Ihmisyys/vanhemmuus/pyyteettömyys

Tässä seuraavassa on John Grayn kirjasta Mars&Venus vanhempina pienin osin omaa myös ohessa tällä kertaa en ole sitä eritellyt sillä mielestäni se ei ole olleellista asian esille tuomisen kannalta.

Tunteet ovat väylä, jota pitkin sisin olemuksemme / sielumme tai henkemme viestii meille. Kun ihmiset toimivat "kylmällä järjellä", he eivät osaa muuta kuin noudattaa sääntöjä ja rangaista rikkureita. Avosydämiset ihmiset kykenevät erottamaan, mikä tuntuu oikealta. Kun tätä samaa sisäistä tietoa käytetään maailman ilmiöiden tulkitsemiseen sitä kutsutaan intuitioksi. Kun sitä käytetään ongelmanratkaisuun sitä kutsutaan luovuudeksi. Kun sitä käytetään ihmissuhteissa, se on kykyä rakastaa (tai tunnistaa ihmisessä oleva hyvyys) ehdoitta ja kykyä antaa anteeksi.

Ajattelun kehittäminen on toki tärkeää, mutta tietoisuuden kehittäminen on arvokkain lahja minkä voimme lapsillemme antaa.

Kaikki vanhemmat tahtovat lapsiensa tietävän, mikä on oikein, ja toimivan siltä pohjalta viisaasti. Ennen tätä maailmanlaajuista tietoisuuden muutosta se ei ollut mahdollista. Vanhemmat pyrkivät rangaistuksin ja muilla pelottelu- ja syyllistämistrategioilla pitämään lapset kiltteyden tiellä. Nykyään lapsilla on jo syntyessään uudenlaiset mahdollisuudet kehittää tätä sisäistä tietämystään. Tuo kyky perustuu herkkyyteen, joka voi myös aiheuttaa itsetuhoa mikäli kasvatus on vanhanaikaista ja pelotteluun perustuvaa. Silloin kun ihmiset eivät ymmärrä, mikä on oikein ja väärin, he tarvitsevat paljon sääntöjä. Sille, joka onnistuu kehittämään omantunnon rankaisu on turhaa. Myönteinen kasvatus ei pyri niinkään opettamaan lapsille oikeaa ja väärää, vaan mieluimmin herättämään ja kehittämään lapsen sisäistä kykyä ymmärtää itse, mikä on oikein ja väärin. Omatunto antaa meille kyvyn tietää sisimmässämme, mikä on oikein tai väärin. Se on kuin sisäinen kompanssi, joka osoittaa aina pohjoiseen. Emme aina tiedä kaikkia vastauksia, mutta kompanssi näyttää aina oikeaan suuntaan. Jotkut kuvasivat ennenmuinoin omaatuntoa sisäisen äänen kuunteluksi.

Lasten kasvatus

Tosiaan olen perehtynyt hieman lastenkasvatukseen sillä mielestäni nekin kuiten ovat eräänlaisia ihmissuhteita olemassa. John Gray nimiseltä kirjailijalta olen poiminut näkemyksiä ja kuulen teidän mahdollisen kysymyksen "miksi?" mielessäni. Lähinnä siksi että hänellä on sellainen käytännön läheinen näkemys ja tapa tuoda asioita esille. Eli pieni vilkaisu lastenkasvatukseen John Grayn silmin:

Myönteisen kasvatuksen viisi viestiä, jotka auttavat lapsiasi löytämään sisimmästään voimaa kohdata elämän haasteet ja kehittää sisäiset kykynsä täysiin mittoihin. Nämä viisi viestiä ovat:

1.On hyväksyttävää olla erilainen

2.On hyväksyttävää tehdä virheitä.

3.On hyväksyttävää ilmaista kielteisiä tunteita.

4.On hyväksyttävää haluta enemmän.

5.On hyväksyttävää kieltäytyä, kunhan muistaa että isä ja äiti ovat pomoja.

Pysähdy hetkeksi kuvittelemaan, että olet lapsi ja kuulet kaksi erilaista kysymystä: "voisitko mennä vuoteeseen ja lakata puhumasta?" ja "Menisitkö vuoteeseen ja lakkaisit puhumasta?" Aluksi "voisitko" lause kuulostaa kohteliaammalta. "Menisitkö" ja "lakkaisitko" kuulostaa käskevämmältä ja ehkä liian määräävältä. Kun vielä kuulostelet erilaisuuksia, "voisitko" kuulostaa mukavalta mutta siihen piiloutuu käsky: "Pyydän kauniisti, mutta sinun on parasta totella tai muuten..." 

Kun vielä kuulostelet pyyntöä "Menisitkö vuoteeseen ja lakkaisit puhumasta?" se tuntuu kutsuvan sinua yhteistyöhön. Jos tahdot, voit vapaasti vastustella. Tämä on selvästikkin viesteistä se, jonka tahdomme kuulevan ja antaa myös lapsillemme. Jos vain käskemme heitä, tosiasiassa estämme heitä oppimasta yhteistyöhaluisiksi. Tällaisilla pienillä sanavalinnoilla on valtava merkitys, varsinkin pienille pojille. "Tekisitkö?" ja "Teetkö" tepsivät paremmin paitsi pieniin poikiin, myös nuoriin aikuisiin miehiin. Sen lisäksi että pyytäessäsi puhut lyhyesti, myönteisesti, suoraan ja käytät "tekisitkö".tyyppistä puhemuotoa, on vielä eräs muukin keino. Se onkin kaikkein tärkein. Kyseessä on kaikkein tehokkaimmin yhteistyöhön kannustavan ilmauksen käyttö. Tällaisia ilmauksia ovat "tehdään (yhdessä)ja mennään (yhdessä)" jne.

Lapset eivät ennen yhdeksää ikävuottaan ole vielä muodostaneet kovinkaan selvää minäkäsitystä. Heidän komentamisensa pikemminkin vahvistaa vanhempien ja lasten välisiä eroavaisuuksia kuin edistäisi sitä luontaista yhteyttä, joka lapsilla on vanhempiinsa. Kutsu lapset osallistumaan johonkin toimintaan aina kun se suinkin on mahdollista. Vaikka pyytäisitkin jotain tiettyä asiaa, kuten "siivoaisitko huoneesi", voisit pohjustaa sen tai täydentää sitä lauseella "Laitetaanpa kaikki valmiiksi juhlia varten". Kun pyyntöösi liittyy kutsu tehdä asioita yhdessä sinun kanssasi, yhteistyöhalukkuus kasva huimasti. Pyydä älä käske. Huolehdi siitä, että lapsesi tuntevat tekevänsä yhteistyötä, eovätkä vain ole pakotettuja tottelemaan; anna heille luppa vastustaa (jos ja kun he vastustavat). 

Ellei heillä ole oikeutta vastustaa, kyseenalaistaa tai neuvotella, silloin pyyntösi onkin todellisuudessa käsky tai määräys. Muista käyttää "tekisitkö"- muotoja ja ystävällisiä "ole hyvä"-ilmaisuja. Luovu retorisista kysymyksistä, selityksistä, luennoista, ja "minusta tuntuu" lauseista. Miksi minusta tuntuu lauseista? Kun vanhemmat, jotka ovat pomoja, kertovat tunteistaan lapsilleen motivoidakseen heitä johonkin, se saa lapset tuntemaan liiallista vastuuta vanhemmistaan. Tuloksena on, että lapset tuntevat syyllisyyttä vanhemman hermostumisesta ja korjaavat käytöstään, tai tuntevat että heitä manipuloidaan ja kieltäytyvät yhteistyöstä. Heti kun tuot esiin kielteiset tunteesi, menetät suuren osan hallinnastasi ja valtasi yhteistyön rakentamiseen.

Vanhemmat, jotka kertovat lapsilleen kielteisistä tuneista ihmettelevät "miksi lapseni ovat niin kovin vastahankaan?" Kun nämä lapset tulevat murrosikään, he lakkaavat lopulta kokonaan kommunikoimasta vanhempien kanssa. Tunteilla manipuloiminen tekee joistain lapsista tottelevaisia muttei yhteistyöhaluisia. Monet lapset varsinkin pojat, torjuvat manil´puloivan vanhemman. He lakkaavat kuuntelemasta ja jopa katsomasta silmiin. Monet vanhemamt käyttävät tunteiden ilmaisua keinona opettaa lapsilleen tiedostamaan paremmin omat tunteensa. Se onnistuu paremmin, jos teet sen niinä kertoina jolloin et yritä motivoida heitä tekemään jotain. Paras hetki kertoa tunteista on silloin kun lapsi kysyy, miltä sinusta tuntuu, tai onko sinusta koskaan tuntunut samalta kuin heistä.

Puhu aina suoraan ja, aina kun mahdollista, myönteisesti. Aina kuin suinkin mahdollista, käytä mukaan kutsuvaa puhuttelutapaa "tehdäänpä", "mennäänpä" jne. Yhteistyöhalun luominen ei todellakaan ole vaikeaa, mutta se vaatii harjoitusta ja paljon. Se muuttuu helpommaksi kunhan vain muistat esittää pyyntösi lyhyesti ja välttää käskemistä. Voit harjoitella muutaman esimerkin avulla:

Käsky                                                                              Pyyntö

Laita tämä paikalleen                                                            Siivotaanpa tämä huone.                                                                                                  

Älä jätä sitä siihen.                                                                Korjataanpa nyt tavarat.

Älä puhu veljestäsi tuohon sävyyn.                                         Muistetaanpa käyttäytyä kohteliaasti.

Lakkaa lyömästä sisartasi.                                                     Ole hyvä ja lakkaa heti lyömästä sisartasi.

Solmi kengännauhasi                                                             Valmistaudutaanpa lähtemään.

Mene pesemään hampaasi.                                                    Aletaanpa valmistautua nukkumaan                                                                                                                                                   menoon.                                                                                                                           Ole kiltti ja mene pesemään                                                                                                                                                        hampaasi.

Ihmissuhteen päättämisestä

On lukemattomia eritapoja lopettaa ihmissuhde jossa elät. Yleensä se tapahtuu jotenkin sillain että toisen luottamus on petetty. Esimerkiksi siten että kumppani ei pidä sovituista asioista kiinni.. Kuten tapaamisten ajankohdista.. Lasten katsomis vuoroista jne.. Ihminen voi ajautua vaikka tietoisesti pettämään kumppania, jotta hän saa ns. "kunnollisen" syyn suhteen päättämiselle. Tämä voi johtua siitä, että hänellä ei välttämättä ole voimaa tai tietoa toimia toisin. 

Monesti päätökseen johtaa suuri riitatilanne egojen kesken jota myös valtataisteluksi nimitetään. Riitatilanteilla niinkin vähäpätöisistä asioista kuin siivouksista.. roskien viemisestä jne.. Joissain tapauksissa myös alkoholilla voi olla osuutta asiaan. On myös olemassa sellainen vaihtoehto, jossa asioista keskustellaan hyvässä hengessä, ymmärrän tosin henkilökohtaisesti sen että tilanne ei ole aina niin  avoin ja suotuisa.  Sillä suhteen jomman kumman osapuolen tunteisiin voi liittyä paljon kaunaa ja tunnesidoksia joita ei vain pysty juuri sillä hetkellä kohtaamaan, käsittelemään ja käymään läpi.

Seuraavassa on ote John Gray kirjailijan tuotoksista joka voi auttaa ymmärtämään tätä prosessia hieman paremmin. Omia kommenttejani suluissa. Jälleen korostan sitä että tämä seuraava voidaan kääntää myös naiselta miehelle eli edelleenkin minun mielestäni miehen ja naisen välillä ei juurikaan ole muuta eroa kuin sukupuolielimet. Joka tapauksessa seuraavassa kirjailijalta John Gray:

Esimerkiksi mies voi kirjoittaa ajatuksensa, tunteensa ja selkeät aikomukset paperille ja hän voi sitten lukea sen ääneen kumppanilleen. Ei tunnu vain oikealta lähettää sitä ja olla tapaamatta. Kirjeen pohjalta keskustelu on hyvin tärkeää. Sillä kun naiselle on tärkeä asia tulla kuulluksi.

Mies ei saa silti horjua päätöksessään lopettaa suhdetta. Hänen on oltava luja mutta rakastava. Hänen on oltava siis rakastavan luja. Nainen varmasti kysyy tähän "miksi" kysymyksen.Tähän on vain yksi vastaus: Minä rakastan sinua (nyt ja aina, mikäli siis oikeasti sydämessäsi tunnet niin), mutta olen tajunnut, että sinä et ole minulle se oikea ja silloin minäkään en voi olla sinulle se oikea. Mikäli mies ryhtyy selittämään toisarvoisia asioita yksityiskohtaisesti, nainen varmasti pyytää uutta mahdollisuutta tai vähän aikaa parisuhteelle. 

Hän saattaa lupautua muuttumaan tai pyytää miestä muuttumaan. Tämä kaikki johtaa hakoteille. Todellinen syy lopettaa suhde on sama syy, jonka perusteella menemme naimisiin. Sydämessämme vain tiedämme sen. Kun rakkautemme on pyyteetöntä, syitä ei tarvita. Syyt joiden puolesta ehkä tahdomme tai emme halua olla jonkun kanssa ovat kaikki hyvin perusteellisia tunteita, joka sydämessämme sanoo joko kyllä tai ei. Seuraavassa yksi hyvä esimerkki tapaus miehestä joka ilmaisee kumppanillensa tajuttuaan että tämä nainen ei ole se oikea hänelle:

"Hyvä rakas ystäväni Anne Mari tahdon sinun tietävän, että rakastan sinua nyt ja aina. Sekä tahdon sinun tietävän sen, että välitän sinusta todella paljon. Kirjoitan sinulle sillä, kun en pysty kertomaan tätä seuraavaa sinulle ääneen. En tahdo loukata sinua sillä minä rakastan sinua. Sinä olet erittäin ihastuttava yksilö. Ansaitset rakkautta ja palvontaa osaksesi. Olen tajunnut vaikka rakastankin sinua hyvin paljon, et ole minulle se oikea ja tahdon lopettaa suhteen. 

Olen pahoillani siitä mikäli tämä satuttaa sinua kovin ja pyydän anteeksi etten voi säästää sinua tältä kivulta, jota tämä tilanne sinussa mahdollisesti herättää. Tahdon että olet onnellinen ja tyytyväinen sekä tiedän selvästi etten ole sinulle oikea mies. Olen varma, että löydät ansaitsemasi rakkauden ja yritän itsekin löytää sen aidon ja oikean ihmisen. Aika, jonka olemme yhdessä viettäneet on ollut minulle erittäin tärkeää aikaa ja se on auttanut minua erittäin paljon kasvamaan ihmisenä eheämmäksi. Tulen aina muistamaan yhteisen aikamme rakkaudella. Sinua rakastavasti... ( kuka lienetkin=))".

Joillekkin miehille suhteen päättäminen on hyvin vaikea tehtävä. Voittaessaan tuon vaikeuden he pystyvät myös antamaan anteeksi kaikille niille naisille, jotka ovat menneisyydessä loukanneet tai torjuneet hänet. Kieltäytyminen suhteesta, jolla ei selvästikään ole tulevaisuutta on tehokasta valmentautumista sen oikean löytämiseen ja tunnistamiseen jatkossa.

Rakkaus ei edellytä täydellisyyttä, vaan rehellisyyttä

Tässä seuraavassa rakkaus näkemyksessä olen siteerannut Leo Buscaglian näkemyksiä.

Useimmat meistä valehtelevat itselleen ja muille uskomalla, että teemme sillä tavoin maailmamme yksinkertaisemmaksi ja mukavammaksi. Ajanmittaan kuitenkin valheet, vaikka kuinka pienet, tuovat mukanaan ongelmia eivätkä ratkaise  niitä. Rakkaudessa useimmat valheet syntyvät väärästä käsityksestä, että meidän on oltava täydellisiä saadaksemme rakkautta. Pelkäämme totuutta, koska se saattaa paljastaa meissä heikkouksia.

Meidän on syytä muistaa, että erinomaisuus on täydellisyyden tavoittelua, ei sen saavuttamista. Valehtelemme toisillemme, koska meistä tuntuu, että kaikkien on rakastettava meitä.  Yritämme pitää kaikki tyytyväisinä kokoajan.Vaan eihän kaikkien tarvitse rakastaa sinua äitisi lailla. Vaikka tämä olisikin mahdollista se olisi näännyttävää. Valehtelemme itsellemme välttääksemme ongelmiin puuttumisen. Opimme peittelemään epämukavia totuuksia itsepetoksella.

Totuus on, että kun kiellämme tai salaamme ongelmamme, etenkin rakkaudessa, ne tavallisesti moninkertaistuvat. Valehteleminen ei kannata. Se on merkittävimpiä syitä suhteiden kariutumiseen. Mikään ei voi olla tuhoisampaa kuin sen tajuaminen, että juuri ne ihmiset joihin olemme luottaneet, ovat pettäneet meidät. Rehellisyys on aina paras vaihtoehto. Poikkeuksia ei ole. Kaikki alkaa rehellisyydestä itsellemme ja päättyy siihen että välitämme toisista riittävästi kohdellaksemme heitä samoin.