Translate

Blogiarkisto

Etsi blogista omalla hakunimikkeellä

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Rohkeus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Rohkeus. Näytä kaikki tekstit

maanantai 22. tammikuuta 2018



Namaste!

*

Tervehdys ja tervetuloa.


*

Feng shui mittauksia



Yhä useampi ihminen on tuonut viikolla esiin keskusteluissa Feng Shui termin. Tahdon kertoa tällä kertaa tämän hetkisen oman näkemykseni Feng Shui määritelmän maailmaan. Olen kuullut, että näitä Feng Shui mittauksia tehdään paljon nykyaikana. Yleensä näitä mittauksia ottaa vastaan sellainen ihminen, jolla on muutenkin jo elämä muutoksen partaalla. Kaipaa puhdistusta ja järjestystä monilla elämän alueilla. Sen, mitä olen tähän mennessä sisäistänyt feng shui suunnittelusta sisustukseen nähden, niin se on ikään kuin miellekartta tai aarrekartta siitä, mitä energioita mikäkin ilmansuunta pitää sisällään. Sitten koti sisustetaan tietyn ilmansuunnan mukaan. Ne voivat olla kuvia, ideoita, unelmia ja elementtejä. Vesi, ilma, maa ja tuli elementit esimerkiksi huomioiden. Tunne, ajatus, idea ja rakkaus. 


Toki tähän näkemykseen voi liittyä myös raha ja elämäntehtävät, niin ja parisuhde näkemykset. Rakkaus ja tasapaino, yleisesti ottaen eri elämän osa-alueille. Iloisuus ja hyvinvointi. Moni ihminen, joka lähtee kokeilemaan erilaisia tekniikoita parantaa elämänlaatuaan kaipaa jonkin asteista muutosta elämäänsä. Muutos itsessään elämässä on pysyvää. Kysymys kuuluu valtaosalla seuraavasti: Voinko hallita edes pienessä määrin sitä, mihin suuntaan tuo muutos tapahtuu? Mielestäni sitä voi hallita ainakin jossain määrin siten, että kulkee unelmia kohti joka päivä ,siinä määrin kuin sen pystyy tekemään.  Pienin tai suurin askelin. PÄÄASIA ETTÄ MATKAA TEKEE PÄIVITTÄIN. 


Teen keskimäärin käytännön läheistä tutkivaa journalismia ihmissuhteiden saralla. Lähinnä siten että kokeilen käytännössä monien näkemyksien toimivuutta, ennen kuin sisäistän niitä varsinaiseen arjen rutiineihin. Sillä ajattelin kokeilla soveltaa tätä feng shui käsitettä myös omassa elämässä. Tarkemmin siis testaan, että muuttaako se mitään sinällään. Kenties palaan näihin muutoksiin myöhemmissä päivityksissä uudelleen. Se jäänee tulevaisuuden varalta avoimeksi valinnaksi. 



*


Hyvinvointi käsitteenä



Hyvinvointi mielletään useasti harhaanjohtavasti vain positiiviseen elämänasenteeseen. Eihän se suinkaan näin ole. Hyvinvointi tarkoittaa sitä, ettei pelkää tuntea tunteita, mitä ne sitten ovatkin. Toki hyvinvointiin sisältyy se vastuu siitä, miten näitä tunteita kohdellaan, käsitellään ja ohjeistetaan. Tämän työskentelyn jälkeen alkaa helpottaa, koska löytyy rohkeus käsitellä tunteita niiden värikkäissä muodoissaan. Näin ollen helpottaa juuri siksi, että on avaimia joilla lähteä purkamaan, mitä erityisempiä tunteiden purkauksia, eikä se pelota turvallisessa ympäristössä.  Toki on hyvä omata itsesuojeluvaisto, jonka turvin voi löytää tuon turvallisen ympäristön, jossa sallia tunteille oma sijansa. 


Toisinaan tässä näkemyksessä turhauttaa se, että vain aniharva avaa sydäntään edes tälle lähimmäiselle ihmiselle, pohjaten kipeiden tunteiden käsittelyyn, joka itsessään aina on mahdollisuutena tuollaisissa tilanteissa. Olen kuitenkin havainnut ja laittanut merkille sen, että nykyään on yhä enemmän ratkaisuja olemassa halukkaille, jotka tahtovat jatkaa yhdessä elämäänsä. Tietysti myös on olemassa sellainen vaihtoehto, että voi erota ystävinä ja tietoisena siitä, ettei vain sovi yksinkertaisesti toisillensa enää. Tämä kohtaaminen auttaa silloin kun on tahto, kyky ja halu, nähdä ja kohdata toinen ihminen kokonaan.



Tämä jättää pienen kysymyksen avoimeksi, kykeneekö olemaan tuon päätöksen kanssa (mikä se sitten onkin) sinut myös jatkossa. Siinä mielestäni punnitaan kypsä rakastamisen taito ja halu ymmärtää rakkauden merkitystä sen laajemmassa perspektiivissä. 

*


*

Jotain jaettavaa!

Suomen Feng Shui ry


*

  Something to share!







*


Hyviä Feng Shui hetkiä tulevalle viikolle! 

*

Namaste




sunnuntai 7. toukokuuta 2017


Namaste



TERVEHDYS!

Mennyt viikko on ollut  erittäin tapahtumarikasta aikaa minulle. Olen saanut tanssia riemuni kyllyydestä. Mikä sen mukavampaa sinänsä. Tekemisen riemu kaappaa toisinaan mukaansa siinä määrin, että oleminen meinaa jäädä vähemmälle. Toisinaan oleminen löytyy tekemisen riemusta. Se on kyllä joka kerta palkitseva hetki. 

On lähes uskomatonta, mitä kaikkea elämässäni on tapahtunut viimeaikoina. Kun ajattelen mennyttä elämääni muutama vuosi sitten ja vertaan tämän hetkistä elämääni. Otan kaiken tämän tapahtuneen kiitollisena vastaan. Elämässäni on paljon asioita tällä hetkellä, joista voin olla kiitollinen hyvin suurella sydämellä. Hulahula Suomi kuvausprojekti on edennyt. Kyllä se on näemmä mahdollista tottua siihenkin, että kamerat pyörii ympärillä ja silti voi jatkaa tanssimista tietyn rytmin mukaan. Haastattelu hetket, jotka tapahtuivat kuluneen viikon aikana olivat erittäin mielenkiintoisia kokemuksia minulle. Tässä videossa silmäys tuntemuksiini.  Tämä Hulahula Suomi sarja alkaa Perjantaina 12.5. klo 21.00 Yle tv 1 Kanavalla. Sarjasta enemmän seuraavassa linkissä  . 


Tällä kertaa perehdyn silmäyksen verran rohkeuteen. Sillä ainakin omassa elämässäni tapahtuu  tällä hetkellä sellaisia asioita, jotka mielestäni vaativat rohkeutta. 



Rohkeus



Välillä elämässä tuntuu siltä kuin asiat etenisivät vaivalloisesti ja etanan vauhdilla. Silloin ehtii ainakin nauttia maisemista, joko karvaasti tai suloisesti. Toisinaan elämänpyörre tempaisee mukaansa ja päivät menee siivillä ja yöt ihmetellessä sitä, mitä kaikkea mahtavaa on sopinut tapahtumaan yhden päivän tunteihin. Toisinaan elämä saattaa tuntua tylsältä. Silloin kannattaa tehdä sisäinen kysymys itselleen. Miten voin tehdä tästä hetkestä mielenkiintoisen? Sitten keksii jotain sellaista tekemistä, joka tuo merkitystä tuohon hetkeen. Tietysti voi sukeltaa täysin tuohon tylsyyden kokemiseen myös. Aina on vähintään kaksi vaihtoehtoa, jotka voi valita suunnakseen. Rohkeus on yksi asia, joka vaatii elämässä uusia valintoja. Uusia toimintatapoja kokeiltavaksi.


Tämä tuo mieleeni yhden tarinan, jonka muistan lapsuudestani. Eräs hyvä tuttava kertoi minulle tämän jokunen vuosi sitten. Hän kertoi, että oli ollut kappelissa kuuntelemassa papin saarnaa. Saarnassa oli eräs tietty kohta, jossa pappi lausui sanat; "täytyy itkeä silloin kun itkettää ja nauraa silloin kun naurattaa". Samassa tämä tuttavani oli revennyt nauramaan ystävänsä kanssa aivan koko olemustaan myöten. Tämä tietysti herätti hämmennystä siinä suuressa määrässä ihmisiä, jotka olivat tuossa kappelissa silloista saarnaa kuulemassa. Toisaalta tämä kuitenkin kertoo siitä sydämen riemusta, joka voi siis vallata ihmisen mielen, mitä hullunkurisimmissa ympäristöissä. Mielestäni on hyvä uskaltaa itkeä tai nauraa silloin kun siltä tuntuu. Tietysti on hyvä luoda se oma tila, jossa sen voi tehdä myös omassa rauhassaan ilman toisten katseita. Rohkeutta on kuitenkin itkeä ja/tai nauraa aina kun hetki on sille suotuisa.  Rohkeus elämää kohtaan löytyy yleensä sieltä erilaisten asioiden kokeilemisen kautta ja sitten oivaltaa sen, miltä se oikeasti tuntuu kun löytää itselleen merkityksellistä tekemistä. Erilaisten asioiden kokemisessa voi löytää myös uusia ystäviä, joiden kanssa voi jakaa elämää tietyin tavoin enemmän täyttymystä kokien. Tuollaiset ystävät tukevat toisia ihmisiä heidän omassa kehityksessään saavuttamaan sen rohkeuden, jonka he itse ovat omin ponnistuksin saavuttaneet omassa elämässään.


Rohkeus tietysti vaatii joskus sitä, että kokeilee rikkoa pelkojen rajoja, mitä ikinä ne sitten ovatkin. Näitä kokeiluja voi tehdä toki myös turvallisesti silloin kun ympärillä olevat ihmiset tunnistavat oman vastuun omasta käytöksestään ja varsinkin sen vaikutuksen, joka heillä on toisiin ihmisiin joka päiväisessä arjessaan. Toivon mukaan tuo samainen vastuu tarttuu myös tähän uuteen ihmiseen, joka pyrkii löytämään oman tavan olla rohkea omassa elämässään heidän kanssaan. Aina se ei tarkoita samojen asioiden tekemistä, joita muut tekevät. Sitä tarkoittaa olla luovasti rohkea omalla tavallaan. Joillekin toisen tapa olla rohkea herättää suurta hilpeyttä. Toivon mukaan tuo tekijä mies tai nainen tuossa tilanteessa kykenee myös nauramaan omalle tavalleen pyrkiä olemaan rohkea.


Aiheista muualla:

What Is Bravery? / Englanniksi

Hidasta elämää / avainsanat rohkeus / Suomeksi



Kappaleita / Videoita / 

Sara Bareilles - Brave

The Bravery - An Honest Mistake

Lost Frequencies ft. Sandro Cavazza - Beautiful Life

One Thing you need to know about bravery & courage / Oprah / 



Final lightening / Loppu kevennys! =D 


I Love The voice of Billy Connelly 

Brave Trailer 



Rohkeutta tulevaan! <3 =D 


Namaste

sunnuntai 8. helmikuuta 2015


Namaste


Tervetuloa blogiini =)


Rakkauden jäljillä


Olen selvitellyt rakkauden luonnetta tässä viikon aikana. Rakastaminen tarkoittaa mielestäni todellista hyväntekeväisyyttä tunneyhteyksien kautta. Todellinen rakkaussuhde vaatii sellaista kanssakäymistä, jossa hyväksytään sekä hyvät että huonot puolet ihmisessä. Mielestäni sekä itsessään että muissa. Mikäli aluksi ei muuhun kykene niin tietoisuuden lisääminen näihin asioihin voi jo helpottaa ensiaskeleiden ottamisessa. Meidän tulisi jättää odotukset siitä, miltä meidän mielestämme pitäisi tuntua sellaisen ihmisen seurassa, jonka voimme hyväksyä elämäämme ehdoitta. Toisaalta mikään ei ole ehdotonta. Puhun odotuksien jättämisestä vaikka toisaalta toiveita meillä voi olla kuitenkin. Tarkoitan lähinnä sitä, että tahtoo saada jotain ihanaa elämäänsä vaan ei sitoudu siihen kaavaan, miten ja mitä kautta sen elämäänsä saa. Mielestäni meidän ei tulisi tehdä etukäteis oletuksia sen suhteen, kuinka sen pitäisi elämässämme tapahtua. Näin toimiessamme meille jää enemmän tilaa luovuudelle. Anna ajatuksia ja eheyttäviä mielenosoituksia kumppanillesi ystävillesi tai kenelle tahdotkin. Näin toimiessasi säilytät avoimen ja positiivisen mielen nykyhetkeen ja tulevaisuuteen liittyen menneisyyttäkään unohtamatta.


Rakkautta ajatellen meidän tulisi mielestäni nauttia tästä matkanteosta sillä rakastaminen tapahtuu tässä hetkessä. Vaikka me asettaisimmekin tavoitteita elämässä sekä siviilissä että työyhteisöissä niin me voimme mielestäni nauttia siitä matkasta, jota teemme tavoitteita saavuttaessa. Näin ollen osaamme nauttia silloinkin enemmän siitä voitosta, jonka olemme saanut käsiimme tuon kyseisen matkan ansioista juurikin. Mikäli matkalla on epäonnistumisia takana niin sitä suurempi on riemumme voitosta. Sinänsä sana epäonnistuminen on hieman harhaanjohtava, koska ei ole olemassa epäonnistumisia vaan oppikokemuksia elämästä. Tietysti tämä tavoitteen kiinni saaminen tuntuu vielä voimakkaammin hyvältä nahoissamme mikäli saamme jakaa sen jonkun kanssa yhdessä tai erikseen.


Mielestäni on tärkeää osata ottaa hetki hieman löysemmin kun on saavuttanut jonkun etapin ennen kuin asettaa uutta tavoitetta. Lähinnä siksi, että jos taas asetat uuden tavoitteen heti entisen saavutettuasi niin silloin ei välttämättä saa  "perillä" olemisen tunnetta missään vaiheessa ja silloin jumiutuu vain tavoittelemaan jotakin. Näin ollen turhautuu prosessissa ja ehkä jopa itse prosessiin. Rakkauden tavoittelu mielestäni sitoutuu jossain määrin samojen lakien alaiseksi kuin parempien urheilusuoritusten tavoittelu. Näin ollen ihminen jahtaa rakastumisen tunnetta rakastamisen sijasta. Rakastaminen sinänsä on ja pysyy meistä huolimatta avoimena itselleen. Rakkaus on ihmistä varten olemassa. Rakasta siis. Rakkauden harha on siinä, että uskoo jotain mitä ei tiedä. Suurempi harha on siinä, että ei uskalla avautua kokemaan rakkautta. Myönnä itsellesi ääneen jos et luota rakkauteen. Tiedosta syyt seurauksien takaa. Hoida ongelmaa älä pelkästään sen seurausta ja olet vapaampi kokemaan sen täytteyden, mitä se voi tarjota.


Tässä suraavassa Jevgenin näkemyksiä rakkauteen:


Rakkauden ja rohkeuden suhteesta:
Esimerkki siitä, kuinka rohkeus pelastaa rakkauden

(Tämänkertaisen vieraskynäkirjoituksen on tehnyt Elä Paremmin-blogista ja Rohkeuskoulu-yrityksestä tuttu rohkeuskouluttaja ja tunne-elämän valmentaja Jevgeni Särki. Jevgeni uskoo itsensä kehittämisen sekä rohkeus- ja rakkaustaitojen vaalimisen olevan vastaus useimpiin elämämme solmukohtiin.)

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Mitä on rakkaus?


Minun nähdäkseni rakkaus on ennen kaikkea halua jakaa hetkiä elämästään jonkin asian tai ihmisen kanssa. Rakkaudella on monia muotoja, eikä jokin tietty rakkauden ilmenemismuoto ole muita parempi, arvokkaampi tai oikeampi. Lyhyen hetken ajan säihkyvä rakkaus voi olla yhtä todellista, kuin vuosikymmenten aikana kasvanut rakkauskin.
Ennen kaikkea uskon, että hyväksyntä, luottamus, arvostus ja halu ymmärtää toista ovat kestävän rakkauden kulmakiviä. Todellinen rakkaus on kaunista, sallivaa ja mahdollistavaa: Se hyväksyy ja luottaa, ei syytä ja rajoita.


Valitettavasti tämä on vain kaunista juhlapuhetta. Todellisen arkielämän tuiskeessa ylevät mietteet unohtuvat, arjen haasteiden pimentäessä kirkkaan taivaamme.
Tällöin rakastamamme ihminen voi näyttäytyä rasittavana ja kyllästyttävänä, jopa epämiellyttävänä. Hän voi päätyä elämässään valintoihin ja tekoihin, joita emme osaa hyväksyä ja jotka saavat epäilemään rakkautemme riittävyyttä.
Tällöin rakkaus voi saada uusia, synkkiä muotoja. Ilo ja luottamus muuttuvat ahdistukseksi ja epäilyksi. Halu sallia ja mahdollistaa muuttuu haluksi rajoittaa ja hallita. Halu vaalia rakkautta muuttuu haluksi suojella sitä, ehkä todelliselta, ehkä kuvitellulta uhalta.
Halu suojella rakkautta ja itselleen tärkeää ihmissuhdetta on luonnollinen ja ymmärrettävä. Valitettavasti ja vaistonvastaisesti se herkästi johtaa suhteen hajoamiseen ja rakkauden päätymiseen. Siis täysin päinvastaiseen lopputulokseen kuin toivottu.
Ihminen, joka huomaa olevansa epäilyn ja tarkkailun alaisena kokee, ettei häneen luoteta. Ihminen vastaa epäluottamukseen osoittautumalla epäluottamuksen arvoiseksi. Syntyy itseään toteuttava kierre. Rakkauden säilyttämiseen tähdätyt teot päätyvätkin aloittamaan sen tuhon.


Synkkiä sanoja ja synkkiä tilanteita. Synkästäkin tilanteesta voimme kuitenkin löytää valonpilkahduksia.Aina rakkaus ei ole pelastettavissa. Se on menetys, mutta aina myös mahdollisuus. Kuolemaa seuraa aina uuden kasvun kausi. Kun menetämme yhden rakkauden, avautuu tilaa uusille. Usein tilanteen voi kuitenkin pelastaa.




Luottamus ja hyväksyntä ovat rakkautta lämmittävä liekki

Haluan nostaa esiin erään hyvin tehokkaan parisuhderapeuttisen metodin.
Kuvitellaan, että meillä on tyypillinen, kahdesta osapuolesta koostuva parisuhde. Molemmat osapuolet panostavat parisuhteeseen omat 50 %. Kahdesta puolikkaasta syntyy kokonaisuus, sataprosenttinen parisuhde. Ajan kanssa toinen osapuoli, syystä tai toisesta, alkaa panostamaan parisuhteeseen vähemmän. Ehkäpä hänellä on elämässään vaikea kausi, ehkäpä hän vain tuntee olonsa rakkaudettomaksi, eikä enää näe, miksi näkisi parisuhteen eteen vaivaa entiseen malliin. Parisuhteen ylläpito jää yhä enemmän ja enemmän toisen osapuolen harteille. Tässä vaiheessa toinenkin osapuoli herkästi ajattelee: ”Jos ei tuo, niin en minäkään. Miksi minun on huolehdittava parisuhteen hyvinvoinnista, jos toinenkaan ei tee osaansa?” Toteutuessaan tämä ajatus tekee lopun muutenkin kärsivästä parisuhteesta. Kun kumpikaan osapuoli ei tee suhteen eteen sitä vahvistavia töitä, suhde murenee kuin vedenrajassa oleva hiekkalinna. 

Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Tähän tilanteeseen vastauksen pyrkii tarjoamaan parisuhdeterapeuttinen ns. 150 prosentin metodi. Kun toinen osapuoli syystä tai toisesta ei jaksa panostaa omaa osuuttaan parisuhteen eteen tehtävästä työstä, toiselle osapuolelle syntyy valintatilanne. Hän voi joko vähentää omaakin panostaan, pitää oman panoksensa samana tai lisätä omaa panostaan. Eräs ihmissuhdepsykologian lainalaisuuksista on se,että ihminen pyrkii joko tietoisesti tai alitajuisesti vastaamaan hänelle asetettuihin odotuksiin. Kun ihmiselle annetaan rakkautta, kun hän tuntee olevansa rakkauden arvoinen, syntyy hänelle tarve vastata kaikkeen saamaansa rakkauteen. Kun häneltä taas otetaan rakkaus pois, kun häneen suunnataan epäilyksiä ja epäluottamusta, alkaa hän pian toimimaan näiden odotusten mukaan. ”Miksi edes yrittäisin, jos minuun ei kuitenkaan luoteta?”



Tilanne on siis seuraava: Parisuhteen toinen osapuoli ei enää jaksa panostaa suhteeseen entiseen malliin. Toinen osapuoli taas, sen sijaan että pahastuisi tästä, päättääkin lisätä omaa panostaan. Hän alkaa osoittamaan toiselle osapuolelle täyttä rakkauttaan siitä huolimatta, ettei toinen anna yhtä paljon. Tarkoitus on saada toiselle aikaan täydellisen hyväksytty ja arvostettu olo, osoittaa hänelle luottamusta ja ymmärrystä välittämättä siitä, kuinka paljon hän itse panostaa tilanteeseen. Tämän vuorostaan on tarkoitus herättää vähemmän tekevä osapuoli huomaamaan: ”hetkinen, kumppanini välittää minusta todella, voisinko itsekin tehdä enemmän?” Karkeasti luvuin havainnollistamalla idea on seuraava: Kun toinen panostaa suhteeseen vain esimerkiksi 50 % ja toinen nostaa osuuttaan täyteen 100 prosenttiin, on lopullinen prosenttimäärä 150. Se on paljon. Lukujen tarkoitus on tietysti vain havainnollistaa panostuksen määrää, ei edustaa todellisia tekoja.


Toimiiko se oikeasti?


Kyseinen metodi on käytössä havaittu todella tehokkaaksi, mutta se on saanut osakseen myös kritiikkiä, lähinnä kahdesta syystä:
Ensimmäisessä on kyse haluttomuudestamme sietää epäreiluksi miellettyä toimintaa. ”Miksi minun muka pitäisi panostaa enemmän ja osoittaa täyttä rakkautta ihmiselle, joka ei osoita samaa minua kohtaan? Miksi minun on annettava rakkautta ihmiselle, joka toimii toisin kuin haluaisin?” Lähes jokainen meistä oppii lapsena ns. ehtorakkauden mallin. Rakkautta ansaitaan, kun käyttäydytään toisen haluamalla tavalla. Olit kiltti äidillesi? Saat karkkia ja kehuja ja hyväilyä. Pudotit pöydältä äidin perintömaljakon? Saat huutoa, sättimistä ja joudut nurkkaan seisomaan. Opimme nopeasti hyvien tekojen johtavan palkitsemiseen ja pahojen tekojen rangaistukseen. Valitettavasti jatkamme saman metodin soveltamista myös aikuisina. Kun kumppanimme toimii toisin kuin tahtoisimme, päädymme rankaisemaan häntä. Tapamme rangaista? Rakkauden pois ottaminen.



Riitelemme tai painostamme, aloitamme mykkäkoulun, ehkä kostamme. Teemme siis tekoja, joilla osoitamme, ettei toinen ansaitse rakkautta, sillä hän ei toimi haluamallamme tavalla. Tarkoituksemme on ehkä hyvä: saada toinen tajuamaan mahdollisen virheensä ja toimimaan niin, että meidän olisi taas hyvä olla. Toteutus on kuitenkin likainen ja epämiellyttävä. Painostamme rakastamaamme ihmistä ottamalla häneltä pois osan rakkaudestamme. Näin kirjoitettuna se kuulostaa brutaalilta, mutta itse tehtynä pelottavan helpolta ja luonnolliselta. Jokainen meistä lienee moiseen syyllistynyt. Ylempänä esitelty 150 %-metodi tuntuu vaistonvastaiselta juuri siksi, että se on ristiriidassa oppimamme ehtorakkauden toimintamallin kanssa. Olemme oppineet rankaisemaan väärästä toiminnasta, emme palkitsemaan. Pikkumaisuuteen sortuminen on luonnollisempaa ja helpompaa kuin itsensä tilanteen yläpuolelle kohottaminen ja itselleen epämiellyttävistä teoista palkitseminen.


Toinen kritiikin syy on myös ilmeinen. Se on pelko siitä, että kumppanimme käyttää rajatonta rakkauttamme salliakseen itselleen tekoja, jotka tietää meille epämiellyttäviksi.
Jos osoitan toiselle täyttä rakkauttani hänen vääristä teoistaan huolimatta, hänhän erehtyy luulemaan että ne ovat ihan okei ja tekee niitä vain enemmän!” Tätä vastaan on mahdotonta argumentoida. Pelko on varmasti joissain tapauksissa perusteltu. Käytännön havainnot puhuvat kuitenkin omaa kieltään: Täyden rakkauden osoittaminen näyttää pikemminkin vähentävän kuin lisäävän kumppanin rakkaudetonta kättäytymistä. 
Tässä kohtaan leikkiin astuu mukaan rohkeus.



Rohkeus on suhteen todellinen koossapitävä voima


Täyden rakkauden osoittaminen on helpommin sanottu kuin tehty. Mitä tapahtuu, jos annan toiselle hyväksyntää ja luottamusta, mitä tapahtuu, kun annan hänne ymmärrystä hänen valinnoistaan huolimatta?


Mitä jos hän tekee jotain, mitä pelkään? Mitä jos hän päätyy satuttamaan minua? Asetanko itseni vain typerällä tavalla alttiiksi? Asetanko itseni heikompaan asemaan?
Ikävässä tapauksessa kyllä. Elämän ja parisuhteen solmukohdat eivät ole helppoja ja niissä voi käydä huonosti kaikista korjausyrityksistämme huolimatta. Tämän vuoksi kyky ns. tunnerohkeuteen on tärkeä. Tunnerohkeus tarkoittaa kykyä kestää ja käsitellä vaikeita ja stressaavia tunne-elämän tilanteita. Tunnerohkeutta osoitamme esimerkiksi silloin, kun aloitamme hankalan parisuhdekeskustelun, jonka seurauksena suhteessa saattaa tapahtua suuriakin muutoksia. Tunnerohkeutta osoitamme silloin, kun päätämme erota parisuhteesta, vaikka tiedämme, että tulemme kuukausien ajan kärsimään pahasta mielestä. Tunnerohkeutta osoitamme silloin, kun paljastamme haavoittuvaisuuksiamme toiselle ihmiselle.

Tunnerohkeus ei ole helppo taito oppia. Halu elää ilman järkytyksiä ja pahaa mieltä on luonnollinen ja ymmärrettävä. Se on kuitenkin myös utopiaa: Tuskin kukaan selviää elämästä kohtaamatta edes muutamia suuria järkytyksiä ja kokematta edes muutamia synkkiä kausia. Tunnerohkeus on kuitenkin myös taito, joka on lähes edellytys sujuvalle parisuhde-elämälle. Mitä enemmän tunnerohkeutta ihmisellä on, sitä parempi on hänen kykynsä      

  •  ratkoa ihmissuhteidensa haasteita ja solmukohtia
  •  viestiä suhteissaan suoraan, selväsanaisesti ja rehellisesti
  • ottaa riskejä ja tehdä valintoja, jotka saattavat johtaa pettymykseen ja pahaan mieleen
  • kestää pettymyksiä ja pahaa mieltä sekä palautua siitä nopeammin
  • luottaa siihen, että tilanteet päätyvät enemmän miellyttävällä kuin kielteisellä tavalla


Kuinka tunnerohkeutta opitaan?

Kuten todettu, tunnerohkeuden oppiminen ei ole helppo taito. Sen oppiminen on kuitenkin mahdollista jokaiselle, joka sitä aidosti haluaa.
Tunnerohkeus nojaa vahvasti itsetuntemukseen. Mitä paremmin tunnet itsesi, sisäisen maailmasi, tyypilliset ajatusmallisi ja reaktiosi, sitä suurempaa on rohkeutesi käydä tilanteisiin, jotka voivat järkyttää sisäistä rauhaasi. Opiskelemalla itsetuntemusta opiskelet myös tunnerohkeutta. Yhtä tärkeää kuin itsetuntemus on myös käytännön kokemus. Ihminen, joka on jo ollut useissa vaikeissa ja synkissä tilanteissa ja selviytynyt niistä tuntee itsensä aivan uudella tavalla. Hän tietää enemmän siitä, mitä hankalissa tilanteissa kannattaa tai ei kannata tehdä. Hän tietää, että vaikeatki tilanteet ovat kestettävissä. 

Tämä tieto taas on usein edellytys käydä kohti uusia, potentiaalisesti kielteisiä tilanteita.
Kolmas tärkeä tunnerohkeuden osa-alue on ymmärrys siitä, kuinka tunteet todellisuudessa toimivat. Aihe on sen verran pitkä, että ansaitsee oman kirjoituksensa, joten tässä tyydyn linkittämään tekstiin, jossa olen käsitellyt aihetta laajemmin. Siihen kannattaa tutustua :)
Päätän tämän kirjoituksen tähän. Pidä mielessä, että rohkeutta voi oppia. Pidä mielessä, että rakkaus on miellyttävämpää silloin, kun se sallii ja mahdollistaa, 




Siihen päättyi Jevgenin osuus. Kiitos Jevgenille vielä tässä yhteistyökumppanuudesta.=)
Jälleen laitan loppu kevennys kappaleita:


Kranium Ft. Chris Brown & Banky Hype - Nobody has to know

Kranium - Nobody has to know (raw)

Nicole Sherzinger - Your Love

Inna amazing

Passenger - Let Her go



Rakkaudellista alkavaa viikkoa kaikkialle! Peace..


sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Rohkeus rakastaa


Tämän asian tiimoilta olen jälleen perehtynyt hieman kirjaan, joka on nimeltä rohkeus, elämä on vaarallista nauti siitä. Osholla on mielestäni sellainen jännä ja ytimekäs tyyli kirjoittaa, ainakin tässä rohkeus kirjasessaan. Itse ainakin innostuin tästä kirjasta ja se auttoi minua laajentamaan näkemyksiäni todellisen rakkauden suhteen. Pelot ovat myöskin egon rinnalla mielestäni sellaisia asioita joista on hyvä jotain tietää ihmissuhteita ajatellen. Tarkemmin ajatellen mielestäni pelkotilat on juurikin yksi oleellinen osa egon ominaisuuksia. Osho havainnollistaa kuvainnollisesti hyvin samaistuttamalla pelon ja pimeyden toisiinsa. Joka tapauksessa mielestäni syvimmät pelkomme heijastuvat meidän ihmissuhteisiimme. Aluksi voi mennä yli hilseen heh.. tai mulla ainakin meni.. vaan kun on avoin eikä heti juokse karkuun niin voi jotain oppia. Itse ainakin opin. Eli seuraavassa alkaa ote kirjasta. Omia kommenttejani jälleen suluissa.


Pelko on vain rakkauden puutetta. Kun teet jotain rakastavaa, unohdat pelon. Jos todella rakastat pelko katoaa. Jos todella rakastat syvästi pelkoa ei ole. Pelko on negatiivisuutta, jonkin puutetta. Tämä on ymmärrettävä hyvin syvällisesti. Jos et ymmärrä tätä, et koskaan voi ymmärtää pelon luonnetta. Se on kuin pimeys. Pimeyttä ei ole olemassa, se vain vaikuttaa olevan olemassa. Itseasiassa kyse on valon puutteesta.  Valo on olemassa, mutta kun viet valon pois pelko laskeutuu. Pimeyttä ei ole olemassa, koska et voi poistaa pimeyttä. Yrititpä miten kovasti tahansa, et voi poistaa pimeyttä. Et voi tuottaa sitä etkä poistaa sitä. Jos haluat tehdä jotain pimeydelle sinun on tehvävä se valon avulla. mikä on olemassa. 

Pelko on kuin pimeys. Se on rakkauden puutetta. Et voi tehdä sille mitään. Mitä enemmän yrität, sitä pelokkaammaksi tulet, koska sitä mahdottomampaa huomaat taistelun olevan. Ongelma käy yhä monimutkaisemmaksi. Jos taistelet pimeyttä vastaan, häviät. Kun olet rakastunut johonkuhun, vaikka vain lyhyen hetken, oletko silloin tuntenut pelkoa? Kun kaksi ihmistä ovat syvästi rakastuneita ja kohtaavat todella toisensa ja ovat syvässä yhteydessä keskenään - vaikka vain lyhyen hetken - suhteessa ei ole pelkoa. Se on kuin valot olisivat päällä ja pimeys karkotettu. Juuri tässä piilee salaisuus: rakasta enemmän. Jos tunnet, että olemuksessasi on pelkoa, rakasta enemmän. Ole rohkea rakkaudessa, toimi rohkeasti. Ota riski; rakasta enemmän, rakasta ehdoitta, sillä mitä enemmän rakastat, sitä vähemmän sinussa on pelkoa. Rakasta syvästi.  (Leo Buscaglialla myös hyviä näkemyksiä syvästi ja ehdoitta rakastamisesta kirjoissaan nimeltä rakkaudesta ihmiseen sekä elä täydesti tätä päivää, tie paratiisiin ja syntynyt rakastamaan.)

Kun tarkkailet, millaisia rohkeat ihmiset ovat, huomaat, että syvällä sisimmässään he pelkäävät. He ovat vain luoneet ympärilleen suojavarustuksen. Rohkeus ei ole pelottomuutta; se on hyvin naamioitua pelkoa, hyvin peiteltyä pelkoa. Kun pelko häviää sinusta tulee peloton. Peloton ihminen ei koskaan aiheuta pelkoa kenessäkään eikä anna toisten aiheuttaa pelkoa itsessään. Koska rakkaus tekee sinussa hyvää miksi asettaisit sille ehtoja? (Mielestäni on kuitenkin hyvä sopia edes jonkinmoisista säännöistä tai näkemyksien yhteen sovittamisestä keskenään ihmissuhteissa ja elellä niiden mukaan, vaikka pyrkisikin ehdottomaan rakkauteen, sillä näkemyksieni mukaan se voi palvella sinua vielä mikäli uskomuksesi ovat niiden näkemystesi suhteen niin vahvoja, että et kykene niistä kerralla täysin irroittautumaan vaan tarvit sen käsittely ajan ymmärtää uusia näkemyksiä ennenkuin voit/osaat soveltaa niitä käytännössä.)

Rakasta se tekee sinulle hyvää, se saa sinut voimaan niin hyvin. Rakasta ehdoitta, älä pyydä mitään vastineeksi. Jos voit oivaltaa, että palkästään rakastamalla muita ihmisiä voit kasvaa pelottomaksi, rakastat pelkästä rakastamisen ilosta! Tavallisesti ihmiset rakastavat vain silloin, kun heidän ehtonsa täyttyvät He sanovat: "Rakastan sinua vasta sitten, kun olet tällainen." Äiti sanoo lapselleen: "Rakastan sinua vain jos käyttäydyt kunnolla." Vaimo sanoo miehelleen: "Voin rakastaa sinua vasta sitten, kun olet tällainen." Kun kaikki asettavat ehtoja rakkaus häviää.

Rakkaus on ääretön taivas! Et voi pakottaa sitä kapeaksi, asettaa sille ehtoja, rajoittaa sitä. Jos päästät raikasta ilmaa sisälle kotiisi ja suljet sen sinne - suljet kaikki ikkunat ja ovet - niin pian tuo ilma ummehtuu. Rakkaudessa on aina vapautta; jos suljet sen ahtaaseen tilaan, siitä tulee pian ummehtunutta ja tunkkaista. Tämä on suuri ongelma koko ihmiskunnalle. Kun rakastut, kaikki näyttää kauniilta, koska silloin et aseta ehtoja. Kaksi ihmistä lähestyy toisiaan ehdoitta. Kun he ovat asettuneet aloilleen ja alkaneet pitää toisiaan itsestään selvyytenä, he alkavat myös asettaa ehtoja: "Sinun täytyy olla tällainen, sinun sietäisi olla tuollainen, vasta sitten rakastan sinua." Aivan kuin rakkaudessa olisi kyse vaihtokaupoista. Kun et rakasta täydestä sydämestäsi. ( Tai mieleni tekisi kuvata paremminkin yhä laajenevasta rakkauden sydämestäsi.), käyt vaihtokauppaa. Tahdot pakottaa toisen muottiisi. Tekemään jotain itsellesi, ja vasta sitten rakastat häntä; muutoin petät rakkautesi. Käytät rakkauttasi rangaistuksen tai pakottamisen välineenä, et ole oikeasti rakastava. Sinä joko kieltäydyt antamasta rakkauttasi tai sitten suostut antamaan sitä, mutta molemmissa tapauksissa rakkaus itsessään ei ole tärkeintä, vaan jokin muu on tärkeintä.

Mitä enemmän rakastat sitä enemmän saat rakkautta osaksesi. Mitä vähemmän rakastat sitä enemmän vaadit sitä osaksesi muilta, sitä vaikeampaa muilla on rakastaa sinua, sitä sulkeutuneemmaksi tulet, ja sitä enemmän egosi rajoittaa sinua. Tulet herkkänahkaiseksi - vaikka joku lähestyisi sinua aikeenaan rakastaa sinua, alat pelätä, koska rakkaudessa on aina mahdollisuus tulla hylätyksi, jätetyksi. Kukaan ei rakasta sinua - tämä on syöpynyt syvälle mieleesi. Miten tämä mies yrittää muuttaa mielesi? Yrittääkö hän rakastaa sinua? Tässä täytyy olla jotain vialla, yrittääkö hän petkuttaa sinua? Hänellä täytyy olla jotain kieroa mielessään. Suojelet itseäsi; et anna kenenkään rakastaa itseäsi etkä itse rakasta ketään. Sitä on pelko. Silloin olet yksin maailmassa, olet niin ypöyksin erillään muista. Mitä pelko oikein on?

Pelko on sitä, että tuntee itsensäerilliseksi olemassaolosta. Sinut on jätetty yksin. Lapsi itkee yksin kotona, kun äiti, isä ja muu perhe ovat teatterissa. Ympärillä on valtava yksinäisyyden tunne. Lapsi itkee ja parkuu sängyssään. Tätä on pelon tilassa oleminen. Pelko nousee esiin kun sinut on kasvatettu, ettet anna rakkaudelle mahdollisuutta. Koko ihmiskunta on opetettu tekemään muita asioita, ei rakastamaan. Meidät on opetettu tappamaan. On olemassa armeijoita, joissa opiskellaan vuosikausia tappamista! Meidät on opetettu laskelmoimaan; on olemassa korkeakouluja ja yliopistoja joissa opiskellaan vuosikausia sellaisia menetelmiä, joita käyttämällä ei joutuisi muiden huijaamaksi, vaan osaisi itse huijata muita. Mutta missään ei ole annettu mahdollisuutta rakastaa - rakastaa vapaasti.

Miksi? Sillä kun vanhemmat pelkäävät rakkautta. Sillä kun nuori mies rakastuu nuoreen naiseen, hän perustaa oman perheen ja lähtee pois. Hän kääntyy luonnollisesti omaa perhettään vastaan, hän kapinoi sitä vastaan sanomalla: "lähden pois ja perustan oman perheen." Hän valitsee omanlaisensa naisen. (Kirjassa kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu on kuvattu hyvin näitä valinta kriteereitä miehiemme ja vaimojemme valintojen suhteen. Auttoi ainakin minua käsittämmään noita valinta kriteereitä sekä olen sen asian laidan kannalta törmännyt samaiseen näkemykseen useidenkin eri lähteiden pohjalta niin mielestäni se ei silloin  voi kovinkaan väärä näkemys olla.)

Yhteiskunta ei salli rakkautta, sillä jos ihminen on syvästi rakastunut, häntä ei voi ohjailla ulkoapäin. Et voi lähettää häntä sotaan, koska hän sanoo: "Olen niin onnellinen täällä missä olen! Mihin oikein aiotte lähettää minut? Ja mksi minun sietäisi lähteä tappamaan muukalaisia, jotka kenties asuvat onnellisina omissa kodeissaan? Ei meillä ole erimielisyyksiä, ei meillä ole mitään riitaa keskenämme..." Jos et rakasta, et ole maistanut elämää; rakastat kuolemaa. Pelko tappaa, pelko tahtoo tappaa. Pelko tuhoaa, rakkaus luo uutta. Kun rakastat, tahdot luoda uutta - haluat kenties laulaa, maalata, kirjoittaa runoja, mutta et tahdo  ottaa konekivääriä atomipommia ja rynnätä tappamaan silmittömästi tuiki tuntemattomia, jotka eivät ole tehneet sinulle mitään pahaa ja jotka tuntevat sinua yhtä vähän kun sinä heitä.

Rakkaus on todellinen olemuksesi. Rakkaus on tietoisuuden luonnollinen tila. Se ei ole helppoa eikä vaikeaa; noilla sanoilla sitä ei voi kuvata. Se on kuin hengittäminen! Se on sydämen syke, kuin veri, joka virtaa suonissa. Rakkaus on todellinen olemuksesi.. mutta rakkaudesta on tullut lähes mahdotonta. Rakkaus on vaarallista koska se tekee sinusta yksilön. Eivätkä valtio tai kirkko ole lainkaan kiinnostuneita yksilöistä. Ne ovat kiinnostuneita lampaista. Ne ovat kiinnostuneita ihmisistä, jotka vain näyttävät ihmisiltä, mutta niiden sielut ovat tallattu niin täysin, tuhottu niin täysin, että niitä on miltei mahdotonta palauttaa ennalleen. Tehokkain tapa tuhota ihminen on tuhota hänen spontaniutensa rakkauden suhteen. Jos ihmisessä on rakkautta, kansakunnat katoavat; kansakuntien olemassaolo perustuu vihaan. Jos rakkaus vallitsee, kuka menee kirkkoon tai temppeliin? Minkä ihmeen vuoksi? Ihmiset etsivät Jumalaa, koska heillä ei ole rakkautta.

Jumala on vain kadonneen rakkauden korvike. Koska et ole onnellinen, koska et tunne rauhaa, koska et koe hurmiota, etsit Jumalaa - miksi kukaan muuten vaivautuisi? Kuka viitsisi? Jos elämä on kuin tanssia, olet jo saavuttanut Jumalan. Rakastava sydän on täynnä jumaluutta. Ei tarvitse etsiä mitään, ei tarvitse rukoilla, mennä kirkkoon tai papin luo. Rakkaus antaa rohkeutta, se poistaa pelon. Pelokas ihminen on itsetuhoinen, elämänvastainen. Elämä tuntuu hänestä vaaralliselta, sillä jos hän elää, on myös rakastettava. Miten siis voisi elää? Aivan kuten keho tarvitsee elääkseen happea, sielu tarvitsee elääkseen rakkautta. Rakkaus terävöittää älyä, pelko tylsistyttää sitä. Jos ihminen jätetään rauhaan eikä häntä turmella, rakkaudesta tulee hyvin yksinkertaista. Siinä ei ole ongelmia. Se on kuin virtaava vesi tai leijaileva usva, kuin kukkiva puu tai livertelevä lintu. Se on luonnollista ja niin spontaania!