Rakkauden odottaminen

Tässä seuraavassa osiossa olen ottanut röyhkeästi leikkauksia sellaisesta kirjasta kuin rakkautta odottaessa. Kirjailijana toimiipi Iyanla Vanzant. Jälleen muuan hassu kommentti itseltäni suluissa. Tämä kirja antoi ainakin minulle henkilökohtaisesti uutta innoitusta ja oivalluksia kirjoittamisen sekä rakkauden ja elämän opiskelun suhteen. Seuraavassa kirjailijalta siis. 

Havaitsin, että rakkaus on hiljentymistä. Kun on aivan hiljaista, voi tuntea sisäisen olotilansa ja oppia tunnistamaan ja hyväksymään omat tunteensa. Rakkaus odottaa sinua sielussasi, eikä mikään ihmissuhde voi tuoda sitä esille tai saada sitä toimimaan elämässäsi. (Paitsi mielestäni silloin kun olette todella ja täysin vilpittömästi halukkaita oikeasti elämään ja kokemaan sekä tutkimaan rakkauden todellista luonnetta yhdessä rakkaudella). Onnen odottaminen on haastavaa juuri siksi, että joudumme tekemään töitä itsemme kanssa vaidaksemme kokea rakkautta.

Elämä on rakkautta ja rakkaus elämän ainoa todellinen tarkoitus. Elossa oleminen merkitsee rakkauden talossa asumista ja rakkauden sääntöihin sopeutumista. Rakkauden myötä olet enemmän, teet enemmän ja omistat enemmän. Rakkaus voi eheyttää sinut niin, että kaikki puolesi ovat yhtäaikaa läsnä koettavanasi. Rakkaus on ykseyden kokemus, sydämen ja mielen liitto. Et voi vastaanottaa rakkautta itsesi ulkopuolelta, ennen kuin olet sisimmässäsi rakkaus. Onnea odottaessamme teemme monenlaisia  asioita rakkauden nimissä ja sen puolesta. Odottaessa onne me opiskelemme rakkauden olemusta. Kompuroimme ympäriinsä ja menemme mukaan mitä oudoimpiin suhteisiin luoden jatkuvasti uusia sääntöjä sen nimissä, mitä luulemme rakkaudeksi tai mitä sen meidän mielestä tulisi olla.

Tarkkailemme toisia ihmisiä ja kuuntelemme heitä uskoen heidän tietävän kaiken mahdollisen rakkaudesta ja ihmissuhteista. Kuten kaikki muutkin, he joutuvat todellisuudessa oppimaan asioita yrityksen ja erehdyksen kautta. Parhaat hetket koemme keskittymällä valitsemaan rakkautemme kohteet ja tavan milä heitä rakastamme. Huonoina aikoina joudumme toteamaan, että on täysin mahdotonta saada sitä rakkautta, ihailua ja hyväksyntää, jota luulemme tarvitsevamme toisilta- mitkään teot eivät tunnu riittävän vaikka käyttäisimme kaiken aikamme ihmissuhteiden hoitoon. Onnen odottaja voi saada asiansa perusteellisesti solmuun, ennen kuin rakkauden todellinen olemus valkenee hänelle. Juuri rakkaussuhteissa on mahdollista saada aikaan suurimmat sotkut.

Emme tarvitse mitään muuta kuin rakkautta. Rakkaus merkitsee rauhaa, iloa, terveyttä ja yltäkylläisyyttä. Rakkaus on syvin olemuksemme. Odotamme saavamme rakkautta ihmissuhteista, vaikka meidän sietäisi viedä rakkaus niihin mukanamme. Onnistuneen parisuhteen osapuolilla on hyvä itsetuntemus ja vahva merkityksen tunne itsestään. Omanarvon tunteminen on tärkeää. Meidän sietäisi olla innostuneita itsestämme ja elämästämme ja pystyä ylläpitämään visiota molemmista. Hyvinvoinnin ja yltäkylläisyyden kunnioittaminen kuuluu suhteeseen, kun olemme itse päässeet niiden suhteen tyydyttävälle tasolle, voimme solmia suhteita jakaaksemme omastamme, ilman menettämisen pelkoa.

Rakkaus on jännittävää, riemukasta jakamista. Se on arvonsa tuntemista, merkityksen tunnetta ja näkemystä tulevaisuudesta. Kun ihmissuhde perustuu näille asioille, rakkaus moninkertaistaa ja voimistaa kokemuksemme elämästä. Mikäli nämä perusasiat puuttuvat rakkauden etsiminen tuottaa kokemuksia, joiden avulla kykenemme erottamaan rakkauteen liittyvät harhakuvitelmamme sen todellisesta olemuksesta. Nämä kokemukset ovat onnen odottamista. 

Solmimme suhteita löytääksemme rakkautta. Odottamme toisen ihmisen rakastavan ja hyväksyvan meidät rakastavasti. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, sillä jokainen meistä on syntynyt antaakseen aj saadakseen rakkautta. Joskus tilanne on niin onneton, että epätoivoisessa rakkauden ja hyväksynnän kaipuussa teemme lähes mitä vain saadaksemme niitä. Silloin rikomme rakkauden sääntöjä, kohtelemme rakkauden taloa epäkunnioittavasti ja unohdamme asettaa rakkauden rajat. Annamme ihmisten tulla sisään taloon, oleskella siellä muuttaa kokonaan asumaan ja tulla osaksi elämäämme tavalla, jolla ei ole mitään tekemistä todellisen rakkauden kanssa.

Meillä voi olla rajoja tai mittapuita, joiden avulla voimme selkeästi määrittää omat rakkauden tekomme ja sen, mitä odotamme saavamme vastalahjaksi. Sillti rakkautta ei tunnu olevan tarpeeksi täyttämään sitä tyhjiötä, jonka jokainen meistä on ainakin joskus tuntenut sydämessään. Kun meistä tuntuu, että elämässämme ei ole tarpeeksi rakkautta, ryhdymme odottamaan onnea. Emme pysty käsittämään että olemme itse se rakkaus jota etsimme. Sydämen tyhjyys muuttuu yhä syvemmäksi, laajemmaksi ja tuskallisemmaksi, kunnes lopulta tunnistamme olevamme rakkaus ja opimme elämäään sopuisasti todellisen olemuksemme kanssa. Onnen odottaminen ei ole suhteiden katkomista, vaan niiden rehellistä ja rakastavaa rakentamista.

Ihmisyys/vanhemmuus/pyyteettömyys

Tässä seuraavassa on John Grayn kirjasta Mars&Venus vanhempina pienin osin omaa myös ohessa tällä kertaa en ole sitä eritellyt sillä mielestäni se ei ole olleellista asian esille tuomisen kannalta.

Tunteet ovat väylä, jota pitkin sisin olemuksemme / sielumme tai henkemme viestii meille. Kun ihmiset toimivat "kylmällä järjellä", he eivät osaa muuta kuin noudattaa sääntöjä ja rangaista rikkureita. Avosydämiset ihmiset kykenevät erottamaan, mikä tuntuu oikealta. Kun tätä samaa sisäistä tietoa käytetään maailman ilmiöiden tulkitsemiseen sitä kutsutaan intuitioksi. Kun sitä käytetään ongelmanratkaisuun sitä kutsutaan luovuudeksi. Kun sitä käytetään ihmissuhteissa, se on kykyä rakastaa (tai tunnistaa ihmisessä oleva hyvyys) ehdoitta ja kykyä antaa anteeksi.

Ajattelun kehittäminen on toki tärkeää, mutta tietoisuuden kehittäminen on arvokkain lahja minkä voimme lapsillemme antaa.

Kaikki vanhemmat tahtovat lapsiensa tietävän, mikä on oikein, ja toimivan siltä pohjalta viisaasti. Ennen tätä maailmanlaajuista tietoisuuden muutosta se ei ollut mahdollista. Vanhemmat pyrkivät rangaistuksin ja muilla pelottelu- ja syyllistämistrategioilla pitämään lapset kiltteyden tiellä. Nykyään lapsilla on jo syntyessään uudenlaiset mahdollisuudet kehittää tätä sisäistä tietämystään. Tuo kyky perustuu herkkyyteen, joka voi myös aiheuttaa itsetuhoa mikäli kasvatus on vanhanaikaista ja pelotteluun perustuvaa. Silloin kun ihmiset eivät ymmärrä, mikä on oikein ja väärin, he tarvitsevat paljon sääntöjä. Sille, joka onnistuu kehittämään omantunnon rankaisu on turhaa. Myönteinen kasvatus ei pyri niinkään opettamaan lapsille oikeaa ja väärää, vaan mieluimmin herättämään ja kehittämään lapsen sisäistä kykyä ymmärtää itse, mikä on oikein ja väärin. Omatunto antaa meille kyvyn tietää sisimmässämme, mikä on oikein tai väärin. Se on kuin sisäinen kompanssi, joka osoittaa aina pohjoiseen. Emme aina tiedä kaikkia vastauksia, mutta kompanssi näyttää aina oikeaan suuntaan. Jotkut kuvasivat ennenmuinoin omaatuntoa sisäisen äänen kuunteluksi.

Lasten kasvatus

Tosiaan olen perehtynyt hieman lastenkasvatukseen sillä mielestäni nekin kuiten ovat eräänlaisia ihmissuhteita olemassa. John Gray nimiseltä kirjailijalta olen poiminut näkemyksiä ja kuulen teidän mahdollisen kysymyksen "miksi?" mielessäni. Lähinnä siksi että hänellä on sellainen käytännön läheinen näkemys ja tapa tuoda asioita esille. Eli pieni vilkaisu lastenkasvatukseen John Grayn silmin:

Myönteisen kasvatuksen viisi viestiä, jotka auttavat lapsiasi löytämään sisimmästään voimaa kohdata elämän haasteet ja kehittää sisäiset kykynsä täysiin mittoihin. Nämä viisi viestiä ovat:

1.On hyväksyttävää olla erilainen

2.On hyväksyttävää tehdä virheitä.

3.On hyväksyttävää ilmaista kielteisiä tunteita.

4.On hyväksyttävää haluta enemmän.

5.On hyväksyttävää kieltäytyä, kunhan muistaa että isä ja äiti ovat pomoja.

Pysähdy hetkeksi kuvittelemaan, että olet lapsi ja kuulet kaksi erilaista kysymystä: "voisitko mennä vuoteeseen ja lakata puhumasta?" ja "Menisitkö vuoteeseen ja lakkaisit puhumasta?" Aluksi "voisitko" lause kuulostaa kohteliaammalta. "Menisitkö" ja "lakkaisitko" kuulostaa käskevämmältä ja ehkä liian määräävältä. Kun vielä kuulostelet erilaisuuksia, "voisitko" kuulostaa mukavalta mutta siihen piiloutuu käsky: "Pyydän kauniisti, mutta sinun on parasta totella tai muuten..." 

Kun vielä kuulostelet pyyntöä "Menisitkö vuoteeseen ja lakkaisit puhumasta?" se tuntuu kutsuvan sinua yhteistyöhön. Jos tahdot, voit vapaasti vastustella. Tämä on selvästikkin viesteistä se, jonka tahdomme kuulevan ja antaa myös lapsillemme. Jos vain käskemme heitä, tosiasiassa estämme heitä oppimasta yhteistyöhaluisiksi. Tällaisilla pienillä sanavalinnoilla on valtava merkitys, varsinkin pienille pojille. "Tekisitkö?" ja "Teetkö" tepsivät paremmin paitsi pieniin poikiin, myös nuoriin aikuisiin miehiin. Sen lisäksi että pyytäessäsi puhut lyhyesti, myönteisesti, suoraan ja käytät "tekisitkö".tyyppistä puhemuotoa, on vielä eräs muukin keino. Se onkin kaikkein tärkein. Kyseessä on kaikkein tehokkaimmin yhteistyöhön kannustavan ilmauksen käyttö. Tällaisia ilmauksia ovat "tehdään (yhdessä)ja mennään (yhdessä)" jne.

Lapset eivät ennen yhdeksää ikävuottaan ole vielä muodostaneet kovinkaan selvää minäkäsitystä. Heidän komentamisensa pikemminkin vahvistaa vanhempien ja lasten välisiä eroavaisuuksia kuin edistäisi sitä luontaista yhteyttä, joka lapsilla on vanhempiinsa. Kutsu lapset osallistumaan johonkin toimintaan aina kun se suinkin on mahdollista. Vaikka pyytäisitkin jotain tiettyä asiaa, kuten "siivoaisitko huoneesi", voisit pohjustaa sen tai täydentää sitä lauseella "Laitetaanpa kaikki valmiiksi juhlia varten". Kun pyyntöösi liittyy kutsu tehdä asioita yhdessä sinun kanssasi, yhteistyöhalukkuus kasva huimasti. Pyydä älä käske. Huolehdi siitä, että lapsesi tuntevat tekevänsä yhteistyötä, eovätkä vain ole pakotettuja tottelemaan; anna heille luppa vastustaa (jos ja kun he vastustavat). 

Ellei heillä ole oikeutta vastustaa, kyseenalaistaa tai neuvotella, silloin pyyntösi onkin todellisuudessa käsky tai määräys. Muista käyttää "tekisitkö"- muotoja ja ystävällisiä "ole hyvä"-ilmaisuja. Luovu retorisista kysymyksistä, selityksistä, luennoista, ja "minusta tuntuu" lauseista. Miksi minusta tuntuu lauseista? Kun vanhemmat, jotka ovat pomoja, kertovat tunteistaan lapsilleen motivoidakseen heitä johonkin, se saa lapset tuntemaan liiallista vastuuta vanhemmistaan. Tuloksena on, että lapset tuntevat syyllisyyttä vanhemman hermostumisesta ja korjaavat käytöstään, tai tuntevat että heitä manipuloidaan ja kieltäytyvät yhteistyöstä. Heti kun tuot esiin kielteiset tunteesi, menetät suuren osan hallinnastasi ja valtasi yhteistyön rakentamiseen.

Vanhemmat, jotka kertovat lapsilleen kielteisistä tuneista ihmettelevät "miksi lapseni ovat niin kovin vastahankaan?" Kun nämä lapset tulevat murrosikään, he lakkaavat lopulta kokonaan kommunikoimasta vanhempien kanssa. Tunteilla manipuloiminen tekee joistain lapsista tottelevaisia muttei yhteistyöhaluisia. Monet lapset varsinkin pojat, torjuvat manil´puloivan vanhemman. He lakkaavat kuuntelemasta ja jopa katsomasta silmiin. Monet vanhemamt käyttävät tunteiden ilmaisua keinona opettaa lapsilleen tiedostamaan paremmin omat tunteensa. Se onnistuu paremmin, jos teet sen niinä kertoina jolloin et yritä motivoida heitä tekemään jotain. Paras hetki kertoa tunteista on silloin kun lapsi kysyy, miltä sinusta tuntuu, tai onko sinusta koskaan tuntunut samalta kuin heistä.

Puhu aina suoraan ja, aina kun mahdollista, myönteisesti. Aina kuin suinkin mahdollista, käytä mukaan kutsuvaa puhuttelutapaa "tehdäänpä", "mennäänpä" jne. Yhteistyöhalun luominen ei todellakaan ole vaikeaa, mutta se vaatii harjoitusta ja paljon. Se muuttuu helpommaksi kunhan vain muistat esittää pyyntösi lyhyesti ja välttää käskemistä. Voit harjoitella muutaman esimerkin avulla:

Käsky                                                                              Pyyntö

Laita tämä paikalleen                                                            Siivotaanpa tämä huone.                                                                                                  

Älä jätä sitä siihen.                                                                Korjataanpa nyt tavarat.

Älä puhu veljestäsi tuohon sävyyn.                                         Muistetaanpa käyttäytyä kohteliaasti.

Lakkaa lyömästä sisartasi.                                                     Ole hyvä ja lakkaa heti lyömästä sisartasi.

Solmi kengännauhasi                                                             Valmistaudutaanpa lähtemään.

Mene pesemään hampaasi.                                                    Aletaanpa valmistautua nukkumaan                                                                                                                                                   menoon.                                                                                                                           Ole kiltti ja mene pesemään                                                                                                                                                        hampaasi.

Ihmissuhteen päättämisestä

On lukemattomia eritapoja lopettaa ihmissuhde jossa elät. Yleensä se tapahtuu jotenkin sillain että toisen luottamus on petetty. Esimerkiksi siten että kumppani ei pidä sovituista asioista kiinni.. Kuten tapaamisten ajankohdista.. Lasten katsomis vuoroista jne.. Ihminen voi ajautua vaikka tietoisesti pettämään kumppania, jotta hän saa ns. "kunnollisen" syyn suhteen päättämiselle. Tämä voi johtua siitä, että hänellä ei välttämättä ole voimaa tai tietoa toimia toisin. 

Monesti päätökseen johtaa suuri riitatilanne egojen kesken jota myös valtataisteluksi nimitetään. Riitatilanteilla niinkin vähäpätöisistä asioista kuin siivouksista.. roskien viemisestä jne.. Joissain tapauksissa myös alkoholilla voi olla osuutta asiaan. On myös olemassa sellainen vaihtoehto, jossa asioista keskustellaan hyvässä hengessä, ymmärrän tosin henkilökohtaisesti sen että tilanne ei ole aina niin  avoin ja suotuisa.  Sillä suhteen jomman kumman osapuolen tunteisiin voi liittyä paljon kaunaa ja tunnesidoksia joita ei vain pysty juuri sillä hetkellä kohtaamaan, käsittelemään ja käymään läpi.

Seuraavassa on ote John Gray kirjailijan tuotoksista joka voi auttaa ymmärtämään tätä prosessia hieman paremmin. Omia kommenttejani suluissa. Jälleen korostan sitä että tämä seuraava voidaan kääntää myös naiselta miehelle eli edelleenkin minun mielestäni miehen ja naisen välillä ei juurikaan ole muuta eroa kuin sukupuolielimet. Joka tapauksessa seuraavassa kirjailijalta John Gray:

Esimerkiksi mies voi kirjoittaa ajatuksensa, tunteensa ja selkeät aikomukset paperille ja hän voi sitten lukea sen ääneen kumppanilleen. Ei tunnu vain oikealta lähettää sitä ja olla tapaamatta. Kirjeen pohjalta keskustelu on hyvin tärkeää. Sillä kun naiselle on tärkeä asia tulla kuulluksi.

Mies ei saa silti horjua päätöksessään lopettaa suhdetta. Hänen on oltava luja mutta rakastava. Hänen on oltava siis rakastavan luja. Nainen varmasti kysyy tähän "miksi" kysymyksen.Tähän on vain yksi vastaus: Minä rakastan sinua (nyt ja aina, mikäli siis oikeasti sydämessäsi tunnet niin), mutta olen tajunnut, että sinä et ole minulle se oikea ja silloin minäkään en voi olla sinulle se oikea. Mikäli mies ryhtyy selittämään toisarvoisia asioita yksityiskohtaisesti, nainen varmasti pyytää uutta mahdollisuutta tai vähän aikaa parisuhteelle. 

Hän saattaa lupautua muuttumaan tai pyytää miestä muuttumaan. Tämä kaikki johtaa hakoteille. Todellinen syy lopettaa suhde on sama syy, jonka perusteella menemme naimisiin. Sydämessämme vain tiedämme sen. Kun rakkautemme on pyyteetöntä, syitä ei tarvita. Syyt joiden puolesta ehkä tahdomme tai emme halua olla jonkun kanssa ovat kaikki hyvin perusteellisia tunteita, joka sydämessämme sanoo joko kyllä tai ei. Seuraavassa yksi hyvä esimerkki tapaus miehestä joka ilmaisee kumppanillensa tajuttuaan että tämä nainen ei ole se oikea hänelle:

"Hyvä rakas ystäväni Anne Mari tahdon sinun tietävän, että rakastan sinua nyt ja aina. Sekä tahdon sinun tietävän sen, että välitän sinusta todella paljon. Kirjoitan sinulle sillä, kun en pysty kertomaan tätä seuraavaa sinulle ääneen. En tahdo loukata sinua sillä minä rakastan sinua. Sinä olet erittäin ihastuttava yksilö. Ansaitset rakkautta ja palvontaa osaksesi. Olen tajunnut vaikka rakastankin sinua hyvin paljon, et ole minulle se oikea ja tahdon lopettaa suhteen. 

Olen pahoillani siitä mikäli tämä satuttaa sinua kovin ja pyydän anteeksi etten voi säästää sinua tältä kivulta, jota tämä tilanne sinussa mahdollisesti herättää. Tahdon että olet onnellinen ja tyytyväinen sekä tiedän selvästi etten ole sinulle oikea mies. Olen varma, että löydät ansaitsemasi rakkauden ja yritän itsekin löytää sen aidon ja oikean ihmisen. Aika, jonka olemme yhdessä viettäneet on ollut minulle erittäin tärkeää aikaa ja se on auttanut minua erittäin paljon kasvamaan ihmisenä eheämmäksi. Tulen aina muistamaan yhteisen aikamme rakkaudella. Sinua rakastavasti... ( kuka lienetkin=))".

Joillekkin miehille suhteen päättäminen on hyvin vaikea tehtävä. Voittaessaan tuon vaikeuden he pystyvät myös antamaan anteeksi kaikille niille naisille, jotka ovat menneisyydessä loukanneet tai torjuneet hänet. Kieltäytyminen suhteesta, jolla ei selvästikään ole tulevaisuutta on tehokasta valmentautumista sen oikean löytämiseen ja tunnistamiseen jatkossa.

Rakkaus ei edellytä täydellisyyttä, vaan rehellisyyttä

Tässä seuraavassa rakkaus näkemyksessä olen siteerannut Leo Buscaglian näkemyksiä.

Useimmat meistä valehtelevat itselleen ja muille uskomalla, että teemme sillä tavoin maailmamme yksinkertaisemmaksi ja mukavammaksi. Ajanmittaan kuitenkin valheet, vaikka kuinka pienet, tuovat mukanaan ongelmia eivätkä ratkaise  niitä. Rakkaudessa useimmat valheet syntyvät väärästä käsityksestä, että meidän on oltava täydellisiä saadaksemme rakkautta. Pelkäämme totuutta, koska se saattaa paljastaa meissä heikkouksia.

Meidän on syytä muistaa, että erinomaisuus on täydellisyyden tavoittelua, ei sen saavuttamista. Valehtelemme toisillemme, koska meistä tuntuu, että kaikkien on rakastettava meitä.  Yritämme pitää kaikki tyytyväisinä kokoajan.Vaan eihän kaikkien tarvitse rakastaa sinua äitisi lailla. Vaikka tämä olisikin mahdollista se olisi näännyttävää. Valehtelemme itsellemme välttääksemme ongelmiin puuttumisen. Opimme peittelemään epämukavia totuuksia itsepetoksella.

Totuus on, että kun kiellämme tai salaamme ongelmamme, etenkin rakkaudessa, ne tavallisesti moninkertaistuvat. Valehteleminen ei kannata. Se on merkittävimpiä syitä suhteiden kariutumiseen. Mikään ei voi olla tuhoisampaa kuin sen tajuaminen, että juuri ne ihmiset joihin olemme luottaneet, ovat pettäneet meidät. Rehellisyys on aina paras vaihtoehto. Poikkeuksia ei ole. Kaikki alkaa rehellisyydestä itsellemme ja päättyy siihen että välitämme toisista riittävästi kohdellaksemme heitä samoin.

Rakastumisen salaisuuden selvittelyä

Tervehdys! Kyllä on löytynyt jälleen mielenkiintoisia näkemyksiä kerrottavaksi. Elikkäs seuraavassa on otteita eri sovelluksista ymmärtää rakkauden käsitettä sen useammissa muodoissaan hyvin moninaisten näkemysten kautta ja tämän asian tiimoilta olen jälleen perehtynyt ja purkanut asioita pienempiin osiin omasta näkökannastani sekä soveltamalla kirjailijalta nimeltään Harville Hendrix sekä hänen opuksestaan jonka nimike on -kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu ja jälleen omia näkemyksiäni olen soveltanut sekaan sulkeisiin. Seuraavassa kirjasta:

Eri alojen tiedemiehet ovat osoittaneet viimevuosina (huom. kirjan painos vuosi 1999) tehneensä töitä, jotta oppisimme ymmärtämään selvemmin, mitä rakastuminen itsessään oikein tarkoittaa. Eri tutkimuskentiltä on kantautunut arvokasta tietoa. Jotkut biologit tosissaan väittävät, että kosintakäyttäytyminen on määrätyllä tavalla "bio-loogista". Tämän laajan kehitysopillisen rakkauskäsityksemme mukaan me valitsemme vaistomaisesti puolisoksemme sellaisen henkilön, joka vahvistaa lajin säilymisen. Miehiä vetävät puoleensa perinteellisen kauniit naiset- naiset, joilla on sileä iho, kirkkaat silmät, kiiltävät hiukset, hyvä luusto, punaiset huulet ja rusottavat posket.

(Tiedostan sen seikan, että eihän tämä nyt välttämättä se sata prosenttinen totuus ole valinnoistasi sinun kohdallasi vaan pyydän sinua silti säilyttämään avoimen mielen tälle asialle, jotta havaitset ne keskeisimmät avaimet mitä tämä näkemys todella tarkoittaa.) Tämä ei johdu muodin oikusta vaan siitä, että nämä ominaisuudet viittaavat nuoruuteen ja terveyteen, jotka ovat merkkinä siitä, että nainen on parhaassa synnytysiässä. 

Naiset valitsevat puolisonsa hiukan erilaisin kriteerein. Koska nuoruus ja fyysinen terveys eivät ole miehen suvun jatkamisen kannalta niitä oleellisimpia seikkoja niin olennaisen tärkeätä on se, että naiset suosivat vaistomaisesti kumppaneita, joilla on selkeitä "alfa"-ominaisuuksia, kykyä hallita muita uroksia ja kantaa kotiin enemmän kuin mikä on tarpeen. Oletetaan, että uroksen ylivalta takaa perheyhteisön eloon jäämisen varmemmin kuin nuoruus ja kauneus. Näin jokin viisikymmenvuotias johtokunnan puheenjohtaja -hopeaselkäisen urosgorillan inhimillinen vastine- on naisille yhtä haluttava kuin nuori, komea sekä hyväkuntoinen vaan urallaan heikommin menestynyt mies.

Jos voimme olla hetken välittämättä tuntemastamme häpeästä, että kykymme miellyttää vastakkaista sukupuolta alennetaan synnyttämis- ja ruoan- ja rahankeruukyvyn tasolle, tämä teoria todellakin pitää määrätyssä mielessä paikkansa, kuten pikainen sanomalehden silmäily todistaa: "Menestyvä neljänkymmenenviiden ikävuoden tienoilla oleva mies, jolla on yksityislentokone, etsii viehättävää hoikkaa, kaksikymmenvuotiasta naista." jne. Mutta vaikka biologiset tekijät olisivatkin läsnä heilanetsinnässä, rakastamiseen on pakko liittyä jotain muutakin. Siirtykäämme toiselle tutkimuskentälle, sosiaalipsykologiaan, ja tutkikaamme puolison valinnan vaihtoteoriaa. Vaihtoteorian perusajatus on, että valitsemme puolison, joka on suurinpiirtein omalla tasollamme. 

Ollessamme partnerinmetsästys matkalla arvioimme toinen toisiamme yhtä viielästi kuin liikkeenjohtajat suunnittelevat yhtiöidensä fuusiota, huomioimme ulkoisen viehätys voiman, taloudellisen ja yhteiskunnallisen aseman samoin kuin erilaiset henkilökohtaiset ominaisuudet kuten ystävällisyyden, luovuuden ja huumorintajun. Kirjaamme toistemme pisteet tietokoneen nopeudella ja jos luvut vastaavat toisiaan, asiakaskello kilahtaa ja kaupankäynti alkaa. (Eli tähän vaikuttaa juurikin ne piirteet joita koemme omista näkemyksistämme katsoen hyväksi tavaksi/ominaisuuksiksi luotettavuus, avoin ja rento tyyli kertoa sekä istumisasento, katsooko tämä silmiin kertoessan asioita, puherytmin tauotus, vaikuttaako hän seisovansa sanojensa takana  jne..)

Vaihtoteoria auttaa meitä ymmärtämään puolison valintaa paremmin kuin pelkkä biologinen malli.
Meitä eivät kiinnosta pelkästään nuoruus, kauneus ja yhteiskunnallinen asema, sanovat sosiaalipsykologit, vaan meitä kiinnostaa ihminen kokonaisuudessaan. (Mielestäni tässä näkemyksen muodostamisessa vaikuttaa suuresti se kuinka me omalla kohdallamme henkilökohtaisesti hallitsemme samaistumiskyvyn kumppaniimme ja hänen ajatuksiin sekä toimintamenetelmiin.)

Mikäli esimerkiksi nainen on jo ohittanut kukkeimman kautensa tai miehen asema työelämässä on vaatimaton kaikki voi korvautua sillä, että asianomainen on viehättävä, älykäs ja myötätuntoinen ihminen. (Sekä sillä, että suhteessa on todellista läsnäoloa rakkaudella, pyyteettömällä sellaisella.) Kolmas ajatussuunta, persoonateoria, lisää rakastumisilmiöön jälleen uuden ulottuvuuden. Persoonateorian mukaan tärkeä tekijä kumppanin valinnassa on se, miten mahdollinen kosija itsetuntoamme kohottaa. Jokaisella meistä on naamio, persoona, kasvot jotka viestivät muille.

(Lähinnä kasvot viestivät sitä, mitä ilmettä, tunnetta tai olemisen puolta jota tunnet sisimmässäsi sillä käsillä olevalla hetkellä.) Persoonateoria antaa ymmärtää, että valitsemme puolison, joka kohottaa tätä omakuvaa. Keskeisin kysymys on siis: "Mitä itsetunnolleni merkitsee, jos minut nähdään tämän kyseisen henkilön seurassa?" Tämä teoria tuntuu pitävän paikkansa. (Olettaen, että meillä on pohdintojemme kautta todella mahdollisimman laaja käsitys  siitä mitä tuo itsetunto sana meille oikean oikeasti tarkoittaa).

Olemme kaikki ollut joskus ylpeitä tai ehkä hiukan noloina siitä miten olemme kuvitelleet muiden näkevän ja kokevan kumppanimme; meille todella merkitsee mitä muut ajattelevat. Vaikka nämä kolme teoriaa auttavatkin meitä ymmärtämään rakastumisen eri puolia, alussa esitetyt kysymykset ovat silti vielä läsnä ja vaille vastauksia. Mikä selittää voimakkaan rakastumisen- kuten Maggien ja Victorin kohdalla- ja huikaisevat hurmion tunteet? ja miksi- Kuten Ryanan ja Markin kohdalla- niin monilla pareilla on vastakkaisia luonteenpirrteitä?

Mitä syvällisemmin itse asiassa tarkastelemme rakastumisilmiötä, sitä puuttellisemmalta nämä teoriat vaikuttavat. Mikä esimerkiksi selittää mielen epäsorron, joka tavallisesti liittyy suhteen kariutumiseen, tämän tunteiden vaarallisen pohjavirran, joka voi hukuttaa meidät tuskaan ja itsesääliin? Eräs asiakas sanoi minulle kerran kun hänen tyttöystävänsä oli aikeissaan jättää hänet:
"En pysty nukkumaan enkä syömään. Tuntuu kuin rintani revittäisiin auki. Itken koko ajan, enkä  tiedä mitä tehdä". Tähän mennessä tarkestelemamme rakastumisteoriat antavat ymmärtää, että epäonnistuneen suhteen jälkeen olisi suoraan rynnittävä uuteen suhteeseen.

Rakastumisessa on vielä kuiten yksi arvoituksellinen lisähuomio: Makumme näyttää olevan paljon valikoivampi kuin mitkään näistä teorioista antavat ymmärtää. Ymmärtääksenne mitä todella tarkoitan miettikää hetken, monenko kanssa te itse olette seurustelleet. Olette tavanneet elämänne aikana tuhansia ihmisiä. Olettakaamme varovaisesti arvioiden, että monet sadat näistä ovat olleet ulkonäöllisesti riittävän viehättäviä tai menestyyviä kiinnittääkseen huomionne.Kun kavennamme tätä kenttää soveltamalla sosiologista vaihtoteoriaa voisimme päätyä noin viiteenkymmeneen tai sataan ihmiseen, joilla olisi tässä valintaryhmässä samansuuruinen "pistearvo" kuin teillä.

Tämän perusteella teidän olisi pitänyt rakastua kymmeniin ja taas kymmeniin ihmisiin. ( Tämän rakastumisilmiön voin omalle kohdalleni kyllä allekirjoittaa täysin vilpittömästi, sillä olen tietoisesti pyrkinyt etsimään jokaisesta ihmisestä jotain rakastettavaa ja sulkemaan ennakkokäsitykset pois mielestäni edes tuon pienen hetken ajaksi, jotta voin etsiä ja löytää jotain kaunista tässä uudessa ja niin oudossa ihmisessä. Kauneudella tarkoitan jotain hänen olemuksensa puolta. Oli se sitten hänen tapansa puhua, kävellä tai vaikka nenän muotoa ja sitä kuinka se täydentää hänen yksilöllisiä piirteitään).

Itse asiassa saan kuulla useinkin pitäessäni pariterapia istuntoja, naimattomien kanssa tällaisen väitteen: "Siellä ei vain yksinkertaisesti ole hyviä miehiä/naisia!" He ovat sirotelleet torjuntojaan ympäri maailmaa. Sitäpaitsi- ja tämä on omituisen totta- ne harvat ihmiset joihin itse kukin on tuntenut vetovoimaa, muistuttavat toisiaan varsin usein ja paljon. Pysähtykääpä miettimään hetkeksi niiden ihmisten ominaisuuksia, joita olette vakavasti harkinneet kumppaniksenne.

Jos teidän sietäisi laatia luettelo heidän luonteen ominaisuuksistaan ja piirteistä, voisitte löytää runsaasti yhtäläisyyksiä hämmästyttävän paljon. Ja kyllä ehdottomasti mukana olisi myös heidän huonoja puoliaan. Pariterapeutin ammattiroolissa voin nähdä saman varman kaavan toistuvan, jonka mukaan asiakkaani valitsevat elämänkumppaninsa. Kuuntelin eräänä iltana ryhmäterapia istunnossa miestä, joka oli ollut kolmekuukautta toisessa aviossaan. Kun ensimmäinen avioliitto oli särkynyt hän päätti ja vannoi muulle ryhmälle, ettei enää koskaan menisi naimisiin sellaisen henkilön kanssa jolla on hänen edellisen vaimonsa kaltaisia ominaisuuksia.

Hänen mielestään tämä oli pikkumainen, ahne ja itsekäs. Kuitenkin hän tunnusti illan aikana "kuulleensa" edellisenä päivänä entisen vaimonsa äänen tulevan hänen uuden kumppaninsa suusta. Hän tajusi kauhuissaan, että näillä kahdella naisella on lähes samanlaiset luonteet. (Tai sillä hetkellä hän ilmensi samankaltaista näkemystä kuin hänen aikaisempi vaimonsa vaikka hän itsessään omistaa omia yksilöllisiä puoliaan.) Vaikuttaa siltä, että jokainen meistä etsii pakonomaisesti elämäntoveria, jolla on aivan määrätyt hyvät ja huonot puolet.

(Loppu kevennyksenä ajattelin linkata tämän linkin teille kun se minulle tänään näytettiin ja minä vallan tästä liikutuin ja sain oivalluksia. Siksi pyydänkin teitä säilyttämään avoimen mielen ja avoimet korvat tälle videolle. Toivon, että ensin katsotte ja kuuntelette ja sitten laitattte videon pyörimään uudellen ja suljette silmänne ja vain kuuntelette sanoja antoisia hetkiä.)

sinun tarinasi

Jotain mielenrauhasta

Mielenrauha on sellainen seikka, jonka me viemme jokaiseen ihmissuhteeseen ympärillämme. Mielestäni jopa yksi tärkeimpiä onnellisuuden kriteereitämme. Olemme sitten siitä enempi tai vähempi tietoisia niin se vaikuttaa suhteissamme. Tietysti tähän vaikuttaa se seikka jos odotamme jotain merkittävää tapahtuvaksi tai jotain meille tärkeätä elämässämme on juuri tapahtunut. Totta kai tässä vaikuttaa lähes kaikenlaiset paineet työilmapiirissämme, kuin myös vapaa-ajan tapahtumat ja tilanteet. Mielestäni me voimme kuitenkin tietoisella pyrkimyksellä saavuttaa jonkin asteista pysyvää mielenrauhaa eli se on sellaista, että lähes mikään tilanne ei horjuta perus mielenrauhamme tilaa ainakaan niin paljoa ettemme siitä selviäisi.

Tietysti mielestäni tämä ainakin vaatii hieman sitä itsekuria. Huomaavaiseen läsnäolemiseen liittyy mielestäni myös se että pystymme tuomaan mielenrauhamme ympärillä vallitseviin ihmissuhteisiimme.  Mielenrauhan kautta me pystymme harjoittamaan tai olemaan huomaavaisesti läsnä aitona omana itsenämme. Joka tapauksessa tässä seuraavassa on sellaiselta kirjailijalta näkemyksiä kuin Jesper Klit ja kirjan nimike/titteli on läpilyönti. Kirja on kauttaaltaan täynnä aika tuhtia ja hyödyllistä tietoa ihmissuhteita ajatellan vaan tässä yhteydessä pureudun enemmän huomaavaiseen läsnäolemiseen. Hän hahmottaa mielestäni hyvin kuinka oppia olemaan läsnä ensin itselleen ja sitä kautta kehittää myös ominaisuuksia olla sitä myös toisille. Omia kommenttejani jälleen suluissa.

Mikäli tarvitset harjoitusta huomaavaisessa läsnäolossa, voit kokeilla seuraavia perusharjoituksia. 

1. Istu alas mukavaan tuoliin hengitä syvään ja rentoudu.

2. Sulje silmäsi ja keskity hengittämiseen. Keskity hengittämään sisään ja ulos rauhallisesti nenäsi kautta samalla kun tunnet palleasi laajenevan ja supistuvan.

3. Keskity parin minuutin jälkeen vartaloosi. Tunne lattialla lepäävät jalkasi. Tunne sääresi ja tuolia koskettavat reitesi. Siirrä huomiosi käsivarsiisi, selkääsi ja päähäsi. Tuntuvatko ne kevyiltä? Rentoudu ja tunne hartioidesi rentoutuvan asteittain samalla kun hengität syvin henkäysin.

4. Kuuntele ääniä huoneessa arvioimatta.(mikä ei muuten omalle kohdalleni ollut aluksi ainakaan kovin helppoa vaan ajan myötä olen harjaantunut siinäkin. Positiivista asennetta ja anteeksiantoa vain vaati sekin toimenpide itseäni kohtaan.) Mitä kuulet? Mistä äänet tulevat? Ehkä löydät jotain ääniä joita et ole aiemmin kuullut? Tulevatko ne läheltä vai kaukaa?

5. Avaa silmäsi hitaasti ja tarkkaile huonetta. Tarkkaile jokaista esinettä ympärilläsi huolella - niinkuin näkisit sen ensi kertaa. Kiinnitä edelleen huomiota hengitykseesi ja kehoosi. Samalla kun silmäsi kesklittyvät seuraavaan kohteeseen, jota tarkastelet muodostamatta siitä mielipidettä.

6. Jatka harjoitusta seitsemän tai kymmenen minuutin ajan. Kunnes olet valmis palaamaan ekstroverttiin minääsi (Ekstrovertti käsitteestä enemmän tässä linkissä http://fi.wikipedia.org/wiki/Introvertti_ja_ekstrovertti ) 

Enemmistö meistä on tottunut pyörittämään päivittäin mielessään satoja ajatuksia ja aktiviteetteja. Joilakin tällainen harjoitus -tahdin hidastaminen ja huomaavaisen läsnäolon tietoinen lisääminen - saattaa mennä yli rajojen. Huomaavaista läsnäoloa voi kuitenkin kehittää. Huomaat että tutkimusmatka auttaa niin sinua kuin läheisiäsikin.

Tietoinen avioliitto

Tässä asiassa siteeraan tällä hetkellä käsillä olevasta kirjasta. Eli otteita kirjailijalta nimeltä Harville Hendrix ja kirjan nimike/ titteli on kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu.. Mielestäni Hendrix kuvaa asioita mielekkäällä tavalla ja hänellä on suurta pohjatyötä alla asioiden parissa työskenneltyään parisuhde neuvojana sekä samankaltaisuuksiin olen törmännyt myös muiden kirjailijoiden ohella. Vaikka tässä mainitaankin avioliitto ei se mielestäni silti pois sulje näiden menetelmien soveltamista avoliitostakaan. Ymmärrän että osaltaan tästä puuttuu tarkemmat tiedot Vanhoista ja uusista aivoista (käsitteenä) vaan sinänsä kokonaisuuden kannalta uskon että punainen lanka hahmottuu myös näin.. Suluissa myös omia kommenttejani =) Tässäpäs on Hendrixin kertomana  kymmenen tietoisen avioliiton ominaisuutta:

1.Ymmärrätte, että rakkaus suhteella on piilotajuinen päämäärä - lapsuuden haavojen parantaminen. Sen sijaan että näette tarpeenne ja toiveenne vain pinnasta, opitte tuntemaan niiden alla olevat lapsuuden ratkaisemattomat asiat. Kun tutkitte avioliittoanne tällä röntgenkatseella, päivittäiset kanssakäymisenne saavat enemmän merkitystä. Suhteenne hämmentävät puolet tulevat ymmärrettävämmiksi ja tilanteet tuntuvat olevan paremmin hallinnassanne. 

2. Muodostatte täsmällisemmän kuvan kumppanistanne. 

Aivan ihastumisenne ensiajoista lähtien olette alkaneet sekoittaa rakastettuanne ja ensisijaista huoltajaanne toisiinsa. Myöhemmin olette heijastaneet omia huonoja puolianne kumppaniinne ja hämärtäneet näin lisää sitä, mikä kumppaninne todellisuudessa on. Tietoista avioliittoa kohti siirtyessänne luovutte vähitellen näistä harhakuvista ja alatte nähdä paremmin totuuden kumppanistanne. Ette enää näe häntä omana pelastajananne vaan toisena haavoittuneena ihmisenä, joka tahtoo myös parantua.

3. Otatte vastuun siitä, että annatte kumppaninne tietää tarpeenne ja toiveenne. 

Alitajuisessa avioliitossa olette takertuneet lapsenomaiseen kuvitelmaan, että kumppaninne vaistoaa tarpeenne ja toiveenne. Tietoisessa avioliitossa hyväksytte tosiasian, että ymmärtääksenne toinen toisianne teidän on kehitettävä selkeät viestintä kanavat.

4. Tulette päämäärätietoisemmiksi kanssakäymisessänne. 

Alitajuisessa avioliitossa teillä on ollut taipumusta toimia ajattelematta, olette sallineet vanhojen aivojen alkukantaisten reaktioiden ohjata käyttäytymistänne. Tietoisessa avioliitossa koulutatte itseänne käyttäytymään uudella tavalla.

5. Opitte arvostamaan kumppaninne tarpeita ja mielihaluja yhtä paljon kuin omiannekin.

Alitajuisessa avioliitossa olette olettaneet, että kumppaninne elämäntehtävä on huolehtia taikakeinoin tarpeistanne. Tietoisessa avioliitossa luovutte narsistisesta ( Hox! Narsismista olen kertonut enemmän jo aiemmin joten siihen käsitteenä en paneudu tässä vaiheessa ks. otsikko narsismi ) näkemyksestä ja suuntaatte voimianne yhä enemmän tyydyttämään kumppaninne tarpeita. (Mielestäni tähän sisältyy myös se, että on tietoinen siitä mitä tahtoo ja mitä ei ja kertoo siitä avoimesti sydämestään, mikä vaatii tosin hieman sitä itsensä tiedostamista/tuntemista).

6. Hyväksytte persoonallisuutenne pimeän puolen. Tietoisessa avioliitossa tunnustatte avoimesti, että teillä on huonoja puolia kuten kaikilla muillakin. Kun otatte vastuun itse tästä persoonallisuuden puolesta, ette enää heijasta sitä puolisoonne niin paljoa, ja ympäristö muuttuu vähemmän vihamieliseksi.

7. Opitte uusia perustarpeiden ja halujen tyydyttämistapoja. Valtataistelun aikana olette viekoitelleet, saarnanneet ja moittineet pakottaaksenne kumppaninne toteuttamaan perustarpeitanne ja mielihalujanne. Kun pääsette tästä vaiheesta, tajuatte, että kumppaninne tosiaan voi olla voimanlähteenne - kunhan vain itse luovutte itsetuhoisista menettelytavoistanne. 

8. Etsitte itsestänne niitä kykyjä ja vahvoja puolia, joita teiltä puuttuu. Eräs syy, miksi aikanaan tunsitte vetoa kumppaniinne oli, että hänellä on kykyjä ja vahvoja puolia, joita teiltä itseltänne puuttui. Siksi hänen seuransa antoi teille valheellisen kokonaisuuden tunteen. Tietoisessa avioliitossa opitte, että vain kehittämällä oman itsenne piilossa olevia puolia voitte todella saada takaisin ykseyden tunteen.

9. Tiedostatte paremmin halunne olla rakastava ja kokonainen sekä yhteydessä maailmankaikkeuteen. Jumalalta saadun luonteenne osana on kyky rakastaa ehdoitta ja kokea yhteyttä ympäröivään maailmaan. Yhteiskunnan ehdot ja kasvatuksenne ovat saaneet teidät menettämään kosketuksen näihin ominaisuuksiin. Tietoisessa avioliitossa alatte löytää uudelleen alkuperäistä luonnettanne.

10. Hyväksytte tosiasian, että hyvän avioliiton luominen on vaikeaa. (Muttei välttämättä mikäli olet todella ja täysin vilpittömästi avoin tutkimaan, oppimaan ja kasvamaan ympäriltä olevilta ihmisiltä, tapahtumilta ja tilanteilta) Alitajuisessa avioliitossa olette kuvitelleet, että juuri teidän on oltava "se oikea". Hankkiessanne lisää asiallista tietoa rakkaussuhteista ymmärrätte, että hyvä avioliitto vaatii moraalista vastuuta, itsekuria ja rohkeutta muuttua ja kasvaa ja että avioliitto on kovaa työtä. ( Kova työ on suhteellinen käsite riippuen paineensieto kyvystäsi mikä kans itsessään on jo suhteellinen käsite jne..).

Tarkastelkaamme lähemmin kymmenettä kohtaa, hyvän parisuhteen luomiseen liittyviä vaikeuksia, koska mikään muista yhdeksästä ajatuksesta ei toteudu, ellette ensin kehitä haluanne muuttua ja kasvaa.