Namaste!



Tervehdys! Hulahula Suomi jakso tuli nyt viime perjantaina täältä rovaniemeltä. Näet tuon jakson täältä.  Niinhän se on kuten aina jonkin projektin kanssa, kun sen saa päätökseen niin tulee hieman hämmentynyt olemus ja saa toipua päivän pari, että pääsee jälleen kiinni arjen rutiineihin. 

Kokemuksena oli kyllä mahtavaa saada osallistua tällaisen ohjelman tekoon. Oli kyllä innostavaa nähdä itseni telkkarista. Ken tietää, mitä tuleman tuo. 

Elämän pyörremyrsky

Elämä on tietynlaista vuoristorataa ja pyörremyrskyä. Tavoitteita olla pitää sanotaan ainakin. Itse olen kiinnostunut uusista projekteista ja tuoreista elämän alueista ylipäätäänkin. Täten päivämääriä täyttyy kalenteriin aina tietyin väliajoin eri projekteista. Niin se on, että jokainen etappi tavallaan nollaa kehon aina hetkeksi. Silloin kun tietty deadline on saavutettu ja projekti on saatettu päätökseen. Keho tarvitsee lepoa päivän pari tuon etapin saavutuksesta. Toisinaan enemmänkin. Olkoonkin tuon projektin aiheena ollut jokin työhön liittyvä tapahtuma tai jokin harrastus toimintaan liittyvä. Niin keho kysyy hetken rauhaa palautuakseen. Mielestäni sillä ei ole niinkään väliä, kuinka kuormittava tuo projektin valmiiksi saattaminen on ollut fyysisesti, sillä keho tarvitsee toipumisaikaa myös henkisistä kuormitustekijöistä. Joten ei se ole mikään hävettävä seikka levätä. On aivan normaali toimenpide antaa kehon palautua kun puhutaan isommista projekteista.


Tällöin on mielestäni hyvä antaa keholle oma hetkensä. Tietysti silloin jos kyseessä on todellinen suorittaja luonne persoonana niin silloin tämä vaatii aivan uudenlaista lähestymistapaa elämään. Täytyy hieman hellittää. Katsella maisemia ja nauttia maisemista kuten tapana on sanoa. Kiireettömyys luo osalle väestöstä uuden stressin aiheen. Voi olla hankalaa rauhoittua kunnon ruljanssin jälkeen. Lukea kirjaa tai lähteä maalle rauhoittumaan. Katsella kauas horisonttiin. Tällaisissa tilanteissa yleensä tulee esiin hyvin ihmisen todellinen luonne. Osa turhautuu suuresti kun ei ole aihetta, johon keskittyä ja antaa kaikkensa. Tietysti on myös niitä ihmisiä, jotka osaavat hellittää ja he rentoutuvat täysin. He katoavat jonnekin maan uumeniin eikä heistä kuule vähään aikaan yhtään mitään. Tämä on kyllä mielestäni ihailtava taito. He luovat itselleen tuon tilan, jossa he voivat ladata akkunsa jälleen täyteen ja palata entistä ehompana arjen rutiinien äärelle.






Kappaleita


Grandtheft & Delaney Jane - Easy Go

ADAM FAITH-EASY GOING ME.

Alice Phoebe Lou - She (Live)


End relief // Final lightening // loppukevennykset


"Ain't No Road Too Long" from Follow That Bird (1985)


Jim Carrey on His Famous Beard & Leaving the Spotlight







Näissä asioissa onkin jo aika rentoutua. Hyvää kesäkuuta kaikille. <3 






Namaste!

Namaste!



Viikko vierähti vallan mallikkaasti töiden, treenien ja muiden harrastusten äärellä. 

Avoimuutta elämään

Monet meistä etsii ja/tai tahtoo saada uusia ihmisiä elämäänsä, mutta kaikki eivät välttämättä ole halukkaita menemään uusiin tapahtumiin, harrastuksiin tai muihin kokoontumisiin. Avoin ihminen ottaa avoimesti vastaan kaikki mahdollisuudet tavata uusia ihmisiä. Ilman pakonomaista tarvetta, tietysti. Sitten kun hän pääsee jonkun uuden ihmisen luokse esimerkiksi hänen kotiinsa sisälle niin silloin hän on jo todella lähellä tätä yksilöä, joka tuota kotia asuttaa. Riippuen tietysti paljolti siitä, kuinka persoonallisen ja minuutta kuvaavan sisustuksen hän on luonut tähän hyvin henkilökohtaiseen kotiinsa. Sillä kaikki ihmiset eivät kykene, tahdo tai halua tuoda heidän omaa persoonallisuuttaan liikaa esille sisustuksessa. Kuitenkin mikäli jokin tietty persoonallinen sisustuselementti nousee esiin ihan puhetasolla, joko vierailijan tai asukkaan toimesta. Silloin suosittelen olemaan avoin sille tarinalle, joka voi kytkeytyä tuohon esineeseen, josta puhutaan. Tuollaisessa tilanteessa on mahdollista oppia jotain hyvin oleellista ja konkreettista tästä ihmisestä ja hänen menneisyydestään. 

Tämä kyseinen kertomus voi liittää häneen ajatuksia, uskomuksia ja käsitteitä joihin juuri hän peilaa elämäänsä tällä hetkellä. Sekä positiivisesti että negatiivisesti ajateltuna. Näin ollen sen myötä voi oppia jotain sellaista, minkä avulla voi yhdentyä enemmän tämän ihmisen kanssa. Ajatuksien, tunteiden, näkemysten ja tekojen tasolla. Tietysti on olemassa toinenkin vaihtoehto nimittäin sellainen, jossa etäännytään tästä asukkaasta vielä enemmän. Valinta on aina yksilön omissa käsissä, päättääkö syventää suhdetta vai etääntyä siitä. Mikäli aina etääntyy niin silloin on hyvä pohtia syytä tuolle omalle tarpeelle etääntyä.  Joskus on syytä pohtia sitäkin, että miksi ylipäätään antaa toiselle mahdollisuuden astua sisään omaan elämään? Voiko syynä olla Rakkaus vai Yksin elämisen pelko?  

Se, mikä on suurin kysymys läheisten ihmissuhteiden saralla on mielestäni se, että kuinka kytkeytyä rakkauteen ja hyväsydämisyyteen näiden erilaisten ihmisten kohtaamisen äärellä ja varsinkin valinnoissa, joita tekee päivittäin omassa elämässään. Jokainen yksilö tietää sen itse omissa toiveissaan, haluissaan, tuntemuksissaan ja visioissaan. Täten on mielestäni syytä vahvistaa omaa yhteyttä henkilökohtaiseen totuuteen suhteessa itseen ja siihen, kuinka itsensä maailman kartalle peilaa. Osa suunnistaa tuohon avoimuuteen pelkojen läpi kohtaamalla ne suoraan silmästä silmään. Osa menee vaiheittain kohti omaa totuutta kokeilemalla erilaisia harrastuksia, työpaikkoja tai jotain muuta tärkeätä tehtävää vain sen tähden, että huomaa sen, kuinka itse reagoi näissä uusissa ympyröissä. Joka tapauksessa mielestäni jokainen uusi kokemus kasvattaa luonteenlujuutta. Se auttaa jatkamaan vahvempana ihmisenä kohti huomista. Jälleen kerran täytyy todeta, että rakkaus on vahvojen palkinto. Kuten Leo Buscaglia asian ilmaisi yhdessä kirjassaan.  

Avoimuutta ajatellen nykyisin monet julkisen tahon ihmiset, näyttelijät, kirjailijat ja muut vastaavat tuovat entistä herkemmin esiin omia vaikeita aikojaan ja tämä laittaa miettimään myös masennusta eräällä tavalla positiivisesta näkökulmasta käsin lähinnä siksi, että masennus voi olla merkki toipumisesta tai ainakin suunnasta toipumiseen, koska silloin ihminen on ikään kuin käärme, joka luo nahkansa uudelleen. Siinä mielessä että hän käsittelee syytä, joka on johtanut masennukseen. Täten hoidetaan syyn aiheuttajaa kun taas masennuslääkkeillä itsessään pyritään hoitamaan oiretta itse syyn sijaan. Toki voi olla eriasteisia masennuksen aiheuttajia, jotka saattavat tarvita myös sitä lääkärin apua ja ohjeistusta, jotta sitä syytä päästään käsittelemään hieman syvällisemmin kohtaamalla se siten että ensin ymmärretään itse oiretta käsitteenä ja kokemuksen syvällä rintaäänellä. 

Avoimuutta elämään tuo mielestäni sekin, että on valmis jakamaan kehuja ystävilleen heidän ulkoasustaan, kengistä, vaatteista tai vaikkapa uudesta hiustyylistä, jonka joku on käynyt itselleen parturissa muokkaamassa. Tämä tuo myönteistä läheisyyttä uusien ihmisten keskinäisiin tapaamisiin. Toki kysyy luonnetta jaella tällaisia kehuja, mikäli sellaiseen ei ole tottunut. Lähinnä siksi jos itse ei ole tottunut kehuja kuulemaan saati aiemmin kyennyt kertomaan kohteliaisuuksia muille. Kuitenkin uskon vahvasti siihen, että silloin kun näitä kehuja alkaa viljelemään omassa ystäväpiirissään niin silloin se muuttaa muiden käytöstä jossain määrin tätä ihmistä kohtaan, joka uskaltaa niitä toisille tunnustaa. Hän, joka kertoo kohteliaisuuksia jatkossa alkaa mahdollisesti saamaan osakseen myös enemmän ihailua myönteisessä valossa, totta kai. Tai sitten ei. Tämän voi toki kokeilla ja todentaa ihan käytännössä tuntemattomien ihmisten kohdalla . Olen tosin huomannut viime päivinä käytännössä sen, että rovaniemellä kadulla liikkuvien ihmisten keskuudessa kovinkaan moni ei ole ainakaan vielä ollut valmis kehuja saati tervehtimisiä vastaanottamaan tuntemattomilta. Mahdollisuus on kuitenkin aina olemassa. Muista se kun liikut ihmisten parissa kertoaksesi heille kohteliaisuuksia. 

Aiheista muualla:

Finnish

18 TUNNELUKKOA

Älä pelkää yksinolemista

Avointiede.fi/ Mitä avoimuus on?

5 persoonallisuuspiirrettä: avoimuus

English

6 Signs of 'Victim' Mentality

Solo thinker or a Team player

Seven Reasons to Be More Physically Affectionate

Is Emotional Openness the Key to Healthy Relationships?

Testing mettle in relationships / Marriage or Friendship etc..

Songs / kappaleet

English

Elastica - Connection

Pulp - Common People

Suede - Beautiful Ones

Some & Any - Too perfect

Zach Stowe, Transparency (Original Song)

Manic Street Preachers - Motorcycle Emptiness

The Dead South - In Hell I'll Be In Good Company [Official Music Video]

suomeksi

Wava-Toinen Nainen

Titta - Niin yli susta

Kristiina Brask Vahva ja Varma ( a strong and sure )

Kristiina Wheeler - Kiitos kun muistit (elokuvasta Napapiirin sankarit)

Nykyajan Some kulttuurissa elämiseen ja sen vaikutuksen myötä täytyy painottaa ihmisyyttä. Ihmisten keskinäistä yhdistymistä, yhdentymistä ja kohtaamista ihmisyyden tasolla niin yksilönä, ryhmänä, yhteisönä ja toki kansat mukaan lukien. Sen sijaan, että se eristää meidät toisistamme. Täten painotan siis yksilön vaikuttamista arkipäiväisissä kohtaamisissa. 

Siten meillä ihmisinä on se vastuu kohdata toisemme ihmisenä ja yksilönä. Kanssakulkijan tavoin. Ihmisenä joka kykenee rakastamaan, hyväksymään ja arvostamaan tuota mahdollisuutta myös kohtaamissaan ihmisissä. Vähintäänkin siinä määrin, että se ei vahingoita ihmisyyttä itsessään. Näin ollen Ihmisen arvo nousee tällaisessa kohtaamisessa korkeimmalle sijalle. 

Aiheista muualla

Finnish

some-valtaa-elokuvasalitkin

Liian-taydellinen-some/ =)

English

6-ways-social-media-is-changing-the-world

40-most-popular-social-networking-sites-world

Release for the freedom of the mind =D Loppu kevennykset =D 

The Lighter side / George Carling

Kun suomi mainitaan!

Avoimia ihmisyyden kohtaamisia tuleville viikoille! 

Namaste

Namaste!


Tervetuloa Blogiini!=)

Tässäpä linkki jaettavaksi.



Rakkaudenrakentajan aiheita suomeksi!

Namaste!


Tervetuloa blogiini

Pyyteettömyys?

Se miksi kirjoitin tämän pyyteettömyys otsikon kysymysmerkillä sisältyy siihen ajatukseen, että olemmeko me aina niin pyyteettömiä kuin ajattelemme olevamme? Olen itse puhunut paljon pyyteettömyydestä. Sovellan sitä aika paljon myös omassa elämässäni. Jossain määrin kumppanin valintaa ajatellen se ei mielestäni pidä paikkaansa. Mielestäni me itse luomme tuon valosillan, johon tämä eräällä tavalla mieluisemme kumppani voi laskeutua. Uskon, että tietyin tavoin meidän partneri ehdokkaan tulee täyttää tiettyjä ehtoja. Ainakin niiden ehtojen osalta, joita olemme itsellemme asettaneet ja joita noudatamme. Esimerkiksi ajatellen vaikka sellaista tilannetta, että sinä itse et polta tai juo alkoholia niiin tuskin silloin tahdot näitä toimenpiteitä harjoittavaa kumppania itsellesi. Mielestäni esiin nousevat myös kaikenlaiset muut sinulle tärkeät arvot ajatellen sellaista ihmissuhdetta, jossa juuri sinä tahdot viettää aikaasi.

Monin tavoin voimme kuitenkin mielestäni sallia tietynlaiset vapaudet tälle kumppanillemme olla sellainen ihminen kuin hän on. Kaveruuteen voi tietysti liittyä sellaisia ihmisiä, jotka tekevät jotain sellaista mitä itse et tee. Joissain tapauksissa kaveruussuhteet voivat muuttua oman kasvusi myötä muun tapaisiksi kuin mitä ne ovat olleet. Mielestäni meidän tulisi hyväksyä tämä muutos osana omaa potentiaalista kasvua pelosta rakkauteen. Itse ainakin etsin tietoisesti erilaisia ihmisiä kavereikseni, jotta voin oppia mahdollisimman paljon erilaisilta ihmisiltä. Eri toten oppia jotain itsestäni. Aina kun opin jotain uutta itsestäi niin silloin tiedän, että kykenen kasvamaan ihmisenä. Pyyteettömyyttä ajatellen voimme miettiä tietysti sitä monelta kantilta ihmissuhteiden, rakkauden, rahan ja palveluksien osalta myös. Kyllä sen mielestäni kuitenkin aistii ennemmin tai myöhemmin, että kuka toimii mistäkin lähtökohdista kun tarjoutuu tilaisuus tehdä jotain hyvää jolle kulle.

Se mikä minulla mietityttää tässä on se, että miten löytää sellainen kumppani, jonka arvot osuisivat suurin piirteinkään kohdilleen omien arvojen kanssa? Mahdollisesti se perustuu siihen, että minkälaisia mahdollisuuksia tarjotaan tai tarjoutuu ihmisen eteen elämässään. Annammeko me oikeasti mahdollisuuden jolle kulle lähestyä meitä ihmisyyden rajoissa? Olemmeko riittävissä määrin haavoittuvia päästääksemme jonkun ihanan ihmisen lähelle omaa sydänkeskustamme? 

Oli haastavaa löytää aiheesta linkkejä vaan muuan kuiten: 

Altruismi

Pyyteetön rakkaus - eli?

yhteisöllinen kuluttaminen ja jakamistalous

Kappaleita kuunneltavaksi!=)

Grey Everend - Everlasting

U2 - Ordinary love

Freedom to love

Upeaa alkavaa viikkoa kaikille lukijoilleni! =)

Namaste!

Namaste!

Tervetuloa blogiini!



Vakaumukset & tunteet

Olen tässä viikon mittaan tutkaillut vakaumuksia ja tunteita. Aloitan vakaumuksista.

Ihmissuhteissa on kyse vakaumuksista ja siitä, mitä ne tietylle yksilölle tarkoittavat. Keskimäärin ne ovat muotoutuneet menneisyyden olosuhteiden tuomana mukavuuden toiveena. Ymmärryksenä siitä, että tämä on se juttu, joka saa minut onnelliseksi. Mikä ikinä se kullekin henkilölle sitten onkin. Oleellista ihmissuhteiden osalta on, että näkee sen mikä todella on kumppanisi vakaumus tietyissä tilanteissa. Rakkaus rakentaa meidät näkemään kumppanin vakaumuksien sisimpään. Vakaumuksien ymmärtäminen havainnollistaa meille kyvyt lähestyä avoimesti kumppanimme sydänkeskusta tungettelematta. Tärkeää on myös havainnoida, että ongelma ei ole siinä mitä tunnet vaan ennemminkin siinä, että sallitko itsesi tuntea avoimesti niitä tunteita, joita tällä hetkellä tunnet. Oleellista on mielestäni myös sekin, että antaako kumppanisi sinun ilmaista tunteita joita sisimmässäsi koet. Omaako hän siis kyvyn kuunnella sinua herkeämättä. Välillä me kuitenkin pakenemme näitä sisäisiä tunteitamme milloin mitenkin. Musiikkiin, elokuvien katseluun, touhuamiseen, liikuntaan, kavereiden kanssa riehumiseen ja vaikkapa saatamme sortua itsesääliin.

Pakenemiseksi voin ajatella esimerkkinä vaikka tämän seuraavan. Kun ihminen kokee joitain kielteisiä tunteita sisällään. Niin hän saattaa helposti ajatella, että "mieti iloisempia ajatuksia" tai "Siirry onnellisempiin ajatuksiin". Vaikka meidän tuossa tilanteessa tulisi kohdata nuo tunteet, jotka sisimmästämme kumpuavat. Kuuntele siis avoimesti omia tunteitasi arvoisesti ja salli itsesi tuntea, aistia ja kokea ne. Hyväksy tunteesi. Ole super rehellinen itsellesi niistä. Hyväksy tilanne sellaisena kuin se on tällä hetkellä ja sillä selvä. En tarkoita sitä että hyväksyt ne itkien ja kirkuen vaan tietysti silloin toimit niin mikäli se sinun vahvin sisältä kumpuava tunne sen sinulle niin viestii. Lähinnä tarkoitan rauhallista hyväksyntää kuten, että tilanne nyt vain on tämä, joka se on.  Miten etenen tästä? Ajattele vaikka näin "okei tilanne on tämä" .. ..hmm.. Mitä muuta minä voin tehdä tilanteelle  kuin hyväksyä sen? Voinko muuttaa sitä, mitä tapahtui? Kenties en. Vaan voin kuitenkin vaikuttaa siihen kuinka reagoin tässä tilanteessa. Onko järkevää hiiltyä? jos on niin tee se täysin rinnoin avoimesti. Räjähdä vaikka kunhan se pääsee pois sinun systeemisestä rakenteestasi. Oikeasti sinua rakastava ihminen tulee ymmärtämään tilanteen vakavuuden ja mahdollisesti pystyy rauhoittamaan tilannetta tai lähtee siitä ja palaa siihen aiheeseen hetken päästä kun olette molemmat rauhoittaneet hieman liikaa kiehuvia tunteitanne.

On oleellista hyväksyä ja ilmaista omat tunteensa sekä varsinkin olla tietoinen niistä. Olen pohtinut myös tätä seuraavaa kysymystä, että mikä ajaa meidät pinnallisuuden partaalle ihmissuhteissa? Mielestäni yksi oleellinen seikka on siinä, että mahdollisesti tunnemme riittämättömyyden pelkoa, joka on voinut saada lähtölaukauksen meidän sisimmässämme jostain lapsuuden kokemuksesta. Pienestä hetkestä, jossa meitä ei ole huomioitu oikein. Joko perheen jäsenen tai vaikkapa kavereiden osalta jossain tilanteessa jota olemme läpi käyneet osana menneisyyttämme. Tunnemme riittämättömyyden pelkoa elämää,  ihmisiä, kumpania, tai vaikkapa työpaikkaa kohtaan. Olenko tämän arvoinen? Riitänkö ihmisenä? Hyväksyvätkö he minut? Ootas hetki hyväksynkö edes itse itseäni?

Antoisaa alkavaa viikkoa kaikille!=)

NAMASTE!

Tervetuloa blogiini!=)

Tunnekuohun vallassa

Toisinaan me ihmiset ajaudumme tunnekuohun valtaan. Olen pohdiskellut sitä, että mitäpä jos voisimme olla enemmän tietoisia siitä kun joudumme tunnekuohun valtaan?  Tarkoitan tällä sitä, että voimme mielestäni tietoisella pyrkimyksellä saavuttaa ymmärrystä oman itsemme suhteen sen saralla että kiinnitämme enemmän huomiota mikä johtaa meidät tunnekuohun valtaan. Silloin kun olemme tietoisia siitä, että olemme tunnekuohun vallassa niin voimme tavallaan kontrolloida omaa toimintaamme siinä samassa prosessin aikana. Mielestäni se auttaa toimimaan hieman astetta viileämmin vaikka olemmekin tunnekuohun pyörteissä. Lisää siis itsetuntemustamme.  Kenties tämä seuraava auttaa ymmärtämään asiaa. Löysin nimittäin hieman aihetta kuvaavan kappaleen kirjasta nimeltä Tunneäly ja Daniel Goleman (Finnish, English) toimii kirjailijana tässä opuksessa.  Seuraavassa kirjasta:

Tunne itsesi

Vanhan japanilaisen tarinan mukaan sotaisa samurai vaati kerran zen-opettajaa selittämään, mitä taivas ja helvetti tarkoittivat. Munkki kuitenkin vastasi pilkallisesti: >>sinä olet pelkkä moukka - ei minulla ole aikaa tuollaisille.>> 

Loukkauksesta raivostunut samurai veti miekkansa tupesta ja huusi: >>voisin tappaa sinut palkaksi röyhkeydestäsi.>>

>>Tuo>> munkki vastasi tyynesti >>on helvetti>> 

Samurai, joka hämmästyi tajutessaan, kuinka osuvasti munkki oli hänen raivoaan kuvannut, rauhoittui, työnsi miekkansa tuppeen ja kiitti kumartaen munkkia tämän opetuksesta.

>>Ja tuo>>, munkki sanoi >>on taivas>>

Tapa, jolla samurai äkkiä tajusi oman raivonsa, kertoi omalta osaltaan, että on aivan eri asia joutua tunnekuohon valtaan kuin huomata, että niin on käymässä. Sokrateen ohjeeseen >>Tunne itsesi>> kiteytyy yksi tunneälyn peruskivistä: tietoisuus omista tunteista niiden aikana. Ensi silmäyksellä saattaa näyttää, että tunteet ovat itsestään selviä, mutta kun ajattelemme asiaa tarkemmin, muistamme varmaankin tilanteita, joissa emme oikeastaan tajunneet, mitä jostain asiasta tunsimme, tai havaitsimme tunteemme vasta kesken tapahtumien. 

AVOIN KUUNTELU & PUHUMINEN

Jatkan Daniel Golemanin kirjasta vielä pienen otteen:

Mies: >>Mitä sinä huudat?>> 

Vaimo:>>Koska minun täytyy-sinä et kerta kaikkiaan kuuntele!>>

Kuuntelemisen taito pitää pariskunnan yhdessä. Jopa riidan ollessa kiivaimmillaan, kun molemmat ovat tunnekaappauksen vallassa, mies tai vaimo voi kuunnella vihansa ohi, huomata puolisonsa sovittelevan eleen ja vastata siihen. Kohti avioeroa matkalla olevat parit kuitenkin joutuvat vihansa valtaan ja keskittyvät riidan aiheeseen niin täydellisesti, että eivät pysty kuulemaan toisen puheisiin liittyviä rauhantarjouksia saati vastaamaan niihin. Kuuntelijan asettuminen puolustusasemiin tarkoittaa, että hän ei ota puolisonsa kommentteja vakavasti tai sanoo heti vastaan, aivan kuin kyseessä olisi hyökkäys eikä vetoomus käytöksen muuttamiseksi. Riidan aikana sanotut asiat on tietenkin usein muotoiltu hyökkääväksi, tai sitten ne on ladattu niin täyteen kielteisiä tunteita, että niitä on vaikea pitä muuna kuin hyökkäyksinä. 

Pahimmassakin tapauksessa pariskunta pystyy kuitenkin halutessaan suodattamaan kuulemaansa ja havaitsemaan viestin pääsisällön huolimatta kaikista vihamielisyyden ja kielteisyyden ilmauksista - vihaisesta äänensävystä, loukkauksista, ylenkatselmuksesta. Tässä on avuksi, jos osapuolet pystyvät muistamaan, että toisen kielteiset tunteet ovat vain merkki siitä, kuinka tärkeänä hän pitää kyseistä asiaa. - tapa vaatia huomiota. Jos vaimo huutaa: >>Anna minun puhua loppuun äläkä koko ajan keskeytä>>, mies pystyy parhaassa tapauksessa pitämään reaktionsa kurissa ja vastaamaan: >>selvä, jatka vain kaikessa rauhassa.>> Voimakkain avoimen kuuntelun muodoista on tietenkin empatia, sanojen takana olevien tunteiden havaitseminen. Empatia ei onnistu, jos omat tunteet ovat niin vahvat, että ne tekevät fysiologisen sopusoinnun mahdottomaksi. Avioliittoneuvonnassa käytetään usein peilaamiseksi kutsuttua tehokasta tunneymmärryksen tapaa. Kun toinen puolisoista kertoo asiasta, joka häntä vaivaa toinen kertoo sen heti perään ominsanoin. Peilaava puoliso kysyy miltä jäljittely vaikutti, ja jatkaa niin kauan kunnes saa sen onnistumaan täysin oikein. Avoimen keskustelun päätarkoitus on pitää puhe käsillä olevissa ongelmissa henkilökohtaisen hyökkäyksen sijasta.

Kunnioitus ja rakkaus vievät voiman vihalta avioliitossa niin kuin kaikessa muussakin. Yksi tehokas tapa lievittää riitaa on kertoa puolisolle, että pystyy näkemään asiat tämän näkökulmasta ja että puolisonkin kanta voi olla perusteltu, vaikka ei itse olisikaan samaa mieltä. Toinen ottaa vastuun ja jopa pyytää anteeksi, jos on itse väärässä. Vähäisimmäksi sovinnon eleeksi riittää viesti siitä, että kuuntelee toista ja tajuaa tämän tunteet, vaikka ei hyväksykkään tämän näkökantaa:>>ymmärrän että sinua harmittaa>> Silloin kun kyseessä ei ole riita yhteisymmärrystä voi rakentaa kehuilla: huomaamalla jotain mistä rehellisesti pitää ja lausumalla kiitoksensa ääneen. Tämä pitää puolison paremmalla tuulella ja kerää positiivisten ajatusten tunnepääomaa.

Ilmoitus luontoinen asia!

Seuraava luento tulossa 6.11.2014 ja seuraavassa linkissä lisätiedot sekä ilmoittautumiset tapahtumaan:


Luentoinfo/osallistuja ilmoittautumiset

Antoisaa talven odotusta kaikille! =)

Namaste!

Tervetuloa blogiini=)

Rakkauden vastaanottaminen

Tätä seuraavaa olen työstänyt tässä viikon mittaan: Mielestäni rakkauden vastaanottaminen on hieman saman tyylistä kuin se, kuinka suhtaudumme kohteliaisuuksiin. Esimerkiksi silloin kun joku kehuu paitaamme. Keskustelu voi edetä vaikka tähän tapaan: "Hieno paita sinulla" vastaus: "Juu sain.. ..ostin tämän sieltä ja sieltä" .."Mutta tämähän on jo vanha paita ja sitä paitsi tämä saa ihoni näyttämään kalpealta." ym.. Ihmettelemme siis kohteliaisuutta vaan emme välttämättä osaa vastaanottaa sitä. Sen sijaan että selittelemme ummet ja lammet voisimme vastata vaikka jotain tähän tapaan: "Kiitos pidän tästä itsekkin oikein kovasti." Ja se että jättäisimme vain sen tuohon niin mielestäni voimme tehdä lisäksi vielä tämän johon tutkimuksissani tutustuin. Siinä sanottiin, että kiitetään kohteliaisuudesta ja hengitetään sisään tuo kohteliaisuus sekä pyritään tuntemaan se sisällämme sekä luissa että ytimissä siihen malliin, että annetaan tuon kohteliaisuuden laskeutua sinne minne se tahtoo kehossamme asettua sillä kyseenomaisella hetkellä.

Kyse on tämän hetkisen uskomukseni mukaan siitä, että avaudumme vastaanottamaan myös  meille tulevan rakkauden samankaltaisella lähestymistavalla. Mielestäni käytännössä tuo avautuminen tarkoittaa sellaista, että luomme tilaa sille mitä on tulossa. Kuten materialisten tavaroiden suhteen me emme voi vastaanottaa jotain jos meillä ei ole tilaa, mihin sen asettaisimme. Oleellista on siis tehdä tilaa sekä mieleen, kehoon ja kenties jopa henkeemme rakkaudelle. Miten tuota tilaa sitten luodaan? Siivoamalla tietysti. Siivoamalla kaikkea turhaa rojua poies mielemme nurkista. Luopumalla turhista käyttämättömistä tavaroista ja vaatteista. Epäkäytännöllisistä uskomuksista, toimintatavoista ja ajatusmalleista luopumisella avaamme portteja rakkauden ymmärrykselle itsessämme. Ihminen on kuitenkin eittämättä pieni hiirulainen. On kerättävä kaikenlaista tavaraa tunteakseen itsensä arvoiseksi. Vaan jos itse saisin tietää, että saan tilalle jotain uuden karheata ja konkreettisen mahtavaa ja todella hyvälle tuntuvaa sekä luissa että ytimissäni niin ilman muuta olen valmis luopumaan joistain turhista roippeista. Luodakseni tilaa todellisen rakkauden kokemuksen mahdollisuudelle. 

Ihminen pelkää. Tahdon rakastaa ja kokea rakkautta. Vaan pelottaa niin vietävästi. Jos avaudun tulen haavoittuvaiseksi. Joskus sitä vain on kohdattava tuo pelko silmästä silmään saadaksemme siitä lujan otteen kyvyksi voittaa se mikäli todella ja aidosti tahdomme rakastaa ja tulla rakastetuksi. Saamme sen nujerretuksi rohkeudella ja toiminnalla sekä joissain tilanteissa myös vakaasti antautumalla. Annamme tuon rakkauden siis tapahtua itsessämme. Kyse on siitä millaisen arvoasetelman me luomme rakkauteen nähden. Miltä pohjalta tuo rakkaus kumpuaa itsestämme. Voimme kysyä itseltämme: onko tämä todellista? Mitä rakkaus tekisi nyt? 

Muutamia rakkauden vastaanottamisen ongelmakohtia

Rakkauden vastaanottamisessa ongelmakohdat voivat olla tämänkaltaisia kuten 1. Jos et oikeasti luota rakkauteen, älä odota luottavasi rakkauteen, jota sinulle annetaan. Kerro siitä miksi et luota. Auta tuota rakkauden antajaa luottamuksesi lisäämisessä rakkauden saamiseen häneltä. Sitoudu selventämään mitä tahdot saada rakkaudelta älä oleta mitään kerro mitä tahdot. 2. Meillä voi olla ongelmia rakkauden vastaanottamisessa jos pelkäämme menettävämme rakkautta. Kenties aikaisemmin olet menettänyt rakkauden sen myötä, että kumppanisi lähti kävelemään pois luotasi ym. 3. Meillä voi olla hankaluuksia sen suhteen, että emme tunne ansaitsevamme rakkautta, jota on mahdollista saada tältä uudelta kumppanukselta. Meillä voi olla sellainen tunne, että meidän tulisi saavuttaa jotain suurta ensin, jotta voisimme tuntea itsemme rakkauden arvoiseksi.

Tässä seuraavassa ote Rumin viisaudesta:

Tehtäväsi ei ole etsiä rakkautta. Tehtäväsi on etsiä ja löytää sisäisen 

vastustuksesi syyt joita olet rakentanut rakkautta vastaan.

Tähän loppuun kirjoitan vielä pienen pätkän Tommy Helstenin kirjasta Tietäjä aiheesta, joka mielestäni liittyy tähän osuvasti:

Häpeä on rakkaudettomuutta, joka rakastaa itseään ei tunne häpeää. Vain se rakastaa itseään, joka on kohdannut kaiken senkin, mitä ei olisi tahtonut itsessään olevan. Kun sen on kohdannut on uskaltanut avautua rakkaudelle. Ei kukaan kohtaa heikkouttaa, ellei samalla avaudu rakkaudelle. Vasta silloin tietää kuka on. Ei ole mitään varjeltavaa eikä piiloteltavaa, on saanut kaiken anteeksi. Ilmaise mikä olet, ole totta, ole rehellinen, tule näkyväksi.

Omat kommentit tähän ovat seuraavanlaiset: Eli meidän tulisi siis olla tietoisia ainakin jossain määrin ihmismielen sisäisestä dynamiikasta ymmärtääksemme toimia oikealla tavalla juuri tietynlaisessa tilanteessa.

Kokeilin etsiä aiheeseen sopivaa kapaletta youtubesta ja näin äkkiseltään nämä tuntui parhaimmilta. Enjoy!

I Receive your love

Receive my love - J Ras

Antoisaa alkavaa viikkoa kaikille =)

Namaste!

Namaste!

Tervetuloa blogiini! =)

Vähimmän vastuksen tie

Olen tutkinut tässä viikon mittaan sitä, että mikä tämä vähimmän vastuksen tie oikein on. Mielestäni se on sitä että kohtaa ongelman suoraan silmästä silmään eikä välttele sitä. Ainakin niin suoraan ja avoimesti kuin omien resurssien mukaan sen siinä hetkessä pystyy tekemään. Eli käytännössä menemme suoraan kohti jotain edessämme olevaa ongelmaa ennemmin kuin että sanoisimme jotain tähän tapaan "jos en kiinnitä siihen huomiota niin se katoaa". Kun pyrimme kulkemaan suoraan kohti jotain ongelmaa joudumme mahdollisesti hakemaan apua esimerkiksi ystäviltä tai kirjoista. Internetistä tai vaikka joiltakin oppaiksi, auttajiksi parantajiksi ym. nimetyiltä ja todetuilta henkilöiltä. 

Rakkauden näkökulma hoitoalalla

Omia näkemyksiäni osio jatkuu siis. Mielestäni meidän tulisi ymmärtää että kun olemme hakeutuneet jonkun auttajan tai parantajan hoteisiin niin tämä auttaja antaa rakkauttaan yksilöllisesti sekä globaalisesti eräällä tavalla nautraalista lähteestä. Meidän tulisi pitää tuota rakkauden saamista objektiivisena eikä subjektiivisena. Eli keskimäärin meillä voi tulla väärinkäsityksiä tuon rakkauden suhteen, jota tämä parantaja pyrkii tuossa tilanteessa meille antamaan. Väärinkäsitys saatta syntyä varsinkin sen suhteen jos otamme tuon rakkauden antamisen kokemuksen henkilökohtaisella tasolla ihastumisena meihin. Kyse voi olla sellaisesta, että ihastumme ja kadotamme todellisuuden riuskan otteen tilanteesta. 

Hän mahdollisesti opastaa meitä löytämään tuon samankaltaisen sisäisen voimamme itsestämme omasta sisimmästämme. Tuon ns. universaalisen tavallaan kuitenkin vakaan ja henkilökohtaisen voimanlähteen sen sijaan, että nojaisimme pelkästään tähän oppaaseen tuon rakkauden antajana. Meidän sietäisi pitää  tätä parantajaa ihmisenä. Inhimillistä ihmistä on hankala nostaa jalustalle sillä olemme kuitenkin hakemassa itsellemme apua omien ongelmien kohtaamiseen emmekä henkilökohtaista turvasatamaa ihan kirjailmellisessa merkityksessään. Inhimillisyyden tajuaminen on paras tapa myös itse tiedostamisen suhteen ongelmien ratkaisussa. Suosittelen tutustumaan itseesi ja omiin tapoihin toimia tässä tilanteessa. Miksi? Jotta voimme kohdata tuon ongelman myös neutraalista näkökulmasta vaikka sitä käymmekin läpi. Siten se ei kaada meitä ihmisinä alleen. Henkilökohtaisen selviytymisen kannalta on hyvä pitää jalat maassa sillä sen kautta saamme vakautta oman voimamme vahvistamiseen. Seuraa sen avulla omaa sisäistä johdatusta. Tietoisuus tästä auttaa sinua käsittelemään tuota tilannetta oikeasta perspektiivistä hyvillä mielin kaikkien osapuolten kannalta.

Mitä minä voin tehdä itsessäni tälle ongelman läpi käymiselle? Tietenkin mahdollinen vaihtoehto on se että voit keskustella tuosta tilanteesta luottoystävän kanssa. Voitte yhdessä työskennellä sopivan ratkaisun löytämisessä. Mielestäni oleellista on kuitenkin keskustella sellaisten henkilöiden kanssa, jotka tuossa tilanteessa ovat osallisena ja pohtia myös sitäkin vaihtoehtoa, että voi olla itse myös väärässä tuon asian suhteen. Eli on hyvä ottaa selvää faktoista ennen kuin lähtee pitkin kyliä huutelemaan perättömiä väitteitään. Joka tapauksessa tuo ongelma, mikäli se edes sellainen pohjimmiltaan on herättää meissä mahdollisuuden kasvaa ihmisenä.

Tässä seuraavassa minulla on lyhyt ote käymästäni puhelin haastattelusta Maikku Jokela - Räsäsen kanssa:

Kysymyksiä: Miten näet hoitotilanteen noin yleisesti? Ja miksi ihmiset tulevat hoitoosi? Miten näet eettisyyden hoitotilanteessa olevan?

Vastaus:

Kaikki rakkaus jota annan on universaalista eikä se tule minusta. Eli 100 prosenttia rakkaudesta tulee henkimaailmasta. Yleensä ihmisillä, jotka tulevat kokeilemaan tarjoamiani energiahoitoja on jotkin isommat asiat taustalla joihin he tahtovat saada lisää selvennystä ja ymmärrystä. Luottamus minun ja asiakkaiden välillä on todella tärkeätä minulle.

Maikku tekee energiahoitoja ihmisille. Hän on henkisen tien kulkija, meedio, ohjaaja sekä auttaja.
Tästä seuraavasta linkistä enemmän tietoa Maikku Jokela-Räsäsen tarjoamista hoidoista:

Hoitohuone Haniel

Aiheisiin liittyen muutama linkki ole hyvä

Process/ Path Least Resistance

Sairaanhoitajaliitto

Ole muutos


ERITTÄIN ANTOISAA ALKAVAA VIIKKOA KAIKILLE! =)

Elämä kukoistaa vain villinä ja vapaana

Tämän asian tiimoilta olen perehtynyt sellaiseen kirjaseen kuin rohkeus. Elämä on vaarallista, nauti siitä kirjailijalta osho. Ja jälleen muuan oma kommentti tuonne sekaan suluissa. Egon ominaisuuksista on mielestäni hyvä olla tietoinen parisuhdeasioissa, jotta se ei vie sinua täysin mukanaan ja sinulla itsellesi on se todellinen kontrolli ja valta, eikä egollasi. Niin sillä olen aiheeseen pureutunut useammissakin otteissa.

Ego ympäröi sinua kuin muuri. Se houkuttelee sinua sillä, että ympäröimällä sinut se suojelee sinua. Sillä tavoin ego viettelee sinut. Se sanoo yhä uudelleen: "Ellei minua olisi, olisit suojaton, olisit liian haavoittuva, vaaroja olisi liian paljon. Anna siis minun varjella sinua, anna minun ympäröidä itsesi." Kyllä ego suojelee ihmistä tietyllä tavalla. Mutta sen luoma suojamuuri on myös vankila. Ego suojelee ihmistä jollain tasolla, muuten kukaan ei kärsisi egoon liittyvistä kurjista tunteista. Se suojelee vihollisilta- mutta se suojelee myös ystäviltä.  On kuin menisit suljetun oven taakse piiloon, koska pelkäät vihollista. Sitten ovelle tuleekin ystävä, mutta hänkään ei pääse sisään. Jos pelkäät vihollista liikaa, ystäväkään ei pääse sisälle. Ja jos avaat oven ystävälle on vaara että vihamieskin pääsee sisään. Asia ansaitsee syvällistä pohdintaa; se on elämän suurimpia ongelmia. Ja vain hyvin harvat ovat niin rohkeita, että suhtautuvat asiaan oikealla tavalla. Muut ovat pelkureita; he piiloutuvat ja tuhlaavat koko elämänsä.

Elämässä on riskinsä, ei kuolemassa. Kun olet kuollut niin sinulla ei enää ole ongelmia eikä kukaan enää aio viedä sinulta henkeä- sillä miten kukaan voisi viedä sinulta hengen kerta olet jo kuollut? Astu hautaan ja pane piste tälle kaikelle! Haudassa ei ole enää sairauksia eikä ahdistusta, ei minkäänlaisia ongelmia - olet vapaa kaikista huolista. Mutta jos olet elossa, ongelmia on lukemattomia. Mitä elävämpi ihminen on, sitä enemmän hänellä on ongelmia. ( Paitsi näkemykseni mukaan mikäli kykenee irtaantumaan niistä ongelmista/murheista sisäisesti kuten meditoimalla tai keskittymällä täysin johonkin puuhaan esim. uppoutuu täysin pienoismallien kasaaminen tai jokin muu tarkkuutta vaativa harjoittelu tai sitten vaikka laskettelu on yksi tapa irtaantua murheista.) Mutta kaikki on hyvin, koska taistellessaan haasteiden parissa ihminen kasvaa.

Ego muodostaa ympärillesi suojamuurin. Se estää ketään tulemasta liian lähelle. Tunnet olevasi suojassa, turvassa, mutta tuo turva on kuin kuolema. Sitä voisi verrata siemenen sisällä olevaan kasvin alkuun. Se pelkää itää- sillä kuka tietää? Maailma on niin arvaamaton paikka ja kasvi on niin hento, niin hauras. Siemenen kuoren sisällä, siellä piilossa, on niin turvaisaa. Kuvittele lasta äitinsä kohdussa. Hänellä on siellä kaikki, hänen jokainen tarpeensa tulee välittömästi tyydytetyksi. Siellä ei ole ahdistusta, taistelua, ei huolta huomisesta. Lapsi on autuuden tilassa. Äiti tyydyttää kaikki hänen tarpeensa. Mutta et varmaankaan tahtoisi jäädä ainiaaksi äitisi kohtuun, mikäli saisit vapaasti valita? Siellä on kyllä hyvin miellyttävää, missä muualla voisi olla mukavampi olla? Tiedemiehet sanovat ettei vielä ole keksitty miellittyvämpää olotilaa  tai paikkaa kuin kohtu. Kohtu näyttää ehdottomasti olevan mukavan olotilan huipentuma. Kohdussa killuminen on silkkaa olemista. Siellä kyllä on turvaisaa, mutta se ei ole elämää. Elämä kukoistaa vain vapaudessa. (kuten näkemykseni mukaan myös rakkauskin)

Englannin kielinen sana ecstacy, "ekstaasi", on hyvin merkityksellinen. Se tarkoittaa jonkin ulkopuolella olemista. Ekstaasi tarkoittaa suojaavien muurien ulkopuolelle menemistä, irtautumista egon vallasta ja mukavuudenhalusta, kaikenlaisista kuollettavista suojarakenteista. Ekstaasin tilassa oleminen tarkoittaa sitä, että ihminen on päästänyt irti, vapaaksi, hän on liikkeessä, jatkuvassa muutoksen tilassa; hän on niin auki, että tuulet voivat puhaltaa hänen lävitseen. Joskus koemme jotain ekstaattista, saatamme sanoa "se oli ihmeellinen kokemus, tuntu kuin olisin katsellut itseäni ulkopuolelta." Tätä ekstaasi tarkalleen ottaen tarkoittaa: itsensä ulkopuolelle menemistä. Kun siemen halkeaa ja sen sisälle kätkeytynyt loisto alkaa saada muodon; kun lapsi syntyy ja jättää kohdun, siellä vallitsevan mukava ja miellyttävän olotilan ja suuntaa kohti tuntematonta ulkomaailmaa- siinä on kyse ekstaasista. Kun lintu särkee munan kuoren ja lennähtää taivaalle - siinä on kyse ekstaasista. Ego on kuin muna, josta sinun on murtauduttava ulos. Ole siis ekstaattininen! Irtaudu kaikista suojamuureista ja turvarakenteista. Silloin pääset avarampaan maailmaan, rajattomaan maailmaan. Vasta silloin voit todella elää, silloin voit elää yltäkylläisyydessä.

Pelko kuitenkin lamaannuttaa sinut. Lapsikin varmasti epäröi ennen kohdusta lähtöään, pitäisikö hänen lähteä vai ei. Ollakko vai eikö olla? Lapsi varmaankin ottaa yhden askeleen eteenpäin ja toisen taaksepäin. Kenties sen vuoksi äidin on kärsittävä kovia tuskia. Lapsi epäröi, se ei ole vielä aivan valmis olemaan ekstaattinen. Mennyt kiskoo sitä takaisinpäin, tulevaisuus  kutsuu houkuttavana; lapsi tuntee ristiriitaa. Päättämättömyys on kuin muuri, se saa takertumaan menneisyyteen, takertumaan egoon. Kannat sitä kaikkialle mukanasi. Joskus hyvin harvoin, kun olet valpas ja hereillä, pystyt näkemään sen. Muutoin, vaikka tuo muuri onkin läpinäkyvä, et kykene näkemään sitä. Ihminen voi elää koko elämänsä- eikä vain yhtä, vaan jopa monta elämää - tulematta tietoiseksi siitä, että on vankilassa, eristyksissä kaikesta. Leibniz kutsui sitä "monadiksi". Siellä ei ole ovia eikä ikkunoita, se on täysin suljettu tila, mutta sen seinät ovat läpinäkyvää lasia. On kerättävä rohkeutensa ja karistettava se pois yltään. Ihmiset ruokkivat egoaan lukemattomin erin tavoin tietämättä, että he samalla ruokkivat omaa helvettiään.


Rouva cochraine seisoi kuolleen miehensä arkun vieressä. Heidän poikansa oli hänen käsipuolessaan. Surijat kävivät yksitellen arkun vieressä. "Hän ei tunne enää tuskaa" rouva Croy sanoi. "Mihin hän kuoli?" "Mies parka", sanoi rouva Cochrane. "Hän kuoli tippuriin." Eräs rouva katseli vainajaa ja virkkoi: "Nyt hän on päässyt maisista murheista. Hänellä on seesteinen hymy kasvoillaan. Mihin hän kuoli?" "Hän kuoli tippuriin", leski vastasi. Yhtäkkiä poika veti äitinsä sivuun ja sanoi: "Äiti, kauheaa, että sanot noin isästä. Eihän hän kuollut tippuriin. Hän kuoli ripuliin!" "Tiedänhän minä sen!" vastasi rouva Cochrane. "Mutta mieluummin tahdon heidän ajattelevan, että se nilkki kuoli elämänsä kunnossa sen sijaan, että hukkui omaan paskaansa!"

(Mielestäni tässä osiossa on hyvin kuvattu vertauskuvallisesti sitä kuinka kiinnittyneitä ihmiset ovat peittelemään tai puolustelemaan totuuttaan/näkemyksiään hyvän edun nimissä, hyvällä edulla tarkoitan sitä kuinka he näkevät sen parhaimmassa valossa itselleen ja he ovat valmiita jopa valehtelemaan toisista ihmisistä omien etujensa saavuttamiseksi.. Tietysti lyhyellä aikavälillä sillä voi mielestäni päästä jopa hyviinkin tuloksiin vaan pitkällä tähtäimellä tämänkaltainen menettely ei tuota tarpeeksi hedelmää niin sillä puhun mieluimmin totuuden puolesta ja pyrin rehellisyyteen omista näkökannoistani.) Ihmiset pelaavat pelejään hamaan loppuun saakka. Ego ei anna sinun olla aito, se pakottaa sinut olemaan epäaito. Ego on valehtelija, mutta siitä on jokaisen otettava itse vastuu. Se vaatii suurta rohkeutta, sillä sen myötä murenee  kaikki, mitä olet tähän asti vaalinut. Se romuttaa koko menneisyytesi. Sen myötä sinä itse murrut täysin. Joku jää jäljelle, mutta se et ole sinä. Jotain uutta syntyy sisälläsi- jotain aivan uutta ja tuoretta, jota menneisyys ei ole turmellut. Sinulla ei enää ole suojamuureja. Missä tahansa oletkin, näet äärettömyyteen ilman rajoituksia.

Vanha mies meni kantabaariinsa ja huomasi, että tutun tarjoilijatytön tilalle olikin tullut joku aivan outo nainen. Hän meni ensin hämilleen, mutta sanoi sitten kohteliaasti tälle naisielle, että "tämä oli parhaimmannäköinen nainen, mitä hän oli nähnyt pitkiin aikoihin". Uusi tarjoilija oli varsin ylimielinen ja sanoi pisteliäästi niskojaan nakellen "valitettavasti en voi sanoa samaa teistä." "No mutta kultaseni", vanha mies vastasi tyynesti. "Etkö olisi voinut tehdä samoin kuin minä ja valehdella?"

Kaikki muodollisuudet palvelevat vain ihmisten egoja. Ne ovat valheita. Sanot jotain toiselle ja hän vastaa kohteliaasti samalla tavalla. Kumpikaan ei ole aito. (paitsi mielestäni silloin kun joku on oikeasti ja rehellisesti jotain mieltä jostain ihmisestä, asiasta tai tapahtumasta ja ilmaisee sen täysin rehellisesti, vaan voitko uskoa sitä silloin todeksi jos epäilet jokaista vastaan tulijaa viholliseksesi?) Pelaamme jatkuvasti pelejä: noudatamme etikettisääntöjä ja muodollisuuksia, pidämme yllä kohteliaita ilmeitä ja naamioita. Sinun on kohdattava suojamuurisi, sillä vähitellen siitä tulee niin paksu, ettet kykene näkemään enää mitään. Suojamuurista tulee päivä päivältä paksumpi - älä siis odota enää. Jos tunnet kantavasi suojamuuria ympärilläsi, luovu siitä! (Näkemyksieni mukaan monet rakentavat suojamuurin esimerkiksi alkoholista, kiireestä, huumeista, työnarkomaniasta jne.. ja vain sen tähden, että ei tarvitse oikeasti keskustella ihmisten kanssa ja kohdata heitä sellaisina kuin he ovat.) Hyppää ulos siitä! Se vaatii vain päätöksen tehdä se ei mitään muuta. (Tietysti minun mielestäni tuo päätös ja valinta on tehtävä, joka hetki, joka päivä uudestaan, jotta siitä tulee pysyvää vaan pikku hiljaa sitä oppii monen moista, mikäli on oikeasti avoin oppimaan.) Muutaman päivän päästä voit havaita, että se on kuollut, koska se tarvitsee sinun jatkuvaa tukeasi, se tarvitsee jatkuvaa hoivaasi.

Tietoinen avioliitto

Tässä asiassa siteeraan tällä hetkellä käsillä olevasta kirjasta. Eli otteita kirjailijalta nimeltä Harville Hendrix ja kirjan nimike/ titteli on kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu.. Mielestäni Hendrix kuvaa asioita mielekkäällä tavalla ja hänellä on suurta pohjatyötä alla asioiden parissa työskenneltyään parisuhde neuvojana sekä samankaltaisuuksiin olen törmännyt myös muiden kirjailijoiden ohella. Vaikka tässä mainitaankin avioliitto ei se mielestäni silti pois sulje näiden menetelmien soveltamista avoliitostakaan. Ymmärrän että osaltaan tästä puuttuu tarkemmat tiedot Vanhoista ja uusista aivoista (käsitteenä) vaan sinänsä kokonaisuuden kannalta uskon että punainen lanka hahmottuu myös näin.. Suluissa myös omia kommenttejani =) Tässäpäs on Hendrixin kertomana  kymmenen tietoisen avioliiton ominaisuutta:

1.Ymmärrätte, että rakkaus suhteella on piilotajuinen päämäärä - lapsuuden haavojen parantaminen. Sen sijaan että näette tarpeenne ja toiveenne vain pinnasta, opitte tuntemaan niiden alla olevat lapsuuden ratkaisemattomat asiat. Kun tutkitte avioliittoanne tällä röntgenkatseella, päivittäiset kanssakäymisenne saavat enemmän merkitystä. Suhteenne hämmentävät puolet tulevat ymmärrettävämmiksi ja tilanteet tuntuvat olevan paremmin hallinnassanne. 

2. Muodostatte täsmällisemmän kuvan kumppanistanne. 

Aivan ihastumisenne ensiajoista lähtien olette alkaneet sekoittaa rakastettuanne ja ensisijaista huoltajaanne toisiinsa. Myöhemmin olette heijastaneet omia huonoja puolianne kumppaniinne ja hämärtäneet näin lisää sitä, mikä kumppaninne todellisuudessa on. Tietoista avioliittoa kohti siirtyessänne luovutte vähitellen näistä harhakuvista ja alatte nähdä paremmin totuuden kumppanistanne. Ette enää näe häntä omana pelastajananne vaan toisena haavoittuneena ihmisenä, joka tahtoo myös parantua.

3. Otatte vastuun siitä, että annatte kumppaninne tietää tarpeenne ja toiveenne. 

Alitajuisessa avioliitossa olette takertuneet lapsenomaiseen kuvitelmaan, että kumppaninne vaistoaa tarpeenne ja toiveenne. Tietoisessa avioliitossa hyväksytte tosiasian, että ymmärtääksenne toinen toisianne teidän on kehitettävä selkeät viestintä kanavat.

4. Tulette päämäärätietoisemmiksi kanssakäymisessänne. 

Alitajuisessa avioliitossa teillä on ollut taipumusta toimia ajattelematta, olette sallineet vanhojen aivojen alkukantaisten reaktioiden ohjata käyttäytymistänne. Tietoisessa avioliitossa koulutatte itseänne käyttäytymään uudella tavalla.

5. Opitte arvostamaan kumppaninne tarpeita ja mielihaluja yhtä paljon kuin omiannekin.

Alitajuisessa avioliitossa olette olettaneet, että kumppaninne elämäntehtävä on huolehtia taikakeinoin tarpeistanne. Tietoisessa avioliitossa luovutte narsistisesta ( Hox! Narsismista olen kertonut enemmän jo aiemmin joten siihen käsitteenä en paneudu tässä vaiheessa ks. otsikko narsismi ) näkemyksestä ja suuntaatte voimianne yhä enemmän tyydyttämään kumppaninne tarpeita. (Mielestäni tähän sisältyy myös se, että on tietoinen siitä mitä tahtoo ja mitä ei ja kertoo siitä avoimesti sydämestään, mikä vaatii tosin hieman sitä itsensä tiedostamista/tuntemista).

6. Hyväksytte persoonallisuutenne pimeän puolen. Tietoisessa avioliitossa tunnustatte avoimesti, että teillä on huonoja puolia kuten kaikilla muillakin. Kun otatte vastuun itse tästä persoonallisuuden puolesta, ette enää heijasta sitä puolisoonne niin paljoa, ja ympäristö muuttuu vähemmän vihamieliseksi.

7. Opitte uusia perustarpeiden ja halujen tyydyttämistapoja. Valtataistelun aikana olette viekoitelleet, saarnanneet ja moittineet pakottaaksenne kumppaninne toteuttamaan perustarpeitanne ja mielihalujanne. Kun pääsette tästä vaiheesta, tajuatte, että kumppaninne tosiaan voi olla voimanlähteenne - kunhan vain itse luovutte itsetuhoisista menettelytavoistanne. 

8. Etsitte itsestänne niitä kykyjä ja vahvoja puolia, joita teiltä puuttuu. Eräs syy, miksi aikanaan tunsitte vetoa kumppaniinne oli, että hänellä on kykyjä ja vahvoja puolia, joita teiltä itseltänne puuttui. Siksi hänen seuransa antoi teille valheellisen kokonaisuuden tunteen. Tietoisessa avioliitossa opitte, että vain kehittämällä oman itsenne piilossa olevia puolia voitte todella saada takaisin ykseyden tunteen.

9. Tiedostatte paremmin halunne olla rakastava ja kokonainen sekä yhteydessä maailmankaikkeuteen. Jumalalta saadun luonteenne osana on kyky rakastaa ehdoitta ja kokea yhteyttä ympäröivään maailmaan. Yhteiskunnan ehdot ja kasvatuksenne ovat saaneet teidät menettämään kosketuksen näihin ominaisuuksiin. Tietoisessa avioliitossa alatte löytää uudelleen alkuperäistä luonnettanne.

10. Hyväksytte tosiasian, että hyvän avioliiton luominen on vaikeaa. (Muttei välttämättä mikäli olet todella ja täysin vilpittömästi avoin tutkimaan, oppimaan ja kasvamaan ympäriltä olevilta ihmisiltä, tapahtumilta ja tilanteilta) Alitajuisessa avioliitossa olette kuvitelleet, että juuri teidän on oltava "se oikea". Hankkiessanne lisää asiallista tietoa rakkaussuhteista ymmärrätte, että hyvä avioliitto vaatii moraalista vastuuta, itsekuria ja rohkeutta muuttua ja kasvaa ja että avioliitto on kovaa työtä. ( Kova työ on suhteellinen käsite riippuen paineensieto kyvystäsi mikä kans itsessään on jo suhteellinen käsite jne..).

Tarkastelkaamme lähemmin kymmenettä kohtaa, hyvän parisuhteen luomiseen liittyviä vaikeuksia, koska mikään muista yhdeksästä ajatuksesta ei toteudu, ellette ensin kehitä haluanne muuttua ja kasvaa.

Rajoittava rakkaus vai vapauttava rakkaus

Tämän seuraavan otteen alkulähde on Timo Teideltä. Itselleni tämä seuraava oli ainakin sellainen hyvällä tavalla herättävä tieto vaikka voikin hieman radikaalilla tavalla tulla ilmi ainakin aluksi.. Ravisuttavaa oli ainakin omalle kohdalleni.=) Mikä on jo itsessään hyvä asia, sillä tämä tieto on laajentanut ainakin omista näkemyksistäni päin minun tietoisuuteni laajentumista rakkaudenrakentajana.

Rakkaus ei ole suhde johonkin toiseen kyse on olemisen tilasta. Sillä ei ole suoranaisesti mitään tekemistä toisen kanssa. Ihminen ei ole rakastunut hän on rakkaus. Tietysti silloin kun ihminen on rakastunut hän on rakastunut mutta se on rakkauden sivutuote ei alkulähde. Alku lähde on siinä että ihminen on rakkaus.Kuka sitten voi olla rakkaus? Jos et ole tietoinen siitä kuka olet, et voi olla rakkaus. Olet pelko. Pelko on aina rakkauden vastakohta ei viha niin kuin useasti luullaan. Sillä kaikki tunteet pohjautuvat vain pelkoon tai rakkauteen. Viha on vääristynyttä rakkautta. Se ei ole rakkauden vasta kohta. Rakastaessaan ihminen laajenee ja pelätessään ihminen kutistuu. Pelko saa ihmisen tuntemaan itsensä yksinäiseksi. 

Aiemmin puhelin kirja viisaudesta tässä hieman aiheesta lisää: Älä tule kirja viisaaksi. Mitä kirja viisaus on? Kirja viisaus on kaiken nimeämistä ja kaiken luokittelemisen suurta taidetta. Tapaa ihmisiä, sillä jokainen heistä kuvastaa jumalaa eri tavoin. ( Tässä kannattaa muistaa myös sekin, että jumaluus ja uskonto on kaks eri asiaa itsessään ainakin minun mielestäni) Opi ihmisiltä älä pelkää.

Tavallisesti rakkaudessakin on aina pelkoa. Mies pelkää vaimoaan ja vaimo pelkää miestään. Rakastavaiset ovat aina peloissaan. Silloin kyse ei ole todellisesta rakkaudesta. Kyse on pelkästä järjestelystä, jossa kaksi pelokasta ihmistä tukeutuu toisiinsa. Käyttää toisiaan hyväkseen hallitsee toisiaan, ohjailee toisiaan ja riitelee keskenään sekä käyttäytyy omistavasti. Pelkäät. Sen vuoksi emme koskaan avaudu. Luulemme, että kyse on rakkaudesta, vaikka kyse on vain tuttavuudesta. Kohtaamme toisen vain ulkonaisesti, mutta luulemme, että olemme oikeasti kohdanneet. Tosiassa olemme kohdanneet toisen vain olemuksemme uloimmalla tasolla. Joka ympäröi sinua kuin muuri. Se et ole sinä itse.

Jopa vuosikausia yhdessä olleiden suhteessa saattaa olla kyse vain tuttavuudesta. Mies ja vaimo eivät ehkä tunne toisiaan sisimmältä tasoltaan. Ensiksi on ymmärrettävä olla pitämättä tuttavuutta rakkautena. Saatatte rakastellakkin eli olla seksuaalisessa kanssakäymisessä ja silti siinä on vain kyse tuttavuudesta. Elleivät ihmisten sisimmät olemukset kohtaa. Seksissä on vain kyse kahden kehon kohtaamisesta. Tämän asian tiimoilta suosittelen tutustumaan Barry Longin kirjaan nimeltä tie rakkauteen. Siinä on mahtavia vinkkejä todellisen läheisen ihmissuhteen luomiseen rakastelun avulla. Toisen voi sallia koskettaa sisintään vain silloin kun ei pelkää. Kun ei tunne pelkoa.

Mikäli voit sallia todellisen rakkauden läsnäolon et tarvitse rukousta, et meditaatiota etkä temppeliä tai minkäänlaista kirkkoa. Voit unohtaa jumalan tyystin mikäli pystyt rakastamaan. Sillä todellisen rakkauden avulla tuo kaikki on jo tapahtunut sinussa. Meditaatio rukous ja jumala on jo tapahtunut sinussa. Sille joka rakastaa kuolemaa ei ole. Sille joka ei rakasta jokainen hetki on kuin kuolema. Kuolema tuhoaa kaiken. Mikäli siis ymmärrät henkilökohtaisesti mistä puhun. Oivallat, että kyse on kuoleman ja rakkauden välisestä kamppailusta. Jos pystyt antamaan kuolemaa ei ole. Koska joka hetki häneltä otetaan jotakin pois, häneltä joka tukeutuu kuolemaan siis. 

Mistä tuosta pelosta on kyse? Miksi olet niin peloissasi? Miksi pelkäisit vaikka olisit kuin avoin kirja? Eikä mikään jäisi piiloon. Miten se voisi vahingoittaa sinua? Kyse on vain väärinkäsityksestä. yhteiskunnan luomista käsityksistä, että sinun sietäisi salailla jotain. Ja että sinun on suojeltava itseäsi. Että sinun sietäisi olla kuin jatkuvasti taistelu tantereella. Aivan kuin kaikki olisivat sinun vihollisiasi. Mikäli suljet jokaiselta oven suljet myös sellaiselta oven joka tahtoo vain rakastaa sinua sellaisena kuin olet.

Ei kukaan ole sinua vastaan. Vaikka sinusta tuntuisikin siltä, että joku olisi sinua vastaan ei hän sitä ole oikeasti. Sillä kaikki ovat huolissaan todella vain itsestään. Eivät sinusta. =D Ei ole mitäään pelättävää tämä on oivallettava ennekuin todellinen ihmissuhde voi alkaa. Syvä tyytyväisyys on todellisen rakkauden näkyvä merkki. Rakastunut ihminen on syväst tyytyväinen. Rakkautta ei voi nähdä, mutta ihmisestä huokuvan tyytyväisyyden voi aistia. Syvän täyttymyksen voimaa huokuu rakastavan ihmisen olemuksesta.

Eli on olemassa siis kaksi tapaa elää. Pelkoon perustuva ja rakkauteen perustuva. Pelkoon perustuva ei voi koskaan johtaa syvään ihmissuhteeseen. Elät pelkojesi vallassa, etkä voi päästää toista ihmistä lähelle ja syvälle sisimpääsi. Sallit sen tiettyyn pisteeseen saakka vaan sitten tulee seinä vastaan ja kaikki jähmettyy. Rakkauteen keskittyvä ihminen ei pelkää tulevaa. Hän ei pelkää, mitä hänen teoistaan seuraa tai mihin hänen tekonsa johtavat. Vaan tietysti hän sinänsä on niistä tietoinen sillä hän ei yleensä menetä yhteyttään todelliseen rakkauteen sillä hän on rakkaus ja tämä puolestaan on se ydin siinä mielessä että hänessä arvostus toisen ihmisen vapaaseen tahtoon säilyy hänen tietoisuudessaan ikään kuin jatkumossa. Eli hän elää tässä ja nyt 

Älä siis turhaaan huolehdi mitä tuleman pitää. Huolehtiminen on pelkoon perustuva elämän tapa. Älä turhaan mieti seurauksia ole vain tässä ja nyt. Tee täysillä sitä mitä teet. Älä laskelmoi pelkoon perustuva ihmine laskelmoi kokoajan.. Mikä muuten osittain mielestäni viittaa egon toimintoihinkin kuten aiemmin olen maininnutkin ego otsikon alla olevien asioiden yhteydessä. Pelkoon keskittyvä ihmien laskelmoi. Eipä sillä, tietysti on hyvä pyrkiä hoitamaan omat asiat vaan silti on hyvä pyrkiä ainakin mielessään irroittatumaan niistä lasku asioista yms.. Esim sanoa laskut maksettuaan että " Hoidettu ja unohdettu nyt on unelmieni aika!"=D Vaan on hyvä muistaa sekin että pelon poistaminen ei  ole sama asia kuin sen ymmärtäminen. Pelko ja tietämättömyys on ahtaiden mielien suuri rikoksen tekijä.

Typeryys vai viisaus

Tämä seuraava on ote James Allenin kirjasta nimeltä valoa elämän vaikeuksissa. Totta kai siinä tapauksessa mikäli sinä mahdollisesti luet tuon samaisen kirjan, niin sinulla sieltä herää eri ajatuksia, jotka vaikuttavat juuri henkilökohtaisesti sinuun. Joka tapauksessa tässäpä tämä ote minun näkemyksiini vedoten ja minua opastaen on sen kaikessa loistossaan.

Typeryys, viisaus, tietämättömyys ja/tai valistuneisuus eivät ole vain ajatusten tulosta. Ne ovat ajatus itsessään. Sekä syy että seuraus. Toiminta ja tulos sisältyvät ajatukseen. Meidän olemuksemme on ajatuksiemme tulosta. Se perustuu ajatuksillemme; se on tehty ajatuksistamme. Ihminen ei ole olento, joka on sielu. Hän itse on ajattelija ja tekijä. Toimija ja tietäjä. Hänen yhdistynyt mielentilansa on hän itse. Hänen hengellinen luontonsa on hänen ajattelutapansa kehystämä. Hän itse on se, joka haluaa, suree, nauttii ja kärsii, rakastaa ja vihaa.

Mieli ei ole metafyysisen, yli-inhimillisen sielun väline. Mieli on sielu; mieli on olemus, mieli on ihminen. Ihminen voi löytää itsensä. Hän voi nähdä itsensä sellaisena kuin on. Kun hän on valmis kääntymään pois kuvitteellisesta ja itse luomastaan olettamusten maailmasta, jossa harhailee, ja on valmis kohtaamaan todellisuuden kasvoista kasvoihin, silloin hän on tunteva itsensä sellaisena kuin hän on; hän voi myös nähdä itsensä sellaisena kuin tahtoo olevansa; ja luoda itsestään uuden ajattelija, uuden ihmisen; sillä joka hetki on valinnan hetki- ja joka hetki on kohtalo.

Elämän tosiasiat ovat aina edessämme, aina ymmärrettävissä aina koettavissa ja tunnettavissa, mikäli voimme hylätä egoismimme ja sen luomat harhakuvat, jotka sokeuttavat meitä. Ihminen ei tarvitse viisautta voidakseen ylittää omaa olemustaan. Tuon olemuksen tosiasiat suovat riittävän pohjan pystyttää tiedon temppelin, jonka kauneus ja mittasuhteet ovat samanaikaisesti sekä vapauttavat että kohottavat.

Viisauden polku on kuitenkin aina auki, aina valmiina vastaanottamaan pyhiinvaeltajan, joka on väsynyt typeryyden vahingoillisuuteen ja sekavuuteen. Ketään ei estä edistymästä muu kuin ihminen itse; kukaan ei saavuta viisautta vain omien ponnistuksiensa kautta; ja ihminen joka on valmis olemaan rehellinen itselleen, mittaamaan tietämättömyytensä syvyyden, kohtaamaan erehdyksensä kasvoista kasvoihin, tunnustamaan virheensä ja aloittamaan välittömästi uudistumisen, vain sellainen henkilö voi löytää tien viisauteen kulkien sitä nöyränä ja tottelevaisena- hän on vielä saapuva vapahduksen ihanaan kaupunkiin. Viisaudenpolku on korkein tie- tie jolla kaikki epäilys ja epävarmuus katoaa ja viisaus ja varmuus astuvat kuvioihin vahvasti mukaan. Viisaus on oikeata toimintaa ja oikeita tekoja. 

Rakkaus / Rakastaminen

Rakkaus on valppaana olemista sinun sietää pysyä valppaana voidaksesi rakastaa. Sinun sietää olla tietoinen ympäristöstäsi, jotta huomaat mitä rakastaa. Muuten menetät monta mahdollisuutta tiedostaa rakkautta. Sinun sietää olla valpas, jotta kuulet äänet joita rakastat sekä sen että olet tietoinen siitä tuoksusta jota rakastat. Sinun sietäisi olla valpas jotta aistit nauttimiesi ruokien maut ja eri vivahteet. Eli esimerkiksi miettii että "mitäs tavaroita tässä ympärilläni on joita rakastan." Se ei aina tietenkään tarkoita sitä että sinun sietää omistaa ja viedä kotia kaikki rakastamasi tavarat vaan sitä, että olet niistä tietoinen.=D

Mikäli mittailet katuja pelkästään  päässä pyöriviäsi ajatuksia kuunnellen ja unohdat ympäristösi, niin silloin menetät monia tilaisuuksia havannoida rakastamiasi asioita tai tulla tietoiseksi niistä tavaroista joita oikeasti tahdot ja tarvitset. Mielestäni hetkessä eläminen on ainakin osittain sitä että miettii, että "okei mitäs tässä ympärilläni oikein onkaan.." " Ja ketäs nämä ihmiset oikein ovat" tai sitten miettii että "mitäs nämä oikein tässä hommailevat". Ihmisille tosin käy niin tai valehtelematta ainakin minulle käy välillä niin että unohdan ympäristön.. Se on sitä itsehypnoosia.. Eli keskitytään vain pään sisäiseen maailmaan ja ollaan kuin eräänlaisessa transsissa. (Kirjailijalta Leo Buscaglia sekä hieman omia näkemyksiä soveltamalla)

Itsekäs vai epäitsekäs

Itsekäs ihminen on innokas taivuttamaan muut oman tahtonsa alle uskomalla, että se on paras vaihtoehto kaikkien kannalta; näin hän tiedostamattaan rasittaa itseään yrittäessään hallita muissa valtaa, jota hän itse vapaasti käyttää-valtaa valita vapaasti ja harjoittaa vapaata tahtoa. Näin tekemällä hän asettaa itsensä suoraan ristiriitaan toisten vapauden kanssa ja käynnistää oman kärsimyksensä. Seurauksena on kamppailevien voimien lakkaamaton kiista; loppumaton intohimon palo; sekasorto, ponnistelu ja murhe. Itsekkyys on väärin käytettyä valtaa.

Epäitsekäs ihminen on hän, joka lopettaa henkilökohtaisen väliintulon, hylkää "minän" arvostelukyvyn lähteenä ja pidättyy sekaantumasta toisten rajattomaan vapauteen tunnistettuaan oman äärettömän vapautensa ja luopumalla egoismistaan kokonaan, egoistisia ajatuksia myöten, sillä hän ymmärtää heidän valintansa laillisuuden ja oikeutensa valtansa vapaaseen käyttämiseen. Hän ymmärtää ainoaksi velvollisuudekseen ja täydeksi vallakseen muiden oikean kohtelun ja sen, että hänen ei tule mitenkään olla huolissaan heidän toimistaan itseään kohtaan; sillä se on täysin heidän valintansa ja heidän asiansa. Tietysti tässäkin pätee se ajatus että ei anna kanssaihmisten kohdella itseään ihan miten tahansa vaan on tietoinen siitä mitä tahtoo ja mitä ei tahdo ja ilmaisee sen vahvasti; "että näin minua ei kohdella ja piste." Mikäli kokee itseään kohdeltavan väärin.

Epäitsekkäälle ihmiselle ei täten ole olemassa pahantahtoisuutta, kateutta, selkäänpuukotusta, mustasukkaisuutta, syyttelyä, tuomitsemista tai vainoa. Hän on lakannut näiden asioiden harjoittamisen eikä hän häiriinny, kun niitä syydetään hänen päälleen. Synnistä vapautuminen on siis vapautumista kärsimyksestä. Epäitsekäs ihminen on vapaa; hän on tehnyt synnistä mahdotonta; hän on katkaissut kaikki kahleet. Sympatiaa, ystävällisyyttä tai rakkautta ei voi ostaa tai myydä, ne voidaan vain antaa tai saada. Kun lahjasta maksetaan se lakkaa olemasta lahja. 

Maailmankaikkeus on oikeudenmukainen, ja se oikeudenmukaisuus on niin täydellinen, että sen ymmärtänyttä ei voi enää epäillä tai pelätä, hän voi vain ihailla ja iloita. Vain viisaiden ajatusten valitseminen ja viisaiden tekojen tekeminen johtaa viisauteen. Mielestäni jokainen päivä on uusi tilaisuus ja uusi mahdollisuus alkaa ajattelemaan ja valitsemaan uusia ajatuksi jotka lopulta johtaa siihen, että olet uusi ihminen. Ainakin niiltä valinnoilta joita voi vapaasta tahdosta tehdä ja kunnioittaa sekä itsessään että toisissa.  Ihminen voi olla menestynyt kirjaoppinut mutta elämän koulussa typerys. Puhtaampien ajatusten ajattelu, jalompi ajattelu, johtaa todellisen tiedon rauhaa luoviin ilmestyksiin, ei luetun ulkoa opettelu. ( Lähteenä on toiminut James Allenin kirja Valoa elämän vaikeuksissa sekä osittain hieman omia näkemyksiäni olen soveltanut tekstiin..)