Rohkeus rakastaa

Tämän asian tiimoilta olen jälleen perehtynyt hieman kirjaan, joka on nimeltä rohkeus, elämä on vaarallista nauti siitä. Osholla on mielestäni sellainen jännä ja ytimekäs tyyli kirjoittaa, ainakin tässä rohkeus kirjasessaan. Itse ainakin innostuin tästä kirjasta ja se auttoi minua laajentamaan näkemyksiäni todellisen rakkauden suhteen. Pelot ovat myöskin egon rinnalla mielestäni sellaisia asioita joista on hyvä jotain tietää ihmissuhteita ajatellen. Tarkemmin ajatellen mielestäni pelkotilat on juurikin yksi oleellinen osa egon ominaisuuksia. Osho havainnollistaa kuvainnollisesti hyvin samaistuttamalla pelon ja pimeyden toisiinsa. Joka tapauksessa mielestäni syvimmät pelkomme heijastuvat meidän ihmissuhteisiimme. Aluksi voi mennä yli hilseen heh.. tai mulla ainakin meni.. vaan kun on avoin eikä heti juokse karkuun niin voi jotain oppia. Itse ainakin opin. Eli seuraavassa alkaa ote kirjasta. Omia kommenttejani jälleen suluissa.

Pelko on vain rakkauden puutetta. Kun teet jotain rakastavaa, unohdat pelon. Jos todella rakastat pelko katoaa. Jos todella rakastat syvästi pelkoa ei ole. Pelko on negatiivisuutta, jonkin puutetta. Tämä on ymmärrettävä hyvin syvällisesti. Jos et ymmärrä tätä, et koskaan voi ymmärtää pelon luonnetta. Se on kuin pimeys. Pimeyttä ei ole olemassa, se vain vaikuttaa olevan olemassa. Itseasiassa kyse on valon puutteesta.  Valo on olemassa, mutta kun viet valon pois pelko laskeutuu. Pimeyttä ei ole olemassa, koska et voi poistaa pimeyttä. Yrititpä miten kovasti tahansa, et voi poistaa pimeyttä. Et voi tuottaa sitä etkä poistaa sitä. Jos haluat tehdä jotain pimeydelle sinun on tehvävä se valon avulla. mikä on olemassa. 

Pelko on kuin pimeys. Se on rakkauden puutetta. Et voi tehdä sille mitään. Mitä enemmän yrität, sitä pelokkaammaksi tulet, koska sitä mahdottomampaa huomaat taistelun olevan. Ongelma käy yhä monimutkaisemmaksi. Jos taistelet pimeyttä vastaan, häviät. Kun olet rakastunut johonkuhun, vaikka vain lyhyen hetken, oletko silloin tuntenut pelkoa? Kun kaksi ihmistä ovat syvästi rakastuneita ja kohtaavat todella toisensa ja ovat syvässä yhteydessä keskenään - vaikka vain lyhyen hetken - suhteessa ei ole pelkoa. Se on kuin valot olisivat päällä ja pimeys karkotettu. Juuri tässä piilee salaisuus: rakasta enemmän. Jos tunnet, että olemuksessasi on pelkoa, rakasta enemmän. Ole rohkea rakkaudessa, toimi rohkeasti. Ota riski; rakasta enemmän, rakasta ehdoitta, sillä mitä enemmän rakastat, sitä vähemmän sinussa on pelkoa. Rakasta syvästi.  (Leo Buscaglialla myös hyviä näkemyksiä syvästi ja ehdoitta rakastamisesta kirjoissaan nimeltä rakkaudesta ihmiseen sekä elä täydesti tätä päivää, tie paratiisiin ja syntynyt rakastamaan.)

Kun tarkkailet, millaisia rohkeat ihmiset ovat, huomaat, että syvällä sisimmässään he pelkäävät. He ovat vain luoneet ympärilleen suojavarustuksen. Rohkeus ei ole pelottomuutta; se on hyvin naamioitua pelkoa, hyvin peiteltyä pelkoa. Kun pelko häviää sinusta tulee peloton. Peloton ihminen ei koskaan aiheuta pelkoa kenessäkään eikä anna toisten aiheuttaa pelkoa itsessään. Koska rakkaus tekee sinussa hyvää miksi asettaisit sille ehtoja? (Mielestäni on kuitenkin hyvä sopia edes jonkinmoisista säännöistä tai näkemyksien yhteen sovittamisestä keskenään ihmissuhteissa ja elellä niiden mukaan, vaikka pyrkisikin ehdottomaan rakkauteen, sillä näkemyksieni mukaan se voi palvella sinua vielä mikäli uskomuksesi ovat niiden näkemystesi suhteen niin vahvoja, että et kykene niistä kerralla täysin irroittautumaan vaan tarvit sen käsittely ajan ymmärtää uusia näkemyksiä ennenkuin voit/osaat soveltaa niitä käytännössä.)

Rakasta se tekee sinulle hyvää, se saa sinut voimaan niin hyvin. Rakasta ehdoitta, älä pyydä mitään vastineeksi. Jos voit oivaltaa, että palkästään rakastamalla muita ihmisiä voit kasvaa pelottomaksi, rakastat pelkästä rakastamisen ilosta! Tavallisesti ihmiset rakastavat vain silloin, kun heidän ehtonsa täyttyvät He sanovat: "Rakastan sinua vasta sitten, kun olet tällainen." Äiti sanoo lapselleen: "Rakastan sinua vain jos käyttäydyt kunnolla." Vaimo sanoo miehelleen: "Voin rakastaa sinua vasta sitten, kun olet tällainen." Kun kaikki asettavat ehtoja rakkaus häviää.

Rakkaus on ääretön taivas! Et voi pakottaa sitä kapeaksi, asettaa sille ehtoja, rajoittaa sitä. Jos päästät raikasta ilmaa sisälle kotiisi ja suljet sen sinne - suljet kaikki ikkunat ja ovet - niin pian tuo ilma ummehtuu. Rakkaudessa on aina vapautta; jos suljet sen ahtaaseen tilaan, siitä tulee pian ummehtunutta ja tunkkaista. Tämä on suuri ongelma koko ihmiskunnalle. Kun rakastut, kaikki näyttää kauniilta, koska silloin et aseta ehtoja. Kaksi ihmistä lähestyy toisiaan ehdoitta. Kun he ovat asettuneet aloilleen ja alkaneet pitää toisiaan itsestään selvyytenä, he alkavat myös asettaa ehtoja: "Sinun täytyy olla tällainen, sinun sietäisi olla tuollainen, vasta sitten rakastan sinua." Aivan kuin rakkaudessa olisi kyse vaihtokaupoista. Kun et rakasta täydestä sydämestäsi. ( Tai mieleni tekisi kuvata paremminkin yhä laajenevasta rakkauden sydämestäsi.), käyt vaihtokauppaa. Tahdot pakottaa toisen muottiisi. Tekemään jotain itsellesi, ja vasta sitten rakastat häntä; muutoin petät rakkautesi. Käytät rakkauttasi rangaistuksen tai pakottamisen välineenä, et ole oikeasti rakastava. Sinä joko kieltäydyt antamasta rakkauttasi tai sitten suostut antamaan sitä, mutta molemmissa tapauksissa rakkaus itsessään ei ole tärkeintä, vaan jokin muu on tärkeintä.

Mitä enemmän rakastat sitä enemmän saat rakkautta osaksesi. Mitä vähemmän rakastat sitä enemmän vaadit sitä osaksesi muilta, sitä vaikeampaa muilla on rakastaa sinua, sitä sulkeutuneemmaksi tulet, ja sitä enemmän egosi rajoittaa sinua. Tulet herkkänahkaiseksi - vaikka joku lähestyisi sinua aikeenaan rakastaa sinua, alat pelätä, koska rakkaudessa on aina mahdollisuus tulla hylätyksi, jätetyksi. Kukaan ei rakasta sinua - tämä on syöpynyt syvälle mieleesi. Miten tämä mies yrittää muuttaa mielesi? Yrittääkö hän rakastaa sinua? Tässä täytyy olla jotain vialla, yrittääkö hän petkuttaa sinua? Hänellä täytyy olla jotain kieroa mielessään. Suojelet itseäsi; et anna kenenkään rakastaa itseäsi etkä itse rakasta ketään. Sitä on pelko. Silloin olet yksin maailmassa, olet niin ypöyksin erillään muista. Mitä pelko oikein on?

Pelko on sitä, että tuntee itsensäerilliseksi olemassaolosta. Sinut on jätetty yksin. Lapsi itkee yksin kotona, kun äiti, isä ja muu perhe ovat teatterissa. Ympärillä on valtava yksinäisyyden tunne. Lapsi itkee ja parkuu sängyssään. Tätä on pelon tilassa oleminen. Pelko nousee esiin kun sinut on kasvatettu, ettet anna rakkaudelle mahdollisuutta. Koko ihmiskunta on opetettu tekemään muita asioita, ei rakastamaan. Meidät on opetettu tappamaan. On olemassa armeijoita, joissa opiskellaan vuosikausia tappamista! Meidät on opetettu laskelmoimaan; on olemassa korkeakouluja ja yliopistoja joissa opiskellaan vuosikausia sellaisia menetelmiä, joita käyttämällä ei joutuisi muiden huijaamaksi, vaan osaisi itse huijata muita. Mutta missään ei ole annettu mahdollisuutta rakastaa - rakastaa vapaasti.

Miksi? Sillä kun vanhemmat pelkäävät rakkautta. Sillä kun nuori mies rakastuu nuoreen naiseen, hän perustaa oman perheen ja lähtee pois. Hän kääntyy luonnollisesti omaa perhettään vastaan, hän kapinoi sitä vastaan sanomalla: "lähden pois ja perustan oman perheen." Hän valitsee omanlaisensa naisen. (Kirjassa kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu on kuvattu hyvin näitä valinta kriteereitä miehiemme ja vaimojemme valintojen suhteen. Auttoi ainakin minua käsittämmään noita valinta kriteereitä sekä olen sen asian laidan kannalta törmännyt samaiseen näkemykseen useidenkin eri lähteiden pohjalta niin mielestäni se ei silloin  voi kovinkaan väärä näkemys olla.)

Yhteiskunta ei salli rakkautta, sillä jos ihminen on syvästi rakastunut, häntä ei voi ohjailla ulkoapäin. Et voi lähettää häntä sotaan, koska hän sanoo: "Olen niin onnellinen täällä missä olen! Mihin oikein aiotte lähettää minut? Ja mksi minun sietäisi lähteä tappamaan muukalaisia, jotka kenties asuvat onnellisina omissa kodeissaan? Ei meillä ole erimielisyyksiä, ei meillä ole mitään riitaa keskenämme..." Jos et rakasta, et ole maistanut elämää; rakastat kuolemaa. Pelko tappaa, pelko tahtoo tappaa. Pelko tuhoaa, rakkaus luo uutta. Kun rakastat, tahdot luoda uutta - haluat kenties laulaa, maalata, kirjoittaa runoja, mutta et tahdo  ottaa konekivääriä atomipommia ja rynnätä tappamaan silmittömästi tuiki tuntemattomia, jotka eivät ole tehneet sinulle mitään pahaa ja jotka tuntevat sinua yhtä vähän kun sinä heitä.

Rakkaus on todellinen olemuksesi. Rakkaus on tietoisuuden luonnollinen tila. Se ei ole helppoa eikä vaikeaa; noilla sanoilla sitä ei voi kuvata. Se on kuin hengittäminen! Se on sydämen syke, kuin veri, joka virtaa suonissa. Rakkaus on todellinen olemuksesi.. mutta rakkaudesta on tullut lähes mahdotonta. Rakkaus on vaarallista koska se tekee sinusta yksilön. Eivätkä valtio tai kirkko ole lainkaan kiinnostuneita yksilöistä. Ne ovat kiinnostuneita lampaista. Ne ovat kiinnostuneita ihmisistä, jotka vain näyttävät ihmisiltä, mutta niiden sielut ovat tallattu niin täysin, tuhottu niin täysin, että niitä on miltei mahdotonta palauttaa ennalleen. Tehokkain tapa tuhota ihminen on tuhota hänen spontaniutensa rakkauden suhteen. Jos ihmisessä on rakkautta, kansakunnat katoavat; kansakuntien olemassaolo perustuu vihaan. Jos rakkaus vallitsee, kuka menee kirkkoon tai temppeliin? Minkä ihmeen vuoksi? Ihmiset etsivät Jumalaa, koska heillä ei ole rakkautta.

Jumala on vain kadonneen rakkauden korvike. Koska et ole onnellinen, koska et tunne rauhaa, koska et koe hurmiota, etsit Jumalaa - miksi kukaan muuten vaivautuisi? Kuka viitsisi? Jos elämä on kuin tanssia, olet jo saavuttanut Jumalan. Rakastava sydän on täynnä jumaluutta. Ei tarvitse etsiä mitään, ei tarvitse rukoilla, mennä kirkkoon tai papin luo. Rakkaus antaa rohkeutta, se poistaa pelon. Pelokas ihminen on itsetuhoinen, elämänvastainen. Elämä tuntuu hänestä vaaralliselta, sillä jos hän elää, on myös rakastettava. Miten siis voisi elää? Aivan kuten keho tarvitsee elääkseen happea, sielu tarvitsee elääkseen rakkautta. Rakkaus terävöittää älyä, pelko tylsistyttää sitä. Jos ihminen jätetään rauhaan eikä häntä turmella, rakkaudesta tulee hyvin yksinkertaista. Siinä ei ole ongelmia. Se on kuin virtaava vesi tai leijaileva usva, kuin kukkiva puu tai livertelevä lintu. Se on luonnollista ja niin spontaania!