Translate

Blogiarkisto

Etsi blogista omalla hakunimikkeellä

Näytetään tekstit, joissa on tunniste tunteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tunteet. Näytä kaikki tekstit

maanantai 15. elokuuta 2016

Namaste



Tervehdys ja tervetuloa!



Motivaatio tässä hetkessä



Olen kuullut puhuttavan siitä melko paljon, että on kaivettava menneisyyttä luodakseen jotain  uutta tässä hetkessä. Kuitenkin väitän vahvasti niin, että on pysyttävä tässä hetkessä enemmän, jotta voimme luoda siltä pohjalta uutta, mitä tunnemme juuri nyt. Kuitenkin on mahdollista miettiä hetkellisesti sitä, mikä on voinut vaikuttaa tämän hetken tunnetilaan menneisyydessä. Mikäli tilanne sitä vaatii. Lähinnä siinä hengessä että se edelleen luo ikään kuin heijaste vaikutuksia tämän hetken valintoihin, joita teemme. Tämä tulee ymmärtää, jotta kypsymme ikään kuin sen yli, jotta kykenemme tiedostamaan sen vaikutukset tämän hetken tilanteisiin elämässämme. Tämä antaa eräällä tavalla rakentavaa palautetta meille itsellemme itsestämme ja omasta käyttäytymisestämme. Motivaatio on pidettävä siis tämän hetken asioissa, jotta voimme vaikuttaa niihin asioihin, joita käsittelemme juuri nyt. On siis hyvä keskittyä pohtimaan sitä, mikä on oleellista juuri nyt. Eräällä tavalla kyse on siis siitä, kuinka reagoit ympäristösi vaikutuksiin juuri nyt. Miten mikäkin tilanne, tapahtuma tai ihminen järkyttää tasapainoasi tällä hetkellä. Tietysti silloin kun menee keskimäärin hyvin kaikilla elämän alueilla on helppoa olla positiivinen ja asennoitua yleisesti ottaen elämän pieniin takaiskuihin hyvin rennolla asenteella. Silloin kun menee keskimäärin huonommin joillain alueilla niin kysyy enemmän luonnetta pysyä rauhallisena jos jokin stressaava tekijä vaikuttaa mielialaan. Tämä saattaa vaikuttaa joillain alueilla myös työilmapiirissä, mikä mielestäni tulee huomioida paremmin, mikäli mielii jatkaa työyhteisössä, jossa ilmapiiri säilyy positiivisemmassa asenteessa, jopa asiakkaitakin kohtaan. 


Tästä syystä olen suositellut tunnetyöskentelyä näin yleisesti ajateltuna aika monillekin. Sillä se helpottaa stressaavien tekijöiden vähentämistä niin sanotusti liikkeellä ollessaan. Eräällä tavalla saa etäisyyttä niihin vaikka ne saattavatkin olla silti ajankohtaisia asioita. Vaatii kenties toista katsanta kantaa.  Kuvitellaan tilanne, että olet töissä ja koet hämmennystä joko pomon tai toisen työntekijän toimesta.  sinulle on annettu jokin toimeksianto, etkä saanut aivan selvää epämääräisestä ohjeistuksesta. Kysyt täsmentäviä tarkennuksia ohjeistukseen. Hän selittää sen yhtä epämääräisesti kuin aiemminkin ja turhaudut kun joudut kysymään asiaa uudelleen. Hän saattaa kiihtyä aihetta kuvatessaan, mikä itsessään on jo huono esimerkki esimiesasemassa olevalta ihmiseltä. Tämä voi aiheuttaa stressiä. Silloin kykenet objektiivisuuden avulla irtautumaan tästä stressitekijästä ja jatkat vaikka huumorin turvin asian selvittämistä tai otat yhteyttä seuraavaan, joka kykenee selvittämään asian hiukan maa läheisemmin, joten tämän myötä pääset tehtävää tekemään. Konflikti vältetään, joka muussa tapauksessa saattaisi johtaa riitelyyn. Tämä  erilainen lähestyminen voi tuoda helpotusta, jotta voit irtautua siitä töistä lähdettyäsi etkä jää sitä tilannetta turhia murehtimaan. Nämä asiat ovat oleellisia mielestäni ymmärtää esimiesasemassa. Tietysti monet ovat osaavia esimiehiä omassa asemassaan ja johtajat, jotka heitä johtaa osaavat tämän asian huomioida viikkopalaverissa. Kyseiset johtajat tiedostavat viestinnän perusteita ja ymmärtävät vahvasti oman toiminnan ja viestitä tapojensa vaikutukset yhtenä toimijana työyhteisössä. 



Aiheista muualla:

Stressi & Tunnetyöskentely /Finnish








JOHTAJUUS / Finnish








Emotions  working process  & Leadership / English 











Music/ Videos : 















Valoisan johtavaa viikkoa kaikkialle <3


Namaste




















maanantai 8. elokuuta 2016

NaMaStE



Tervehdys!





Negatiiviset tunteet





Tuo tunteiden viidakko se vie meidät milloin minnekin kokemaan niitä tai välttelemään niitä. Osa hautaa ne parhaansa mukaan. Osa kohtaa ne niin eheästi kuin kykenevät. Osa kieltää ne kokonaan. Osa väistelee niitä melko mallikkaasti. Osa työskentelee yhdessä niiden kanssa kasvaakseen niiden läpi eheämmäksi ihmiseksi kuin oli aiemmin. Tietysti jokaisen tulee toimia niiden kanssa juuri niin kuin itse tahtoo menetellä. Kuitenkin jokainen tunne olkoonkin sen määritelmä sitten positiivinen tai negatiivinen tulee kohdata sellaisella kunnioituksella, että pyrkii ymmärtämään tuota tunnetta osana prosessia, joka muuntaa meitä ihmisinä joksikin muuksi. En usko, että tuota muuntautumista tarvitsee pelätä, koska se tunne, mikä ikinä se sitten onkin niin se antaa meille viestin siitä mihin suuntaan kohdistaa huomiomme, jotta tiedämme mikä tunne tulee kohdata, tunnistaa ja tunnustaa päästäksemme niin sanotulle seuraavalle pysäkille. Jokainen tunne on siis arvokas. Mikäli kerrot jotain tuntevasi jolle kulle niin mielestäni on hyvä pyrkiä tuomaan se esiin omana tunteenaan ja sen kautta pyrkiä myös sisäistämään sitä näkemystä, että miksi se tunne mahdollisesti nyt nousi esiin.. Se että jää odottamaan jotain täydellistä hetkeä tuolle tunteen ilmaisulle kannattaa unohtaa. Harvoin sellaista täydellistä hetkeä tulee. Joten suosittelen kertomaan sen niin eheästi kuin kykenee siinä hetkessä tekemään. Koska se tunne on siinä juuri nyt jostain syystä.

Tietysti osa ihmisistä elää voimakkaammin tunteet läpi kuin toiset ja tämä on mahdollisen hyvä myös huomioda eri ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Mielestäni sitä ei tarvitse kuitenkaan väheksyä tai lokeroida itsessään negatiiviseksi. Silloin kun ymmärrämme sen itse "tilanne päällä" kuten sanotaan niin silloin se voi helpottaa tuossa tilanteessa toimimista niin että siinä osaa toimia tietyn asteisella hienovaraisuudella, joka johtaa lopulta positiivisempaan tulokseen kuin se, että tämä tunne eläjä olisi joko väheksytty niin, ettei ongelmaa kohdata tai siten, että oltaisiin syöksytty hänen päälle syyttelyjen myötä. Syytös aiheuttaa usein vastarintaa enemmän kuin se, että toiselle sallitaan tila, jossa tuo tunteen ilmaisu on sallittua. Tätä tulee mielestäni arvostaa ja kunnioittaa siitäkin huolimatta, että tuo tunteiden ilmaisu voi aiheuttaa tai nostaa esiin negatiivisia tunteita myös meissä itsessämme. Jälleen sovellamme tuota samaa prosessia myös omassa toiminnassamme ja näin ollen keskustelu elää, hengittää ja joustaa. Tätä voimme kutsua oikeasti keskusteluksi sen sijaan että yks puhuu ja muut kuuntelee lähes hengittämättä sillä sitäkin olen kuullut tapahtuvan.


Kuinka sitten tulla sinuiksi toisten ihmisten tunteiden suhteen? Meidän tulee tietysti jossain määrin päästä oman käsityksemme suhteen samalle tasolle, missä tämä tietyn tunteen peilaaja kulkee omien tunteidensa kanssa. Mielestäni tähän parhaimpia avaimia ovat siinä, että osaamme esittää kysymyksiä, jotka antavat sellaisia vastauksia, joiden avulla pääsemme omassa ymmärryksessämme hänen käsityksensä näköiselle maaperälle. Jatko kysymykset ovat suotavia. Niitä voi olla esimerksiksi tämän kaltaisia:

*Miksi tunnet niin?
*Mihin tämä tunteesi perustuu?
*Mikä saa sinut tuntemaan näin voimakkaasti sen?
*Olenko oikeilla jäljillä sillä minä näen tämän näin että.....(täytä oman makusi mukaan)..?


Näiden kysymysten vastauksien ymmärtäminen vaatii läsnä olemista siinä suhteessa, että oikeasti kuulee, mitä toinen sanoo ja tietysti sen ettei luo turhia oletuksia. Näitä syitä mihin mikäkin tunne saattaa pohjautua juontuvat yleensä mielikuvista, joita näihin asioihin, tapahtumiin, tilanteisiin tai ihmisiin on luotu silloin aikanaan. Siksi osa tunteista johtaa juurensa totuudellisiin tapahtumiin ja täten myös osa niistä sitoutuu puhtaisiin väärinkäsityksiin tai olemattomiin oletuksiin siitä, mikä tilanne oli tai vaikutti olevan, totuudesta viis. Tämä tulee mielestäni aina huomioida ennen kuin vetää lian nopeita johtopäätöksiä eri tilanteissa.





Aiheista muualla:


*Finnish*


Leena Pennanen: Negatiiviset tunteet ovat tärkeitä

Negatiiviset tunteet voivat olla myös hyväksi - lue miten


Negatiiviset tunteet voi kääntää hyödyksi työssä ja bisneksessä

Miten Lopettaa Turha Murehtiminen – osa 1: Negatiiviset tunteet ovat positiivisia


*English*


7 Negative Emotions That Actually Have Really Positive Effects On Your Life

RELEASING NEGATIVE EMOTIONS INTO EMPTINESS

Negative Emotions Are Key to Well-Being

Negative Emotions List

Negative emotions



Songs:

Rockalingua - Feelings

Aerosmith - Sweet Emotion

Triste - Spanish emotion song


Tesla- Song and Emotion - Lyrics

Lisa Lisa & Cult Jam - Lost In Emotion

Mariah Carey - Emotions MariahCarey



Tunteikasta viikkoa kaikkialle <3


Namaste





maanantai 4. huhtikuuta 2016

Namaste




Tervehdys ja mahtavaa, että olet siinä. =)






Tämä seuraava teksti on osin sovellettu käymästäni keskustelusta hyvän ystäväni Alex Nyomin kanssa. Olen muokannut tätä sen mukaan, mitä ajatuksia on noussut esille Suomentaessani tätä käymäämme keskustelua tähän blogiin. Seuraavassa hänestä enemmän mikäli tahdot tutustua lähemmin.  Points Of Clarity < Alex





Ajatukset, tuntemukset ja teot



Lähden käsittelemään tätä asiaa ihmisen pelkojen kautta. Mitä ikinä ne sitten kenellekin tarkoittavat. Osa pelkää pimeää osa korkeita paikkoja jne. Kohdatakseen pelkonsa ihmisellä tulee ensin olla tietoinen tila tästä kokemastaan pelon tunteesta. Ollakseen tietoinen henkilöitymisestä tai toisin sanoen persoonallisuudesta meillä tulee olla jonkinlainen käsitys siitä, mitä nuo näkemykset tarkoittavat käytännössä meissä itsessämme. Me olemme ihmisinä uskomus pohjaisia ihmisiä. Toisin sanoen uskomus perusteisia ihmisiä. Mitkä tekijät määrittävät uskomuksia? Menneisyyden kokemukset. Mitä ne sitten itse kenellekin lienevätkään. Tarinat, joita meille on kerrottu ja varsinkin ne, jotka olemme omaksuneet omaksemme muokkaavat tämän yksilöllisen persoonallisuuden piirteitä. Olemme siis sitä, johon vahvimmin uskomme. Uskomukset määrittyvät ajatuksiemme tasolla. mitä ajatukset ovat? Ajatukset ovat sitä tietoutta, joka on kirjoitettu, todennettu ja jaettu, joko julkisesti tai yksityisesti. 


Ajatukset ohjaavat tunteita. Se, että tunnemmeko tunteemme vai reagoimmeko pelkästään niihin määrittää meidät ihmisinä ainakin osittain. Työ, harrastukset jne. asiat pois sulkien. Esimerkiksi ajatellen heitän tämän seuraavan näkemyksen pöytään: On eri asia sanoa, että "nyt suututtaa niin kovin, että tahdon hakata jonkun ihmisen", kuin toteuttaa tuo teko käytännössä. Tämä on vain yksi tapa ilmaista tunteitamme. Joka voi olla sidoksissa vain tämän yhden päivän kokemuksiin. Tämä on yksi sellainen seikka, joka mielestäni osalta ihmisistä puuttuu tai unohtuu näkemys varastostaan silloin kun jokin vahva tunnetila ottaa heistä hallinnan. Todellinen tunnetila, joka mahdollisesti ilmenee heidän omissa elämän kokemuksissaan. Eli kyse on siitä, että sallimmeko itsellemme mahdollisuuden tuntea tunteitamme vai reagoimmeko pelkästään niiden pohjalta? Tätä näkemystä on mielestäni syytä pohtia varsinkin lähimmäisissä ihmissuhteissamme. 



Mielen tasolla olemme tyhjiä ainakin eräältä kannalta katsottuna. Kuitenkin jollain tavalla tuon tyhjyyden tulee täyttyä. Se, että millä se täyttyy on erilaista eri ihmisillä. Yleensä se täyttyy ajatuksilla, tuntemuksilla, unelmista tai vaikkapa menneisyyden muistoilla. Sitten tuolla mielessä "asustaa" eräänlaisia roolihahmoja, jotka kukin omalla tavallaan johdattelevat meitä erilaisiin ratkaisuihin elämämme erilaisissa koettelemuksissa. Olen tutkaillut näitä näkemyksiä eri lähteistä ja näitä ovat seuraavat tekijät: (vain muutamia mainitakseni)

  • Mielensä pahoittaja
  • Kuulustelija
  • Minä parka
  • Reagoija
  • Kertoja
  • Ego

Sitten tämä roolihahmo on se, joka on meissä:

  • Ylin tuomari
  • Hallitsija
  • Pyöveli


Jatkaakseni tarinaa sen osalta, että nämä roolihahmot siis määrittävät minäkuvan, jonka olemme itsestämme luoneet. Tuo keskimääräinen minäkuva muokkaantuu syntymä hetkestämme 12-vuotis päivillemme asti.  Se, että mitä tuolle lapselle tai nuorelle on syötetty ympärillä olevien ihmisten tasolta uskomuksilla, tarinoilla ja/tai näkemyksillä ovat osaltaan muokanneet hänen minäkuvaansa. Eräällä tavalla määrittävät hänet ihmisenä juuri nyt. Näiden tarinoiden ja uskomuksien mukaiset maisemat tulee huomioida ymmärtääksemme häntä ihmisenä. Varsinkin silloin, mikäli mielimme päästä häntä lähelle ihmisenä, joka aikoo rakastaa tätä vilpittömästi. Hän siis voi edelleen reagoida joihinkin tilanteisiin, tapahtumiin tai ihmisiin tuon 12- vuotiaan käsityskyvyn / maailmankuvan mukaisesti.  Pelko pohjaisin tuntemuksin tai jonkin muun tunteen ohjaamana, mikäli tuota näkemystä ei ole tunnustettu, tunnistettu, hyväksytty ja muutettu osana minäkuvan kehitystä / kasvua. Tämä Persoonallisuus tai reagoija, miten sitä nyt sitten tahtookin nimittää ottaa yleensä hallinnan silloin kun tutustumme uusiin ihmisiin. Luomme siis joitain mielikuvia, käsityksiä tai uskomuksia siitä millainen hän on. Vaan auta ollakaan jos tämä uusi tutustuja kykenee olemaan neutraali ilman rooleja / hahmoja, niin silloin hänen mielensä on kirkas ja avoin tälle ihmiselle sellaisena kuin hän on. Ilman mielikuvia oletuksia tai käsityksiä siitä mitä hänen tulisi olla. Ja mitä hän on? Tämän päivän kokemuksien summa. Lähi viikkojen kokemuksien summa. Uskomusten, pelkojen tai muistojen summa. Jne. Hänen oman tarinansa mukainen. EI SEN, JOKA HÄNTÄ TARKKAILEE. Ei siis tämän uuden tutustujan maailmankuvan mukainen vaan hänen omien näkemysten mukainen ihminen. Tämä antaa kyvyn lähestyä häntä aidosti ja rakastaaksemme häntä.  He eivät siis tuomitse tai määrittele mitenkään tätä uutta ihmistä vaan nauttivat siitä mahdollisuudesta, että saavat tutustua tähän uuteen ihmiseen. Tämä tuo ystävällisen rakkauden läsnäolon uusiin kohtaamisiin ja näin ollen voimme rakentaa eheitä ihmissuhteita jo ensi tapaamisella. Se voi olla arvokasta valuuttaa pidemmän päälle.



Pause -tila


Kuitenkin ajatuksien, tunteiden ja tekojen välillä on mahdollista havaita tuo "pause- tila". Kunhan vain kykenee tarkkailemaan omaa toimintaansa tarpeeksi avoimesti. Kun olemme tietoisia tuosta pause- tilasta kykenemme ohjaamaan omaa toimintaamme ilman, että pelkästään reagoisimme tunteisiimme. Tämä on erittäin oleellista tiedostaa ja ymmärtää ihmissuhteiden kannalta katsottuna elämää.  Tämän pause- tilan myötä alamme oman itsemme hallitsijaksi / ohjaajaksi. Sen sijaan, että pelkästään reagoisimme. Hallinnalla tai ohjaamisella tarkoitan sitä, että kykenemme tiedostamaan mihin suuntaan ohjaamme tekojamme, käyttäytymistämme, ajatuksiamme tai tuntemuksiamme tästä pause- tilan kokemuksesta eteenpäin. Tämän on itsensä tiedostamista liikkeellä ollessamme. Voimme siis nähdä ja havaita omaa toimintaamme tarkkailijan tavoin. Ilman että tätä varsinaista hallinnan menetystä välttämättä pääsee edes tapahtumaan. Kuten suuttuessa niin että lyömme oikeasti jotain toista ihmistä vaikkapa kasvoihin. Tämä tuo  tietysti myös vastuun meidän omiin käsiimme siitä kuinka kohtelemme toisia ihmisiä.  Kun ihminen ymmärtää ja tiedostaa tämän kyvyn olla tietoinen tuosta pause- tilasta ja alkaa hallita sen mestaruutta niin silloin hän saattaa yllättyä siitä kuinka paljon hallinnan mahdollisuuksia hänellä tulee olemaan sellaisissa tilanteissa, joissa aikaisemmin vain menetti malttinsa. Tällaisissa tilanteissa kun ihminen menettää malttinsa hän mahdollisesti katuu tuota tekoaan jälkeenpäin vaan siitä pisteestä lähtien kun hän tiedostaa tuon tavan menettää malttinsa hän alkaa jo päästä lähemmäs siitä luopumista ja se on oleellista toipumisen kannalta. 



Linkkejä samankaltaisiin aiheisiin;













Videot / musa pätkät;












Antoisaa tulevaa viikkoa kaikkialle!



Namaste <3




sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Namaste!





Morjesta





Jotain tunteiden havaitsemisesta




Sallimus ja rauha sijaitsee tässä hetkessä. Aina kun tunnet kiihtyväsi eli tunteiden sisäistä kuohuntaa  rauhoitu ja vie/tuo tietoisuutesi tähän hetkeen. Tämä näkemys muutti aikoinaan minun oman suhtautumistapani haastaviin ihmissuhde tilanteisiin. Jotenkin vain onnistuin siinä kun vain harjoittelin ahkerasti sellaisissa tilanteissa, jotka saivat minut kiihtymään. Näissä tilanteissa voi katsoa tilannetta objektiivisesti oman itsen suhteen sekä toisen osallistujan kanssa sillä riidat tarvitsevat enemmän kuin yhden ihmisen. Ensinnäkin se vaati sen, että ehdin havaita tunteiden kiihtymisen. Tietysti minun piti siis kyetä kohtaamaan näitä tunteita, jotka nousi esiin esimerkiksi jo muistojen myötä ollessani itsekseni tai vaikkapa ajatellen sellaisia tilanteita, joissa nyt saattaa kiihtyä siten, että ei ole livenä tekemisissä jonkun toisen ihmisen kanssa. Esimerkkinä voin heittää vaikka sen, että kun katsoo jotain elokuvaa ja siinä tapahtuu jotain dramaattista ja sen myötä kiihtyy myös oma sisäinen tunne mylläkkä. Voidaan ajatella vaikka sellaisen tilanteen pulpahtavan mieleemme, jossa olemme aiemmin menettäneet malttimme. Silloin kykenemme kohtaamaan tuon tilanteen uudelleen tunne työskentelyn avulla ja näin ollen voimme kyetä käymään sen läpi hieman etäämmällä itse tilanteesta. Se voi auttaa meitä havahtumaan paremmin kun tällainen tunne pyrkii nousemaan esiin uudelleen elämämme edetessä haastaviin ihmissuhde tilanteisiin. Sinänsä sana "haastava" sietäisi mielestäni vaihtaa kokonaan vaikkapa "rakentavaksi". Koska sitähän ne ovat. Rakentavia tilanteita kohti omaa kasvua ihmisenä. En  tarkoita tällä havaitsemis näkemyksellä, mitään tunteiden kieltämistä vaan lähinnä niiden tiedostamista. siten kykenemme hallitsemaan sitä, miten reagoimme kun aikaisemmin  tapahtui vain itse reagoiminen, mitä ikinä se sitten olikin. Joko hyvässä tai pahassa. On hyvä oppia ymmärtämään, miksi on reagoinut omalla tavallaan. Tästä alkaa matka omaan yksilölliseen eheyteen, jota ei ole itsellään aikaisemmin havainnut olevan omassa käyttäytymis varastossaan. 





Aiheista muualla:











Kappaleita:














Tunteiden havaitsemis viikkoa vain kaikille oikein valoisasti!


Namaste














sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Namaste



Tunteiden arviointi




Toisinaan sulkeudumme mielen asetelmien mukaisiin uskomuksiin ja näkemyksiin. Se sitoo meidät sellaiseen maailmankatsomukseen, josta puuttuu luovuus ja kasvun mahdollisuus. Kasvulla tarkoitan ihmisen omaa kykenevyyttä sellaiseen kypsyyteen, jossa ei tarvitse enää ajautua järjettömään konfliktiin eli riitaisaan tilanteeseen, josta ei voisi pelkästään puhumalla selvitä. Väitellä siis aina kannattaa vaan siinä hengessä, että se ei äiy riitelyksi. Jokaisella on siis uskomus oman näkemyksensä oikeudesta ja/tai oikeudellisuudesta. Eikö silloin sietäisi miettiä, mikä tuo uskomus tuon niin kovin puolustellun väittämän/mielipiteen takana piilee? Etsi ymmärrystä oikeassa olemisen sijasta. Vain se voi ohjata meitä yhtenäiseen eheyteen ihmissuhteissamme. Kunnioita siis omia tunteitasi siten, että pyrit silti huomioimaan myös toisen ihmisen sisäistä tunnemaailmaa. Kaikilla on oikeus omiin tunteisiinsa. Sinullakin. Kyse on uskoakseni siitä, että saa yhteyden tunteisiinsa. Se, miten suhtaudumme toisen ihmisen ilmaisemiin mielipiteisiin ja/tai tunteisiin voi vaikuttaa tämän toisen ihmisen psyykeeseen, mikäli hän ei kykene irrottautumaan ja/tai olemaan objektiivinen sille näkemykselle tai asialle, jota hänelle kerrotaan. Mielestäni siihen tulisi suhtautaua siten, että se on vain yksi mielipide satojen tuhansien muiden joukossa. Joten miksi, suuri MIKSI. Miksi me tarvitsemme jonkun tukemaan meidän omaa henkilökohtaista näkemystä? 



Alun perin kuitenkin kyse on siitä, että opimme ilmaisemaan tunteitamme. Ei se välttämättä tarkoita sitä, että niihin tulisi heti kättelyssä saada vastakaikua. Tietysti ymmärrän sen mikäli meillä ei ole ollut oman elämämme aikana ketään, joka olisi ollut tuki tai turva silloin kun olemme sitä eniten kaivanneet. Siteeraan jälleen Bruce Lee nimistä kaveria, "there is no better help than self help".  Eli tullattuna perus suomen kielelle, ei ole olemassa parempaa avun antoa, kuin se apu, jota kykenee itse itselleen antamaan. Toisin sanoen, ei ole parempaa auttajaa kuin itseopiskelu. Auta siis itseäsi ennen kuin muut ehtivät. On lukemattomia tapoja tulla autetuksi. Liikkuminen avoimin mielin. kirjat, elokuvat. Kuulevat korvat. Näkevät silmät, jotka etsii kauneutta ja rakkautta. Siten sinulle avartuu uusi kyky aistia toisen ihmisen tunnetiloja. Kuitenkin niin, että vastuu tulee sen mukana, mitä teemme sillä tiedolla, joka meille suodaan. Avoin syli on myös hyvä avain sekä avoin sydän rakkaudelle. Lämpö hehkuu sellaisesta sydämestä joka on pehmeä. Kova sydän on kuin kivi joka vajoaa pohjalle. Pehmeä vesi voi kuitenkin kovertaa reiän läpi kovemmankin kiven. Ystävät ja kaverit ovat hyvä lähde valitse siis ketä sisällytät omaan elämääsi ystävän tai kaverin asemaan. Joka tapauksessa ohikulkijan huomautus voi olla myös hyvä avun lähde. Inspiroivan musiikin kuunteleminen auttaa myös sillä se saa meidät aktiiviseksi. Ystävällisen ihmisen seurassa oleilu voi olla myös eheyttävää. Mikäli sallimme itsellemme sen hyveen tulla hyväksytyksi sellaisena kuin olemme. Se, ei välttämättä ole aina ihan niin yksinkertaista.  Toisinaan meillä pitäisi olla se oman elämän kaukosäädin käsissämme. Pause nappi käden ulottuvilla.  Onko meillä? Useimmin ei ole. 



Varsinkin silloin jos riennämme tapahtumasta tapahtumaan vaan emme ole oikeastaan missään niistä täysin läsnä. Juokset ajatuksissa jo muualla kuin olet. Tietysti tämä voi olla toisinaan haastavaa ja ymmärrän sen omiin kokemuksiinikin pohjaten. Pyri kuitenkin kuuntelemaan itseäsi ja anna anteeksi itsellesi se, että et aivan vielä kykene siihen. Nyt tiedät kuitenkin suunnan mihin edetä ja sekin voi olla jo aimo harppaus aikaisempaan tilanteeseen verrattuna, joten iloitse siitä. Kuten kerroin muuan rivi aiemmin on okei tuntea tunteita. On myös okei se, että niitä ei tarvitse heti korjata, muuttaa, muokata ja/tai torjua. Riittää että on tietoinen näistä tunteista. Kielteiset tunteetkaan eivät ole kiellettyjen listalla.  Tunne tunteesi sen sijaan, että antautuisit aina niiden vietäväksi. Siinä on se erinomaisuus tai mahdollinen hallinta, jota etsimme. Voit sanoa anteeksi silloin kun se on vielä mahdollista tehdä. "Anteeksi toimin  puhtaasti tunteiden ohjaamana". Sillä ei ole ehkä niin väliä saammeko anteeksi. Vaikka tietysti se on kiva asia. Tiedämme kuitenkin tehneemme parhaamme Kun pyysimme. Sitten voi olla hyvä opetella hyväksymään se, että jos toinen ei kykene vastaanottamaan anteeksi pyyntöämme. Tässä vaiheessa käy selväksi se, että muutumme enemmän ja enemmän vastuullisimmiksi ihmisinä. Annamme hänen vihankin anteeksi sillä ymmärrämme siten hänen oikeuden omaan vihaansa meitä kohtaan ja vapautamme itsemme, koska tiedämme, että viha on vain yksi rakkauden ääripää. Pelko onkin jo sitten aivan toinen tarina. 





Aiheista muualla:







Videot:









Hyvää ja erittäin antoisaa tulevaa tunteiden viikkoa!"! =D



Namaste

sunnuntai 8. helmikuuta 2015


Namaste


Tervetuloa blogiini =)


Rakkauden jäljillä


Olen selvitellyt rakkauden luonnetta tässä viikon aikana. Rakastaminen tarkoittaa mielestäni todellista hyväntekeväisyyttä tunneyhteyksien kautta. Todellinen rakkaussuhde vaatii sellaista kanssakäymistä, jossa hyväksytään sekä hyvät että huonot puolet ihmisessä. Mielestäni sekä itsessään että muissa. Mikäli aluksi ei muuhun kykene niin tietoisuuden lisääminen näihin asioihin voi jo helpottaa ensiaskeleiden ottamisessa. Meidän tulisi jättää odotukset siitä, miltä meidän mielestämme pitäisi tuntua sellaisen ihmisen seurassa, jonka voimme hyväksyä elämäämme ehdoitta. Toisaalta mikään ei ole ehdotonta. Puhun odotuksien jättämisestä vaikka toisaalta toiveita meillä voi olla kuitenkin. Tarkoitan lähinnä sitä, että tahtoo saada jotain ihanaa elämäänsä vaan ei sitoudu siihen kaavaan, miten ja mitä kautta sen elämäänsä saa. Mielestäni meidän ei tulisi tehdä etukäteis oletuksia sen suhteen, kuinka sen pitäisi elämässämme tapahtua. Näin toimiessamme meille jää enemmän tilaa luovuudelle. Anna ajatuksia ja eheyttäviä mielenosoituksia kumppanillesi ystävillesi tai kenelle tahdotkin. Näin toimiessasi säilytät avoimen ja positiivisen mielen nykyhetkeen ja tulevaisuuteen liittyen menneisyyttäkään unohtamatta.


Rakkautta ajatellen meidän tulisi mielestäni nauttia tästä matkanteosta sillä rakastaminen tapahtuu tässä hetkessä. Vaikka me asettaisimmekin tavoitteita elämässä sekä siviilissä että työyhteisöissä niin me voimme mielestäni nauttia siitä matkasta, jota teemme tavoitteita saavuttaessa. Näin ollen osaamme nauttia silloinkin enemmän siitä voitosta, jonka olemme saanut käsiimme tuon kyseisen matkan ansioista juurikin. Mikäli matkalla on epäonnistumisia takana niin sitä suurempi on riemumme voitosta. Sinänsä sana epäonnistuminen on hieman harhaanjohtava, koska ei ole olemassa epäonnistumisia vaan oppikokemuksia elämästä. Tietysti tämä tavoitteen kiinni saaminen tuntuu vielä voimakkaammin hyvältä nahoissamme mikäli saamme jakaa sen jonkun kanssa yhdessä tai erikseen.


Mielestäni on tärkeää osata ottaa hetki hieman löysemmin kun on saavuttanut jonkun etapin ennen kuin asettaa uutta tavoitetta. Lähinnä siksi, että jos taas asetat uuden tavoitteen heti entisen saavutettuasi niin silloin ei välttämättä saa  "perillä" olemisen tunnetta missään vaiheessa ja silloin jumiutuu vain tavoittelemaan jotakin. Näin ollen turhautuu prosessissa ja ehkä jopa itse prosessiin. Rakkauden tavoittelu mielestäni sitoutuu jossain määrin samojen lakien alaiseksi kuin parempien urheilusuoritusten tavoittelu. Näin ollen ihminen jahtaa rakastumisen tunnetta rakastamisen sijasta. Rakastaminen sinänsä on ja pysyy meistä huolimatta avoimena itselleen. Rakkaus on ihmistä varten olemassa. Rakasta siis. Rakkauden harha on siinä, että uskoo jotain mitä ei tiedä. Suurempi harha on siinä, että ei uskalla avautua kokemaan rakkautta. Myönnä itsellesi ääneen jos et luota rakkauteen. Tiedosta syyt seurauksien takaa. Hoida ongelmaa älä pelkästään sen seurausta ja olet vapaampi kokemaan sen täytteyden, mitä se voi tarjota.


Tässä suraavassa Jevgenin näkemyksiä rakkauteen:


Rakkauden ja rohkeuden suhteesta:
Esimerkki siitä, kuinka rohkeus pelastaa rakkauden

(Tämänkertaisen vieraskynäkirjoituksen on tehnyt Elä Paremmin-blogista ja Rohkeuskoulu-yrityksestä tuttu rohkeuskouluttaja ja tunne-elämän valmentaja Jevgeni Särki. Jevgeni uskoo itsensä kehittämisen sekä rohkeus- ja rakkaustaitojen vaalimisen olevan vastaus useimpiin elämämme solmukohtiin.)

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Mitä on rakkaus?


Minun nähdäkseni rakkaus on ennen kaikkea halua jakaa hetkiä elämästään jonkin asian tai ihmisen kanssa. Rakkaudella on monia muotoja, eikä jokin tietty rakkauden ilmenemismuoto ole muita parempi, arvokkaampi tai oikeampi. Lyhyen hetken ajan säihkyvä rakkaus voi olla yhtä todellista, kuin vuosikymmenten aikana kasvanut rakkauskin.
Ennen kaikkea uskon, että hyväksyntä, luottamus, arvostus ja halu ymmärtää toista ovat kestävän rakkauden kulmakiviä. Todellinen rakkaus on kaunista, sallivaa ja mahdollistavaa: Se hyväksyy ja luottaa, ei syytä ja rajoita.


Valitettavasti tämä on vain kaunista juhlapuhetta. Todellisen arkielämän tuiskeessa ylevät mietteet unohtuvat, arjen haasteiden pimentäessä kirkkaan taivaamme.
Tällöin rakastamamme ihminen voi näyttäytyä rasittavana ja kyllästyttävänä, jopa epämiellyttävänä. Hän voi päätyä elämässään valintoihin ja tekoihin, joita emme osaa hyväksyä ja jotka saavat epäilemään rakkautemme riittävyyttä.
Tällöin rakkaus voi saada uusia, synkkiä muotoja. Ilo ja luottamus muuttuvat ahdistukseksi ja epäilyksi. Halu sallia ja mahdollistaa muuttuu haluksi rajoittaa ja hallita. Halu vaalia rakkautta muuttuu haluksi suojella sitä, ehkä todelliselta, ehkä kuvitellulta uhalta.
Halu suojella rakkautta ja itselleen tärkeää ihmissuhdetta on luonnollinen ja ymmärrettävä. Valitettavasti ja vaistonvastaisesti se herkästi johtaa suhteen hajoamiseen ja rakkauden päätymiseen. Siis täysin päinvastaiseen lopputulokseen kuin toivottu.
Ihminen, joka huomaa olevansa epäilyn ja tarkkailun alaisena kokee, ettei häneen luoteta. Ihminen vastaa epäluottamukseen osoittautumalla epäluottamuksen arvoiseksi. Syntyy itseään toteuttava kierre. Rakkauden säilyttämiseen tähdätyt teot päätyvätkin aloittamaan sen tuhon.


Synkkiä sanoja ja synkkiä tilanteita. Synkästäkin tilanteesta voimme kuitenkin löytää valonpilkahduksia.Aina rakkaus ei ole pelastettavissa. Se on menetys, mutta aina myös mahdollisuus. Kuolemaa seuraa aina uuden kasvun kausi. Kun menetämme yhden rakkauden, avautuu tilaa uusille. Usein tilanteen voi kuitenkin pelastaa.




Luottamus ja hyväksyntä ovat rakkautta lämmittävä liekki

Haluan nostaa esiin erään hyvin tehokkaan parisuhderapeuttisen metodin.
Kuvitellaan, että meillä on tyypillinen, kahdesta osapuolesta koostuva parisuhde. Molemmat osapuolet panostavat parisuhteeseen omat 50 %. Kahdesta puolikkaasta syntyy kokonaisuus, sataprosenttinen parisuhde. Ajan kanssa toinen osapuoli, syystä tai toisesta, alkaa panostamaan parisuhteeseen vähemmän. Ehkäpä hänellä on elämässään vaikea kausi, ehkäpä hän vain tuntee olonsa rakkaudettomaksi, eikä enää näe, miksi näkisi parisuhteen eteen vaivaa entiseen malliin. Parisuhteen ylläpito jää yhä enemmän ja enemmän toisen osapuolen harteille. Tässä vaiheessa toinenkin osapuoli herkästi ajattelee: ”Jos ei tuo, niin en minäkään. Miksi minun on huolehdittava parisuhteen hyvinvoinnista, jos toinenkaan ei tee osaansa?” Toteutuessaan tämä ajatus tekee lopun muutenkin kärsivästä parisuhteesta. Kun kumpikaan osapuoli ei tee suhteen eteen sitä vahvistavia töitä, suhde murenee kuin vedenrajassa oleva hiekkalinna. 

Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Tähän tilanteeseen vastauksen pyrkii tarjoamaan parisuhdeterapeuttinen ns. 150 prosentin metodi. Kun toinen osapuoli syystä tai toisesta ei jaksa panostaa omaa osuuttaan parisuhteen eteen tehtävästä työstä, toiselle osapuolelle syntyy valintatilanne. Hän voi joko vähentää omaakin panostaan, pitää oman panoksensa samana tai lisätä omaa panostaan. Eräs ihmissuhdepsykologian lainalaisuuksista on se,että ihminen pyrkii joko tietoisesti tai alitajuisesti vastaamaan hänelle asetettuihin odotuksiin. Kun ihmiselle annetaan rakkautta, kun hän tuntee olevansa rakkauden arvoinen, syntyy hänelle tarve vastata kaikkeen saamaansa rakkauteen. Kun häneltä taas otetaan rakkaus pois, kun häneen suunnataan epäilyksiä ja epäluottamusta, alkaa hän pian toimimaan näiden odotusten mukaan. ”Miksi edes yrittäisin, jos minuun ei kuitenkaan luoteta?”



Tilanne on siis seuraava: Parisuhteen toinen osapuoli ei enää jaksa panostaa suhteeseen entiseen malliin. Toinen osapuoli taas, sen sijaan että pahastuisi tästä, päättääkin lisätä omaa panostaan. Hän alkaa osoittamaan toiselle osapuolelle täyttä rakkauttaan siitä huolimatta, ettei toinen anna yhtä paljon. Tarkoitus on saada toiselle aikaan täydellisen hyväksytty ja arvostettu olo, osoittaa hänelle luottamusta ja ymmärrystä välittämättä siitä, kuinka paljon hän itse panostaa tilanteeseen. Tämän vuorostaan on tarkoitus herättää vähemmän tekevä osapuoli huomaamaan: ”hetkinen, kumppanini välittää minusta todella, voisinko itsekin tehdä enemmän?” Karkeasti luvuin havainnollistamalla idea on seuraava: Kun toinen panostaa suhteeseen vain esimerkiksi 50 % ja toinen nostaa osuuttaan täyteen 100 prosenttiin, on lopullinen prosenttimäärä 150. Se on paljon. Lukujen tarkoitus on tietysti vain havainnollistaa panostuksen määrää, ei edustaa todellisia tekoja.


Toimiiko se oikeasti?


Kyseinen metodi on käytössä havaittu todella tehokkaaksi, mutta se on saanut osakseen myös kritiikkiä, lähinnä kahdesta syystä:
Ensimmäisessä on kyse haluttomuudestamme sietää epäreiluksi miellettyä toimintaa. ”Miksi minun muka pitäisi panostaa enemmän ja osoittaa täyttä rakkautta ihmiselle, joka ei osoita samaa minua kohtaan? Miksi minun on annettava rakkautta ihmiselle, joka toimii toisin kuin haluaisin?” Lähes jokainen meistä oppii lapsena ns. ehtorakkauden mallin. Rakkautta ansaitaan, kun käyttäydytään toisen haluamalla tavalla. Olit kiltti äidillesi? Saat karkkia ja kehuja ja hyväilyä. Pudotit pöydältä äidin perintömaljakon? Saat huutoa, sättimistä ja joudut nurkkaan seisomaan. Opimme nopeasti hyvien tekojen johtavan palkitsemiseen ja pahojen tekojen rangaistukseen. Valitettavasti jatkamme saman metodin soveltamista myös aikuisina. Kun kumppanimme toimii toisin kuin tahtoisimme, päädymme rankaisemaan häntä. Tapamme rangaista? Rakkauden pois ottaminen.



Riitelemme tai painostamme, aloitamme mykkäkoulun, ehkä kostamme. Teemme siis tekoja, joilla osoitamme, ettei toinen ansaitse rakkautta, sillä hän ei toimi haluamallamme tavalla. Tarkoituksemme on ehkä hyvä: saada toinen tajuamaan mahdollisen virheensä ja toimimaan niin, että meidän olisi taas hyvä olla. Toteutus on kuitenkin likainen ja epämiellyttävä. Painostamme rakastamaamme ihmistä ottamalla häneltä pois osan rakkaudestamme. Näin kirjoitettuna se kuulostaa brutaalilta, mutta itse tehtynä pelottavan helpolta ja luonnolliselta. Jokainen meistä lienee moiseen syyllistynyt. Ylempänä esitelty 150 %-metodi tuntuu vaistonvastaiselta juuri siksi, että se on ristiriidassa oppimamme ehtorakkauden toimintamallin kanssa. Olemme oppineet rankaisemaan väärästä toiminnasta, emme palkitsemaan. Pikkumaisuuteen sortuminen on luonnollisempaa ja helpompaa kuin itsensä tilanteen yläpuolelle kohottaminen ja itselleen epämiellyttävistä teoista palkitseminen.


Toinen kritiikin syy on myös ilmeinen. Se on pelko siitä, että kumppanimme käyttää rajatonta rakkauttamme salliakseen itselleen tekoja, jotka tietää meille epämiellyttäviksi.
Jos osoitan toiselle täyttä rakkauttani hänen vääristä teoistaan huolimatta, hänhän erehtyy luulemaan että ne ovat ihan okei ja tekee niitä vain enemmän!” Tätä vastaan on mahdotonta argumentoida. Pelko on varmasti joissain tapauksissa perusteltu. Käytännön havainnot puhuvat kuitenkin omaa kieltään: Täyden rakkauden osoittaminen näyttää pikemminkin vähentävän kuin lisäävän kumppanin rakkaudetonta kättäytymistä. 
Tässä kohtaan leikkiin astuu mukaan rohkeus.



Rohkeus on suhteen todellinen koossapitävä voima


Täyden rakkauden osoittaminen on helpommin sanottu kuin tehty. Mitä tapahtuu, jos annan toiselle hyväksyntää ja luottamusta, mitä tapahtuu, kun annan hänne ymmärrystä hänen valinnoistaan huolimatta?


Mitä jos hän tekee jotain, mitä pelkään? Mitä jos hän päätyy satuttamaan minua? Asetanko itseni vain typerällä tavalla alttiiksi? Asetanko itseni heikompaan asemaan?
Ikävässä tapauksessa kyllä. Elämän ja parisuhteen solmukohdat eivät ole helppoja ja niissä voi käydä huonosti kaikista korjausyrityksistämme huolimatta. Tämän vuoksi kyky ns. tunnerohkeuteen on tärkeä. Tunnerohkeus tarkoittaa kykyä kestää ja käsitellä vaikeita ja stressaavia tunne-elämän tilanteita. Tunnerohkeutta osoitamme esimerkiksi silloin, kun aloitamme hankalan parisuhdekeskustelun, jonka seurauksena suhteessa saattaa tapahtua suuriakin muutoksia. Tunnerohkeutta osoitamme silloin, kun päätämme erota parisuhteesta, vaikka tiedämme, että tulemme kuukausien ajan kärsimään pahasta mielestä. Tunnerohkeutta osoitamme silloin, kun paljastamme haavoittuvaisuuksiamme toiselle ihmiselle.

Tunnerohkeus ei ole helppo taito oppia. Halu elää ilman järkytyksiä ja pahaa mieltä on luonnollinen ja ymmärrettävä. Se on kuitenkin myös utopiaa: Tuskin kukaan selviää elämästä kohtaamatta edes muutamia suuria järkytyksiä ja kokematta edes muutamia synkkiä kausia. Tunnerohkeus on kuitenkin myös taito, joka on lähes edellytys sujuvalle parisuhde-elämälle. Mitä enemmän tunnerohkeutta ihmisellä on, sitä parempi on hänen kykynsä      

  •  ratkoa ihmissuhteidensa haasteita ja solmukohtia
  •  viestiä suhteissaan suoraan, selväsanaisesti ja rehellisesti
  • ottaa riskejä ja tehdä valintoja, jotka saattavat johtaa pettymykseen ja pahaan mieleen
  • kestää pettymyksiä ja pahaa mieltä sekä palautua siitä nopeammin
  • luottaa siihen, että tilanteet päätyvät enemmän miellyttävällä kuin kielteisellä tavalla


Kuinka tunnerohkeutta opitaan?

Kuten todettu, tunnerohkeuden oppiminen ei ole helppo taito. Sen oppiminen on kuitenkin mahdollista jokaiselle, joka sitä aidosti haluaa.
Tunnerohkeus nojaa vahvasti itsetuntemukseen. Mitä paremmin tunnet itsesi, sisäisen maailmasi, tyypilliset ajatusmallisi ja reaktiosi, sitä suurempaa on rohkeutesi käydä tilanteisiin, jotka voivat järkyttää sisäistä rauhaasi. Opiskelemalla itsetuntemusta opiskelet myös tunnerohkeutta. Yhtä tärkeää kuin itsetuntemus on myös käytännön kokemus. Ihminen, joka on jo ollut useissa vaikeissa ja synkissä tilanteissa ja selviytynyt niistä tuntee itsensä aivan uudella tavalla. Hän tietää enemmän siitä, mitä hankalissa tilanteissa kannattaa tai ei kannata tehdä. Hän tietää, että vaikeatki tilanteet ovat kestettävissä. 

Tämä tieto taas on usein edellytys käydä kohti uusia, potentiaalisesti kielteisiä tilanteita.
Kolmas tärkeä tunnerohkeuden osa-alue on ymmärrys siitä, kuinka tunteet todellisuudessa toimivat. Aihe on sen verran pitkä, että ansaitsee oman kirjoituksensa, joten tässä tyydyn linkittämään tekstiin, jossa olen käsitellyt aihetta laajemmin. Siihen kannattaa tutustua :)
Päätän tämän kirjoituksen tähän. Pidä mielessä, että rohkeutta voi oppia. Pidä mielessä, että rakkaus on miellyttävämpää silloin, kun se sallii ja mahdollistaa, 




Siihen päättyi Jevgenin osuus. Kiitos Jevgenille vielä tässä yhteistyökumppanuudesta.=)
Jälleen laitan loppu kevennys kappaleita:


Kranium Ft. Chris Brown & Banky Hype - Nobody has to know

Kranium - Nobody has to know (raw)

Nicole Sherzinger - Your Love

Inna amazing

Passenger - Let Her go



Rakkaudellista alkavaa viikkoa kaikkialle! Peace..


sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Namaste!



Tervetuloa blogiini!



Vakaumukset & tunteet


Olen tässä viikon mittaan tutkaillut vakaumuksia ja tunteita. Aloitan vakaumuksista.


Ihmissuhteissa on kyse vakaumuksista ja siitä, mitä ne tietylle yksilölle tarkoittavat. Keskimäärin ne ovat muotoutuneet menneisyyden olosuhteiden tuomana mukavuuden toiveena. Ymmärryksenä siitä, että tämä on se juttu, joka saa minut onnelliseksi. Mikä ikinä se kullekin henkilölle sitten onkin. Oleellista ihmissuhteiden osalta on, että näkee sen mikä todella on kumppanisi vakaumus tietyissä tilanteissa. Rakkaus rakentaa meidät näkemään kumppanin vakaumuksien sisimpään. Vakaumuksien ymmärtäminen havainnollistaa meille kyvyt lähestyä avoimesti kumppanimme sydänkeskusta tungettelematta. Tärkeää on myös havainnoida, että ongelma ei ole siinä mitä tunnet vaan ennemminkin siinä, että sallitko itsesi tuntea avoimesti niitä tunteita, joita tällä hetkellä tunnet. Oleellista on mielestäni myös sekin, että antaako kumppanisi sinun ilmaista tunteita joita sisimmässäsi koet. Omaako hän siis kyvyn kuunnella sinua herkeämättä. Välillä me kuitenkin pakenemme näitä sisäisiä tunteitamme milloin mitenkin. Musiikkiin, elokuvien katseluun, touhuamiseen, liikuntaan, kavereiden kanssa riehumiseen ja vaikkapa saatamme sortua itsesääliin.


Pakenemiseksi voin ajatella esimerkkinä vaikka tämän seuraavan. Kun ihminen kokee joitain kielteisiä tunteita sisällään. Niin hän saattaa helposti ajatella, että "mieti iloisempia ajatuksia" tai "Siirry onnellisempiin ajatuksiin". Vaikka meidän tuossa tilanteessa tulisi kohdata nuo tunteet, jotka sisimmästämme kumpuavat. Kuuntele siis avoimesti omia tunteitasi arvoisesti ja salli itsesi tuntea, aistia ja kokea ne. Hyväksy tunteesi. Ole super rehellinen itsellesi niistä. Hyväksy tilanne sellaisena kuin se on tällä hetkellä ja sillä selvä. En tarkoita sitä että hyväksyt ne itkien ja kirkuen vaan tietysti silloin toimit niin mikäli se sinun vahvin sisältä kumpuava tunne sen sinulle niin viestii. Lähinnä tarkoitan rauhallista hyväksyntää kuten, että tilanne nyt vain on tämä, joka se on.  Miten etenen tästä? Ajattele vaikka näin "okei tilanne on tämä" .. ..hmm.. Mitä muuta minä voin tehdä tilanteelle  kuin hyväksyä sen? Voinko muuttaa sitä, mitä tapahtui? Kenties en. Vaan voin kuitenkin vaikuttaa siihen kuinka reagoin tässä tilanteessa. Onko järkevää hiiltyä? jos on niin tee se täysin rinnoin avoimesti. Räjähdä vaikka kunhan se pääsee pois sinun systeemisestä rakenteestasi. Oikeasti sinua rakastava ihminen tulee ymmärtämään tilanteen vakavuuden ja mahdollisesti pystyy rauhoittamaan tilannetta tai lähtee siitä ja palaa siihen aiheeseen hetken päästä kun olette molemmat rauhoittaneet hieman liikaa kiehuvia tunteitanne.



On oleellista hyväksyä ja ilmaista omat tunteensa sekä varsinkin olla tietoinen niistä. Olen pohtinut myös tätä seuraavaa kysymystä, että mikä ajaa meidät pinnallisuuden partaalle ihmissuhteissa? Mielestäni yksi oleellinen seikka on siinä, että mahdollisesti tunnemme riittämättömyyden pelkoa, joka on voinut saada lähtölaukauksen meidän sisimmässämme jostain lapsuuden kokemuksesta. Pienestä hetkestä, jossa meitä ei ole huomioitu oikein. Joko perheen jäsenen tai vaikkapa kavereiden osalta jossain tilanteessa jota olemme läpi käyneet osana menneisyyttämme. Tunnemme riittämättömyyden pelkoa elämää,  ihmisiä, kumpania, tai vaikkapa työpaikkaa kohtaan. Olenko tämän arvoinen? Riitänkö ihmisenä? Hyväksyvätkö he minut? Ootas hetki hyväksynkö edes itse itseäni?




Antoisaa alkavaa viikkoa kaikille!=)




sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Tervehdys!


Vapaa sana


Tässä seuraavassa ajatuksia omien näkemyksieni tuotoksista. On ollu kyllä antoisa viikko takana. Olen ollut mahtavassa seurassa upeiden ihmisten kanssa. Nauttinut heidän seurasta ja naurusta. Välillä itkeny myös. Sitä vartenhan minullla on kyynelkanavat. Täyttä elämää siis. Kaikilla tunteilla, aisteilla ja mausteilla. Olen kuullut, että ihmiset ovat löytäneet toisiaan ja alkaneet seurustella. Ystävän onni on siunaus sanottiin Seitsemän vuotta Tiibetissä elokuvassakin. Minulle kerrottiin ihmisten olevan häämatkoilla ja olenpa kuullut häiden vietto kutsuistakin. Kyllä rakkaus voittaa siis. Olen nähnyt ihmisten sanovan, että he ovat onnellisia ja sen heidän olemuksestaan kyllä huomasikin.


Tunteet


Omista kokemuksistani voin kertoa sen verran, että pyrin toimimaan sen mukaan, mitä tunteet minulle kertovat. Eli mikäli koen rakkauden tunteet itsessäni niin silloin en pelkää myöntää rakastavani. Pyrin havainnoimaan tunteita  objektiivisesti. Tiedän, että pystyn ainakin yli viisikymmentä prosenttisesti analysoimaan jotain tunnetta ja toimimaan vasta sen jälkeen. Joten viesti sinulle on, että kuuntele tunteitasi. Kuuntele sydämellä. Ja kerro jos tunnet jotain tunnetta tiettyä asiaa, tapahtumaa tai tiettyä ihmistä kohtaan. Silloin ainakin olet rehellinen itsellesi ja heille keiden kanssa nyt oletkin tekemisissä. Sano vaikka näin: "näin minä vain tunnen sinua kohtaan. Tiedän, että se on minun tunne ja kannan vastuun siitä". Itse uskon ainakin omalta kohdaltani sen, että en hypi tunteesta tunteeseen vaan pohdin, että onko jokin tunne oikea minulle kyseisin asian, tapahtuman tai ihmisen suhteen.

Tunteet ovat sinänsä jännä asia. Toisille tietty tunne painaa viisikymmentä kiloa ja toiselle tuo samainen tunne painaa viisikymmentä tuhatta tonnia. Tarkoitan tarkemmin sitä sisäisen tunne myrskyn osalta. Mielestäni tietyin osin sen johdosta koska meillä on eri tunnesidos tiettyyn samankaltaiseen tunteeseen, jolla voi olla sen myötä eri painoarvo siihen nähden. Eli menneisyyden  luoma tunne sitoumus/kokemus, joka liittyy aikaisemman kokemuksen pohjalta herättämään tunteeseen. Eli menneisyydessä on voinut tapahtua jotain traumaattista joka on syventänyt meidän tunnesidosta tuohon tunteeseen. Esimerkiksi vaikka  pelkotilan tunne. Pelkoreaktio sen suhteen kun joku on hyökännyt meidän päälle fyysisesti. Ja mikäli koemme nyt vuosia myöhemmin jotain vastaavanlaista niin sen myötä koemme tuon pelon voimakkaampana kuin joku toinen jolla ei ole vastaavaa hyökkäävää tilannetta ollut menneisyydessä.


Tunteiden hautaaminen


Osa ihmisistä hautaa tunteitaan niin syvälle, että kovettavat sydämensäkin siinä prosessissa. Huulet ovat yhtä viirua ja olemus on jäykkä. Toisin sanoen ei pilkettä silmäkulmassa. Yleensä haudatut tunteet nostavat kehossa esiin jonkin sairauden. Mielestäni sen myötä kehossa on tietty itsesäätely mekanismi terveyteen. Kukin vain on enempi tai vähempi tietoinen siitä sisäisestä työskentelystä. Mielestäni kaikenlaiset pienemmät nuhat/flunssatkin ovat seurausta siitä, että ei tahdo  kohdata itseään tai välttelee itsensä tiedostamista jonkin sen hetkisen tunnereaktion suhteen sisimmässään. Sitten kun annat aikaa itsellesi kohdata nuita tunteita niin paraneminen on välttämätöntä. Ja se miksi kerron näistä ihmissuhteet otsikon alla niin sidon tämän ihmissuhteisiin sen osalta kun olet enemmän tietoinen tunne ailahteluistasi niin pystyt paremmin olemaan tietoinen millä alueilla liikut tunteiden suhteen lähellä rakkainta ihmistäsi.


Tunteiden projisointi


Olen useissa lähteissä törmännyt siihen ajatukseen sekä käytäntöön, että ihmiset heijastavat tunteensa toisiin ihmisiin, jotta heidän ei tarvitse sitä kohdata itsessään. Esimerkiksi he saattavat heijastaa kumppaniinsa jonkin samantapaisen ominaisuuden, mitä hänen vanhemmillaan on/oli ja siten kun hän tuntee saavansa rakkautta tältä äidin/isän omaiselta kumppaniltaan niin he tuntevat saavansa menetettyä rakkauttaan äidiltään tai isältään, joko tietoisesti tai alitajuisesti. Tietyin osin sitä voi opiskella itsetutkiskelun avulla tiedostamaan, että miksi näin on? Ja sen myötä sitä ei välttämättä tarvitse heijastaa enää muihin ihmisiin. Siten olet enemmän aitona itsenäsi kumppanisi kanssa. Ja hän voi vapaammin kokea olevansa se minä, joka hän todellisuudessa on. Ilman teeskentelyä olette aitona ihmisinä suhteessa, jossa on toisen kohtaaminen läheisempää ja arvokkaampaa. Ei mikään silti pois sulje sitä mahdollisuutta, että voit oppia ja kasvaa olemaan paremmin läsnä ja tietoinen omista tunteistasi ja sekin on myös toivottavaa, että jotkut asiat voi olla paremmin suhteenne kannalta jatkossa.

Muuan linkki


Antoisaa alkavaa viikkoa kaikille! =)




maanantai 27. toukokuuta 2013

Terves!

Elikkäs aikeeni on luoda tänne tekstiä ihmissuhteista, ihmismielestä ja niiden toiminnasta sekä tilasta kuten itse asian näen ja koen olevan. Tekstistä voi löytyä muuan kirjoitusvirhe ja uskon että tästäkin huolimatta asia käy silti ilmi.. suurilta osin ymmärrettävästi, joten pyydän hieman kärsivällisyyttä. Toivon että näistä esimerkeistä on todella apua siellä jossain. =)

Olen jo usemman vuodenajan tutkaillut näkemyksiä ihmismielen toiminnasta ja pyyteettömästä rakkaudesta. Aiheisiin olen pureutunut kirjojen kautta sekä youtube kanavaa olen myös hyödyntänyt eri lähteistä sekä elokuvat ja olen ammentanut myös ihmissuhteista ympäriltäni ja elävästä elämästä ylipäätään. Lähinnä jokaisesta lähteestä olen ammentanut oman maailmankatsomukseni mukaan. Tämä tarkoittaa mielestäni ainakin, että olen ottanut aina sen tiedon itselleni jota olen voinut soveltaa jo olemassa oleviin näkemyksiini tai niitä muokaten. Joka tapauksessa olen tullut aika vahvasti siihen tulokseen, että on aiheellista jakaa näkemyksiä oppimastani myös muille. En tarkoita sitä että nämä nakemykseni olisivat ainoita oikeita tapoja toimia vaan mahdollisena vaihtoehtona entisten tilalle/rinnalle. Joka tapauksessa pyydän teitä toimimaan tämän tiedon suhteen juuri niin kuin teille itsellenne parhaiten sopii.

Pyrin päivittämään tätä blogia aina kerran viikkoon vähintään. En vielä sido itseäni mihinkään tiettyyn päivään vaan katson mitä tuleman pitää sisällään tämän suhteen ja etenen sen myötä sitten. Olen tutkinut asioita siten, että ne ovat vahvistuneet useiden eri lähteiden kautta ja näkemyksiä olen sitten kokeillut käytännössä ja havainnut että ne jopa toimivat. Se on tuonut voimaa omiin näkemyksiini ja muokannut niitä sekä myös valanut uskoa siihen että näissä mahdollisesti on jotain perääkin.

Lähteet olen pyrkinyt asioiden yhteydessä mainitsemaan ja olen pahoillani siitä mikäli joissain yhteyksissä ne jää mainitsematta ja mikäli tämä aiheuttaa mielen pahoittamista tai koet itsesi jotenkin loukatuksi. Pyrin korjailemaan tekstiä aina tilanteiden mukaan sillä lähteiden innoittamana tämä voi välillä unohtua.

Ensinnäkin tahdon ilmaista, että rakkaus on aina henkilökohtainen näkemys vaan on se kuitenkin aina opittavissa uudelleen. Sillä se on opittu siten kuin perhe ja kodin ympäristö sen sinulle kasvuiässä ovat osoittaneet, olet sitten ollut enempi tai vähempi tietoinen siitä. Yksi hienoimmista ihmisistä joita olen tutkaillut tai ainakin merkittävimmistä minulle henkilökohtaisesti on Bruce Lee ja ymmärrän hyvin, että monien mielestä hänen imagoon sisältyy ainoastaan  "taistelupukarin luonne" vaan tarkemmin perehdyttyäni Lee kuvaa että hän näkee taistelulajin taitamisen olevan rehellistä itseilmaisua minä sovellan tuota näkemystä myös rakkauden osoittamiseen eli rakkaus on mielestäni hyvinkin pitkälle rehellistä itseilmaisua. Hienotunteisuudella tosin höystettynä niin siinä säilyy se arvostus kumppanin ihmisyyttä kohtaan.

Bruce Lee myös kuvaa että tieto ei riitä ja sitä on sovellettava. Voin yhtyä tuohonkin näkemykseen eli sitä tietoa on sovellettava niihin aikaisempiin uskomuksiisi ja näkemyksiin käytännössä.. Ja tuo soveltaminen itsessään on jo prosessi. Mielestäni on hyvä ottaakkin uusia asioita siten että antaa niiden itse tavallaan laskeutua sillain ajan kanssa. Eli ei yritä kauhomalla oppia heti kerralla kaikkea tietoa. Vaan varmasti siinä aiheessa joka sinut herättää jotenkin tai havahduttaa miettimään niin silloin uskon että siinä on jotain mitä voit oppia laajentaaksesi omaa maailmankatsomustasi.

Jiddu Krhisnamurti kuvaa että totuus löytyy vain kumoamalla se. Mielestäni tuohon näkemykseen sisältyy se että tutkit sitä mikä on tämän hetken totuutesi itsesi suhteen ja kumoat sen. Eli lähdet miettimään että miksi olen tätä mieltä jostain asiasta ja sen kautta tutkit onko se edes todellisuus pohjainen ja aiheellinen näkemys sinun muiden uskomustesi suhteen tai oletko oikeasti edelleen tuota mieltä? Mikäli tulee jonkun ihmisen kanssa jotain riita tilanteita niin mielestäni on hyvä pohtia myös sitä, että miksi hän on jotain mieltä vahvasti kokemastaan asiasta. Sillä hänellä todennäköisesti vain on omat vahvat motiivit ja tarkoitusperät omaksi kokemalleen asialleen. Mielestäni se ei ole silti huono asia varsinkin mikäli olet vilpittömästi halukas ymmärtämään hänen todellisia tarkoitusperiään.


Omakohtainen kokemus voi selventää tätä asiaa eli minulla oli tilanne ihmissuuhteessani; olin vahvasti oman asian kannalla vaan tahdoin myös ymmärtää ystäväni näkemyksiä ja siksi tavallaan meninkin hänen kenkiin ja pyrin näkemään asiat hänen silmillään sekä hänen ymmärryksensä tasolla siten kuin olin sen itse omaksunut olevan ja oivalsin että nyt tiedän miksi hän on omaa mieltä asiastaan. Eli hänellä oli oma kohtaiset kokemukset hänen menneisyydessään ja hän oli  luonut tietyt näkemykset ja vahvat uskomukset noiden kokemuksien pohjalta. Ja siiinä samassa ymmärrykseni ja rakkauteni häntä kohtaan syveni. Eikä hän tahtonut, uskaltanut tai ollut valmis tulemaan tietoiseksi minun todellisista tarkoitusperistäni sillä häntä pelotti  liikaa sillä hetkellä ymmärtää minua joten sen kautta ymmärrän hänen motiivinsa ja se helpotti minua suuresti.


Mitä muuta Rakkaus on?

Rakkaus edustaa mielestäni mielen rauhaa, jatkuvuutta ja vapautta. Tehän tiedätte varmasti sen kun monet ihmiset tahtovat hullaantua ja rakastua aina vain uudestaan ja uudestaan. Sillä unohdamme sen kuinka oppia rakastamaaan. Tietyllä tavalla rakkaus edustaa myös todellista itsensä kohtaamista. Rakkaus on myös sitä, että tiedostaa miksi rakastaa jotakin tai jotakuta. Rakkaus on rakastamista nyt ja aina. Rakkauden tila.

Rakkaus on kuten tuli. Se leviää kulovalkean tavoin ja vain vapaasti levitessään voi tietää mitä todellinen rakkaus on. Sillä rajoitettuna kulovalkeana ei voi täysin ymmärtää syvällistä rakastamista. Rakkaus on kokemusperäinen seikka. Eli henkilökohtaisen kokemuksen tai oivalluksen kautta opittavissa. Rakkaus on kuten ehdoton ja pyyteetön anteeksianto.

Rakkaus hyväksyy puutteet heikkoudet ja vahvuudet. Rakkaus on henkistä kypsyyttä. Rakkaus rakastaa vastustuksesta huolimatta vaan ei pakottamalla. Rakkaus vapauttaa ja päästää menemään sekä ihmiset,  tilanteet, ajatukset ja tapahtumat. Rakkaus ei pyydä vaan kaiken se antaa. Kaiken se kestää ja kaikessa se kasvaa ja lujittuu. Kaiken se ymmärtää jopa pimeydenkin. Mielestäni siten voi ymmärtää pimeyden kun tajuaa sen mikä siihen johtaa ihmisessä. Mielestäni hyvin usein tämän pimeyden lähteenä on pelko. Pelko jostain asiasta, tilanteesta, tapahtumasta tai ihmisestä.

Tunteet ja kuinka ilmaista niitä?


Tunteet ovat energiaa ja energian on mentävä jonnekkin. Eikö? Mikäli tuo energia jää ilmaisematta se jää sisällesi hautumaan. Kaikkien sisäisten energioiden tulisi olla tasapainossa sisäisten ja ulkoisten energioiden kanssa. Ainoat tunteet, jotka voit parantaa, ovat sellaisia jotka ilmaiset, tunnet ja koet. Tunteaksemme tunteemme, meidän tulee olla tarpeeksi rohkeita kohtaamaan oma haavoittuvuutemme.

Haavoittuvuudelle antautuminen voi olla hyvinkin haastavaa ja pelottavaa mikäli vertaamme haavoittuvuutta suoraan loukkaantumisen tunteeseemme. Joten tuntuu todella riskialttiilta kohdata oma haavoittuvaisuus ja tulla tutuksi omien tunteidensa kanssa. Mikäli toinen osapuoli kumppaneista on loukkaantunut jonkun asian suhteen. Yksi hyvä tapa on ilmaista tämä ääneen kuten:
(Voit täyttää seuraavan osion kolmen pisteen jälkeen jatkuvan osion omilla pulmiisi liittyvillä aiheillasi.)

Ymmärrän täysin että olet loukkaantunut. Olen pahoillani, että tunnet niin. Tiedän että osaan välillä olla vaikea ihminen sillä... ja tämä mahdollisesti johtaa tilannetta lähemmäs ratkaisua. Toinen versio voi olla seuraavanlainen: Minä todella välitän sinusta sellaisena kuin olet tunteinesi päivineen. Olen pahoillani siitä, mitä joudut kohtaamaan enkä voi täysin ottaa tunteitasi taakakseni vaan voin auttaa sinua käymään niitä lävitse parhaiden kykyjeni mukaan ja olemaan tukenasi.

Käytämme tämän kaltaisia esimerkkejä tutkiaksemme tuon kaltaisia tunteita kun pyrimme löytämään ja pääsemään käsiksi todellisiin ongelmiimme. Kertoaksemme rehellisesti mitä käymme läpi tunteiden maailmassamme. Seuraavassa siitä kuinka purkaa tunnetiloja tai avaimia edes hiukan ymmärtää niitä paremmin.

Tunteiden huoneet

Tahdon sinun kuvittelevan talon jossa on viisi eri ovea ja jokaisen oven takana on eri tila omille tunteilleen. Perustuen siihen keitä olemme ihmisinä. Jokainen ovi vie sinut eri tunnealueille. Meidät on kasvuympäristössämme opetettu menemään tunteiden suhteen tietyille alueille vaan ei toisille. Joillekkin on soveliasta mennä surullisuuden ja pettymyksen tilaan. Vaan vihantila jää käymättä, joten tämä henkilö on opetettu, että on soveliasta mennä toisen oven takana olevaan tilaan vaan ei ensimmäisen oven taa.

Parantumisemme riippuu meidän omasta halukkuudestamme mennä nuiden  jokaisen oven takana sijaitsevaan tilaan. Ilmaisemaan täysin rehellisesti jokaista tunnetta, jonka tunnemme. Me ilmaisemme tätä totuutta käymällä tunteita läpi tietyssä järjestyksessä. Tässä hieman lisää tunteiden ovien järjestyksestä;

1. Ovi

Viha, mielipaha, raivo, syyttely ja vastahakoisuus.

2. Ovi

Pettymys, surullisuus ja kipu

3. Ovi

Turvattomuuden tunne, pelkotilat, huonot muistot ja syvät haavat.

4. Ovi

Ymmärrys, empatia, vastuullisuus ja katumus.

5. Ovi

Rakkauden, ratkaisujen, toiveiden ja yhdentymisen tila itsemme ja toisten ihmisten kanssa.

Mitä voit tehdä konkreettisesti?


On ainakin sellainen vaihtoehto, että menet tilaan, jossa et tule häirityksi kenenkään taholta. Seuraavaksi voit ilmaista tunteesi joko paperille kirjoittamalla tai puhella ne  ääneen. Pyri siihen, että ilmaiset kaikki tunteesi kulkemalla  jokaisesta ovesta ensimmäisestä viidenteen. Alkamalla vihasta ja siirtymällä eteenpäin listallasi. Tässä esimerkki kuinka edetään; Mene ja istu omaan tilaasi, joka on häiriötön ja ajattele jotain konflikti tilannetta ja ala ilmaista vihaa jota tuohon tilanteeseen liittyy, irroittele täysilllä..=) Kerro mistä kaikesta olet vihainen ja miksi... Kadun sitä... syytän sinua... Tässä on tarkoitus lmaista syvimmät ja pimeimmät puolet tunteistasi. Kun olet ilmaissut vihasi ja muut sen oven takana olevat kohtaamiesi tunteiden aallot siirry seuraavalle ovelle

Eli kuljet oven läpi joka vie sinut tilaan, jossa sijaitsee pettymys, surullisuus ja kipu. Esim. sanomalla; Olen niin pettynyt kun mikään, mitä suunnittelen ei toteudu minun toivomallani tavalla. Olen niin surullinen kun tunnen, että rakkaus on kadonnut suhteestamme... Sen jälkeen kun olet ilmaissut kaikki tunteesi liittyen kipuun ja pettymykseen sekä surullisuuteen siirrymme kolmannelle ovelle.. Kolmannen oven takaa löytyvät tunteet ovat: turvattomuuden pelko syvät haavat, huonot muistot jne.. esimerkiksi;
Olen niin peloissani, että vartaloni ei miellytä muita ihmisiä. Pelkään etten ole se ihminen, jonka kanssa aloit seurustella... Pelot ovat jotenkin aina kytköksissä menneisyytemme kokemuksiimme. Siksi me yleensä ylireagoimme vaikeuksiemme hetkella. Aivan pienimmissäkin ongelma tilanteissa. sillä ne ovat yhteydessä suurempiin kokonaisuuksiin. 

Tämän jälkeen kun olet kohdannut kaikki tunteesi turvattomuuden, pelkojen ja syvien haavojen ja muistojen suhteen älä ylläty mikäli sinulle tulee suuri helpotuksen tunne ja reagoit ehkä itkemällä tai nauramalla. Tämä on se haavoittuvuuden tila, jota todella etsimme. Tässä on todellinen eheytymisen mahdollisuus ja kasvu parempaan alkaa olemaan itsestään selvää. Nyt siirrymme neljännelle ovelle, jonka takana ovat  ymmärryksen empatian ja katumuksen tunteet. Voit ilmaista tunteesi vaikka näin; "Ymmärrän kuinka vaikeaa voi olla ihmisen kanssa, joka ei ole samankaltainen henkilö johon tutustuit vuosia aiemmin" "Kadun sitä että itsearvostukseni on niin alhainen, että en voi hyväksyä sitä kun näen sinut juttelemassa jolle kulle toiselle ihmiselle, että olet vaikeassa tilanteessa kanssani " 

Kun nämä tunteet on ilmaistu liittyen  ymmärrykseen, empatiaan ja katumukseen siirrymme viidennelle ovelle Joka on rakkauden, toiveiden, aikomuksien ja yhdentymisen tila. Näin voit ilmaista tunteitasi; Minä todella rakastan sinua sellaisena kuin olet. Minä todella välitän siitä kuinka sinä ajattelet minusta. Minä todella toivon että meillä voisi olla enemmän sellainen suhde, että voisit sanoa kenelle tahansa mitä tahdot ilman, että sillä olisi mitään tekemistä meidän suhteemme kanssa. Minä tahdon että annat minulle tilaa ja aikaa välillä jotta minulla jäisi mahdollisuuksia toteuttaa itseäni omien harrastusten kautta. Sillä siten voin päästä yhteyteen niiden ominaisuuksien kanssa jotka todella ilmaisevat sitä, kuka minä olen. Saavutan näin myös lisää itseluottamusta.

Kun olet käynyt koko prosessin läpi olet päässyt todella tuntuvasti yhteyteen itsesi kanssa. Sillä totuus sijaitsee kaikkien näiden ovien takana. Henkinen hyvinvointisi kohenee kun  pääset käymään läpi kaikki todelliset tunteesi. Silloin voit tutkia henkistä paranemistasi  ja kirjoittaa vaikka sähköpostia pääkohdistasi kumppanillesi. Ilman muuta voit pitää tämän tiedon vain itselläsikin. Tunteiden tutkiminen ja läpikäyminen on lähinnä se tärkein seikka. Auttaa huojentamaan omaa oloa sekä ymmärtämään sitä mitä on oikeasti olla ihminen.

Toinen vaihtoehto voi olla esim. viedä tunteiden ilmaisu lähemmäs tuota ihmistä, kuten esimerkiksi siten, että ilmaiset tunteet suoraan kyseiselle henkilölle joka herättää sinussa tiettyjä tunteita. Tämän voi ilmaista esim. näin: Juuri tämä piirre sinussa ärsyttää kun et anna minulle tilaa olla oma itseni. Minulla on sellainen tunne kuin olisin jatkuvasti esiintymiskokeessa sinun edessäsi ja en henk.koht. pidä tuosta tunteesta. Mikäli tämä ei yhtään auta tilanteen ratkaisussa voi olla aiheellista niinkin radikaali toimenpide, että päätät vain oman hyvinvointisi kannalta pitää vähemmän yhteyttä tuohon nimenomaiseen ihmiseen. Siitä hetkestä lähtien voit olla enemmän oma itsesi vapautuneemmin. Kolmas vaihtoehto on niin, että kerrot toiselle mikä sinun mieltäsi kaivertaa ja sitten kumppanisi kertoo sinulle mikä hänellä vaivaa ja kumpikin kuuntelee toista hiljaa keskeyttämättä.  Näin tehdessänne voitte löytää todellisen ratkaisun välttääksenne suurta riitaa tai eron hetkeä.

Tämän tunteiden läpikäymisen myötä on täysin luonnollista olla kytköksissä tuohon alkumateriaan. Alkumateriaan, jota niin monet pakenevat buukkaamalla aikataulunsa piripintaan täyteen tai liiallisella alkoholin nauttimisella, toisten auttamisella ja työkiireillä niin että ei ole hetken rauhaa. Tämä on todellisen itsesi kohtaamisen hetki ja tästä alkaa todellinen itsensä tunteminen. Kun annat itsellesi luvan olla kosketuksissa tuohon alkumateriaaliin paraneminen on silloin silkka muodollisuus mielestäni ja elämäsi alkaa sujumaan vähemmällä vaivalla paremmin. Ilmaisemattomat tunteet kertyvät kehoon ja aiheuttavat ongelmia kehon terveyden tilassa, joten mielestäni on aiheellista ilmaista ne.

Avaimia ihmissuhteiden hallintaan


Riitatilanteissa anna kumppanisi ymmärtää että sinä olet halukas tukemaan häntä auttamalla selvittämään mikä on hänen pelkonsa. Siinä määrin, mitä sinä koet hänen heijastavan sinuun hänen omien pelkojensa suhteen. Mikäli hän on pelokas ilmaisemaan omia pelkojaan, niin silloin et voi tehdä juuri mitään häntä auttaaksen. Tällaisissa tilanteissa mielestäni viisain ratkaisu on menetellä siten, että lähtee pois tilanteesta, sillä riitely ei välttämättä auta ketään mikäli kumpikaan ei ole halukas ymmärtämään toisen todellisia motiiveja. Ihmiset yleensä heijastavat omat pelkonsa toisiin, jotta heidän ei tarvitse kohdata sitä itsessään. 

Voit aina tarjoutua auttamaan, että ainoa keino mikä heillä on tällä hetkellä niin se on se, että he heijastavat pelkonsa sinuun. Eli hän kokee sinut uhkaksi elämälleen. Voit sanoa, että tarkoitukseni ei ole saada sinua pelokkaaksi, sillä minä rakastan sinua sellaisena kuin olet. Ja sitten kerrot avoimesti ja rehellisesti ripauksella hyväsydämisyyttä, että miten koet hänen heijastavan pelkojaan sinuun.

Esimerkiksi: Olet kumppanin kanssa vahvasti eri mieltä ja kumppani ottaa vahvasti puolustelevan kannan ja tyrmää ajatuksesi täysin vedoten siihen mitä hän siinä tilanteessa pelkää. Sinä taas puolustat omia näkökantojasi. Astiat ja aterimet lentelee tai jotai muuta.. Aika pulmallinen tilanne jo itsessään. Tässä juurikin auttaa se että on valmis tulemaan puolitiehen vastaan. Eli pyrkii ymmärtämään sen miksi toinen näkee tilanteen niinkuin näkee. Totta aina paras tilanne on se, että molemmat ovat halukkaita tutkimaan tuota tilannetta yhtä avoimesti. Aina kuitenkaan tilanne ei ole niin rakentava. Silloin anteeksiannon on myös hyvä tulla kuvioihin. Ymmärryksen kautta se myös tavallaan tuleekin jo itsessään mielestäni ainakin. Anteeksianto vapauttaa, eikä se tarkoita että hyväksyisi toisen teot. Antamalla anteeksi vapautat itsesi kielteisistä tunnesidoksista.

Ego

avaimia egon ymmärtämiseen


Ego pelkää ja laskelmoi. Ego on se dominoiva osa meissä, joka tahtoo hallita lähes kaikkea elämässämme. Sekä mieltä, kehoa että henkeä ja varsinkin toisia ihmisiä. Ego sanoo minun tavallani tai ei ollenkaan. Ego ylpeilee titteleillä, meriiteillä ja materialla. Ego on se, joka tahtoo voittaa keinoja kaihtamatta, sillä häviö merkitsee egolle lähes kuolemankaltaista tapahtumaa ja se on anteeksiantamaton tilanne. Mielestäni egoa on hyvä sietää vain tietoisuuden tilan mittarina.

Ego hakee liikkeillään ja eleillään voimaa ajamalleen asialleen. Esimerkkejä tällaisista tilanteista ovat: Voimakas sisään hengitys nenän kautta puheen lopetettuaan sekä maiskuttelu kun on saanut sanottavansa sanottua sekä sellainen liikehdintä, että nojaa toisella kädellä seinään näin ollen ajatellen, että saa yliotteen keskustelutoverista. Yhtenä esimerkkinä voin vielä ilmaista sen että keskustelun lomassa naputtaa sormillaan pöytään ja hakee voimaa sanomalleen sen kautta. Totta kai tässäkin on monta monessa ja moni seikka vaikuttaa kuten se mitä sanotaan ja miten. Kauttaaltaan voin kuvata että nämä on vahvimmat ja selkeimmät elementit päästä tietoiseksi egon toimintamalleista.. Ihmissuhde tilanteita ajatellen tämä on ainakin minua helpottanut suuresti ainakin siten, että en ota asioita henkilökohtaisesti kun tiedostan että toinen puhuu egonsa kautta.

Pahin helvetti, jossa elät on sellainen, jossa et tiedä eläväsi. Omistaakseen negatiivisen egon on oma rangaistuksensa. Vaikka he eivät sitä tiedäkkään, sillä heidät jopa palkitaan siitä. Heillä kuitenkin on jossain vaiheessa mahdollista tiedostaa se. Sillä mikään energia ei mene muualle kuin tähän hetkeen. Seurauksia voi viivyttää mutta jossain vaiheessa pääsee kokemaan omien tekojensa seuraukset. Sitä ei ole tarkoitettu kuitenkaan rangaistukseksi tai tuomioksi. Vaan lähinnä osoittamaan sitä elämäntapaa, jota ei todellakaan tahdo elävänsä. 

Osalla tämän havahtumiseen menee lyhyemmin aikaa ja osalla kauemmin. Kaikella tekemisellä on seuraamuksensa. Mikään tie ei ole parempi kuin toinen tie. Sinulla on se tie lähinnä, jonka itse valitset ennemmin tai myöhemmin. Negatiivisetkin teot ovat tehty rakkaudesta, sillä heille vain ei ole opetettu vielä, miten toimia positiivisista näkemyksistä päin osoittaen pyyteetöntä rakkautta.

Ego vs. läsnäoleminen


Tähän seuraavaan näkemykseen törmäsin yhden kirjan tiimoilta, jota tutkin enää en vain muista, mikä tuon kirjan nimi oli vaan joka tapauksessa auttoi ainakin minua oivaltamaan joitain asioita itsestäni. Elämäsi tärkein ja alku peräinen suhde on suhde läsnäoloon tai paremminkin siinä olevan ja tapahtuvan muotoihin. Kun olet saavuttanut tietyn tietoisuuden tason kykenet päättämän millaisen suhteen tahdot nykyhetkeen. Tahdotko sen olevan vihollisesi vai ystäväsi? Tätä hetkeä ei voida erottaa elämästä, joten päätät oikeastaan siitä millaisen suhteen tahdot elämään. Mikäli olet päättänyt, että tahdot tämän hetken olevan ystäväsi, sinun täytyy tehdä ensimmäinen siirto. Ole ystävällinen hetkeä kohtaan ja toivota se tervetulleeksi välittämättä siitä millaisena se kohdallesi ilmaantuu. 

Tulokset näkyvät pian. Kun päätät tehdä vallitsevasta hetkestä ystäväsi egon tarina on lopussa. Ego ei voi koskaan olla liitossa tämän hetken kanssa, koska egonluonto pakottaa sen piittaamattomuuteeen, vastustukseen tai läsnäolon väheksymiseen. Ego elää ajasta. Melkeinpä jokainen ajatuksesi liittyy silloin menneeseen tai tulevaan. Minätuntosi riippuu silloin identiteetin suhteen menneisyydestä ja täyttymyksensä osalta tulevaisuudesta, joka on kaukana tästä hetkestä. Eli ego keskeisyydessä pelko, huoli, odotukset, katumus, syyllisyys ja viha ovat aikaan sidotun tietoisuuden toimintahäiriöitä.


Ego kohtelee vallitsevaa hetkeä keskimäärin kolmella tavalla:

* Saavuttamiskeinona *

* Esteenä * tai

* Vihollisena *


Tämä hetki on egolle parhaimmillaankin vain hyödyllinen apuväline, jonkin tavoitteen saavuttamiseen. Se vie kohti tärkeämpänä pidettyä tulevaisuutena saapuvaa odotettua hetkeä. Tulevaisuus saapuu kuitenkin aina läsnäolevana hetkenä, joten se on vain pelkkä mielestäsi kumpuava ajatuksen tuote. Et siis toisin sanoen koskaan ole täysin läsnä tässä ja nyt hetkessä sillä sinun on aina kiirehdittävä jonnekkin muualle. Mikäli tämä kaava toistuu, mikä on hyvinkin todennäköistä. Pidät nyky hetkeä vain ylitettävänä esteenä ja kohtelet sitä sen kaltaisen. Tästä syntyy malttamattomuut, turhautumista ja stressiä useiden eria sioiden parissa. Useiden ihmisten jokapäiväistä todellisuutta. Näet tämän hetken "ongelmana". Elät maailmassa, jossa lukemattomat ongelmat täytyy selvittää ennen kuin voit olla onnellinen ja tyytyväinen tai aloittaa todellisen elämisen. Pyrit ennakoimaan liikaa ja laskelmoimaan sellaistakin mitä ei ole tapahtunut ja silloin  olet irrallaan tästä hetkestä.


Ongelma on tämä:

Jokaista ratkaistua ongelmaa seuraa uusi niin kauan kuin tämä hetki nähdään esteenä ongelma tilanteet eivät lopu. Elämän tämän hetken näkemys on suraavanlainen eli: "Olen sitä, mitä tahdot minun sinulle olevan. Kohtelen sinua samoin kuin sinä minua. Mikäli pidät minua ongelmanasi olen ongelmasi. Mikäli pidät minua esteenäsi olen este. Vaan mikäli pidät minua ystävänäsi olen ystäväsi."



Rakkauden kielet


Viisi rakkauden kieltä


Olen asioita tutkiessani törmännyt tämän nimiseen avioliittoneuvojaan kuin, Gary Chapman ja hänen näkemykset avasi ainakin minun silmäni monien asioiden suhteen. Eli hän on kehittänyt sellaisen idean avuksemme kuin viisi rakkauden kieltä joiden kautta kukin meistä ilmentää omia rakkauden osoituksiaan. Jotkut osaavat ilmentää kaikilta alueilta ja kuitenkin osalla on vain yksi tietty niistä vahvin. Eli tässäpäs nämä sitten ovat:

1. Voimalauseet / kannustuslauseet
esim. Rakastan sinussa sitä kun... Olen niin kiitollinen sinussa siitä... Aivan mahtavaa, että sinä...

2. Fyyssinen kosketus
Halaaminen, käsi olkapäälle yms..=)

3. Rakkauden teot / Palvelut
Esim. Tiskaa / siivoa, korjaa vaikka huonekaluja tai tekee muita palveluja

4. Laatuaika
Hassuttelee kumppaninsa kanssa, käy kävelyllä, lukee kirjoja lähes mitä vain nyt keksittekin. =)

5. Lahjat
Ruusu, korvakorut tai jotain käytännöllistä ja tarpeellista.

Eli monesti kumppani osoittaa rakkautta yhdestä näistä ja kun siitä ei ole tietoinen, että se on hänen vahvin rakkauden kanava niin silloin kokee tulevansa laiminlyödyksi kumppanin osalta ja se voi häiritä ja aiheuttaa jopa riitojakin ihan turhasta.

Mitä tarkoittaa olla ja elää yhdessä rakkaudella?


Tässä asiassa siteeraan osittain Leo Buscagliaa hän on purkittanut tuon asian minusta oivallisesti ja lopussa suluissa on otteeni elokuvasta rahantekijä siinä on pieni dialogi miehen ja naisen väliltä, mikä mielestäni kuvaa oivallisesti myös asiaan liittyen eli:

Minä en tahdo hyväksikäyttää sinua, tahdon rakastaa sinua sellaisena kuin olet, haluan kokea sinut, tahdon tuntea sinut, haluan tuntea läsnäolosi, tahdon haistaa sinua, tahdon kasvaa kanssasi. Tahdon tanssia kanssasi. Haluan itkeä kanssasi. Tahdon nauraa kanssasi. Tahdon iloita menestyksestäsi. Tahdon hyväillä sinua. Haluan katsoa sinua silmiin.Tahdon aistia elämää sinun herkkyydelläsi. Tahdon ymmärtää sinua. Tahdon jakaa kanssasi näkemyksiä. ( Nainen sanoo; "Tahdot päästä pöksyihini" ja mies vastaa; " Tahdon päästä mieleesi sieluusi ja sydämeesi ja silloin sinulla ei voi edes olla pöksyjä")  Sekä tahdon päästää sinut irti ja vapaaksi mikäli se kuuluu sinun sydämesi toiveisiin.

USKOLLISUUS


Kenties meidän tulee lopultakin hyväksyä ja uskoa se totuus, että toista ihmistä ei voi milloinkaan omistaa kokonaan. Päätös liittyä yhteen on kahden erillisen yksilön välinen sopimus ja eräässä mielessä he pysyvät aina erillisinä. Meidän sietää oppia, että toisen ihmisen rakastaminen merkitsee sitä, että tahdomme hänen olevan oma itsensä. 

Uskollisuus ihmissuhteessa perustuu luottamukseen ja kunnioitukseen. Sitä voidaan vain tarjota ei koskaan vaatia. Se perustuu vapaaehtoiseen kiintymykseen. Ihmissuhteet ovat alati muuttuvia. Uskollisuus on siis sopimus. Tietenkin päätöksen tulee olla molemminpuolinen ja sitova. Mikä tahansa muutos odotuksissa on hyväksyttävää, siitä vain on keskusteltava ja tehtävä uusia päätöksiä.

Seksi ja itsetunto


Tämä seuraava näkmys löytyi ainakin muistaakseni sellaiselta kirjoailijalta kuin John Gray. Eräs tavallisimpia kompastuskiviä mihin sekä naiset että miehet usein lankeavat aloittaessaan uudelleen on se, että on hullu tarve harrastaa irtosuhteita itsetunnon kasvattamiseksi uusien seksipartnereiden kanssa ja vain ollakseen jälleen hyväksyttävä ja tarpeellinen. Mikäli romantiikka puuttui aiemman suhteen loppupuoliskolla mies tai nainen saattaa tavoitella uuden seksipartnerin kautta huomion osoituksia tunteakseen jälleen olevan rakkauden arvoinen.

Mikäli nainen tai mies tuntee olevansa rakkauden arvoinen vasta saadessaan rakkauden osoituksia toisilta hän on liian riippuvainen toisista. Lopulta tämän kaltainen epäterve riippuvaisuus alkaa tympäistä toista kumppanusta ja nainen tai mies haavoittuu jälleen. Parhaimmassa tilanteessa nainen tai mies arvostaa ensin itseään ja hakee sen jälkeen toisilta arvostusta ja rakkauden osoituksia. Siten niitä jatkossa saatavia rakkauden osoituksia osaa käsitellä terveemmältä pohjalta. 

On tervettä olla riipuvainen kumppanistaan romanttisten kiihokkeiden antajana muttei laskea koko oman arvontuntoaan tällaisten seksikumppaneilta saatujen tunteiden osoitusten varaan. Terveen parisuhteen pohja on niin miehillä kuin naisillakin se, että ensin rakastamme itseämme ja tunnemme olevamme rakastamisen arvoisia ihmisiä. On paljon suositeltavampaa keskittyä ensin oman sydämensä eheyttämiseen ja olla riippumaton toisen ihmisen huomiosta tai rakkauden osoituksista. Sen jälkeen tunnemme vetoa ihmiseen, joka pystyy rakastamaan meitä siten kuin ansaitsemme.

Kun meillä on vahva itsetunto ja minäkuva voimme sitoutua toiseen ihmiseen menettämättä tervettä itsearvostustamme. Ajan varaaminen oman sydämen eheyttämiseen on paljon tehokkaampi keino kasvattaa itsetuntoa.  Kun seurustelun sijasta kiirehtimättä käymme läpi käsittelemättömiä tunteitamme. Näin ollen me saamme takaisin omanarvon tuntomme ja itseluottamuksemme. Tämän myötä olemme eheämpiä luodaksemme todellisen rakkaussuhteen. (Lähteinä tässä asiassa kirjailijalta John Gray)


Valinnan mahdollisuus


Joka hetki, joka päivä on mahdollista tehdä uusi valinta toimia toisin. Eli tutkia sitä mikä on tilanne tämän hetkisten valintojen suhteen juuri nyt ja olla avoin sille minne tahtoo edetä. Eli pyrkiä sinne tahtomaansa suuntaan kaikin mahdollisin keinoin tällä hetkellä. Vaikka nyt tilanne näyttäisikin jokseenkin mahdottomalta niin silti on jotain. Aivan jotain pientäkin voi olla millä matkasi alkaa kulkemaan tahtomaasi suuntaan. Esimerkiksi tahdoin olla tasapainoisempi omien tunteideni kanssa. Silloin rauhoituin paikalleni ja aloin tuntemaan ja tiedostamaan sisäisiä tunteitanil. Sitten monesti huomaan että tätäkö minä pelkäsin? Tulla sinuksi omien tunteideni kanssa. =D Oivalsin että eihän minulla mitään hätää ollutkaan. Kunhan vain tajusin että nyt mennään liian lujaa niin silloin on hienoa tiedostaa ja löytää se jarrupoljin josta voi hiljentää nopeutta kunnes havahtuu olevansa liikkumatta.On useita tapoja löytää oma suuntansa.


Esimerkkinä voi tutkia sitä mistä oikeasti pitää. Tykkäänkö urheilla, lukea kirjoja, lehtiä vai mitäkä? Ehkä voi katsoa mitä toiset tekee ja tutkia edustaako tuo sitä, mitä minä olen? Tai tahdon olla. Sitten vain antaa sen idean olla rauhassa ja vaikka päivän tai viikon päästä tutkii uudestaan että onko tämä sitten sitä mitä minä olen? Tämäkö on se jota minä tahdon. Näillä pienillä ajatusleikeillä alkaa varmasti tulemaan jo hieman enemmän tietoiseksi siitä mitä tahtoo omalle kohdalleen juuri nyt ja tulevaisuudessa. Joillakin oman suunnan löytäminen saattaa vaatia tosi radikaalejakin toimenpiteitä. Esimerkiksi lähteä pois sellaisesta seurasta jossa ei saa olla oma todellinen itsensä. Tai aloittaa oikeasti jokin uusi toimenpide. Harrastus. tai vaihtaa työpaikkaa.. Joskus se vaatii sen että tulee kiusallisen tietoiseksi omista tunteistaan riitatilanteiden kautta toisten ihmisten kanssa. Silloin voi olla hyvä kysyä itseltään että okei miksi reagoin näin tässä tilanteessa. Monesti vain tuollaisissa tilanteissa on niin täynnä tunteitaan että ne vie ihmistä ja lujaa. Pikku hiljaa nuistakin pääsee eroon kun harjoittaa omien tunteidensa tiedostamista niin silloin tunteet ei hallitse kokonaan vaan siihen tunteiden ja reagoimisen välitilaan jää tilaa hengittää ja suurempi mahdollisuus punnita sitä, miten toimisi tämän asian kanssa.=)


Namaste!=)