Namaste!
Tervetuloa blogin pariin..=)
Toveruuden arvo ihmissuhteissa
Olen tässä viikon mittaan pohtinut kaveruussuhteita. Lähinnä siksi, koska luennon tiimoilta saamani palautteessa on noussut aiheita esiin. Asia on noussut esiin myös yleisesti keskustellessani tämän viikon aikana ihmisten parissa. Joten tässä näkemyksiä joita olen kehitellyt:
Kaveruussuhteet ovat avoimia suhteita, joissa ollaan tekemisissä vapaaehtoisesti toistemme kanssa. Ystävät ovat hieman läheisempiä kuin kaverit. Toisaalta satunnaiset tuttavat voivat tarjota tuoreita näkemyksiä moniinkin asioihin sillä silloin tämänlaisten ihmissuhteiden välillä ei välttämättä ole minkään moista läheisyyden kitkaa, jota säännöllisempi kaveruus/ystävyys voi tuottaa päivittäisessä elämässämme. Arvokkaita vihjeitä siinä mielessä, koska tuttavuus asteella saatat pitää herkemmin omat mölyt mahassasi aiheiden tiimoilta. Läheisemmissä kaveruus tai ystävyyssuhteissa ollaan tekemisissä lähes päivittäin jos ei ihan päivittäin niin ainakin viikko tai kuukausitasolla ajateltuna. Nähdään siis silloin tällöin ja puhellaan vaikka säästä jos ei muuhun kyetä. Lisäksi voi olla kahvin juonti hetket tai syömisiä. Yleensä jos ollaan puhelimitse tekemisissä niin ainakin itse suosin enemmän puhumista kuin viestittelyä, sillä viestien mukaan saattaa saada aivan liian herkästi vääränlaisen käsityksen ihmisen todellisista näkökannoista. Paitsi siinä tapauksessa jos teillä on jo syvemmät siteet luotu ystävyyden nimissä niin silloin mahdollisesti oivallat paremmin, mitä asioilla haetaan. Mikäli ollaan yhteyksissä puhumalla puhelimessa niin suosittelen hyvän ystävän kohdalla sitä, että harjoitat läsnäolemista myös silloin. Korvat höröllä ja kaiken muun touhuaminen tulisi lopettaa, sillä vastapeluri kyllä aistii kuunteletko oikeasti vai et. Yksi hyvä tapa on vaikka sulkea silmät ja kuunnella tarkkaavaisesti niin silloin osaa tehdä oikeanlaisia kommentteja oikeissa kohdissa ja vieläpä asiaan liittyen.
Kylästelyn suhteen ajateltuna voin suositella sitä että käydään vuoroin vieraissa. Voi kuulostaa hieman harhaanjohtavalta tarkoitan tällä kuitenkin sitä ystävyyttä, jossa tahdotaan tehdä niin sanotusti vastapalveluksia ystävyyden nimissä. Silloin mielestäni on hyvä käydä välillä toinen toistensa luona kylässä sillä itse tuohdun joskus myös siihen, että vain minä olen se, joka vierailee jonkun kyseisen henkilön luona. Liikuntarajoitteiset ihmiset voidaan tietysti huomioida omaan ryhmäänsä ja sen jokainen varmasti ymmärtää omassa arvokkuudessaan. Kuitenkin jos kyseessä on suhteellisen tervejalkaiset ihmiset niin siinä tapauksessa voi olettaa että polku kulkee molempiin suuntiin.
Hyötysuhde vai ystävyyssuhde
Sitten on hyvä huomioida myös seuraava kysymys: onko kyseessä hyötysuhde vai todellinen ystävyyssyuhde? Oletko vain työntekijä tälle uudelle tai mikseipä vanhemmallekin ystävälle, jonka kanssa olet tekemisissä. Toisin sanoen teetkö palveluksia tälle kumppanukselle pelkästään hänen etujen nimissä itsessään vai hengittäääkö suhde ihmisyyden tasolla vapaasti ja avoimesti? Jälleen kerran nousee siis tapetille vuorovaikutus ja sen laatu. Sinun ei tietystikään tarvitse rakastaa välttämättä jokaista ihmistä kuten äitisi rakastaa/rakasti sinua. Tietysti voimme silti huomioida sen kuinka me kohtelemme tätä ihmistä. Kuitenkin meidän tulee pitää arvossaan sitä, kuinka annamme itse itseämme kohdella. Olipa kyseessä sitten miten läheinen tai kaukainen ihmissuhde tahansa. Arvosta itseäsi ensin. Kukaan muu ei voi sinua arvostaa jos sinä et itse tee sitä ensin. Omahyväisyyden ja itsearvon välillä on yleensä kuitenkin sellainen ero, joka huomataan meidän käytöksessämme toisia kohtaan, joten mielestäni siitä meidän ei tarvitse murehtia.
Ystävyyssuhteissa meidän tulisi siis löytää tuo yhteinen maa-alue jonka me kykenemme jakamaan joillain alueilla yhteisen arvostuksen ja kunnioituksen osoittamiseksi ja vaalimiseksi. Olkoon se sitten harrastus, työ tai jokin muu yhteinen ajanviete. Tuossa ajanvietteessä tulisi kuitenkin ilmetä jonkin asteista vuorovaikutusta tämän toisen ihmisen kanssa. Joskus hiljaisen tilan jakaminen voi olla suurinta vuorovaikutusta, mitä voi luoda. Sanallista kommunikointia kuitenkaan yhtään väheksymättä. Tietysti joskus voi sanoa vaikka ääneen sen miten haluaa itseään kohdeltavan ja varsinkin sen, että miksi tahtoo itseään juuri siten kohdeltavan. Mielestäni on parempi puhua enemmän siitä, mitä tahtoo saada, saavuttaa tai olla ja tehdä kuin siitä mikä ei kiinnosta. Lähinnä siksi, koska mielestäni ainakin energisempi ihminen antaa energiaa silloin kun keskittyy siihen mitä tahtoo saavuttaa. Unelmien kanssa elämistä ajatellen elämää niin silloin voimme suoda myös toiselle mahdollisuuden jakaa omia unelmiaan. Pidä kuitenkin huoli siitä, että sallit tälle ystävälle nämä unelmat sen sijaan, että etsit miljoona syytä siihen miksi se ei voisi onnistua. Unelmat kantaa ihmistä läpi vaikeuksien. Tästä syystä kannattaa hieman tarkkailla ihmisen luonnetta ennen kuin jakaa hänen kanssaan unelmansa ja jos sen teet ja tyrmäys tulee pidä huoli siitä, että unelmiesi voima kantaa sinun omassa sisimmässäsi niin voimakkaasti, että tämän yhden ihmisen mielipide ei murskaa sen voimaa sisimmästäsi. Jos ja kun tyrmäät hänen unelmansa niin voit olla varma siitä, että sinä et kuulu tämän ihmisen läheisempien ystävien joukkoon siinä tapauksessa. Ystävyys voi olla kallisarvoista varsinkin silloin jos siitä ei osaa olla kiitollinen. Mikäli hän antaa sinulle mahdollisuuden tehdä muutoksia omassa käyttäymisessä hänen suhteen niin on hyvä tehdä ne yhteisen sovun säilyttämiseksi. On siis hyvä arvostaa ystävyyttä jo silloin kun se vielä elää ja hengittää lähes käsin kosketeltavasti.
Ystävyyssuhde on sellainen, jossa jaetaan tuki ja turva. Siinä kannustetaan kaveri voittoon. Kuitenkin uskon, että se tapahtuu arvostavalla kannustamisella sen sijaan, että syyteltäisiin toista, jotta hän saisi itsestään enemmän irti. Tässä asiassa tulee mielestäni tunnistaa oman egonsa voima ja varsinkin se, kuinka se ilmenee omassa elämässään. Itseään ja muita kohtaan. Ego on se joka tahtoo voittaa keinoja kaihtamatta. Jyräämällä kaiken litteäksi edestään ja käyttää toisia ihmisiä astinlautanaan saavuttaessaan itselleen kaiken sen kunnian, jonka kykenee mielestään saavuttamaan. Ainoa haittapuoli tässä on se, että kun pääset tuonne korkeimmalle paikalle niin silloin seisot sielä pelkästään itseksesi. Oman onnesi nojassa koska muut ovat saaneet kengän kuviosi päähänsä niin he kenties eivät ole jakamassa tuota palkintoa sinun seuranasi. Tässä vaiheessa peliä ei kuitenkaan ole täysin menetetty sillä silloin tulisi tiedostaa oma vastuu siitä, mitä on tehnyt kunniansa nimissä ja opetella anteeksiantamisen jaloa taitoa, joka voi saada näiden hedelmien versot puhkeamaan uuteen kukintaansa. Omassa ja toisten sisimmässään. Se vaatii kuitenkin lujaa sitoutumista anteeksiantoon ja päivittäistä punnitsemista siitä mihin tahdomme edetä tästä pisteestä, johon on menneisyyden valintojen pohjalta saavuttu.
Aiheista muualla:
Kappaleita:
Antoisaa tulevaa viikkoa kaikkialle!=)
Namaste
