Namaste!


Tervehdys. Uusi viikko edessä ja takana jälleen =)

Jotain perhesuhteista

Olen tässä viime päivinä pohdiskellut perhesuhteita ja varsinkin niiden ongelma-alueita. Kuten riitelyä ja eri toten sitä osaa, mistä ne kantavat juurensa. Juurensa ne kantavat. tietysti menneisyydestä. Niin kauan jatkamme riitelemestä kun emme ymmärrä, mistä ne johtuvat. Heti kun tiedostamme asian niin riitely loppuu tai vähenee huomattavasti. Eli niin kauan riitelemme kunnes murramme tietoisuuden sille tasolle, että ymmärrämme menneisyyden vaikutuksen tähän hetkeen. En silti tarkoita sitä, että meidän tulisi käydä ajatusleikin avulla läpi menneisyyden tapahtumia vaikka toki se voi auttaa ymmärtämään itseään ja muita paremmin. 

Lähinnä tarkoitan siis sitä, että kun havahdumme itsemme riitelemästä siskon, veljen tai jonkun muun kasvuperheen läheisen ihmisen kanssa. Asiaankuuluva apu tulee tiedostamisesta. Siinä, että tiedostamme sen, kuinka kiihdymme johonkin hänen kertomaan näkemykseen. Havainnoimalla ja tiedostamalla omat reagtiomme me tulemme muuttamaan tapahtuman kulkua. Tiedostamalla sen, että tämä johtuu menneisyyden käsittelemättömistä riidoista. Tietenkään meidän ei tarvitse eritellä tai tietää tarkalleen sitä, mikä se niistä monista on, sen asian  havainnoiminen ja tiedostaminen tässä hetkessä, että se johtuu jostain menneisyyden tapahtumasta auttaa. Asialle ei välttämättä tarvitse alkaa heti samassa keksimään lopullista ratkaisua taivuttelemalla puhekumppania ymmärtämään tai käsittämään, riittää että itse teet niin etkä lähde omin puolustusasemin mukaan riitelyyn. Vaatii kypsyyttä. Siihen voi kyllä kasvaa kuitenkin harjoituksen myötä, jopa läheisten ihmissuhteiden suhteen kuten kasvuperheen parisssa.

Ai niinko yksinkertaista se on? Kyllä JUURI niin yksinkertaista kun päätät siitä tehdä. Tahdon ja lujan päättäväisyyden avulla. Tietysti tuo tietoisuus, tietoisena oleminen on vietävä käytäntöön ennen kuin se on mahdollista. Tähän sopii mielestäni vallan mallikkaasti lainaus Jiddu Krishnamurti nimiseltä henkilöltä:

"Meidän tulee olla oman elämämäme valo, maailmassa joka on yhä pimenevä" Eli meidän tulee siis olla oman itsemme valo. 

Kuinka olla tietoinen?

Jälleen kerran kuuntele. havannoi, tarkkaile. Kun kävälet kaupungilla pyöritä päätä. Katsele ympärillesi. Havannoi asioita. Laita merkille punainen auto, sininen auto. MERKILLISTÄ EIKÖ VAIN? Kuuntele ääniä, jotka kuuluvat ympäriltäsi. Pohdiskele ehkä se on paloauto, poliisi tai ambulanssi. Kenties suuren äänen aiheuttaja onkin jokin suuri tilavuuksinen moottoripyörä. Mikäli kuljet metsässä niin huomaa puiden muodot. Kuuntele, minkälaisen äänen haavanlehdet pitävät verrattuna koivunlehtiin. Jälleen kerran havannoi ja laita merkille asioita sekä tapahtumia. Kenties huomaat vaikka linnun tai vaikkapa oravan puiden oksilla ja olet siten tietoinen siitä. 

Miten tämä auttaa ymmärtämään paremmin perhesuhteita? No tietysti siten, että viet tuon tapaisen kyvyn havannoida ja laittaa merkille asioita ihmissuhteiden läheisyyteen heidän kanssa joiden suhteen olet tekemisissä. 

Aiheista muualla:

Molempien oma historia

Näkymättömästi turvassa

Mielikin voi tarvita ensiapua

Kappaleita:

Evanescence - My Immortal

The Cranberries - Ode To My Family

Thank You (A Song for Friends & Family)

High (Forever you and me) - Lighthouse Family [LYRICS]

Just for fun

Family Guy - Songs Named After a Girl

FAMILY GUY | Bird is the Word! | FOX BROADCASTING

LOVE FOR UP COMING WEEK =)

NAMASTE

Rakkaus näkemyksen selvittelyä

Tähän seuraavaan olen koonnut otteita kirjasta Viisi asiaa joita ei voida muuttaa kirjailijalta, jonka nimi on David Richo. Varmasti tässä kirjassa on paljon muutakin kertomisen/jakamisen arvoista vaan tässäpä tällainen tällä erää. Kenties saattaa tuntua että miten nämä asiat muka liittyvät minun ihmissuhteisiini? Mielestäni nämä ovat juurikin niitä olennaisia kysymyksiä joita on hyvä nostaa esiin meidän läheisissä ihmissuhteissamme. Ja varsinkin tajuttava henkilökohtaisesti se, kuinka oleellisia näkemyksiä nämä ovatkaan olemassa. Seuraavassa kirjasta:

Rakkauden tasapainoittava voima 

Henkilökohtaiset suunnitelmamme toimivat parhaiten, kun ne ovat samassa linjasssa suuremman suunnitelman kanssa. Näin käy, kun emme elä ainoastaan itsellemme ja rakkaitamme varten vaan myös maailmaa varten Rakastava ystävällisyys laajentaa tämän avoimuuden universaaliksi huolenpidoksi. Laajennamme huolehtimisemme välittömästä lähipiiristämme äärettömään maailmankaikkeuteen. Luonto toimii samoin räätälöidessään jokaisen lajin niin, että se tukee toisia lajeja.

Shakespeare muistuttaa meitä Venetsian kauppiaassa, että "noin sointuvat myös kuolemattomat sielut", ja rakastava ystävällisyys on tämän määrätietoinen ilmaus. Luonnon tasapaino ei ole aina kuitenkaan "sointuvaa", harmonista. Siihen mahtuu myös satunnaista hämmennystä ja sekasortoa. Huomaamme myös että omassa elämässämme ilmenee tuota samaa sekasortoisuutta, vaikka kuinka omistautuneesti harjoittaisimme henkisyyttä ja kuinka vilpittömästi tekisimme psyykkistä työtämme. Meissä on kuitenkin myös jotakin, joka ei koskaan kulu loppuun ja joka lannistumattomana selviää elämän myllerryksissä. Tämä jokin on energiaa, joka käsittää sekä meidät että maailmankaikkeuden. Tämä elinvoima, kaikista elämän tosiasioista rohkaisevin, on jotakin, joka säilyy meissä, meidän kauttamme ja meidän ulottumattomissamme vahingoittumattomana ja kokonaisena riippumatta siitä, mitä meille on saattanut sattua elämäämme aikana.

Paneudumme tosissamme henkisiin harjoituksiin, ja sitten seuraa muutoksia, jotka vie meidät rajoittuneen egomme tuolle puolen. Nämä muutokset ovat täydentäviä armolahjoja, ja ne henkilöityvät sankaritarujen apuvoimissa. Useimmissa saduissa sankari tai sankaritar pystyy suorittamaan tehtävänsä vain hyväntahtoisten apuvoimien avustuksella; esim. variksenpelätin, tinamies ja leijona auttoivat Dorothya. Tämä on jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka keskinäinen yhteenkuuluvuus on välttämätöntä inhimilliselle kasvulle. Apuvoimien ansiosta pelästyneestä egosta tulee rakkauden esitaistelija, tietämättömästä egosta viisauden mentori, särkyneestä egosta ihmeidentekijä. Sitten luonto pitelee egoa hellästi, ja ego rentoutuu ja antautuu pideltäväksi. Tätä on lupaus ihmisen ja maailman, egon ja arkkityypin, inhimillisen ja jumalallisen energian tasapainosta ja niiden koettu merkitys. Ego on aina halunnut tulla pidellyksi tällä tavoin, vaikka se kuinka potkisi vastaan ja huutaisi raivokkaasti. 

On olemassa tasapainotiloja, joiden syntyyn me emme voi vaikuttaa ja joita me emme edes pysty kuvittelemaan mutta joita esiintyy, kun rakkaus saa meidät astumaan pelon tuolle puolen. Rakkaus karkottaa pelon, sillä rakkaus luo tunteen turvallisuudesta. Kun toimimme rakkaudesta, tunnemme olomme niin hyväksi, että rohkeutemme kukoistaa. Löydämme itsestämme varmuutta tuntea olomme kotoisaksi tosiasioiden kanssa, jotka aikaisemmin pelottivat meitä. Ne suovat meille ehdottoman, universaalin minän lahjoja: uskomme omiin voimiimme ja tunnemme olomme mukavaksi niiden kanssa; luovumme tarpeesta kontrolloida, harjoitamme rakastavaa ystävällisyyttä, antaudumme tälle hätkähdyttävälle hetkelle. Uskaltaudumme murtautua läpi porttien, joissa lukee "pääsy kielletty" tai " stop".

Kosto vai sovinto?

Homo sapiensin geenipooliin kuuluva tosiasia on elää kostaminen oletusasetuksena. Vaatii henkisyyden harjoittamista, jotta kykenee olemaan tottelematta tätä luontaista impulssia. Meidän täytyy virittää egoamme ja nollata oletusasetukset. Primitiivisen egon lempipuuha, kostaminen, on vastakohta sille, että ei menetä uskoaan toisiin. Kostaminen on buddhien ja pyhimysten opetusten vastaista. Mikä henkinen harjoitus tepsii tähän? Rakastava ystävällisyys: Tietoinen myöntyminen, myötätunto, usko, että kaikki ihmiset ovat pelastettavissa, ja sovintoon sitoutuminen. Rakastava ystävällisyys vapauttaa meidät egon kostonhimoisudesta. Mikäli vastustelematta ja syyttämättä hyväksybn sinut sellaisen kuin edessäni ilmenet, minulla ei ole pakkomiellettä kostaa sinulle tuomarinasi tai teloittajanasi.

Olen oikeudenmukainen ja valpas todistaja, joka huomaa epäoikeudenmukaisuuden, mutta ei rankaise epäoikeudenmukaisuuteen syyllistynyttä. Sen sijaan sanon sanottavani ja työskentelen epäoikeudenmukaisuuden korjaamiseksi. Kun panemme merkille toisten käyttäytymisen tuntematta tarvetta arvostella heitä sen johdosta tai kostaa heille, harjoitamme henkisyyttä. Tuossa harjoittamisessa on voimaa, joka saa aikaan muutoksia toisissa.Sovittelu kostamisen sijaan lähentää loukattuja ja loukkaajia toisiinsa. Yleensä pakenemme ristiriitatilanteita, kuten pakenemme myös läheisyyttä. Vuoropuhelu on vaiihtoehto vetäytymiselle tai rankaisemiselle. Aikuinen tietää, että joudumme joskus kokemaan menetyksiä, että joskus epäoikeudenmukaisuutta ilmenee ihmistenvälisissä kanssakäymisissä ja että niistä voi selvitä. Henkisesti kehittynyt aikuinen ei tahdo iloita kostosta vaan rakastavasta ystävällisyydestä. Näin käy, kun emme vajoa epätoivoon toisten takia- Todellinen kosto kumpuaa epätoivosta. Epätoivo on yhteyden tunteen kadottamista. Henkisyyden harjoittamista tarvitaan, sillä pyykkiset päämäärät eivät pysty motivoimaan meitä moraalisesti. 

Anteeksi antaminen niille, jotka eivät kadu meitä loukattuaan, vaatii moraalista tiedostamista. Emme voi suunnitella anteeksiantoa tai pakottaa itseämme antamaan anteeksi. Niin vain käy, kun sitoudumme olemaan kostamatta. Tunnemme tervettä vihaa siitä, kuinka toiset ovat meitä kohdelleet huonosti. Voimme jopa sanoa suoraan, kuinka teko on vaikuttanut meihin, mutta sitten hellitämme syytöksistä ja rankaisemisen tarpeesta. Tämä on suora seuraus lupauksesta olla kostamatta, ja tuon lupauksen voimme tehdä milloin tahansa. Joskus ihmiset myöntävät syytöksensä ja osoittavat katumusta. Terve psyyke on luontaisesti ohjelmoitu niin, että tuskaa ja tappiota nähdessään siitä purkautuu myötätuntoa ja katumusta nähdessään siitä purkautuu anteeksi antoa. Katuminen on sovitus ja sitoumus olla toistamatta sitä pahaa tekoa.

Kostaminen ei tasapainoita asioita, sillä se vahingoittaa kostajan sielua ja saa aikaan entistä vakavamman epätasapainotilan. Sokrates laittoi merkille tämän vaaran ja kirjoitti "on parempi kärsiä vääryyttä kuin tehdä sitä itse". Näin siksi, että keho ja mieli kärsivät toisten kohdellessä meitä väärin, mutta kostaminen vahingoittaa omaa sieluamme. Henkisesti kehittynyt aikuinen ei janoa verta, eikä usko että sodassa ja rakkaudessa kaikki keinot ovat sallittuja. Hän ei raivaa tietään huipulle kynsin hampain, vaan käyttäytyy hyväntahtoisesti jokaisella askelmalla. Hänellä on henkilökohtaisia tavoitteita, mutta ei toisten kustannuksella. Tämä on esimerkki siitä, kuinka moraalisesta periaatteesta tulee tärkeämpi kuin menestyksestä materiaalisessa maailmassa. Ilo hyvästä omasta tunnosta on ylin arvo niille, jotka tahtovat kasvaa henkisesti.

Henkisyyden harjoittamisen myötä asenteemme pahantekijää kohtaan muuttuu myötätunnoksi hänen pahoissa teoissaan olevaa kärsimyksen ulottuvuutta kohtaan. Tällä tavalla reagoiminen sa myös pahantekijän rauhoittumaan. Kamppailu laji aikidossa ei ole tarkoituksena vahingoittaa vastustajaa vaan suunnata hyökkäys uudelleen ja muuttaa sitä niin, että vastustaja lopulta tajuaa, ettei väkivalta tehoa. Vaihtoehdon löytäminen väkivallalle on tapa herätä ja riemullinen tapa tuntea oma aito voimansa. Kehittyneessä yhteiskunnassa, jota elävöittää henkinen tiedostaminen, kostonhalun syrjäyttää halu korjata asiantila. Tahdomme sovitella, emme julistaa pannaan. Sellaisessa maailmassa-joka ei ikävä kyllä vielä tämän päivän maailmamme- jokainen on vastuussa omista teoistaan ja joutuu hyvittämään ne, mutta ketään ei rangaista, sillä todellinen tyydytys saadaan korjaamalla asiat ennalleen. Tässäpäs kysymys mietintään: Elänkö itse koston sivistystä edeltävässä maailmasssa vai uudessa, eittämättä pienemmässä, anteeksiantavan ja korjaavan rakkauden maailmassa?

Puretaan osiin 

Oletko toimivassa vai toimimattomassa parisuhteessa? Mikäli olet epätoimivassa parisuhteessa on hyvä lähteä siitä liikkeelle että tiedostaa sen mikä ei toimi. Eli jo asian tiedostaminen on riemuvoitto siten tiedät tutkia sitä mikä toimii? Sitten miettii sen niin, että okei mikä on mahdollisesti se tapa jolla tahdon toimia. Jokainen päivä on uusi ja uuni tuore kuten jokainen hetki myös.. Kuvitteles tätä jokainen päivä on siis uusi mahdollisuus. Me yleensä vain valitsemme sen vanhan tavan toimia.

Ymmärrän sen kyllä hyvin, sillä olemme harjoitelleet sitä kovasti. Yleensä on hyvä myöntää se että ei osaa tällä hetkellä vielä toimia sen uuden näkemyksen mukaisella tavalla. Eli näkee sen myönteisessä valossa mieluimmin kuin itsesyytöksinä. Sitten pyrkii löytämään itsestään sen halun toimia uudella tavalla ja sen kautta miettii, miten sovellan sitä käytännössä? Mielestäni on hyvä tutkia sellaisia näkemyksiä ja tapoja toimia, jotka sytyttää ja innoittaa sinua koko olemukseltasi. Sen jälkeen pyrkii pala palalta toimimaan sen suuntaisesti ja soveltamaan sitä heti käytäntöön.

Tiedän henkilökohtaisesti,  että se on juuri nyt helpommin sanottu kuin tehty. Esimerkki tapa toimia jne.. Ajattelemalla aamulla, että mitä tämä uusi minä tekisi tänään eri tavalla? Onko se jokin ajatuksissa, uskomuksissa vai toimintatavoissa? Onko se itsehillinnän tietoista harjoittamista, Pitkäjänteisyyttä, Ymmärtämistä toisten menetelmiä kohtaan.. Vai  kenties mielenrauhan harjoittamista asioita kohtaan joita ei voi muuttaa? vai jokin muu? yms.. Vain Sinä tiedät sen, Tee valintasi ja ala toimia sydämestäsi, sielustasi ja koko olemukseltasi. Halu toimia. Kyky uskoa unelmiisi joka päivä. Joka hetki on kohtalo. Ainakin sen suhteen mitä valitset olla sisäisesti.:-D  Mielestäni pieni pelko tulevasta on paikallaan, sillä silloin tiedät eläväsi, liian turvassa et elä laisinkaan.

Rakkaus on jälleen aiheeni, ehdottomasti, totta kai

Elikkäs tässä seuraavassa on jälleen ote Leo Buscaglialta sillä hänellä on minusta sellainen hyvä tyyli ilmaista asioita käytännön läheisestä näkökulmasta katsoen. Omia kommentteja jälleen suluissa. Seuraava ote on siis hänen kirjasta nimeltä syntynyt rakastamaan. 

Rakkaus tekee meistä enemmän. Rakkaus rohkaisee meitä uskaltautumaan ajatuksissamme ja sydämessämme paikkoihin, joita ei ole ennen tutkittu ja jotka jäisivätkin paljastumatta ilman rakkautta. Pohjimmiltaan rakkaus paljastaa meidät itsellemme. Rakkaudesta löydämme turvallisuuden, joka rohkaisee meitä ottamaan riskejä, yrittämään uudelleen löytämään uusia käyttäytymisvaihtoehtoja vanhoille tavoille. (Omalle kohdalle voin tuon allekirjoittaa sillä olen useista kirjoista pyrkinyt opiskelemaan ja soveltamaan käytäntöön näitä erinäisiä vinkkejä ja kun olen näissä soveltamisissa oikealla tavalla onnistunut ja huomannut että ne toimii niin silloin olen kyennyt tuntemaan sitä tyytyväisyyttä ja mielenrauhaa omalta osaltani, jota en ole aiemmin kokenut.)

Löydämme itsemme syvällisemmin keskustellessamme toinen toisistamme. Rakkaus antaa uuden näkemyksen ja saa tajuamaan että maailma, jonka olemme itsellemme määritelleet, onkin ehkä ollut rajoittava. Uskallamme avautua uusille näkemyksille ja käsityksille, jotka ainoastaan toisen ihmisen avarakatseisuus on tehnyt mahdolliseksi. Rakkaus tarjoaa meille kaikkein hedelmällisimmän kasvumaan. Hoidamme tätä maata rikastuttamalla sitä halukkuudella luopua entisestä itsestämme ja hyödyttömistä ennakkokäsityksistämme.

Vastalahjaksi saamme avaramman näkemyksen itsestämme ja rajattomien mahdollisuuksien maailman. Rakkaus ei ole sokea. Sen näkökyky on täydellinen. Sen avulla voimme nähdä, niin kuin emme ole koskaan ennen nähneet. (Ainakin henkilökohtaisessa elämässäni tämä on pitänyt paikkaansa. Olen ollut enemmän avoin olemaan omaa mieltäni asioista, tilanteista tapahtumista sekä ihmisistä. Olen paljon rohkeampi toimimaan omalla tavallani vaikka se joitakin on ehkä hämmästyttänyt. Mielestäni ainakin sillä saralla että olen avoimempi omasta elämästäni ja siitä mitä teen, mitä tahdon, mitä unelmoin yms.. Ymmärrän heidän hämmästyksensä sillä olen itse myös ollut tuossa pisteessä ennen kuin olen osannut soveltaa käytäntöön oppimaani ).

On viisaasti sanottu, että meillä on pysyvä valta muuttaa ainoastaan itseämme. Olemme vapaita muuttamaan maailmankuvaamme, reagointiamme eri tilanteisiin ja ihmisiin, käsityksiämme ja tekojamme. Kun sen sijaan yritämme muuttaa muita, koemme turhautumista ja pettymyksiä. Mikäli tahdomme toisten muuttuvan, parasta on kattaa vaihtoehtojen herkkupöytä, ja kehotettava toisia maistamaan mahdollisimman monia tarjoamiamme mahdollisuuksia ja sallia heille tuomitsematta hyväksymisen tai kieltäytymisen oikeus, Kaikki tätä vähempi on murheiden kerjäämistä.

(Tässähän tämä juuri tavallansa onkin minun tarjoama herkkupöytä.. Ymmärrän itsekkin sen että monet näistä näkemyksistä hiukan risteää tavallaan toisistaan, vaan näissä useissa näkemyksissä piilee kuitenkin osaltaan yhtäläisyyksiä joita olen soveltanut omiin tapoihini toimia ja menetellä eri tilanteissa sinänsä tahdon vain tuoda esille näitä ja sinä saat tehdä omat valintasi.)

Rakasta rakkautesi kohdetta intohimoisesti. Rakkaus on äärimmäisyyksien tunne. Se antaa haasteen kärsivällisyydellemme, ymmärryksellemme ja voimavaroillemme. Se parantaa havaintokykyä ja antaa lisää energiaa ja elinvoimaa. Se ei ole helposti lannistuvia ja pettyviä varten. Mikäli olemme päättäneet rakastaa meidän on hyväksyttävä ja tunnustettava intohimomme. Silloin tietysti uskaltaudumme johdatettaviksi salaperäisiin, kartoittamattomiin paikkoihin, mutta voimme olla varmoja siitä, ettei elämä ole koskaan ikävystyttävää.

Tietoinen avioliitto

Tässä asiassa siteeraan tällä hetkellä käsillä olevasta kirjasta. Eli otteita kirjailijalta nimeltä Harville Hendrix ja kirjan nimike/ titteli on kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu.. Mielestäni Hendrix kuvaa asioita mielekkäällä tavalla ja hänellä on suurta pohjatyötä alla asioiden parissa työskenneltyään parisuhde neuvojana sekä samankaltaisuuksiin olen törmännyt myös muiden kirjailijoiden ohella. Vaikka tässä mainitaankin avioliitto ei se mielestäni silti pois sulje näiden menetelmien soveltamista avoliitostakaan. Ymmärrän että osaltaan tästä puuttuu tarkemmat tiedot Vanhoista ja uusista aivoista (käsitteenä) vaan sinänsä kokonaisuuden kannalta uskon että punainen lanka hahmottuu myös näin.. Suluissa myös omia kommenttejani =) Tässäpäs on Hendrixin kertomana  kymmenen tietoisen avioliiton ominaisuutta:

1.Ymmärrätte, että rakkaus suhteella on piilotajuinen päämäärä - lapsuuden haavojen parantaminen. Sen sijaan että näette tarpeenne ja toiveenne vain pinnasta, opitte tuntemaan niiden alla olevat lapsuuden ratkaisemattomat asiat. Kun tutkitte avioliittoanne tällä röntgenkatseella, päivittäiset kanssakäymisenne saavat enemmän merkitystä. Suhteenne hämmentävät puolet tulevat ymmärrettävämmiksi ja tilanteet tuntuvat olevan paremmin hallinnassanne. 

2. Muodostatte täsmällisemmän kuvan kumppanistanne. 

Aivan ihastumisenne ensiajoista lähtien olette alkaneet sekoittaa rakastettuanne ja ensisijaista huoltajaanne toisiinsa. Myöhemmin olette heijastaneet omia huonoja puolianne kumppaniinne ja hämärtäneet näin lisää sitä, mikä kumppaninne todellisuudessa on. Tietoista avioliittoa kohti siirtyessänne luovutte vähitellen näistä harhakuvista ja alatte nähdä paremmin totuuden kumppanistanne. Ette enää näe häntä omana pelastajananne vaan toisena haavoittuneena ihmisenä, joka tahtoo myös parantua.

3. Otatte vastuun siitä, että annatte kumppaninne tietää tarpeenne ja toiveenne. 

Alitajuisessa avioliitossa olette takertuneet lapsenomaiseen kuvitelmaan, että kumppaninne vaistoaa tarpeenne ja toiveenne. Tietoisessa avioliitossa hyväksytte tosiasian, että ymmärtääksenne toinen toisianne teidän on kehitettävä selkeät viestintä kanavat.

4. Tulette päämäärätietoisemmiksi kanssakäymisessänne. 

Alitajuisessa avioliitossa teillä on ollut taipumusta toimia ajattelematta, olette sallineet vanhojen aivojen alkukantaisten reaktioiden ohjata käyttäytymistänne. Tietoisessa avioliitossa koulutatte itseänne käyttäytymään uudella tavalla.

5. Opitte arvostamaan kumppaninne tarpeita ja mielihaluja yhtä paljon kuin omiannekin.

Alitajuisessa avioliitossa olette olettaneet, että kumppaninne elämäntehtävä on huolehtia taikakeinoin tarpeistanne. Tietoisessa avioliitossa luovutte narsistisesta ( Hox! Narsismista olen kertonut enemmän jo aiemmin joten siihen käsitteenä en paneudu tässä vaiheessa ks. otsikko narsismi ) näkemyksestä ja suuntaatte voimianne yhä enemmän tyydyttämään kumppaninne tarpeita. (Mielestäni tähän sisältyy myös se, että on tietoinen siitä mitä tahtoo ja mitä ei ja kertoo siitä avoimesti sydämestään, mikä vaatii tosin hieman sitä itsensä tiedostamista/tuntemista).

6. Hyväksytte persoonallisuutenne pimeän puolen. Tietoisessa avioliitossa tunnustatte avoimesti, että teillä on huonoja puolia kuten kaikilla muillakin. Kun otatte vastuun itse tästä persoonallisuuden puolesta, ette enää heijasta sitä puolisoonne niin paljoa, ja ympäristö muuttuu vähemmän vihamieliseksi.

7. Opitte uusia perustarpeiden ja halujen tyydyttämistapoja. Valtataistelun aikana olette viekoitelleet, saarnanneet ja moittineet pakottaaksenne kumppaninne toteuttamaan perustarpeitanne ja mielihalujanne. Kun pääsette tästä vaiheesta, tajuatte, että kumppaninne tosiaan voi olla voimanlähteenne - kunhan vain itse luovutte itsetuhoisista menettelytavoistanne. 

8. Etsitte itsestänne niitä kykyjä ja vahvoja puolia, joita teiltä puuttuu. Eräs syy, miksi aikanaan tunsitte vetoa kumppaniinne oli, että hänellä on kykyjä ja vahvoja puolia, joita teiltä itseltänne puuttui. Siksi hänen seuransa antoi teille valheellisen kokonaisuuden tunteen. Tietoisessa avioliitossa opitte, että vain kehittämällä oman itsenne piilossa olevia puolia voitte todella saada takaisin ykseyden tunteen.

9. Tiedostatte paremmin halunne olla rakastava ja kokonainen sekä yhteydessä maailmankaikkeuteen. Jumalalta saadun luonteenne osana on kyky rakastaa ehdoitta ja kokea yhteyttä ympäröivään maailmaan. Yhteiskunnan ehdot ja kasvatuksenne ovat saaneet teidät menettämään kosketuksen näihin ominaisuuksiin. Tietoisessa avioliitossa alatte löytää uudelleen alkuperäistä luonnettanne.

10. Hyväksytte tosiasian, että hyvän avioliiton luominen on vaikeaa. (Muttei välttämättä mikäli olet todella ja täysin vilpittömästi avoin tutkimaan, oppimaan ja kasvamaan ympäriltä olevilta ihmisiltä, tapahtumilta ja tilanteilta) Alitajuisessa avioliitossa olette kuvitelleet, että juuri teidän on oltava "se oikea". Hankkiessanne lisää asiallista tietoa rakkaussuhteista ymmärrätte, että hyvä avioliitto vaatii moraalista vastuuta, itsekuria ja rohkeutta muuttua ja kasvaa ja että avioliitto on kovaa työtä. ( Kova työ on suhteellinen käsite riippuen paineensieto kyvystäsi mikä kans itsessään on jo suhteellinen käsite jne..).

Tarkastelkaamme lähemmin kymmenettä kohtaa, hyvän parisuhteen luomiseen liittyviä vaikeuksia, koska mikään muista yhdeksästä ajatuksesta ei toteudu, ellette ensin kehitä haluanne muuttua ja kasvaa.

Rakkaus / Rakastaminen

Rakkaus on valppaana olemista sinun sietää pysyä valppaana voidaksesi rakastaa. Sinun sietää olla tietoinen ympäristöstäsi, jotta huomaat mitä rakastaa. Muuten menetät monta mahdollisuutta tiedostaa rakkautta. Sinun sietää olla valpas, jotta kuulet äänet joita rakastat sekä sen että olet tietoinen siitä tuoksusta jota rakastat. Sinun sietäisi olla valpas jotta aistit nauttimiesi ruokien maut ja eri vivahteet. Eli esimerkiksi miettii että "mitäs tavaroita tässä ympärilläni on joita rakastan." Se ei aina tietenkään tarkoita sitä että sinun sietää omistaa ja viedä kotia kaikki rakastamasi tavarat vaan sitä, että olet niistä tietoinen.=D

Mikäli mittailet katuja pelkästään  päässä pyöriviäsi ajatuksia kuunnellen ja unohdat ympäristösi, niin silloin menetät monia tilaisuuksia havannoida rakastamiasi asioita tai tulla tietoiseksi niistä tavaroista joita oikeasti tahdot ja tarvitset. Mielestäni hetkessä eläminen on ainakin osittain sitä että miettii, että "okei mitäs tässä ympärilläni oikein onkaan.." " Ja ketäs nämä ihmiset oikein ovat" tai sitten miettii että "mitäs nämä oikein tässä hommailevat". Ihmisille tosin käy niin tai valehtelematta ainakin minulle käy välillä niin että unohdan ympäristön.. Se on sitä itsehypnoosia.. Eli keskitytään vain pään sisäiseen maailmaan ja ollaan kuin eräänlaisessa transsissa. (Kirjailijalta Leo Buscaglia sekä hieman omia näkemyksiä soveltamalla)

Itsekäs vai epäitsekäs

Itsekäs ihminen on innokas taivuttamaan muut oman tahtonsa alle uskomalla, että se on paras vaihtoehto kaikkien kannalta; näin hän tiedostamattaan rasittaa itseään yrittäessään hallita muissa valtaa, jota hän itse vapaasti käyttää-valtaa valita vapaasti ja harjoittaa vapaata tahtoa. Näin tekemällä hän asettaa itsensä suoraan ristiriitaan toisten vapauden kanssa ja käynnistää oman kärsimyksensä. Seurauksena on kamppailevien voimien lakkaamaton kiista; loppumaton intohimon palo; sekasorto, ponnistelu ja murhe. Itsekkyys on väärin käytettyä valtaa.

Epäitsekäs ihminen on hän, joka lopettaa henkilökohtaisen väliintulon, hylkää "minän" arvostelukyvyn lähteenä ja pidättyy sekaantumasta toisten rajattomaan vapauteen tunnistettuaan oman äärettömän vapautensa ja luopumalla egoismistaan kokonaan, egoistisia ajatuksia myöten, sillä hän ymmärtää heidän valintansa laillisuuden ja oikeutensa valtansa vapaaseen käyttämiseen. Hän ymmärtää ainoaksi velvollisuudekseen ja täydeksi vallakseen muiden oikean kohtelun ja sen, että hänen ei tule mitenkään olla huolissaan heidän toimistaan itseään kohtaan; sillä se on täysin heidän valintansa ja heidän asiansa. Tietysti tässäkin pätee se ajatus että ei anna kanssaihmisten kohdella itseään ihan miten tahansa vaan on tietoinen siitä mitä tahtoo ja mitä ei tahdo ja ilmaisee sen vahvasti; "että näin minua ei kohdella ja piste." Mikäli kokee itseään kohdeltavan väärin.

Epäitsekkäälle ihmiselle ei täten ole olemassa pahantahtoisuutta, kateutta, selkäänpuukotusta, mustasukkaisuutta, syyttelyä, tuomitsemista tai vainoa. Hän on lakannut näiden asioiden harjoittamisen eikä hän häiriinny, kun niitä syydetään hänen päälleen. Synnistä vapautuminen on siis vapautumista kärsimyksestä. Epäitsekäs ihminen on vapaa; hän on tehnyt synnistä mahdotonta; hän on katkaissut kaikki kahleet. Sympatiaa, ystävällisyyttä tai rakkautta ei voi ostaa tai myydä, ne voidaan vain antaa tai saada. Kun lahjasta maksetaan se lakkaa olemasta lahja. 

Maailmankaikkeus on oikeudenmukainen, ja se oikeudenmukaisuus on niin täydellinen, että sen ymmärtänyttä ei voi enää epäillä tai pelätä, hän voi vain ihailla ja iloita. Vain viisaiden ajatusten valitseminen ja viisaiden tekojen tekeminen johtaa viisauteen. Mielestäni jokainen päivä on uusi tilaisuus ja uusi mahdollisuus alkaa ajattelemaan ja valitsemaan uusia ajatuksi jotka lopulta johtaa siihen, että olet uusi ihminen. Ainakin niiltä valinnoilta joita voi vapaasta tahdosta tehdä ja kunnioittaa sekä itsessään että toisissa.  Ihminen voi olla menestynyt kirjaoppinut mutta elämän koulussa typerys. Puhtaampien ajatusten ajattelu, jalompi ajattelu, johtaa todellisen tiedon rauhaa luoviin ilmestyksiin, ei luetun ulkoa opettelu. ( Lähteenä on toiminut James Allenin kirja Valoa elämän vaikeuksissa sekä osittain hieman omia näkemyksiäni olen soveltanut tekstiin..)