Elämä kukoistaa vain villinä ja vapaana

Tämän asian tiimoilta olen perehtynyt sellaiseen kirjaseen kuin rohkeus. Elämä on vaarallista, nauti siitä kirjailijalta osho. Ja jälleen muuan oma kommentti tuonne sekaan suluissa. Egon ominaisuuksista on mielestäni hyvä olla tietoinen parisuhdeasioissa, jotta se ei vie sinua täysin mukanaan ja sinulla itsellesi on se todellinen kontrolli ja valta, eikä egollasi. Niin sillä olen aiheeseen pureutunut useammissakin otteissa.

Ego ympäröi sinua kuin muuri. Se houkuttelee sinua sillä, että ympäröimällä sinut se suojelee sinua. Sillä tavoin ego viettelee sinut. Se sanoo yhä uudelleen: "Ellei minua olisi, olisit suojaton, olisit liian haavoittuva, vaaroja olisi liian paljon. Anna siis minun varjella sinua, anna minun ympäröidä itsesi." Kyllä ego suojelee ihmistä tietyllä tavalla. Mutta sen luoma suojamuuri on myös vankila. Ego suojelee ihmistä jollain tasolla, muuten kukaan ei kärsisi egoon liittyvistä kurjista tunteista. Se suojelee vihollisilta- mutta se suojelee myös ystäviltä.  On kuin menisit suljetun oven taakse piiloon, koska pelkäät vihollista. Sitten ovelle tuleekin ystävä, mutta hänkään ei pääse sisään. Jos pelkäät vihollista liikaa, ystäväkään ei pääse sisälle. Ja jos avaat oven ystävälle on vaara että vihamieskin pääsee sisään. Asia ansaitsee syvällistä pohdintaa; se on elämän suurimpia ongelmia. Ja vain hyvin harvat ovat niin rohkeita, että suhtautuvat asiaan oikealla tavalla. Muut ovat pelkureita; he piiloutuvat ja tuhlaavat koko elämänsä.

Elämässä on riskinsä, ei kuolemassa. Kun olet kuollut niin sinulla ei enää ole ongelmia eikä kukaan enää aio viedä sinulta henkeä- sillä miten kukaan voisi viedä sinulta hengen kerta olet jo kuollut? Astu hautaan ja pane piste tälle kaikelle! Haudassa ei ole enää sairauksia eikä ahdistusta, ei minkäänlaisia ongelmia - olet vapaa kaikista huolista. Mutta jos olet elossa, ongelmia on lukemattomia. Mitä elävämpi ihminen on, sitä enemmän hänellä on ongelmia. ( Paitsi näkemykseni mukaan mikäli kykenee irtaantumaan niistä ongelmista/murheista sisäisesti kuten meditoimalla tai keskittymällä täysin johonkin puuhaan esim. uppoutuu täysin pienoismallien kasaaminen tai jokin muu tarkkuutta vaativa harjoittelu tai sitten vaikka laskettelu on yksi tapa irtaantua murheista.) Mutta kaikki on hyvin, koska taistellessaan haasteiden parissa ihminen kasvaa.

Ego muodostaa ympärillesi suojamuurin. Se estää ketään tulemasta liian lähelle. Tunnet olevasi suojassa, turvassa, mutta tuo turva on kuin kuolema. Sitä voisi verrata siemenen sisällä olevaan kasvin alkuun. Se pelkää itää- sillä kuka tietää? Maailma on niin arvaamaton paikka ja kasvi on niin hento, niin hauras. Siemenen kuoren sisällä, siellä piilossa, on niin turvaisaa. Kuvittele lasta äitinsä kohdussa. Hänellä on siellä kaikki, hänen jokainen tarpeensa tulee välittömästi tyydytetyksi. Siellä ei ole ahdistusta, taistelua, ei huolta huomisesta. Lapsi on autuuden tilassa. Äiti tyydyttää kaikki hänen tarpeensa. Mutta et varmaankaan tahtoisi jäädä ainiaaksi äitisi kohtuun, mikäli saisit vapaasti valita? Siellä on kyllä hyvin miellyttävää, missä muualla voisi olla mukavampi olla? Tiedemiehet sanovat ettei vielä ole keksitty miellittyvämpää olotilaa  tai paikkaa kuin kohtu. Kohtu näyttää ehdottomasti olevan mukavan olotilan huipentuma. Kohdussa killuminen on silkkaa olemista. Siellä kyllä on turvaisaa, mutta se ei ole elämää. Elämä kukoistaa vain vapaudessa. (kuten näkemykseni mukaan myös rakkauskin)

Englannin kielinen sana ecstacy, "ekstaasi", on hyvin merkityksellinen. Se tarkoittaa jonkin ulkopuolella olemista. Ekstaasi tarkoittaa suojaavien muurien ulkopuolelle menemistä, irtautumista egon vallasta ja mukavuudenhalusta, kaikenlaisista kuollettavista suojarakenteista. Ekstaasin tilassa oleminen tarkoittaa sitä, että ihminen on päästänyt irti, vapaaksi, hän on liikkeessä, jatkuvassa muutoksen tilassa; hän on niin auki, että tuulet voivat puhaltaa hänen lävitseen. Joskus koemme jotain ekstaattista, saatamme sanoa "se oli ihmeellinen kokemus, tuntu kuin olisin katsellut itseäni ulkopuolelta." Tätä ekstaasi tarkalleen ottaen tarkoittaa: itsensä ulkopuolelle menemistä. Kun siemen halkeaa ja sen sisälle kätkeytynyt loisto alkaa saada muodon; kun lapsi syntyy ja jättää kohdun, siellä vallitsevan mukava ja miellyttävän olotilan ja suuntaa kohti tuntematonta ulkomaailmaa- siinä on kyse ekstaasista. Kun lintu särkee munan kuoren ja lennähtää taivaalle - siinä on kyse ekstaasista. Ego on kuin muna, josta sinun on murtauduttava ulos. Ole siis ekstaattininen! Irtaudu kaikista suojamuureista ja turvarakenteista. Silloin pääset avarampaan maailmaan, rajattomaan maailmaan. Vasta silloin voit todella elää, silloin voit elää yltäkylläisyydessä.

Pelko kuitenkin lamaannuttaa sinut. Lapsikin varmasti epäröi ennen kohdusta lähtöään, pitäisikö hänen lähteä vai ei. Ollakko vai eikö olla? Lapsi varmaankin ottaa yhden askeleen eteenpäin ja toisen taaksepäin. Kenties sen vuoksi äidin on kärsittävä kovia tuskia. Lapsi epäröi, se ei ole vielä aivan valmis olemaan ekstaattinen. Mennyt kiskoo sitä takaisinpäin, tulevaisuus  kutsuu houkuttavana; lapsi tuntee ristiriitaa. Päättämättömyys on kuin muuri, se saa takertumaan menneisyyteen, takertumaan egoon. Kannat sitä kaikkialle mukanasi. Joskus hyvin harvoin, kun olet valpas ja hereillä, pystyt näkemään sen. Muutoin, vaikka tuo muuri onkin läpinäkyvä, et kykene näkemään sitä. Ihminen voi elää koko elämänsä- eikä vain yhtä, vaan jopa monta elämää - tulematta tietoiseksi siitä, että on vankilassa, eristyksissä kaikesta. Leibniz kutsui sitä "monadiksi". Siellä ei ole ovia eikä ikkunoita, se on täysin suljettu tila, mutta sen seinät ovat läpinäkyvää lasia. On kerättävä rohkeutensa ja karistettava se pois yltään. Ihmiset ruokkivat egoaan lukemattomin erin tavoin tietämättä, että he samalla ruokkivat omaa helvettiään.


Rouva cochraine seisoi kuolleen miehensä arkun vieressä. Heidän poikansa oli hänen käsipuolessaan. Surijat kävivät yksitellen arkun vieressä. "Hän ei tunne enää tuskaa" rouva Croy sanoi. "Mihin hän kuoli?" "Mies parka", sanoi rouva Cochrane. "Hän kuoli tippuriin." Eräs rouva katseli vainajaa ja virkkoi: "Nyt hän on päässyt maisista murheista. Hänellä on seesteinen hymy kasvoillaan. Mihin hän kuoli?" "Hän kuoli tippuriin", leski vastasi. Yhtäkkiä poika veti äitinsä sivuun ja sanoi: "Äiti, kauheaa, että sanot noin isästä. Eihän hän kuollut tippuriin. Hän kuoli ripuliin!" "Tiedänhän minä sen!" vastasi rouva Cochrane. "Mutta mieluummin tahdon heidän ajattelevan, että se nilkki kuoli elämänsä kunnossa sen sijaan, että hukkui omaan paskaansa!"

(Mielestäni tässä osiossa on hyvin kuvattu vertauskuvallisesti sitä kuinka kiinnittyneitä ihmiset ovat peittelemään tai puolustelemaan totuuttaan/näkemyksiään hyvän edun nimissä, hyvällä edulla tarkoitan sitä kuinka he näkevät sen parhaimmassa valossa itselleen ja he ovat valmiita jopa valehtelemaan toisista ihmisistä omien etujensa saavuttamiseksi.. Tietysti lyhyellä aikavälillä sillä voi mielestäni päästä jopa hyviinkin tuloksiin vaan pitkällä tähtäimellä tämänkaltainen menettely ei tuota tarpeeksi hedelmää niin sillä puhun mieluimmin totuuden puolesta ja pyrin rehellisyyteen omista näkökannoistani.) Ihmiset pelaavat pelejään hamaan loppuun saakka. Ego ei anna sinun olla aito, se pakottaa sinut olemaan epäaito. Ego on valehtelija, mutta siitä on jokaisen otettava itse vastuu. Se vaatii suurta rohkeutta, sillä sen myötä murenee  kaikki, mitä olet tähän asti vaalinut. Se romuttaa koko menneisyytesi. Sen myötä sinä itse murrut täysin. Joku jää jäljelle, mutta se et ole sinä. Jotain uutta syntyy sisälläsi- jotain aivan uutta ja tuoretta, jota menneisyys ei ole turmellut. Sinulla ei enää ole suojamuureja. Missä tahansa oletkin, näet äärettömyyteen ilman rajoituksia.

Vanha mies meni kantabaariinsa ja huomasi, että tutun tarjoilijatytön tilalle olikin tullut joku aivan outo nainen. Hän meni ensin hämilleen, mutta sanoi sitten kohteliaasti tälle naisielle, että "tämä oli parhaimmannäköinen nainen, mitä hän oli nähnyt pitkiin aikoihin". Uusi tarjoilija oli varsin ylimielinen ja sanoi pisteliäästi niskojaan nakellen "valitettavasti en voi sanoa samaa teistä." "No mutta kultaseni", vanha mies vastasi tyynesti. "Etkö olisi voinut tehdä samoin kuin minä ja valehdella?"

Kaikki muodollisuudet palvelevat vain ihmisten egoja. Ne ovat valheita. Sanot jotain toiselle ja hän vastaa kohteliaasti samalla tavalla. Kumpikaan ei ole aito. (paitsi mielestäni silloin kun joku on oikeasti ja rehellisesti jotain mieltä jostain ihmisestä, asiasta tai tapahtumasta ja ilmaisee sen täysin rehellisesti, vaan voitko uskoa sitä silloin todeksi jos epäilet jokaista vastaan tulijaa viholliseksesi?) Pelaamme jatkuvasti pelejä: noudatamme etikettisääntöjä ja muodollisuuksia, pidämme yllä kohteliaita ilmeitä ja naamioita. Sinun on kohdattava suojamuurisi, sillä vähitellen siitä tulee niin paksu, ettet kykene näkemään enää mitään. Suojamuurista tulee päivä päivältä paksumpi - älä siis odota enää. Jos tunnet kantavasi suojamuuria ympärilläsi, luovu siitä! (Näkemyksieni mukaan monet rakentavat suojamuurin esimerkiksi alkoholista, kiireestä, huumeista, työnarkomaniasta jne.. ja vain sen tähden, että ei tarvitse oikeasti keskustella ihmisten kanssa ja kohdata heitä sellaisina kuin he ovat.) Hyppää ulos siitä! Se vaatii vain päätöksen tehdä se ei mitään muuta. (Tietysti minun mielestäni tuo päätös ja valinta on tehtävä, joka hetki, joka päivä uudestaan, jotta siitä tulee pysyvää vaan pikku hiljaa sitä oppii monen moista, mikäli on oikeasti avoin oppimaan.) Muutaman päivän päästä voit havaita, että se on kuollut, koska se tarvitsee sinun jatkuvaa tukeasi, se tarvitsee jatkuvaa hoivaasi.