)

Into The Wild

Älä puhu tarpeistasi onnea odottaessasi

Tässä asiassa olen siteerannut jälleen näkemyksiä kirjasta rakkautta odottaessa kirjailijalta Iynla Vanzant. Olen siksi ottanut häneltä otteita kun hänellä on sellainen ainakin minulle toimiva tapa ilmaista asioita. Tämän kirjoittelun tarkoitus mielestäni on avata sinua itseäsi tutkimaan mitä sinä tahdot, juuri nyt ihmissuhteilta ympäriltäsi saada ja mihin tahdot niiden johtavan. Mikä on juuri se sinun näkemyksesi upeasta rakkaussuhteestasi elämäsi miehen tai naisen kanssa? Jälleen olen kommentoinut omilla näkemyksilläni. vaikka tämä seuraava teksti tai eräänlainen avautuminen voikin saada negatiivisia tunteita aikaan niin välillä joistain asioista on tultava kiusallisen tietoiseksi ennen kuin niille voi tehdä jotain parempaa tai rakentavampaa. Seuraavassa otteita kirjasta:

Toiset ihmiset eivät voi tyydyttää  tarpeitasi. He ehkä tahtovat tehdä niin, ja voivat yrittääkkin. He voivat yrittääkkin. He vakuuttavat sinulle kykenevänsä siihen, mutta se ei ole totta. Ihmiset pystyvät ainoastaan hiukan lievittämään toistensa oloa. (Paitsi mielestäni silloin mikäli teillä on yhteinen tavoite kasvaa yhdessä kohti eheämpää rakkautta ja kestävää näkemystä yhdessäolemisesta, olettaen että olette päässeet jokseenkin yhtenevään näkemykseen tulevaisuuden suhteestanne.) Johdamme toinen toistamme harhaan. (Mielestäni ainakin siten mikäli pidämme ainoastaan meidän näkemystämme ainoana oikeana. Luovuus kuolee yhden totuuden maailmassa.) niin, että välistä unohdamme omat tarpeemme todelliset tarpeemme. Autamme toisiamme korvaamaan huutavan tarpeen jollain toisella tarpeella.

Onnea odottaessa tarve ei katoa mihinkään, vaan se hajaantuu. Asian ydin piilee siiinä, että ihminen tarvitsee rakkautta. (Ainakin siinä määrin miten me nyt käsitämmekin rakkauden meille olevan henkilökohtaisesti todellista.) Uskomme myös tarvitsevamme talon, auton muutaman lapsen, ja työpaikan ruokkiaksemme perheemme. Nämä kaikki ovat toki tärkeitä ja jopa välttämättömiä hyvinvointimme kannalta, mutta todellisuudessa tarvitsemme ennen kaikkea rakkautta. Edelleen uskomme, että asiat ja ihmiset tuovat meille rakkautta. Onko asia näin? Jossain mielessä kyllä, sillä saamme siten tilaisuuden jakaa sen rakkauden, joka olemme ja joka on jo meillä sisällämme- Jumalan rakkauden.

Emme aina tiedosta tapaa, jolla tarpeemme johdattavat meidät harmaalle alueelle. Vaikka miten yrittäisimmekin olla varuillamme, vahvoja ja myönteisiä rakkausasioissa, monet meistä joutuvat silti epämieluisaan tilanteeseen: yksin onnea odottamaan, ihmissuhdetta etsimään.

Rakkaus on salaperäinen voima, joka antaa meile kaiken

Mitä voit tehdä, kun suhde on kehittymässä väärään suuntaan, eivätkä asiat suju toivomallasi tavalla? Miten voisit oppia hyödyntämään vahvoja puoliasi. (Mielestäni ainakin siten voi oppia hyödyntämään omia vahvoja puolia kun tutkii vilpittömästi omia pelkojaan ja lähtee kohtaamaan niitä tai vaikkapa siten, että pohtii omia mielenkiinnon kohteita ja lähtee siirtymään sinnepäin, mitä pitää mielekkäänä puuhasteluna.)

Onnea odottaessasi joudut kohtaamaan kaikki ne asiat, joista luulit päässeesi kuin koira veräjästä jo aikoja sitten. Joudut päättämään mitä tahdot tehdä asialle. (Eli toteaa sen että missä on, mistä on tultu ja mihin tahtoo edetä. Sitten vain lähtee pala palalta päättäväisesti etenemään sinne minne tahtookin. Mikäli välillä kompuroi niin päättää vain lujasti nousta ylös ja jatkaa kohti tavoitetta samalla matkasta nauttimalla. loitsemalla, nauramalla, itkemällä ja täysin rinnoin elämällä. Eli tarkkailee vuori jonoja sekä muita kauniita maisemia ihmisine luontoine päivineen. Erilaisuuden hyväksymällä, mitä vilpittömämmin sitten sen kykeneekin tekemään.)

Onnea odottaessa meistä tulee sen verran röyhkeämpiä, että uskallamme sanoa ja tehdä asioita, joita tavallisissa olosuhteissa emme olisi tehneet. Nämä sanat ja teot eivät sinällään ole mitenkään epäsuotavia, mutta tavallisesti tahdomme sivuuttaa ne. Kun suhde toimii edes jotenkuten tyydyttävällä tavalla , uskomme että piilottelu, välttely kieltäminen ja vastustus ovat oikein. Kuvittelemme säästävämme rakastettumme tuskalta ja kärsimykseltä. Tosiasiassa ainoa, joka siitä kärsii olemme me itse! Kuristumme omiin sanoihimme, tukahdutamme omat tunteemme ja vääntelemme totuuttamme! Lyömme päämme seinään ja moitimme itseämme -miksi? miksi!! Miksi en osaa hoitaa rakkaussuhteitani kunnollisesti? Itsensä moittiminen on onnen odottamisen käyttäytymisen huippu. Juuri se johtaa sinut sanomaan tai tekemään asioita, joita et oikeasti tahdo.

Olipa sitten meneillään avioero, erilleen muuttaminen, suhteen katkeaminen tai kiivas riita, paras tapa kohdella itseäsi rakastavasti on se, että et syytä toista osapuolta omista tunteistasi. Ne ovat sinun tunteitasi. Sinun! Tiedän, että tämä on katkera kalkki niellä, sillä olen itse joutunut kumoamaan sen useammin kuin kerran. Kumppanisi roolina on ainoastaan paljastaa sinulle asioita itsestäsi: pelkosi, vihasi piintyneet tapasi, ehkä hulluutesikin. Jos aina osoitat sormellasi toista osapuolta, et käytä hyväksesi taivaan tuomaa tilaisuuttasi oman mielesi puhdistamiseen. (Miksi tunteet sitten nousevat pintaan? Jotta voit kohdata ja käsitellä niitä sekä luomalla niiden tilalle uusia eheyttäviä uskomuksia ja toimintamalleja sinua yksilönä tai teitä pariskuntana
eheyttäen.)

Neuvokas näkemys rakkauden odottajalle: rakastamme toisissamme sitä, mitä itsessämmekin ja inhoamme niitä ominaisuuksia, joita emme kykene itsessämmekään hyväksymään. Kun suhteessa tulee mutkia matkaan, yritämme sankarillisesti kaataa toisen osapuolen niskaan sen, mille itse olemme sokeita tai immuuneja tai mitävastustamme itsessämme. Kukaan ei pidä siitä, että joku kaataa roskakorin hänen päällensä. Tämä taas johtuu siitä, että useimmiten kyse on myös heidän omista roskistaan, joita he eivät kykene näkemään. Tuloksena on joko taistelu tai pakeneminen.

Riitatilanteissa piilee kuitenkin vaaroja. Ellet ole täysin perillä omista aikomuksistasi tai jos vastustat totuuden esilletuloa, voit satuttaa itsesi. Niin voi käydä myös siksi, että riidan toinen osapuoli heittää pyyhkeen kehään ja lähtee karkuun. Eheytymistä ei silloin pääse tapahtumaan jaongelmat väistyvät vain palatakseen tapetille uudessa ihmissuhteessa. ( Paitsi siinä mielessä silloin ovit eheytyä kun olet tarpeeksi avoin ja vilpitön näkemään, kulkemaan ja tutkimaan toisen motiiveja sekä tapoja toimia. Näin ollen voit nähdä hänen uojamuurien lävitse ja ymmärtää sen miksi hän pakenee tuota tilannetta ikään kuin häntä ahistelisi joku puukolla tai aseella. Sen kautta ymmärrys lisää myötätuntoa toisia kohtaan ja voit näin ollen hieman eheytyä itse, häntä ymmärtämällä ja samalla voit myös tajuta yhä laajemmin sen miksi itse näet asian siten kuin näet sen.)


Odottaessasi onnea vastustuksen, pelon ja epätietoisuuden vallassa, sinun on hyvä muistaa,että riiteleminen on normaalia ja melko tavanomaistakin. Kaikki joutuvat varautumaan ilkeään kohteluun. Älä siis milloinkaan kuvittele. että toimit todellisesta itsestäsi käsin, kun joudut ällaisiin tilanteisiin onnea odottaessasi. Sinä et ole oikeasti sellainen! Jos olet valmis käymään läpi riitelyn, ilkeilyn ja loukkaukset, ymmärrät, että parempiakin tapoja on oltava olemassa ja onnistut lopulta muuttamaan toimintaasi tietoisemmaksi ja parantamaan itsesi.

Rakkauden odottaminen

Tässä seuraavassa osiossa olen ottanut röyhkeästi leikkauksia sellaisesta kirjasta kuin rakkautta odottaessa. Kirjailijana toimiipi Iyanla Vanzant. Jälleen muuan hassu kommentti itseltäni suluissa. Tämä kirja antoi ainakin minulle henkilökohtaisesti uutta innoitusta ja oivalluksia kirjoittamisen sekä rakkauden ja elämän opiskelun suhteen. Seuraavassa kirjailijalta siis. 

Havaitsin, että rakkaus on hiljentymistä. Kun on aivan hiljaista, voi tuntea sisäisen olotilansa ja oppia tunnistamaan ja hyväksymään omat tunteensa. Rakkaus odottaa sinua sielussasi, eikä mikään ihmissuhde voi tuoda sitä esille tai saada sitä toimimaan elämässäsi. (Paitsi mielestäni silloin kun olette todella ja täysin vilpittömästi halukkaita oikeasti elämään ja kokemaan sekä tutkimaan rakkauden todellista luonnetta yhdessä rakkaudella). Onnen odottaminen on haastavaa juuri siksi, että joudumme tekemään töitä itsemme kanssa vaidaksemme kokea rakkautta.

Elämä on rakkautta ja rakkaus elämän ainoa todellinen tarkoitus. Elossa oleminen merkitsee rakkauden talossa asumista ja rakkauden sääntöihin sopeutumista. Rakkauden myötä olet enemmän, teet enemmän ja omistat enemmän. Rakkaus voi eheyttää sinut niin, että kaikki puolesi ovat yhtäaikaa läsnä koettavanasi. Rakkaus on ykseyden kokemus, sydämen ja mielen liitto. Et voi vastaanottaa rakkautta itsesi ulkopuolelta, ennen kuin olet sisimmässäsi rakkaus. Onnea odottaessamme teemme monenlaisia  asioita rakkauden nimissä ja sen puolesta. Odottaessa onne me opiskelemme rakkauden olemusta. Kompuroimme ympäriinsä ja menemme mukaan mitä oudoimpiin suhteisiin luoden jatkuvasti uusia sääntöjä sen nimissä, mitä luulemme rakkaudeksi tai mitä sen meidän mielestä tulisi olla.

Tarkkailemme toisia ihmisiä ja kuuntelemme heitä uskoen heidän tietävän kaiken mahdollisen rakkaudesta ja ihmissuhteista. Kuten kaikki muutkin, he joutuvat todellisuudessa oppimaan asioita yrityksen ja erehdyksen kautta. Parhaat hetket koemme keskittymällä valitsemaan rakkautemme kohteet ja tavan milä heitä rakastamme. Huonoina aikoina joudumme toteamaan, että on täysin mahdotonta saada sitä rakkautta, ihailua ja hyväksyntää, jota luulemme tarvitsevamme toisilta- mitkään teot eivät tunnu riittävän vaikka käyttäisimme kaiken aikamme ihmissuhteiden hoitoon. Onnen odottaja voi saada asiansa perusteellisesti solmuun, ennen kuin rakkauden todellinen olemus valkenee hänelle. Juuri rakkaussuhteissa on mahdollista saada aikaan suurimmat sotkut.

Emme tarvitse mitään muuta kuin rakkautta. Rakkaus merkitsee rauhaa, iloa, terveyttä ja yltäkylläisyyttä. Rakkaus on syvin olemuksemme. Odotamme saavamme rakkautta ihmissuhteista, vaikka meidän sietäisi viedä rakkaus niihin mukanamme. Onnistuneen parisuhteen osapuolilla on hyvä itsetuntemus ja vahva merkityksen tunne itsestään. Omanarvon tunteminen on tärkeää. Meidän sietäisi olla innostuneita itsestämme ja elämästämme ja pystyä ylläpitämään visiota molemmista. Hyvinvoinnin ja yltäkylläisyyden kunnioittaminen kuuluu suhteeseen, kun olemme itse päässeet niiden suhteen tyydyttävälle tasolle, voimme solmia suhteita jakaaksemme omastamme, ilman menettämisen pelkoa.

Rakkaus on jännittävää, riemukasta jakamista. Se on arvonsa tuntemista, merkityksen tunnetta ja näkemystä tulevaisuudesta. Kun ihmissuhde perustuu näille asioille, rakkaus moninkertaistaa ja voimistaa kokemuksemme elämästä. Mikäli nämä perusasiat puuttuvat rakkauden etsiminen tuottaa kokemuksia, joiden avulla kykenemme erottamaan rakkauteen liittyvät harhakuvitelmamme sen todellisesta olemuksesta. Nämä kokemukset ovat onnen odottamista. 

Solmimme suhteita löytääksemme rakkautta. Odottamme toisen ihmisen rakastavan ja hyväksyvan meidät rakastavasti. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, sillä jokainen meistä on syntynyt antaakseen aj saadakseen rakkautta. Joskus tilanne on niin onneton, että epätoivoisessa rakkauden ja hyväksynnän kaipuussa teemme lähes mitä vain saadaksemme niitä. Silloin rikomme rakkauden sääntöjä, kohtelemme rakkauden taloa epäkunnioittavasti ja unohdamme asettaa rakkauden rajat. Annamme ihmisten tulla sisään taloon, oleskella siellä muuttaa kokonaan asumaan ja tulla osaksi elämäämme tavalla, jolla ei ole mitään tekemistä todellisen rakkauden kanssa.

Meillä voi olla rajoja tai mittapuita, joiden avulla voimme selkeästi määrittää omat rakkauden tekomme ja sen, mitä odotamme saavamme vastalahjaksi. Sillti rakkautta ei tunnu olevan tarpeeksi täyttämään sitä tyhjiötä, jonka jokainen meistä on ainakin joskus tuntenut sydämessään. Kun meistä tuntuu, että elämässämme ei ole tarpeeksi rakkautta, ryhdymme odottamaan onnea. Emme pysty käsittämään että olemme itse se rakkaus jota etsimme. Sydämen tyhjyys muuttuu yhä syvemmäksi, laajemmaksi ja tuskallisemmaksi, kunnes lopulta tunnistamme olevamme rakkaus ja opimme elämäään sopuisasti todellisen olemuksemme kanssa. Onnen odottaminen ei ole suhteiden katkomista, vaan niiden rehellistä ja rakastavaa rakentamista.

Positiivisista aikomuksista

Lähes mitä vain valintoja me teemmekin on se sitten tavara, tapahtuma, ihminen jne.. Valintamme pohjautuvat positiivisiin aikomuksiin joko tietoisiin tai niihin piilotajuisiin vaikkakin tuon valinnan tekijän tapa menetellä saatetaan esim. ihmissuhteissa nähdä negatiivisena menetelmänä.. Yleensä meillä on siis jokin tunne siitä että valintamme tekee meidän olomme jotenkin paremmaksi. Kuitenkin se voi olla "haudattu" positiivinen aikomus. Hautautuneena niin syvälle, että me emme saa tietoista otetta siihen.

Esimerkiksi joku ihminen lyö toista tai käyttäytyy muuten uhkaavasti. Hänellä voi olla positiivinen aikomus se että hän tahtoo olla turvassa. Eli hän kokee tuon toisen ihmisen uhkaksi omalle turvallisuudelleen.

Toinen näkemys mikäli joku ihminen pyytää sinua tekemään jotain mitä et ole ennen tehnyt niin sinulla voi olla pelko siitä että menetät otteesi toisin sanoen menetät hallinnan itsestäsi. Vaikka tuo toimenpide voi itsessään olla vapauttavakin kokemus. Niin silti me saatamme jättää sen tekemättä koska meillä on pelko siitä että me joudumme jättämään sen tutun ja turvallisen ympäristön kokeillaksemme jotain uutta ja kenties mahtavaakin. 

Kykymme parantua/vapautua näistä piilevistä positiivisista näkemyksistä päin on tuon pelko reagtion takana/ sisällä. Ollaksemme itsellemme rehellisiä niiden tutkimisen suhteen. Me luomme oman todellisuus näkemyksen meidän omista vallinnoistamme/näkemyksistämme katsoen ihmisinä. Kyllä mielestäni jopa ihmissuhteissammekin. Mikäli me vastustamme jotain uutta näkemystä, joka voisi avartaa meidän maailmankatsomustamme niin me saatamme kavahtaa kauhusta vaikka se hieman meitä kiehtoisikin. Siinä piilee positiivinen aikomus esim. tulla hyväksytyksi tai rakastetuski sellaisena kuin muut ovat jo tottuneet sinut havannoimaan. 

Yksi kysymys minkä itselleen voi esittää uuden jännittävän tapahtuman tai ihmissuhde valinnan edessä on esim. tällainen: Miten tämä tilanne/valinta/ihminen/tapahtuma palvelee/suojelee/kehittää minua ihmisenä? 

Sitten antaa ajan tehdä tehtävänsä eli odottelee vaikka esimerkiksi kolme päivää ja katsoo sitten mikä vaihtoehtoinen näkemys tai vastaus tuntuu sinusta mieluisammalta vaihteohdolta ja toimii epäröimättä sillä tavalla ja myös kunnioittaen sitä, että tämä on harkittu ja tietoinen valinta ja katsoo sen pohjalta mihin se johtaa. Mielestäni on myös hyvä pyrkiä hyväksymään se, että voi antaa itselleen anteeksi sen mikäli se ei olisikaan juuri se paras ja toimivin ratkaisu kun asiaa puntaroi vaikka vuoden päästä tästä valinnasta.

Elikkäs positiivinen aikomus voi olla samasta negatiivisesta asiasta/tapahtumasta/valinnasta/ihmisestä eri ihmisille erilainen. Esimerkki kysymys jälleen.. Mikä on positiivinen aikomukseni saavuttaa enemmän hyväksyntää toisten tahoilta? Tai mikä on positiivinen näkemykseni saada kokea tulla enemmän rakastetuksi? Miksi tahdon tulla enemmän rakastetuksi? esim. siksi että voin kokea enemmän täyttymystä ollakseni ihmisenä täällä toisten joukossa. Ollakseni enemmän yhtä henkeä muiden kanssa.

Kaikelle on olemassa positiivinen aikomus elämässämme. Se on fakta joka ei milloinkaan muutu.

Jotain tunnesidoksista

Kaikilla on tunnesidoksia edellisiin kumppanuksiin tai vaikka vanhempiin, kotiympäristöön tai lähes mihin vain.. Ja nuo tunnesidokset voivat vaikuttaa joko positiivisesti tai negatiivisesti tähän hetkeen riippuen siitä mihin me päädymme keskittämään huomiomme.

Eli mikäli me koemme että meillä oli asiat paremmin esimekiksi aikaisemmassa suhteessamme se voi vaikuttaa negatiivisesti tähän nykyiseen suhteeseen sillä, että me peilaamme tätä uutta kumppanusta kokoajan siihen kuinka tuo aikaisempi kumppanimme vaikutti meihin joko paremmin tai huonommin ja se voi kuormittaa tätä nykyistä suhdetta negatiivisella tavalla. Paitsi silloin kun kumppanus on ns. "tarpeeksi henkinen" ymmärtämään sen mitkä kaikki seikat tuohon näkemykseen voivat vaikuttaa niin silloin sitä ei ota niin henkilökohtaisesti kumppaniltakaan. 

Tietoisia valintoja

Tervehdys! Tähän seuraavaan olen koonnut jälleen pienen otteen Harville Hendrixin kirjasta nimeltä kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu. Tässä seuraavassa on mielestäni ytimekäs kuvaus siitä kuinka pääsemme parempiin väleihin kumppanimme kanssa. Eli lähinnä tämä kuvaa sitä prosessia mikä auttaa meitä ymmärtämään paremmin valintojamme ihmisenä sekä myös toisten valintoja. Lähinna nämä ovat kirjailijan näkemyksiä ja minua ne jotenkin vain kiinnostivat ja ajattelin kertoa niistä myös muille. Jälleen korostan sitä, että mielestäni nämä näkemykset soveltuvat myös ihmisille, jotka elävät avoliitossa. Olen laittanut muutaman oman kommenttini sulkeisiin. Seuraavassa kirjasta siis.

Astukaamme nyt hiukan taaksepäin ja katselkaamme koko tapahtumasarjaa kokonaisuutena. Ensimmäinen askel on vanhojen haavojen tiedostaminen. Katselemme menneisyyttämme etsien merkkejä siitä, millä tavoin olemme jääneet vaille asianmukaista ravintoa ja miten olemme torjuneet olemuksemme olennaisia puolia. Teemme tämän terapian, rukouksen ja mietiskelyn avulla ja kehittymällä jokapäiväisten tapahtumien terävämmäksi tarkkailijoiksi. Kun ymmärrämme jotain paremmin, kerromme siitä kumppanillemme, koska emme oleta hänen pystyvän lukevan ajatuksiamme tai toiveitamme. Kun kumppanimme kertoo ajatuksistaan ja toiveistaan meille, kuuntelemme ymmärtäväisinä ja myötätuntoisina, koska tiedämme tämän uskoutumisen olevan pyhää luottamusta.

Vähitellen alamme luoda uutta kuvaa kumppanistamme ja alamme nähdä hänet sellaisena kuin hän todellisuudessa on - pelastusta etsivänä haavoittuneena lapsena. Sen jälkeen kun meillä on tämä tarkempi kuva hänestä, alamme suunnitella suhdettamme uudelleen parantaaksemme haavamme. Tätä varten kehitämme ensin turvan ja luottamuksen ilmapiirin. Suljemme pakoteitämme, sitoudumme uudelleen toinen toisiimme ja tuotamme tarkoituksellisesti mielihyvää toisillemme ja luomme näin turvallisen ja antoisan ympäristön.

Lisäämme tätä turvallisuuden ja mielekkyyden tunnetta oppimalla kommunikoimaan avoimesti ja tehokkaasti. Kun voitamme tämän uuden yhdessäolotavan aiheuttaman vastustuksemme, näemme kumppanimme vähitellen vieläkin selkeämmin. Opimme ymmärtämään, että hänellä on pelkoja, heikkouksia ja toiveita, joista hän ei ole koskaan kertonut meille. Kuuntelemme hänen moitteitaan itsestämme ja ymmärrämme niiden valaisevan omaa pimeyttämme. Sanomme itsellemme: "Kumppanillani on jotain sanottavaa minusta. Ehkä hänen huomautuksessaan on jotain perää."

Vähitellen alamme hyväksyä olemuksemme koko täyteyden, sen pimeät ja valoisat puolet. Paranemisprosessin seuraava askel on ehkä vaikein: päätämme toimia sen tiedon pohjalta, jota saamme itsestämme ja kumppanistamme, ja ryhdymme kumppanimme parantajaksi. Toimimme vastoin vaistojamme, jotka yllyttävät meitä keskittymään omiin tarpeisiimme, ja keskitymme tietoisesti hänen tarpeisiinsa. Sitä varten meidän on ensin voitettava muutoksen pelkomme. Tullessamme kumppanimme tarpeita vastaan huomaamme hämmästykseksemme, että parantamalla kumppaniamme otamme hiljalleen käyttöön omaa kadonnutta itseämme. Otamme uudelleen käyttöön olemuksemme puolia, jotka on eristetty lapsuudessa.

Huomaamme, että saamme takaisin kykymme ajatella ja tuntea, kykymme olla seksuaalisesti ja hengellisesti elinvoimaisia ja kykymme ilmaista itseämme luovilla tavoilla. Miettiessämme kaikkea mitä olemme oppineet huomaamme, että elämän tuskalliset tilanteet ovat todellisuudessa kasvumahdollisuuksia. Sen sijaan että suljemme tuskamme itsemme ulottumattomiin, kysymme itseltämme: "Mikä totuus yrittää tulla esiin juuri nyt? Mitä alkukantaisia tunteita kätkeytyy näiden surun, ahdistuksen ja turhautumisen tunteiden alle?"

Opimme, että niiden alla ovat tuska, raivo ja kuolemanpelko, ja että nämä tunteet ovat meille kaikille yhteisiä. Lopulta löydämme turvallisen ja kasvua edistävän tavan ilmaista näitä tunteitamme, emmekä anna niiden enää vaarantaa suhdettamme. Avioliittomme ainesosat, jotka ovat joskus olleet tiedostamattomia - pelot, viha, lapsuuden tarpeet, arkaainen tuska - tuodaan pintaan yksi kerrallaan, ensin hyväksymisen saamista varten ja lopulta ratkaistaviksi. Sitä mukaa kuin haavamme paranevat ja itsemme salatuimmat puolet tulevat tietoisuuteemme, meillä on uusi tunne sisäisestä eheydestämme ja kokonaisuudestamme. Avioliitto(avoliitto) on hengellinen polku, muttei pelkän hurmion polku. Pyrkimys tietoisemman liiton luomiseksi on enimmäkseen hyvin käytännöllistä ja päivittäistä ponnistelua.

(Tällaista. Mielestäni tässä on monenlaista näkemystä yhdessä paketissa pohdittavaksi meille kullekkin omille tahoillemme. Siinä määrin, että useammissa otteissa pyrimme ymmärtämään sitä, mitä tällä sanomalla tarkoitetaan käytännön läheisessä elämässämme.)

Tietoinen avioliitto

Tässä asiassa siteeraan tällä hetkellä käsillä olevasta kirjasta. Eli otteita kirjailijalta nimeltä Harville Hendrix ja kirjan nimike/ titteli on kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu.. Mielestäni Hendrix kuvaa asioita mielekkäällä tavalla ja hänellä on suurta pohjatyötä alla asioiden parissa työskenneltyään parisuhde neuvojana sekä samankaltaisuuksiin olen törmännyt myös muiden kirjailijoiden ohella. Vaikka tässä mainitaankin avioliitto ei se mielestäni silti pois sulje näiden menetelmien soveltamista avoliitostakaan. Ymmärrän että osaltaan tästä puuttuu tarkemmat tiedot Vanhoista ja uusista aivoista (käsitteenä) vaan sinänsä kokonaisuuden kannalta uskon että punainen lanka hahmottuu myös näin.. Suluissa myös omia kommenttejani =) Tässäpäs on Hendrixin kertomana  kymmenen tietoisen avioliiton ominaisuutta:

1.Ymmärrätte, että rakkaus suhteella on piilotajuinen päämäärä - lapsuuden haavojen parantaminen. Sen sijaan että näette tarpeenne ja toiveenne vain pinnasta, opitte tuntemaan niiden alla olevat lapsuuden ratkaisemattomat asiat. Kun tutkitte avioliittoanne tällä röntgenkatseella, päivittäiset kanssakäymisenne saavat enemmän merkitystä. Suhteenne hämmentävät puolet tulevat ymmärrettävämmiksi ja tilanteet tuntuvat olevan paremmin hallinnassanne. 

2. Muodostatte täsmällisemmän kuvan kumppanistanne. 

Aivan ihastumisenne ensiajoista lähtien olette alkaneet sekoittaa rakastettuanne ja ensisijaista huoltajaanne toisiinsa. Myöhemmin olette heijastaneet omia huonoja puolianne kumppaniinne ja hämärtäneet näin lisää sitä, mikä kumppaninne todellisuudessa on. Tietoista avioliittoa kohti siirtyessänne luovutte vähitellen näistä harhakuvista ja alatte nähdä paremmin totuuden kumppanistanne. Ette enää näe häntä omana pelastajananne vaan toisena haavoittuneena ihmisenä, joka tahtoo myös parantua.

3. Otatte vastuun siitä, että annatte kumppaninne tietää tarpeenne ja toiveenne. 

Alitajuisessa avioliitossa olette takertuneet lapsenomaiseen kuvitelmaan, että kumppaninne vaistoaa tarpeenne ja toiveenne. Tietoisessa avioliitossa hyväksytte tosiasian, että ymmärtääksenne toinen toisianne teidän on kehitettävä selkeät viestintä kanavat.

4. Tulette päämäärätietoisemmiksi kanssakäymisessänne. 

Alitajuisessa avioliitossa teillä on ollut taipumusta toimia ajattelematta, olette sallineet vanhojen aivojen alkukantaisten reaktioiden ohjata käyttäytymistänne. Tietoisessa avioliitossa koulutatte itseänne käyttäytymään uudella tavalla.

5. Opitte arvostamaan kumppaninne tarpeita ja mielihaluja yhtä paljon kuin omiannekin.

Alitajuisessa avioliitossa olette olettaneet, että kumppaninne elämäntehtävä on huolehtia taikakeinoin tarpeistanne. Tietoisessa avioliitossa luovutte narsistisesta ( Hox! Narsismista olen kertonut enemmän jo aiemmin joten siihen käsitteenä en paneudu tässä vaiheessa ks. otsikko narsismi ) näkemyksestä ja suuntaatte voimianne yhä enemmän tyydyttämään kumppaninne tarpeita. (Mielestäni tähän sisältyy myös se, että on tietoinen siitä mitä tahtoo ja mitä ei ja kertoo siitä avoimesti sydämestään, mikä vaatii tosin hieman sitä itsensä tiedostamista/tuntemista).

6. Hyväksytte persoonallisuutenne pimeän puolen. Tietoisessa avioliitossa tunnustatte avoimesti, että teillä on huonoja puolia kuten kaikilla muillakin. Kun otatte vastuun itse tästä persoonallisuuden puolesta, ette enää heijasta sitä puolisoonne niin paljoa, ja ympäristö muuttuu vähemmän vihamieliseksi.

7. Opitte uusia perustarpeiden ja halujen tyydyttämistapoja. Valtataistelun aikana olette viekoitelleet, saarnanneet ja moittineet pakottaaksenne kumppaninne toteuttamaan perustarpeitanne ja mielihalujanne. Kun pääsette tästä vaiheesta, tajuatte, että kumppaninne tosiaan voi olla voimanlähteenne - kunhan vain itse luovutte itsetuhoisista menettelytavoistanne. 

8. Etsitte itsestänne niitä kykyjä ja vahvoja puolia, joita teiltä puuttuu. Eräs syy, miksi aikanaan tunsitte vetoa kumppaniinne oli, että hänellä on kykyjä ja vahvoja puolia, joita teiltä itseltänne puuttui. Siksi hänen seuransa antoi teille valheellisen kokonaisuuden tunteen. Tietoisessa avioliitossa opitte, että vain kehittämällä oman itsenne piilossa olevia puolia voitte todella saada takaisin ykseyden tunteen.

9. Tiedostatte paremmin halunne olla rakastava ja kokonainen sekä yhteydessä maailmankaikkeuteen. Jumalalta saadun luonteenne osana on kyky rakastaa ehdoitta ja kokea yhteyttä ympäröivään maailmaan. Yhteiskunnan ehdot ja kasvatuksenne ovat saaneet teidät menettämään kosketuksen näihin ominaisuuksiin. Tietoisessa avioliitossa alatte löytää uudelleen alkuperäistä luonnettanne.

10. Hyväksytte tosiasian, että hyvän avioliiton luominen on vaikeaa. (Muttei välttämättä mikäli olet todella ja täysin vilpittömästi avoin tutkimaan, oppimaan ja kasvamaan ympäriltä olevilta ihmisiltä, tapahtumilta ja tilanteilta) Alitajuisessa avioliitossa olette kuvitelleet, että juuri teidän on oltava "se oikea". Hankkiessanne lisää asiallista tietoa rakkaussuhteista ymmärrätte, että hyvä avioliitto vaatii moraalista vastuuta, itsekuria ja rohkeutta muuttua ja kasvaa ja että avioliitto on kovaa työtä. ( Kova työ on suhteellinen käsite riippuen paineensieto kyvystäsi mikä kans itsessään on jo suhteellinen käsite jne..).

Tarkastelkaamme lähemmin kymmenettä kohtaa, hyvän parisuhteen luomiseen liittyviä vaikeuksia, koska mikään muista yhdeksästä ajatuksesta ei toteudu, ellette ensin kehitä haluanne muuttua ja kasvaa.

Kuunteleminen

Tässä asiassa siteeraan osittain Leo Buscaglian näkemyksiä ja hieman omaa tulkintaa on myös ohessa, enkä ole niitä sinänsä tarkemmin eritelly, sillä se ei mielestäni ole oleellista asian esille tuomisen kannalta. Eli Toisten kuunteleminen on taito, jota tulisi harjoitella jatkuvasti. Siihen littyy niin paljon muutakin kuin pelkästään toisen lausumien sanojen kuuleminen ja niihin reagoiminen. Minä uskon että meissä piilevät parhaat inhimilliset ominaisuudet tulevat esille, kun todella kuuntelemme muita, sillä tämä vaatii ihmiseltä eräänlaista jalomielisyyttä sekä suvaitsevaisuutta. 

"Kuuntelen, mitä sinulla on sanottavanasi, koska kunnioitan sinua. Tahdon oppia tuntemaan sinut. Tahdon ymmärtää sinua paremmin." Tässä yhteydessä mielestäni tulee samalla opittua kuinka olla läsnä oikeasti ihmisille ympärillään vaan harvoin voi olla mitään annettavaa jos sinulla ei se ennestään olisi olemassa. "Kuuntelen sinua, sillä tahdon jakaa tunteesi ja tiedän, että jonain päivänä tulen tarvitsemaan itse sinun myötätuntoasi, kuulen sinua sillä minä rakastan sinua"

Monet ihmiset unohtavat, että kuunteleminen on oikeastaan koko keskustelu. Sillä kun he ponnistelevat niin kovin tuodakseen pelkästään omat näkemyksensä esiin. Olen sitä mieltä että rakastavan parin tai ystävienkin kesken tulisi harjoittaa hienotunteisuutta. Jopa syvästi rakastuneidenkin ihmisten on hyvä hieman olla tietoisia siitä, että mitä sieltä suusta oikeasti putkahtelee. Epätoivon, epäilyksen, vihastuksen tai halveksunnan hetkellä lausutut ajatukset voivat vahingoittaa parisuhdetta pysyvästi.

Hienotunteisuus toisaalta merkitsee sitä, että asiaa ajatellen valitsemme parhaan tavan menetellä kaikkien osallistujien kesken. Jopa pidättäytyminen sanomasta jotain sellaista, joka loukkaisi saattaa olla sellaista hienotunteisuutta, jota juuri tällä hetkellä kaivataan. Tietenkin tuo saattaa tarkoittaa, että meidän on jätettävä sanomatta sellainen sutkautus kuin "minähän sanoin niin" ainakin sillä hetkellä. Niiitä ihmisiä, jotka osaavat pehmentää suorasukaisuutta olemalla samalla tahdikkaita voi vain ihailla.

Sen kaltaista rehellisyyttä tarvitaan enemmänkin ihmissuhteissa kuten myös työpaikoillakin ja ylipäätään elämäntilanteissa ihmisten kanssa. Me kaikki hyödymme rehellisestä ajatusten vaihdoksesta, mutta varsinkin silloin kun siihen sisältyy ripaus hienotunteisuutta. Erich Fromm kirjoittaa: " Yksilön elämä kokonaisuudessaan ei ole mitään muuta kuin oman minuutensa synnytys prosessi, itseasiassa olemme todennäköisesti täysin syntyneitä vasta kuoleman hetkellä." Me voimme käyttää meille suotua aikaa kehittääksemme myönteisiä ominaisuuksiamme mahdollisimman pitkälle, mikä muuten on meidän inhimillinen tavaramerkkimme. 

Elämänkaari on aivan liian lyhyt murehtiaksemme ja katuaksemme tehtyjen tai tekemättömien asioiden luonnetta. Meidän on suotavaa muistuttaa itseämme ja varsinkin lapsiamme, että kuolema ei ole mikään pelättävä asia niin kauan kuin ymmärrämme, että jokaiseen hetkeen sisältyy elämää ja kuolemaa juuri niin paljon kuin olemme valmiita siihen sitä valamaan.

Yksinäisyys vaiko itsenäisyys

Yksinäisyyden pelko voi ajaa ihmisen huonoon, toimimattomaan ihmissuhteeseen, kunhan vain voimme välttää tuon pelottavan yksinäisyyden tunteen. Tuskin kenellekkään tarvii kertoa, että yksinäisyys voi olla erittäin tuskallista. Se synnyttää kielteisiä tunteita, vähentää rohkeutta kokeilla tuntemattomia asioita ja näivettää tunne-elämäämme. Eipä siis ole mikään ihme, että ihmiset jopa valitsevat kiusallisen ja epätyydyttävän ihmissuhteen jatkamisen mieluimmin kuin jäävät yksin.

Me kaikki tiedämme, että yksinäisyydellä on varsin vähän tekemistä todellisen yksin olemisen kanssa. Itseasiassa jotkut kaikkein yksinäisimmistä ihmisistä ovat jatkuvasti ihmisjoukon mukana, muitten ympäröimänä. Onpa elämän tilanteesi millainen tahansa, olemme silti kaikki varmasti tunteneet yksinäisyyttä ja kärsineet siitä jossain vaiheessa elämäämme. On osoitettu, että ihmisten valinnat tällaisissa tilanteissa riippuvat suurilta määrin siitä, mitä mieltä he ovat itsestään, kuin mistään muusta tekijästä.

Yksinäisyys ei ole koskaan miellyttävää. Se vaatii ihmiseltä määrätyn verran ponnisteluja tietyn ajanjakson verranasennoituakseen uudestaan tai tervehtyäkseen kolhuista. Koska meidän tuolloin on pakko tutkia itseämme ja määritellä oma arvomme uudestaan, sekä myöskin luomamme maailma oppiaksemme tuntemaan itsemme paremmin. Vaan tämä saattaa myöskin osoittautua oppimisen ja henkisen kasvun ajaksi. Ei ole niinkään kyse taistelusta yksinäisyyttä vastaan vaan siitä kuinka henkilö käyttää oman itsetuntemuksensa synnyttämää voimaa pystyäkseen asettamaan asiat oikeaan perspektiiviin.

On sääli että lähes aina ihmiset odottavat siihen pisteeseen, että tuo yksinäisyyden tunne kuristaa meidät ennen kuin yritämme ymmärtää sen monia kerrostumia. Toisaalta se on ymmärrettävää, koska meidät on kasvatettu välttämään "yksinäisyyttä". Yksin olemista aivan kuin se olisi jollain tavalla yhteiskunnan vastaista käytöstä. Meillä on usein niin paljon tekemistä, että joutuessamme olemaan yksin tilanteessa, jossa meillä on ylimääräistä aikaa käsissämme, monet kokevatkin sen lähes liiankin musertavana asiana. 

Taivas meitä varjelkoon lähestyvästä viikonlopusta, jonka viettoa ei ole suunniteltu etukäteen. Kukaan ei kerro meille, että on aivan normaalia haluta välillä olla yksin, järjestää itselleen yksityistä aikaa, jolloin voi virittyä omien tarpeidensa ja halujensa mukaisesti. Eli nojata pelkästään omien henkisten varojensa ohjaukseen tai noudattaa hetken mielijohteita tai unelmaa. Kaikki ihmiset tarvitsevat oman yksityisen maailmansa, minne he voivat vetäytyä, muista erilleen, hiljakseen keräämään itseään, päästäkseen uudelleen kosketukseen oman minänsä kanssa. 

Tarvitsemme tällaisen oman henkilökohtaisen yksinäisen paikan miellyttävää vaihtelua elämämme julkisemmalle puolelle.  Meidän on suojellen arvostettava tätä olemassaolomme puolta aivan yhtä paljon kuin seurallisempaa minäämme. Tällä tavalla meille on syntynyt tuo erityinen paikka, jonka suojiin voimme paeta yksinäisyyden iskiessä kohdallemme. On suurenmoista, jos elämäämme sisältyy merkittäviä ja rakastavia ihmisiä. Emme voi täysin elää onnellisena ilman heitä. Vaan emme saa antaa itsemme tulla heistä täysin riippuvaisiksi, että menetämme erillisyyden tunteen kokonaan. 

Meillä sietäisi aina olla sisäinen alue, jonka voimme katsoa kuuluvan pelkästään itsellemme. Voittaaksemme yksinäisyyden tunteemme meidän on jokaisen omalla kohdallamme otettava pyhä vastuu siitä, että meistä kehittyy kokonainen ihminen. Ja ennen kaikkea pyrittävä määrittelemään oma minuutemme, ilman, että siihen on aina sisällytettävä joku toinen henkilö. Pelko ja huolestuneisuus valitettavasti muodostavat kuin naamion ihmisten kasvoille. Tuntemattomia kyräillään ja mietitään, mitä pahaa he voivat aiheuttaa, sen sijaan, että miettisimme, mitä ilon ja uuden oppimisen kykyjä heillä voisikaan olla meille tarjottavana. Epäluulo väistyy luottamuksen tieltä. Huolehtivan myötäelämisen turvin voimme edetä tuntemattomaan rakkaudella.