Translate

Blogiarkisto

Etsi blogista omalla hakunimikkeellä

Näytetään tekstit, joissa on tunniste gary chapman. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste gary chapman. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Namaste!


Tervetuloa blogiini!




Tällä kertaa olen koonnut suomennosta tästä aikaisemmasta KBama Web Radio haastattelusta jossa olin osallisena. Seuraavassa tarkemmin linkki videoon, josta käännös on tehty.  Points of clarity Jari's talk: 

Olen kiitollinen näistä yhteistyökumppaneista, joista seuraavissa linkeissä tietoa: Alex Nyom   KBama Web Radio Kääntämykseni on aika vapaa muotoista. 



Alex:


Tervetuloa Points of Clarity ohjelmaamme. Emme ole täällä käännyttääkseemme sinua. Minkään valtakunnan tai maan uskontoon. Emmekä minkään luokan varsinaisiin uskomuksiin. Olemme täällä tuodaksemme erilaisia näkemyksiä esiin loistaaksemme kokonaisina ihmisinä. Tarkoituksemme on auttaa sinua ymmärtämään tilannetta, jossa tällä hetkellä mahdollisesti elät. Näkemyksemme voivat auttaa sinua tarttumaan kiinni elämän pyörteistä jotta voit alkaa nauttimaan elämästä sen sijaan, että vain seuraisit vierestä mitä tapahtuu. 

Tänään meillä on spesiaali vieras. Vieraanamme on tänään Jari. Sanotaan että paras tapa oppia tuntemaan joku on siinä, että kysyy häneltä kysymyksiä. Tervetuloa ohjelmaamme Jari. Voisitko auttaa meidän kuulijoitamme tuntemaan sinua hieman paremmin? Miten kuvailisit tai määrittelisit itsesi tällä hetkellä? Kuka on Jari?


Jari:



Ensiksikin olen kiitollinen siitä, että sain mahdollisuuden tulla tänne teidän ohjelmaanne. Ja kukas minä olen? (naurua) Se onkin sellainen kysymys, jota kysyn itseltäni lähes päivittäin. Ennen kaikkea pyrin olemaan rakastava ihminen. Rakastava tietyin asetuksin ja tavoin, joita pyrin opiskelemaan ja etsimään päivittäisessä elämässäni. Pyrin etsimään rakkautta jokaisessa toiminnassa ja reagointi tavassa ympärilläni olevissa ihmisissä sekä itsessäni.  Tätä tapahtuu sekä töissä että vapaa-ajalla. Pyrin tutkimaan sitä, että mitä minä voin rakastaa juuri tässä ihmisessä?

Jotain itsestäni rakastan urheilla. Rakastan aikidoa, hölkkäämistä, lumilautailla. Rakastan harjoitella kitaralla soittamista. On niin monia erilaisia asioita joita rakastan tehdä. Rakastan ilmaista asioita joita rakastan tehdä ja varsinkin tykkään kertoa siitä, että miksi rakastan juuri sitä tehdä. Tykkään kirjoittaa asioita ylös ihmissuhteisiin ja muihin mielenkiinnon kohteisiini liittyen ja tutkailla niitä myöhemmin uudelleen. Sillä se pitää minut virkeänä ja aina valmiina oppimaan jotain uutta. Ennakkoluulottomuus on hyve sanotaan.  Tykkään tutkia sitä kuinka oppia tulemaan paremmaksi rakastajaksi. (naurua) Tahdon etsiä asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Mikäli kykenen osoittamaan jolle kulle sen, mikä saa minut onnelliseksi ja samalla pystyn saamaan hänet osalliseksi kanssani tuota onnea kokemaan tai mikäli saan hänet löytämään asiota hänen omasta elämästään, joka voi tehdä hänet onnelliseksi niin silloin työni on osoittanut tuloksia. Merkityksellisyys omasta elämästäni näin ollen kasvaa.


Alex:


Kiitoksia tästä lyhyestä esittelystäsi kuuntelijoillemme tuolla maailmalla. Toivon että ymmärsitte sen mitä Jari pyrki itsestään tuomaan esiin meille. Teen pienen yhteenvedon siitä mitä hän meille kertoi:

Jari on rakkauden lähetti. Rakkauden etsijä. Hän etsii siis rakkautta eri muodoista ja tavoista joita kykenee havainnoimaan ympärillään. Hän pyrkii jakamaan käsityksiään rakkaudesta muiden kanssa. Me jatkamme siis tänään rakkausaiheiden parissa Jarin kanssa. Minä olen Alex enkä ole juontamassa varsinaisesti tätä ohjelmaamme tänään vaan annan Jarin kertoa näkemyksiään. Joten minä uskon, että Jari on jakamassa kanssamme ideoita ja omaa visiotaan pyrkiäkseen lähentämään selvänäköisemmin ihmisten välisiä rakkaussuhteita. Uskon, että syvin olemuksemme on pyrkiä näkemään asiat selvemmin eri näkökulmien kautta. Kyse on siis omasta katsantakannastamme. Selvänäköisyys itsestämme ja toisistamme on avain paremmin toimivaan yhteiskuntaan. Pidämme pienen tauon ja tauon jälkeen Jari kertoo lisää näkemyksistään.


(Kappale jota en onnistunut löytämään vaan mikäli tahdot sen kuunnella niin se on tuossa points of clarity jari's talk nauhalla 4 min 33 sec kohdalla)


Alex:


Tervetuluo takaisin Kbama Web Radioon. Olemme täällä tänään vieraamme kanssa, jonka nimi on Jari. Hänellä on paljon kerrottavanaan meille tänään. Kiristäkää turvavyönne ja olkaa valmiina vastaanottamaan selkeyttä Jarin kertomana tänään. 


Jari: (tätä osiota olen lihavoittanut omilla näkemyksilläni, joita on noussut esiin tekstiä käännettäessä)


Ensiksikin ihmismieli on jännä sillä se etsii aina jotain johon kiinnittyä. Menneisyydestä tai tulevaisuudesta. Uskon kuitenkin, että oleellisempaa on keskittyä siihen mitä ympärillämme tapahtuu tällä hetkellä. Kaikki se mikä tapahtui, tapahtuu tai tulee tapahtumaan on ollut läsnäolevassa hetkessä. Rakkauden voima sijaitsee siis tässä hetkessä. Rakkaus asuu siis meidän kyvyssämme kiinnittää itsemme käsillä olevaan hetkeen. Joten itse uskon siihen, että meidän sietäisi oppia rakastamaan sitä, mitä näemme tällä hetkellä itsessämme sekä ympärillämme olevan ja jos näemme enemmäm sellaista, mitä emme kykene rakastamaan niin siinä tapauksessa meidän mielestäni sietäisi olla kykeneviä muuntamaan se rakkaudeksi. Mikäli tämä kohde tai me itse emme voi mukautua tuon hetken rakkaus näkemyksemme mukaiseksi niin silloin meidän tulisi mielestäni irtautua siitä ja antaa sen mennä.


Tämä koskee mielestäni sekä ajatuksia, uskomuksia tapahtumia ja ihmisiä ympärillämme. Kuten harrastukset, työpaikka, ystävät, kaverit, jne. Meidän sietäisi mielestäni osata kertoa kumppanillemme se, mistä me juuri hänessä rakastamme ja arvostamme. Monesti se jos me olemme ajatuksissa kokoajan siinä mitä me odotamme tapahtuvan huomenna, ensi viikolla tai vaikka vuoden päästä niin silloin me emme elä tässä hetkessä.  Mielestäni silloin, kun kykenemme olemaan sielä missä olemme kokonaisvaltaisesti, sydämestämme käsin niin silloin me olemme täynnä rakkautta tuota hetkeä kohtaan. Siten me voimme nähdä ihmisen sisimpään rakastavasti, arvostavasti ja kunnioittavasti sellaisena kuin hän on. Mitään pelkäämättä, valehtelematta tai pois sulkematta. Kykenemme antamaan läsnäolon ja rakkauden tunnetta myös hänelle. Voimme siten vaikuttaa läsnäolomme avulla häneen aitona ihmisenä. Vinkkinä kertoisin tämän, että samaistu kysy kysymyksiä ja kerro tarinoita joita itse tiedät tai olet kuullut vastaavista tilanteista joita uskot hänen mielestäsi kokeneesi.

Rakkauden näkemyksemme on kuitenkin keskimäärin muodostunut siitä, kuinka kasvattajamme ovat sen meille osoittaneet olevan. Omista lähtökohdistaan, jotka heille ovat heidän kasvattajansa opettaneet. Mikäli he eivät ole uusia menettelytapoja etsineet niin he saattavat toimia hieman suppeista näkökulmista. En tarkoita tätä sanoakseni tuomitakseni heidän menettelytapojaan vaan selventääkseni sitä, että ymmärrämme sen jos meillä on joitain heikkouksia tai puutteita sisäistää rakkauden näkemyksiä. Joka tapauksessa kasvattajasi ovat tehneet kaiken parhaansa sen hetkisillä avaimillaan, joten mielestäni siinä on hyvä ymmärtää antaa heille anteeksi kuten myös itselleenkin.Tietysti meidän mielestäni tulisi puntaroida oman elämämme suhteen, että onko tuo kasvattajiemme opettama rakkauden malli oikeasti minun tämän hetkinen rakkaus näkemykseni vai voisiko se kenties olla jotain muuta? 


Mikäli voimme hyväksyä sen tosiasian, että ihmiset vain ovat erilaisia kuten kasvattajammekin ovat olleet niin silloin voimme oppia rakastamaan heitä sellaisina kuin he ovat. Tietysti meillä voi silti olla omat mielipiteet kasvattajiamme sekä ympärillä olevia ihmisiä kohtaan vaan jos sallimme heille mahdollisuuden ilmaista, miksi he rakastavat jotain ihmistä tai jotain tiettyä asiaa tehdä omalla tavallaan niin silloin me voimme ymmärtää heitä ihmisinä paremmin ja näin ollen rakkautemme heitä kohtaan kasvaa. Tietysti meidän tulee olla tietoisia siitä, kuinka tahdomme itseämme kohdeltavan eli siitä mitä sallimme je mitä emme. Rakkauden voima tai sen ilmeneminen meidän kauttamme tapahtuu eri teoin käytännössä. Olen asioita tutkiessani törmännyt tämän nimiseen henkilöön kuin Gary Chapman ja hän on listannut viisi rakkauden käyttäytymismuotoa joita voi soveltaa käytäntöön. Meillä jokaisella on siis mahdollisesti yksilöllinen tapa ilmentää omaa rakkauttaan käytännössä.


1. Affirmaatiot ja kannustuslauseet 
Kumppani kertoo usein mitä rakastaa tehdä. Soittaa kysyy kuulumisia.

2. Fyysinen kosketus
Halaa ja pussaa. En tiedä teistä mutta itse ainakin tykkään siitä, että minua halataan.

3. Teon palvelut
vie roskat ja siivoa. auttaa muutossa..

4. Laatuaika
kumppanisi järjestää vapaa-aikaa ollakseen juuri sinun seurassasi.

5. Lahjat
ostaa lahjoja..


Mikäli teidän rakkaus näkemykset eivät kohtaa tai ette ymmärrä sitä, mikä on tämän kumppaninne vahvin rakkauden kanava niin saatatte turhautua ja lähteä etsimään rakkautta jostain muualta. Kun opitte ymmärtämään näitä ihmisten välisiä eroavaisuuksia niin kykenette löytämään sillan toistenne luokse ja kohtaamaan puolessa välissä tuota kyseistä siltaa välillänne.



Mielestäni on olemassa tietynlaiset rakkauden pilarit ihmissuhteissa. Vahvin niistä on mielestäni se, että meidän tulisi olla tietoisia siitä, että me itse muodostamme todella oman voiman itsestämme. Meillä on siis kyky ja oma voimamme rakastaa. Meidän tulisi rakastaa ja kunnioittaa itseämme silloin jos olemme sitä mieltä, että kukaan muu ei sitä tee.  Ihmissuhteissa tulisi mielestäni olla siis tietoinen siitä, että tämä on minun tapani ilmetää rakkautta. Mielestäni tietoisuus asioista poistaa epäolennaisuuden verhon elämästämme. Meidän sietäisi ymmärtää että olemme itse vastuussa omista energioistamme. Meidän sietäisi oppia luottamaan itseemme. Sen suhteen että nämä ovat tämän hetkiset avaimet joita pitelen rakkautta ajatellen tällä hetkellä. Se ei tarkoita silti sitä ettenkö voi oppia joitain muita tapoja ilmentää omaa rakkauttani läheisilleni. Voit siis löytää tietämättömyytesi syyt rakkaudesta tutkimalla itseäsi ja omaa menneisyyttäsi ja näin ollen oppia ymmärtämään tämän hetkistä rakkaus käyttäytymistäsi. Tulla myös tietoiseksi siitä, miksi joku muu tahtoo menetellä eri tavalla tuossa samankaltaisessa tilanteessa jossa olet. 


Objektiivisuus on mielestäni avain moniin tilanteisiin. Objektiivisuus auttaa näkemään asiat laajemmassa mittakaavassa sekä tuo asioihin uutta valoa eri näkökulmasta katsoen. Objektiivisuuden avulla voit oppia päästämään irti oikeassa olemisen tarpeesta ja näin ollen voit välttää turhat eri mielisyydet ja ristiriidat. Olen kuullut, että ihmissuhteissa tulisi ilmaista miltä tuntuu. Mielestäni oleellinen lisäys tähän on siinä, että kertoo sen, miksi tuntee jotain jostakin. Olipa kyse sitten vihan tunteesta, pelon tunteesta, rakkauden tunteesta, surulisuuden tunteesta tai turhautumisen ja pettymyksen tunteesta. Mielestäni useimmat tunteemme kumpuavat tai saavat pohjansa jostain menneisyyden kokemuksen herättämästä tunnetilasta. Joka tapauksessa jos annat läheisillesi syyn sille miksi tunnet, jotain tiettyä tunnetta jostain asiasta, tapahtumasta tai ihmisestä niin silloin heillä on paremmat mahdollisuudet tarttua aiheeseesi ja ymmärtää se sinun kokemuksiesi kautta. Mielestäni elämä kuitenkin muodostuu siitä tarinasta, jota itse kerromme tai tulemme kertomaan. Silloin kun tämä objektiivisuus tapahtuu kaikkien suhteessa olevien kesken vapaaehtoisesti ja empaattisesti niin silloin ymmärrys ja läheisyys voimistuu  kyseessä olevien ihmisten kesken.


Jokin aika sitten hyvä kysymys minulle itselleni oli tämä, että olenko rehellinen itselleni? Mielestäni silloin kun ihminen on rehellinen itselleen niin hänen on suhteellisen vaikea valehdella kenellekkään muullekaan (naurua) Rehellisyys voi olla vivahteikas juttu vaan kuitenkin mielestäni se on opittavissa. Nykyisyydessä elämisen suhteen minulle ilmaantui tällainen kysymys, että miten voin olla nyky hetkessä jonkun kanssa? Minun näkemykseni tähän kysymykseen on, että jos voin oppia olemaan enemmän läsnä itselleni niin silloin kykenen antamaan itsestäni enemmän läsnäolon tunnetta ja näkyvyyttä itsestäni. Tuo sana "oppia", jota käytin on sinänsä hieman harhaanjohtava käsite sillä läsnäoleminen tapahtuu kuitenkin antautumalla tämän hetken voimalle. Pysytään tässä asiayhteydessä kuitenkin tuossa oppimis käsitteessä niin saan asiani ilmaistua. Jos siis voin oppia olemaan läsnä
itselleni niin silloin minulla on läsnäoloa jaettavana myös muille. Läsnäoloa itseeni lisäsin siten, että kävelin metsässä, meditoin sekä "unohtamalla " muodot ja muodollisuudet pelkästään aistimalla nykyisyyttä tuntemalla sisältäni kumpuavan ilon, onnellisuuden  tai surullisuuden tunteen. Ajattelemalla sitä, että miksi tunnen näin kun tunnen? Miksihän tämä tyyppi sanoi jotain joka loukkasi minua. Mikä minussa itsessäni koki tuon loukkaantumisen tunteen? Kenties silloin kun ymmärrän oppineeni häneltä jotain itsestäni niin silloin voin oppia ja kasvaa ihmisenä. (naurua) Sinänsä hauska näkemys mutta mielestäni läsnäoleminen on kuitenkin opittavissa oleva taito.






Mitä tulee asioiden hyväksymiseen niin useissa lähteissä on sanottu. että meidän tulisi hyväksyä muut sellaisina kuin he ovat. Näkemykseni tähän on se, että kaikki eivät välttämättä tule hyväksymään sitä osaa itsessään, jonka sinä hänessä pystyt hyväksymään. Anna heille aikaa sillä tuot heille kuitenkin viestin siitä, että se puoli heissä on hyväksyttävissä, jota he itse eivät pysty vielä tällä hetkellä näkemään selkeästi. On kaikkien edun puolesta, että sallimme heille vapaan tahdon mukaisen menettelytavan tuossa tilanteessa. He mahdollisesti taistelevat ainakin päänsä sisäisessä maailmassa tuota sinun hyväksymis näkemystä vastaan. Saattavat osoittaa sinua kohtaan jopa raivon tai vihan purkauksia. Mikäli heillä ei ole sisäisiä kykyjä  tai haluja käsitellä tuota vihaansa itseään kohtaan he saattavat kävellä tai juosta pois tuosta tilanteesta tai jopa kokonaan elämästäsi. Tässä kohden on oleellista itse säilyttää rakkaus mielessään tätä tilannetta, tapahtumaa ja ihmistä kohtaan. Monesti kuitenkin kyse on heidän omasta riittämättömyyden tunteesta itseään tai sinua kohtaan. Mielestäni meidän sietäisi oppia irrottamaan tai eristämään itsemme tuosta tilanteesta, tapahtumasta tai ihmisestä, jotta se ei vie meitä ja meidän tunteitamme kokonaan mukanamme. Heillä tai meillä voi olla jokin menneisyyden kokemuksen tuottama taakka hänen tai itsemme harteillamme josta sietäisi päästää irti ei niinkään pyristelemällä vasten tahtoaan vaan päästää irti kuten ilmapallosta jonka voi löysätä kädestä taivaalle.



Jos kykenemme näkemään ja ymmärtämään sen mitä tuo toinen osapuoli on "juuttunut" kokemaan tai käymään läpi ymmärrämme häntä ja pystymme silloin rakastamaan häntä sellaisena kuin hän on. Vaikka he päättäisivätkin vihata meitä niin meillä on kyky tuoda valoa ja rakkautta tuohon tilanteeseen oman ymmärryksemme kautta. Voimme siis osoittaa tilanteen salliessa hänelle, että näen tämän tilanteesi näin ja näin. Sinulla on tämä tunne, josta minulle kerroit. Tämä on se tapa, jolla minä näen sen, jota mielestäni käyt läpi. Kerro minulle olenko oikeassa. Puhu kanssani niin selkeästi kuin kykenet, jotta minä ymmärtäisin sen kuten sinä sen koet olevan. Kuitenkin melko useasti ihmiset ovat peloissaan käydäkseen tuota keskustelua läpi kanssasi. Saattavat mahdollisesti entistä enemmän vihata sinua siitä, että tahdot selvittää tuon tilanteen heidän kanssaan jota he tällä hetkellä kokevat. (naurua) Tiedä sisimmässäsi se totuus, että tahdot vain auttaa jatkamaan elämäänsä astetta enemmän vapaanpana menneisyytensä taakoista. Rakasta heitä heidän vihastaan huolimatta. Anna anteeksi heille ja itsellesi, että ette kykene käsittelemään eheämmin tuota tilannetta. Sano että rakastan sinua pyyteettömästi, heippa. (naurua)



Alex:


Kiitos näistä rakkaudellisista näkemyksistä. Toivon että te kuulijat siellä jossain olette korvat ja mielet avoimina vastaanottamaan näitä näkemyksiä joita Jari pyrkii teille selventämään. Se mitä saamme irti näistä Jarin kertomista näkemyksistä niin pyrin summaamaan ne yhteen tässä seuraavassa: Jari pyrkii kertomaan että on tärkeää oppia rakastamaan itseään sellaisena kuin on. Hyväksyä tämä hetki ja jatkaa siitä näkeämällä asiat itsessään niin oppii niitä myös kohtaamaan toisissa ihmisissä. Itsensä kohtaamisen kautta näkee niitä tapahtuvan myös ympärillään. Kaikki näkemykset ja kokemukset tapahtuvat itsessäsi ja itsesi kautta. On tärkeää rakastaa kaikilla tavoilla eli muista viisi rakkauden kieltä. 

1.Affirmaatiot. On tärkeää tuntea itsensä rakastetuksi sanojen voiman avulla.

2. Fyysinen kosketus. Totta kai olemme fyysisiä tarkoittaen, että jotenkin tai jollain tavalla fyysinen kosketus on osa sitä joten tahdomme tulla kosketetuksi on tärkeää osoittaa rakkauttamme tuon fyysisyyden kautta. 

3. Rakkauden teot ja palvelut. Ole aktiivinen rakastaessasi kumppaniasi. Voitko auttaa häntä jotenkin? Voitko auttaa ystävääsi tai veljeäsi? Voitko auttaa heitä tekeämllä jotain ilman, että kyseenalaistat apusi jollain tavalla saadaksesi tai vaatimalla vastapalvelusta tai maksua siitä jota voimme tehdä heille. Olla apuna että he voivat olla edes hieman enemmän helpottuneita että apua on kun sitä tarvitaan.

4. Laatuaika. Kykenetkö siis antamaan aikaasi todella ollaksesi rakkaasi kanssa? Tällä kyseenomaisella hetkellä. Kun olet kavereidesi kanssa yhdessä niin kykenetkö tuomaan kaiken ilon siihen hetkeen? tuodaksesi tuonkaltaisen ilon ja läsnäolon tunteen tuohon hetkeen, sillä  se on laatuaikaa jos jokin. 

5. Lahjat. Me kaikki rakastamme lahjoja. Ne eivät ole pelkästään lahjoja vaan todellisia ja voimakkaita rakkauden osoituksia. Eritoten silloin kun tuo lahja annetaan rakkaudella rakkaudella rakkaudesta. Meidän tulee olla tietoisia siitä energiasta tai olettamuksesta joka tuohon lahjan antamiseen tai saamiseen sisältyy. On tärkeää huomioda mikä on motiivi lahjan antamisen takana. Tuo lahja voi olla vaikka kukka tao postikortti vaan jos se on annettu pyyteettömästä rakkaudesta niin silloin se on voimakas ele.




Olemme kiitollisia tästä selvennyksestä jota Jari on meille tänään tuomassa. Olemme kiitollisia siitä, että hän jakaa rakkauttaan kanssamme. Sillä hän on täällä todella jakamassa tuota rakkauttaan meidän kaikkien kanssamme.  Yksi erittäin oleellinen ja tärkeä seikka, jota Jari meille on tänään viestimässä on siinä, että meidän sietäisi oppia hyväksymään toiset sellaisena kuin he ovat ja rakastaa heitä myös sellaisenaan. Jollain tavoilla me kaikki kuitenkin olemme erilaisia. Voimme oppia hyväksymään erilaisuutemme. Voimme päästä siihen pisteeseen, että alamme rakastaa heitä sellaisina kuin he ovat. Sillä rakkaudessahan on pohjimmiltaan kyse siitä, että kykenemme hyväksymään ihmiset sellaisina kuin he ovat. Jos emme voi hyväksyä ihmistä sellaisena kuin hän on niin tahdomme heistä tulevan se, joka meidän mielestämme heidän tulisi olla, jotta voisimme elää heidän kanssaan rakastamalla heitä, joka ei ole todellista rakkautta vaan se on ehtojen kauppaa rakkauden nimissä.


Minulla on sinulle tässä kysymyksiä Jari. Meillä on siis kuulijoita tuolla jossain maailmalla niin, mikä on sinun viestisi heille tai jolle kulle sen näkemyksesi suhteen minkä voit mielestäsi auttaa heitä lähestyessääm elämää rakkauden näkökulmasta. Mikä on viestisi siihen että voisi elää enemmän tässä läsnä olevassa hetkessä? Tapoja ilmaista rakkautta tällä käsillä olevalla hetkellä? Kuinka nauttia elämästä ilon kautta? Kuinka elää stressitöntä elämää? Kuinka olla kiitollinen elämästä ja sen tarjoamista lahjoista? Tahdomme saada nimenomaan sinun vinkkejäsi näihin kysymyksiin.


Jari:





Siinäpäs hyviä kysymyksiä. Mielessäni pyörii tämä ajatus että mikäli mieleemme nousee jokin ajatus. Voimakas tarve tehdä jotain vaikka silloin kun olemme joidenkin tärkeiden ihmisten seurassa elämässämme niin sen sijaan, että kiiruhtaisimme tekemään tuota jotain.. Niin kysyisimme itseltämme kysymyksen, että "onko tämä oleellista juuri nyt?" Yksi tärkeimpiä asioita on mielenrauhamme tila. se,  että voimme  saavuttaa tuon sisäisen mielenrauhamme tilan ja tuoda sen läsnäolevaan hetkeen. Voimme siis ilmaista itseämme tuosta mielenrauhamme tietoisuudesta käsin.  Meidän sietäisi siis oppia tulemaan enemmän sinuiksi sisäisen rauhamme kanssa ja oppia ilmaisemaan itseämme sieltä käsin. Esimerkkinä vaikka tällainen tilanne, että jos olen tekemässä jotain jonkun kanssa niin kuten siitä lähtökohdasta, että teen aamuisin joitain meditointi harjoituksia (naurua) niin voin sen avulla löytää tuon mielenrauhan tilan. Ja pystyn eräällä tavalla kantamaan tuota rauhaa sisimmässäni päivän kulun mukana. Jos jokin tilanne alkaa tuntumaan hermostuttavalta niin kykenen silloin silloin tuomaan tuota mielenrauhaa tuohon tilanteeseen. 


Tietysti minäkin menetän malttini silloin tällöin ainakin vielä toistaiseksi. (naurua) Sen voi tehdä kuitenkin eräällä tavalla maltillisesti tai siten, että jossain vaiheessa tietoisuus tulee mukaan kuvioihin enkä "kadota" itseäni täysin tilanteeseen tai tunteeseen. Esimerkiksi jos olen ollut metsässä. Metsä on kaikille samankaltainen. Siellä on se rauha. Sielä on se hiljaisuus. Se on kaikki mitä tarvitsemme. Mikäli menemme sinne ja olemme sielä vähän aikaa niin havahdumme huomaamaan, kuinka tulemme eräällä tavalla yhdeksi metsän ja tuon rauhan kanssa. Murheemme hälvenevät ja löydämme sisäisen ilomme. (naurua) Voimme  siis kantaa tuota metsältä saamaamme rauhaa mukanamme pitkin päiväämme sisällämme.  Joten kyse on läsnäolevasta tietoisuudestamme joka on mukanamme. Tämä on minun tietoisuuteni asiasta. Mikäli voimme oppia osoittamaan mieltämme enemmän tuon kaltaisesta tilasta käsin voimme oppia sen, että rakastamme siten enemmän itseämme ja muita. Totta kai anteeksianto on tärkeä asia monenlaisissa tilanteissa ja tapahtumissa ihmisten kanssa. Kuten siten että jos mielessäni pyörii jokin menenisyyden tapahtuma joka ei mielestämme mennyt ihan nappi suorituksena niin silloin mielestäni on  hyvä nähdä se tämänkaltaisessa valossa että antaa aanteeksi antamuksen käydä todesti tuon tilanteen suhteen tällä hetkellä niin siitä voi vapautua nyt. Sen kautta voimme oppia ymmärtämään ja rakastamaan itseämme enemmän sekä mahdollisesti tekemään samaa myös muille kyseessä olevan tapahtuman ihmisille.

Esimerkkinä jälleen. Mikäli mielessäni on jokin tapahtuma jossa on ollut mukana tietty ystävä ja hän sanoi jotain sellaista josta loukkaannuin niin silloin voin ajatella, että jos voin löytää anteeksiannon tuossa hetkessä tuota ihmistä ja itseäni kohtaan niin silloin ymmärrykseni ja rakkauteni kasvaa. Hänellä saattoi olla jokin tilanne vaikka puoli tuntia ennen siinä pohjalla ennen kuin itse astuin mukaan tuohon kuvioon tai tilanteeseen ja hän saattoi olla harmissaan ja vihainen tuosta aikaisemmasta tapahtuneesta tilanteesta ja hän vain heitti roskat silmilleni. Voin mahdollisesti havaita sen että häntä harmitti jokin aikaisempi  tilanne, joka ei sinänsä liittynyt mitenkään minuun. Silloin kun ymmärrän sen tuota kautta pystyn antamaan hänelle anteeksi. Silloin en liioiksi vello negatiivisissa tunnesidoksissa tuota tapahtumaa kohtaan enää jatkossa. Joten voin oppia päästämään irti kaunasta ja vihasta. Joten irti päästäminen on tärkeää säilyttääkseen tasapainonsa ihmisenä. Jos voin päästää irti vihasta joka ajaa minua eteenpäin sisimmästäni voin olla enemmän läsnä tällä hetkellä koska en kanna kaunaa menneistä. Varsinkaan sellaisesta joka ei välttämättä ole vaikuttanut tuohon toiseen samalla tavoin silloin kauan sitten menneisyydessä. Menneisyys ja tuleva tapahtuu kuitenkin tällä hetkellä mielessämme. Joten irti päästäminen on erittäin hyvä asia. 


Useimmissa tapauksissa ihmiset kykenee rakastamaan siinä määrin kuin he osaavat antaa pois omistaan. Esimerkiksi itse pyrin antamaan pois jotain elokuvia silloin tällöin. Minä siis rakastan katsoa elokuvia, Rakastan oppia niiden kautta jotain lisää rakkaudesta. Jos minulle siis avautuu jokin uusi näkymä rakkaudesta niiden kautta ja voin käyttää sitä soveltamalla sitä käytäntöön onnistuneesti arkielämässäni niin silloin olen onnellinen mies. (naurua) Silloin kun voin antaa tuon elokuvan jolle kulle kaverilleni ilman, että vaadin mitään vastalahjaksi kuten rahaa niin silloin olen vapaa ihminen tuosta jota annan. Tämä on minun tapani ja sinä voit löytää oman tapasi ilmentää rakkautta. Ja käsillä olevasta hetkestä puheen ollen niin mietin sitä, että kuinka voin antaa läsnäolon näkyvyyttä itsestäni muille? Sitten aloin löytämään vastauksia. Mikäli kykenen olemaan hiljaisuudessa itsekseni niin silloin  kykenen kuuntelemaan myös muita heidän läsnäollessaan. 


Mikäli kykenen siis näkemään itseni objektiivisesti niin silloin kykenen antamaan itselleni anteeksi paremmin ja kun näen itseni enemmän bjektiivisesti niin silloin kykenen myös näkemään muut ihmisenä helpommin. Mitä tahansa he ovat sitten joutuneet kokemaankaan. Voin tavallansa nähdä heidän uskomuksiensa läpi heidän todelliseen luonteeseensa nojaten. Näkemällä sen kuinka he mahdollisesti näkevät tämän asuttamamme maailman. Siten kykenen rakastamaan heitä voimakkaammin kuin aikaisemmin. Tietysti voin antaa heidän olla keitä he ovat. Joitakin ihmisiä ei siltikään voi vakuuttaa heidän rakastettavuudestaan. Yksi mikä on mielestäni oleellista niin se on se että ilmaisee itseään rehellisesti. Rehellistä itseilmaisua tunteiden suhteen ja miksi tunnet. Tämä on se tapa joten minä sen tällä hetkellä näen itsestäni ilmenevän sekä sen kuinka voin havaita sitä muissa olevan. (naurua) Vähintäänkin sen kuinka havaitsen sen itsessäni. 


Alex:


Kiitos Jari tästä. Se mitä voisimme pitää mielemme päällä tästä Jarin kertomasta on siinä, että sinun tulisi etsiä mielenrauhaa. Ja meditaatio on siihen yksi hyvä tapa. Silloin tällöin hiljaisuudessa oleminen itseksesi auttaa olemaan "siellä" nykyisessä hetkessä. Kuuntele itseäsi. Yksi vinkki on kytkeytyä jälleen yhdeksi luonnon kanssa. Koska jollain tavoin me olemme kuitenkin osa luontoa. On siis tärkeää mennä takaisin luontoon ja vain olla siellä. Pyrkiä sopimaan luotujen joukkoon kuuntelemalla sitä. Voimme siis päästä osalliseksi luonnon kaltaisen hengen kanssa. Toinen vinkki on siinä mitä Jari pyytää meitä tekemään anteeksiantamisen kanssa menneisyydellemme sekä irti päästämisen avulla. Koska on hetkiä jolloin joku tilanne voi vaikuttaa meihin todella negatiivisesti kenties sen takia että minuutti sitten joku herättänyt heissä tuon vihaisuuden jota he meihin purkavat. Heillä vain on ollut hankalaa prosessoida tuota tunnetta itsekseen. He vain päätyvät sanomaan tai käyttäytymään meitä kohtaan loukkaavasti kun eivät osaa tai tiedä toimia tuossa tilanteessa toisin. Voimme sen kautta oppia sanomaan että antaa olla päästän irti rakkaudella. 

Kolmas vinkki jonka saimme Jarilta on siinä, että kuinka oppia olemaan kiitollinen. Kiitollinen hyvistä hetkistä mahtavista ihmisistä. Oppia sanomaan kiitos. neljäs hyvä vinkki Jarilta on siinä, että opimme harjoittamaan antamista käytänössä. Uskon että on olemassa sellainen maaginen yhtälö jonka kautta asiat alkavat tapahtumaan. Tuo maagisuus on siinä että kun esität kysymyksiä niin silloin alkaa myös vastauksia putkahtelemaan elämääsi sieltä täältä. Rakkaus näkemystesi suhteen kysymysten avulla mahdollisuutesi voivat olla lähes rajattomat. Olemme todella kiitollisia saadessamme sinut tähän ohjelmaan Jari. Todellakin rakastamme ja arvostamme sitä että toit valaistusta rakkauden näkemyksiin meidän kanssamme tänään. Toivomme todella että saamme kuulla sinusta ohjelmassamme myös jatkossa. Sillä tämä on todella vasta alkua erittäin pitkästä kumppanuudesta points of clarity (suom, selkeyden näkökulmista) projektissamme. Kiitos! Olemme valmiita tältä päivää. Ohjelmamme on päällä aina tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin klo 18.00 ja meillä on nauhoite samalla yölle klo 00.00 siirrymme takaisin Dj Simbaan joka jatkaa ohjelmaamme seuraavalla kappaleella. 


Haastattelussa oleva kappale seuraaavaksi. 



Tässä vielä pari kappaletta joihin törmäsin tässä viikon mittaan ja ne vaikuttavat jakamisen arvoisilta. Kuvaavat osuvasti tunnetilojeni ailahteluja joita olen kokenut viikon mittaan. =D











ANTOISAA TULEVAA VIIKKOA KAIKILLE! =)


Namaste!









sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Palautteen aika


On niin paljon asiaa etten tiedä mistä aloittaisi.. =D Kävijämäärä täällä blogissani on ylittänyt rajoittuneet odotukseni. Kiitos teille siitä hyvät ja rakkaat ihmiset. Mukavaa että blogini on tavoittanut näkeviä silmiä, kuulevia korvia ja tuntevia ihmisiä. On ollut antoisaa ja suorastaan intohimo kirjoittaa tätä blogia. Jokainen ihminen on rakkauden arvoinen on sitten ihminen pieni, pitkä, paksu taikka laiha. Valkoihoinen taikka jonkin muun värinen. Ammattiin tai yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta. Meistä jokainen on tavalla tai toisella vastuullinen rakkaudesta. Niin henkilökohtaisella tasolla kuin suuremminkin ajateltuna.


Jotain rakkauden huumasta


Tässä seuraavassa olen siteerannut kirjailijalta sekä avioliittoneuvojalta, jonka nimi on Gary Chapman olen miehen näkemyksiä aiemminkin hieman jo jakanut..  Omia kommentteja suluissa välillä. Seuraavassa kirjasta Rakkauden Kieli:


Monet ihmiset menevät naimisiin rakastumisen kokemuksesta käsin. Kun tapaa jonkun, jonka fyysiset ominaisuudet ja luonteenpiirteet saavat aikaan vahvan sähköiskun, rakkaushälytin alkaa toimia. Kellot soivat ja otetaan tavoitteeksi tutustua ihastuksen kohteeseen lähemmin. Kun rakkauden kohde on tunnustanut omat tunteensa, on jo helppo puhua naimisiin menosta. Kaikkihan tietävät, että rakastuminen on välttämätön perusta naimisiin menolle. Huipussaan rakastumisen kokemus on valtaisa. Rakastettu täyttää kaikki ajatukset lähes pakkomielteen tavoin. Häntä ajatellaan lähes aamusta iltaan ja varsinkin nukkumaan mentäessä. Aamulla herätessä tuo rakastettu on ensimmäisenä mielessä. Kaivataan saada olla yhdessä. Yhdessä vietetty aika on kuin kulkisit taivaan esikartanoissa.


Ennen naimisiinmenoa uneksitaan onnellisesta avioliitosta. Meidän onnestamme tulee täydellinen. Muut parit ehkä riitelevät, mutta meillä ei sitä vaaraa ole. Mehän rakastamme toisiamme. Tietenkään emme täysin sinisilmäisiä ole. Pystymme ajattelemaan järkevästi, että joudumme jossakin vaiheessa kohtaamaan erimielisyyksiä. Silti olemme varmoja siitä, että pystymme keskustelemaan niistä avoimesti; toinen meistä on aina valmis tekemään myönnytyksiä, ja niin pääsemme sovintoon. Rakastuneena on vaikea uskoa mitään muuta. ( Avoimuudesta olettaen että ihminen on oikeasti sydämestään täysin vilpitön ja halukas ymmärtämään toisen kumppanuksen näkemyksiä ja motiiveja toimia omalla tavallaan vahvasti omasta näkökannastaan. Matkan varrella olen huomannut että kovinkaan monella ihmisellä ei tämä näkemys toteudu ihmissuhteissaan. Tuo myönnytys näkemys on ok mikäli se tapahtuu hänen oman vapaan tahdon sallimissa rajoissa.. Sillä mikäli joustat liikaa omista näkemyksistäsi niin se voi olla tuhoisaa pitkällä aikavälillä).


Tosiasia on valitettavasti se, ettei rakastumisen kokemus kestä ikuisesti. Psykologi Dorothy Tennov on tutkinut rakastumista laajasti. Testattuaan kymmeniä pareja hän tuli siihen tulokseen, että romanttisen rakastumisen keskimääräinen elinaika on kaksi vuotta. Jos kyseessä on salainen rakkaussuhde, tunne saattaa kestää hieman kauemmin. Lopulta kaikki kuitenkin laskeutuvat pilvistä takaisin maan pinnalle. Silmät avautuvat, ja nähdään toisen viat. Jotkut rakastetun luonteen piirteistä ovat suorastaan ärsyttäviä. Hänen käyttäytyminen ei enää miellytäkkään. (Tässä vaiheessa mielestäni on hyvä keskittää huomiotaan niihin seikkoihin joihin on alunperin ihastunut kumppanissaan. Ja hyväksyä sekin tosiasia, että hänellä voi olla jokin kiusallinen tilanne päällänsä esim. töissä, koulussa tai vaikka jonkun hyvän kaverin kanssa). Tervetuloa avioliiton todellisuuteen, jossa pesuallasta koristavat hiukset ja peiliä pienet valkoiset läikät; jossa riidat keskittyvät siihen, miten päin vessapaperirulla asetetaan telineeseen ja pitäisikö kannen olla auki vai kiinni. (Toisin sanoen parisuhteesta on tullut ihmisten suurien egojen valtataistelu. Egosta olen kertonut jo aiemmin). Tässä todellisuudessa katse voi loukata ja sana musertaa. Rakastavaisista voi tulla vihollisia ja avioliitosta taistelukenttä. Mihin rakastuminen hävisi?


Se ei ollutkaan muuta kuin harhakuvitelma, joka narrasi kaksi ihmistä lupaamaan toisilleen rakkautta niin myötä kuin vastamäissä. Ei ihme, että niin moni on lopulta kironnut koko avioliittoaan ja kumppaniaan, jota kerran rakasti. Onhan petetyllä loppujen lopuksi oikeus olla vihainen. Oliko rakkaus todellista? Uskon että oli. Ongelma oli vain virheellisissä tiedoissa. Virheellistä oli ajatus, että rakastuminen kestäisi ikuisesti. Aivan arkipäiväisen huomion olisi sietänyt saada seurustelevan parin käsittämään, että jollei rakastumisen pakkomielle päättyisi koskaan, oltaisiin vakavissa vaikeuksissa. Liike-elämän, teollisuus, kirkko- koulut ja muu yhteiskunta järkkyisivät, koska rakastuneet menettävät uskon ja mielenkiintonsa kaikkeen muuhun. Juuri siksi kutsun rakastumista pakkomielteeksi. Rakastuneen on vaikea opiskella. Hän tietää, että seuraavana päivänä on historian tentti - mutta mitä merkitystä historialla on? Rakastumisen hurmio saa ihmisen kuvittelemaan, että suhde rakastettuun on läheinen. Rakastuneet tuntevat kuuluvansa toisilleen. He uskovat voivansa ratkaista kaikki ongelmat. He tahtovat käyttäytyä toisiaan kohtaan epäitsekkäästi. Kun rakastumisen kokemus on kulkenut luonnollisen kulkunsa loppuun, rakastuneet palaavat todelliseen maailmaan ja alkavat puolustaa omia oikeuksiaan. 


Mies ilmaisee toiveensa, mutta vaimo haluaakin jotain muuta. Ja kun nainen haluaa jotain niin mies on muiden puuhasteluiden kimpussa. Vähitellen läheisyyden harhakuvitelma haihtuu, ja yksilölliset halut nousevat esiin. Kyse on kahdesta yksilöllisestä ihmisestä. Heidän ajatuksensa eivät ole sulautuneet yhteen; tunteetkin sekoittuivat rakkauden meressä vain hetkeksi. Todellisuuden aallot alkavat viedä heitä erilleen toisistaan. Rakastuminen päättyy, ja puolisoilla on kaksi vaihtoehtoa: he joko vetäytyvät toisten luota, eroavat ja alkavat etsiä uutta rakastumiskokemusta tai ryhtyvät siihen vaivalloiseen työhön, jonka tavoitteena on oppia rakastamaan toista ilman rakastumisen huumaa. Jotkut tutkijat, heidän joukossaan psykiatri M. Scott Peck ja psykologi Dorothy Tennov, ovat tulleet siihen tulokseen, ettei rakastumisen kokemusta tulisi lainkaan nimittää rakkaudeksi. Tennov on muodostanut rakastumisen kokemukselle oman nimityksen erottaakseen sen todellisesta rakkaudesta. Peck katsoo, ettei rakastumisen kokemus ole todellista rakkautta kolmesta syystä. 


Ensinnäkään rakastuminen ei ole tahdon ratkaisu eikä tietoinen valinta. Rakastumista emme saa omin voimin aikaan, vaikka kuinka tahtoisimme. Toisaalta kokemus yllättää meidät joskus juuri silloin, kun emme lainkaan sitä etsi. Rakastumme usein sopimattomalla hetkellä odottamattomiin ihmisiin.Toiseksi rakastuminen ei ole todelista rakkautta, koska se on vaivatonta. Mitä sitten rakastuneena tekeekin, ei siihen juuri vaadita kurinalaisuutta eikä tietoisia ponnisteluja. Pitkät kalliit puhelut, matkakustannukset, ylelliset lahjat ja raskaat työrupeamat eivät merkitse minkäänlaista uhrausta. Kuten vaisto saa linnun rakentamaan itselleen pesän, rakkauden kokemus saa vaistomaisesti tekemään toisen puolesta omituisia ja luonnottomia asioita. Kolmanneksi rakastunut ei ole aidosti kiinnostunut toisen ihmisen henkilökohtaisen kasvun edistämisestä. "Rakastumisellamme pyrimme palkästään eroon yksinäisyyden tunteestamme (käsitettä yksinäisyys olen avannut aikaisemmissa teksteissäni) ja yritämme vielä varmistaa tämän tilan jatkumisen avioliitolla."1 Rakastuneena ei näe sen enempää itsessäkään kuin toisessakaan kasvun ja kehityksen tarvetta. Rakastumisen kokemus saa tuntemaan, että on päässyt päämäärään.  Ihminen on onnensa huipulla , ja hänen ainoa toiveensa on saada jäädä sinne.


Rakastettu ei tietenkään tarvitse kasvua, koska hän on täydellinen. Voi vain toivoa, että hän pysyy sammanlaisena myös tulevaisuudessa. (Tätä en ymmärrä sinänsä, että miksi? sillä mikäli hän voi olla jotain parempaa niin miksei? Esim. eheämpi henkisesti että fyysisesti jne..) Jollei rakastuminen ole todellista rakkautta, mitä se sitten on? Peck tulee siihen tulokseen, että se on "genettisesti määräytynyt, vaistonvarainen parittelua edesauttava osatekijä. Toisin sanoen rakastumisen aiheuttama minän rajojen tilapäinen romahdus on ihmisen kaavamainen tapa suhtautua omiin sisäisiin seksuaalisiin tarpeisiin ja ulkoisiin seksuaalisiin ärsykkeisiin, joiden tarkoituksena on edistää parinmuodostusta ja varmistaa lajin säilyminen"2. Päteepä peckin määritelmä tai ei, ne, jotka ovat kokeneet niin rakastumisen kuin sen päättymisenkin, voivat varmasti todistaa, että rakastuminen sinkoaa ihmisen ennen kokemattomiin tunteiden pyörteisiin. Sillä on taipumus saada järkevä ajattelu häviämään, ja huomaamme usein tekevämme ja sanovamme sellaista, mitä ei olisi tullut maltillisempina ajanjaksoina kysymykseenkään. 


Laskeuduttuamme rakastumisen huumasta maan pinnalle ihmettelemme itse asiassa usein, mikä meidät on saanut moista tekemään. Lopulta aina edessä on paluu todellisuuteen maailmaan, jossa erimielisyydet tulevat esiin. Kuinka monet ovakaan kysyneet tunteen aaltojen tyynnyttyä, miksi oikein meninvaimisiin tämän ihmisen kanssa? Kun emme ole mistään asiasta samaa mieltä? Tutkimuste perusteella  näyttää siltä, että on olemassa kolmaskin vaihtoehto. Kun ymmärrämme, mitä rakastuminen todella on, eli että se on ohimenevä tunnekokemus, voimme ryhtyä etsimään puolison kanssa todellista rakkautta. Tällainen rakkaus on luonteeltaan tunneperäistä, mutta ei pakkomielteenomaista. Siinä yhdistyvät järki ja tunne. Siihen liittyy tahdon ratkaisu, ja se vaatii kurinalaisuutta. Se myös tunnustaa henkilökohtaisen kasvun tarpeen. Perustavanlaatuisin emotionaalisin tarve ei ole rakastumisen vaan aidon rakkauden tarve. Jokainen kaipaa rakkautta, joka nousee järjestä ja tietoisesta valinnasta, ei vaistoista. On tärkeää, että joku päättää omasta tahdostaan rakastaa juuri minua, että joku näkee minussa jotain rakastamisen arvoista. Aito sydämen rakkaus vaatii työtä ja kurinalaisuutta. On päätettävä nähdä vaivaa toisen ihmisen hyödyksi tietäen, että jos ponnistelut rikastuttavat hänen elämäänsä, niistä saa itsekin tyydytystä - tietoisuuden siitä, että on rakastanut toista aidosti. Siihen ei tarvita rakastumisen huumaa. Todellinen rakkaus ei itse asiassa pääse alkamaan ennen kuin rakastuminen on kulkenut tiensä loppuun. 


Kukaan ei voi ottaa itselleen kunniaa siitä huomaavaisuudesta ja suurpiirteisyydestä, jonka pakkomielteenomainen rakkaus saa aikaan. Ihmistä kuljettaa siinä vaistomainen voima, joka ei rajoitu normaaleihin käyttäytymismalleihin. Todellinen rakkaus on sitä, että päättää olla huomaavainen ja suurpiirteinen vielä senkin jälkeen, kun on palannut tahdonalaiseen, todelliseen maailmaan. Rakkaudenterpeen on täytyttävä, jotta voisi elää emotionaalisesti tervettä elämää. Naimisissa olevat aikuiset kaipaavat kiintymystä ja rakkautta puolisoiltaan. Olo tuntuu turvalliselta, kun on vakuuttunut siitä, että puoliso hyväksyy minut, haluaa olla kanssani ja pyrkii edistämään hyvinvointiani. Rakastumisen huumassa siitä ei ollut epäilystäkään. Tunne oli taivaallinen niin kuin sitä kesti. Virhe oli siinä, että sen luuli kestävän ikuisesti. Rakastumisen pakkomiellettä ei ole kuitenkaaan tarkoitettu kestämään ikuisesti. Avioliiton oppikirjoissa se muodostaa vain johdannon. Teosten tärkeimmät luvut puhuvat järkevästä, tahdonalaisesta rakkaudesta. Se on sitä rakkautta, johon viisaaat ovat aina kehottaneet. Se on tarkoituksellista.


Tässä on ilouutinen niille aviopuolisoille, jotka ovat menettäneet kaikki rakastumisen tunteensa. Jos rakkaus on tahdon ratkaisu, ihmisellä on kyky rakastaa senkin jälkeen, kun rakastuminen on kuollut ja todellinen elämä alkanut. Todellinen rakkaus alkaa asenteesta, ajattelutavasta. Rakkaus on asenne, jonka ydin on: "Olen naimisissa kanssasi, ja siksi päätän etsiä tästä lähtien sinun parastasi." Kun on tehnyt päätöksen, täytyy miettiä, miten voi alkaa ilmaista sitä käytännössä. Jonkun mielestä ajatukseni voi kuulostaa kuivalta. Rakkausko pelkkää asennetta ja sen mukaista käyttäytymistä? Missä siinä ovat tähdenlennot, ilmapallot, syvät tunteet? Missä odotuksen jännitys, silmien pilkahdus, suudelman sähköisyys, seksin kiihottavuus? Entä se turvallisuudentunne, joka nousee esiin tiedosta, että on rakastettunsa mielessä ensimmäisellä sijalla? Juuri tästä tämä kirja kertoo. Jos löydämme vastauksen siihen, kuinka voimme täyttää toistemme syvän rakkauden tarpeen, ja alamme toteuttaa sitä käytännössä, saamme kokea yhdessä rakkauden, jolla on meille paljon enemmän annettavaa kuin rakastumisen huumalla konsanaan.

Viitteet
1. M.Scott Peck 1988:rakkauden psykologia. Suom. Anna-Liisa Kuusela. Kirjapaja, helsinki. Ss. 89-90
2. Emt. s.90