Rakastumisen salaisuuden selvittelyä

Tervehdys! Kyllä on löytynyt jälleen mielenkiintoisia näkemyksiä kerrottavaksi. Elikkäs seuraavassa on otteita eri sovelluksista ymmärtää rakkauden käsitettä sen useammissa muodoissaan hyvin moninaisten näkemysten kautta ja tämän asian tiimoilta olen jälleen perehtynyt ja purkanut asioita pienempiin osiin omasta näkökannastani sekä soveltamalla kirjailijalta nimeltään Harville Hendrix sekä hänen opuksestaan jonka nimike on -kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu ja jälleen omia näkemyksiäni olen soveltanut sekaan sulkeisiin. Seuraavassa kirjasta:

Eri alojen tiedemiehet ovat osoittaneet viimevuosina (huom. kirjan painos vuosi 1999) tehneensä töitä, jotta oppisimme ymmärtämään selvemmin, mitä rakastuminen itsessään oikein tarkoittaa. Eri tutkimuskentiltä on kantautunut arvokasta tietoa. Jotkut biologit tosissaan väittävät, että kosintakäyttäytyminen on määrätyllä tavalla "bio-loogista". Tämän laajan kehitysopillisen rakkauskäsityksemme mukaan me valitsemme vaistomaisesti puolisoksemme sellaisen henkilön, joka vahvistaa lajin säilymisen. Miehiä vetävät puoleensa perinteellisen kauniit naiset- naiset, joilla on sileä iho, kirkkaat silmät, kiiltävät hiukset, hyvä luusto, punaiset huulet ja rusottavat posket.

(Tiedostan sen seikan, että eihän tämä nyt välttämättä se sata prosenttinen totuus ole valinnoistasi sinun kohdallasi vaan pyydän sinua silti säilyttämään avoimen mielen tälle asialle, jotta havaitset ne keskeisimmät avaimet mitä tämä näkemys todella tarkoittaa.) Tämä ei johdu muodin oikusta vaan siitä, että nämä ominaisuudet viittaavat nuoruuteen ja terveyteen, jotka ovat merkkinä siitä, että nainen on parhaassa synnytysiässä. 

Naiset valitsevat puolisonsa hiukan erilaisin kriteerein. Koska nuoruus ja fyysinen terveys eivät ole miehen suvun jatkamisen kannalta niitä oleellisimpia seikkoja niin olennaisen tärkeätä on se, että naiset suosivat vaistomaisesti kumppaneita, joilla on selkeitä "alfa"-ominaisuuksia, kykyä hallita muita uroksia ja kantaa kotiin enemmän kuin mikä on tarpeen. Oletetaan, että uroksen ylivalta takaa perheyhteisön eloon jäämisen varmemmin kuin nuoruus ja kauneus. Näin jokin viisikymmenvuotias johtokunnan puheenjohtaja -hopeaselkäisen urosgorillan inhimillinen vastine- on naisille yhtä haluttava kuin nuori, komea sekä hyväkuntoinen vaan urallaan heikommin menestynyt mies.

Jos voimme olla hetken välittämättä tuntemastamme häpeästä, että kykymme miellyttää vastakkaista sukupuolta alennetaan synnyttämis- ja ruoan- ja rahankeruukyvyn tasolle, tämä teoria todellakin pitää määrätyssä mielessä paikkansa, kuten pikainen sanomalehden silmäily todistaa: "Menestyvä neljänkymmenenviiden ikävuoden tienoilla oleva mies, jolla on yksityislentokone, etsii viehättävää hoikkaa, kaksikymmenvuotiasta naista." jne. Mutta vaikka biologiset tekijät olisivatkin läsnä heilanetsinnässä, rakastamiseen on pakko liittyä jotain muutakin. Siirtykäämme toiselle tutkimuskentälle, sosiaalipsykologiaan, ja tutkikaamme puolison valinnan vaihtoteoriaa. Vaihtoteorian perusajatus on, että valitsemme puolison, joka on suurinpiirtein omalla tasollamme. 

Ollessamme partnerinmetsästys matkalla arvioimme toinen toisiamme yhtä viielästi kuin liikkeenjohtajat suunnittelevat yhtiöidensä fuusiota, huomioimme ulkoisen viehätys voiman, taloudellisen ja yhteiskunnallisen aseman samoin kuin erilaiset henkilökohtaiset ominaisuudet kuten ystävällisyyden, luovuuden ja huumorintajun. Kirjaamme toistemme pisteet tietokoneen nopeudella ja jos luvut vastaavat toisiaan, asiakaskello kilahtaa ja kaupankäynti alkaa. (Eli tähän vaikuttaa juurikin ne piirteet joita koemme omista näkemyksistämme katsoen hyväksi tavaksi/ominaisuuksiksi luotettavuus, avoin ja rento tyyli kertoa sekä istumisasento, katsooko tämä silmiin kertoessan asioita, puherytmin tauotus, vaikuttaako hän seisovansa sanojensa takana  jne..)

Vaihtoteoria auttaa meitä ymmärtämään puolison valintaa paremmin kuin pelkkä biologinen malli.
Meitä eivät kiinnosta pelkästään nuoruus, kauneus ja yhteiskunnallinen asema, sanovat sosiaalipsykologit, vaan meitä kiinnostaa ihminen kokonaisuudessaan. (Mielestäni tässä näkemyksen muodostamisessa vaikuttaa suuresti se kuinka me omalla kohdallamme henkilökohtaisesti hallitsemme samaistumiskyvyn kumppaniimme ja hänen ajatuksiin sekä toimintamenetelmiin.)

Mikäli esimerkiksi nainen on jo ohittanut kukkeimman kautensa tai miehen asema työelämässä on vaatimaton kaikki voi korvautua sillä, että asianomainen on viehättävä, älykäs ja myötätuntoinen ihminen. (Sekä sillä, että suhteessa on todellista läsnäoloa rakkaudella, pyyteettömällä sellaisella.) Kolmas ajatussuunta, persoonateoria, lisää rakastumisilmiöön jälleen uuden ulottuvuuden. Persoonateorian mukaan tärkeä tekijä kumppanin valinnassa on se, miten mahdollinen kosija itsetuntoamme kohottaa. Jokaisella meistä on naamio, persoona, kasvot jotka viestivät muille.

(Lähinnä kasvot viestivät sitä, mitä ilmettä, tunnetta tai olemisen puolta jota tunnet sisimmässäsi sillä käsillä olevalla hetkellä.) Persoonateoria antaa ymmärtää, että valitsemme puolison, joka kohottaa tätä omakuvaa. Keskeisin kysymys on siis: "Mitä itsetunnolleni merkitsee, jos minut nähdään tämän kyseisen henkilön seurassa?" Tämä teoria tuntuu pitävän paikkansa. (Olettaen, että meillä on pohdintojemme kautta todella mahdollisimman laaja käsitys  siitä mitä tuo itsetunto sana meille oikean oikeasti tarkoittaa).

Olemme kaikki ollut joskus ylpeitä tai ehkä hiukan noloina siitä miten olemme kuvitelleet muiden näkevän ja kokevan kumppanimme; meille todella merkitsee mitä muut ajattelevat. Vaikka nämä kolme teoriaa auttavatkin meitä ymmärtämään rakastumisen eri puolia, alussa esitetyt kysymykset ovat silti vielä läsnä ja vaille vastauksia. Mikä selittää voimakkaan rakastumisen- kuten Maggien ja Victorin kohdalla- ja huikaisevat hurmion tunteet? ja miksi- Kuten Ryanan ja Markin kohdalla- niin monilla pareilla on vastakkaisia luonteenpirrteitä?

Mitä syvällisemmin itse asiassa tarkastelemme rakastumisilmiötä, sitä puuttellisemmalta nämä teoriat vaikuttavat. Mikä esimerkiksi selittää mielen epäsorron, joka tavallisesti liittyy suhteen kariutumiseen, tämän tunteiden vaarallisen pohjavirran, joka voi hukuttaa meidät tuskaan ja itsesääliin? Eräs asiakas sanoi minulle kerran kun hänen tyttöystävänsä oli aikeissaan jättää hänet:
"En pysty nukkumaan enkä syömään. Tuntuu kuin rintani revittäisiin auki. Itken koko ajan, enkä  tiedä mitä tehdä". Tähän mennessä tarkestelemamme rakastumisteoriat antavat ymmärtää, että epäonnistuneen suhteen jälkeen olisi suoraan rynnittävä uuteen suhteeseen.

Rakastumisessa on vielä kuiten yksi arvoituksellinen lisähuomio: Makumme näyttää olevan paljon valikoivampi kuin mitkään näistä teorioista antavat ymmärtää. Ymmärtääksenne mitä todella tarkoitan miettikää hetken, monenko kanssa te itse olette seurustelleet. Olette tavanneet elämänne aikana tuhansia ihmisiä. Olettakaamme varovaisesti arvioiden, että monet sadat näistä ovat olleet ulkonäöllisesti riittävän viehättäviä tai menestyyviä kiinnittääkseen huomionne.Kun kavennamme tätä kenttää soveltamalla sosiologista vaihtoteoriaa voisimme päätyä noin viiteenkymmeneen tai sataan ihmiseen, joilla olisi tässä valintaryhmässä samansuuruinen "pistearvo" kuin teillä.

Tämän perusteella teidän olisi pitänyt rakastua kymmeniin ja taas kymmeniin ihmisiin. ( Tämän rakastumisilmiön voin omalle kohdalleni kyllä allekirjoittaa täysin vilpittömästi, sillä olen tietoisesti pyrkinyt etsimään jokaisesta ihmisestä jotain rakastettavaa ja sulkemaan ennakkokäsitykset pois mielestäni edes tuon pienen hetken ajaksi, jotta voin etsiä ja löytää jotain kaunista tässä uudessa ja niin oudossa ihmisessä. Kauneudella tarkoitan jotain hänen olemuksensa puolta. Oli se sitten hänen tapansa puhua, kävellä tai vaikka nenän muotoa ja sitä kuinka se täydentää hänen yksilöllisiä piirteitään).

Itse asiassa saan kuulla useinkin pitäessäni pariterapia istuntoja, naimattomien kanssa tällaisen väitteen: "Siellä ei vain yksinkertaisesti ole hyviä miehiä/naisia!" He ovat sirotelleet torjuntojaan ympäri maailmaa. Sitäpaitsi- ja tämä on omituisen totta- ne harvat ihmiset joihin itse kukin on tuntenut vetovoimaa, muistuttavat toisiaan varsin usein ja paljon. Pysähtykääpä miettimään hetkeksi niiden ihmisten ominaisuuksia, joita olette vakavasti harkinneet kumppaniksenne.

Jos teidän sietäisi laatia luettelo heidän luonteen ominaisuuksistaan ja piirteistä, voisitte löytää runsaasti yhtäläisyyksiä hämmästyttävän paljon. Ja kyllä ehdottomasti mukana olisi myös heidän huonoja puoliaan. Pariterapeutin ammattiroolissa voin nähdä saman varman kaavan toistuvan, jonka mukaan asiakkaani valitsevat elämänkumppaninsa. Kuuntelin eräänä iltana ryhmäterapia istunnossa miestä, joka oli ollut kolmekuukautta toisessa aviossaan. Kun ensimmäinen avioliitto oli särkynyt hän päätti ja vannoi muulle ryhmälle, ettei enää koskaan menisi naimisiin sellaisen henkilön kanssa jolla on hänen edellisen vaimonsa kaltaisia ominaisuuksia.

Hänen mielestään tämä oli pikkumainen, ahne ja itsekäs. Kuitenkin hän tunnusti illan aikana "kuulleensa" edellisenä päivänä entisen vaimonsa äänen tulevan hänen uuden kumppaninsa suusta. Hän tajusi kauhuissaan, että näillä kahdella naisella on lähes samanlaiset luonteet. (Tai sillä hetkellä hän ilmensi samankaltaista näkemystä kuin hänen aikaisempi vaimonsa vaikka hän itsessään omistaa omia yksilöllisiä puoliaan.) Vaikuttaa siltä, että jokainen meistä etsii pakonomaisesti elämäntoveria, jolla on aivan määrätyt hyvät ja huonot puolet.

(Loppu kevennyksenä ajattelin linkata tämän linkin teille kun se minulle tänään näytettiin ja minä vallan tästä liikutuin ja sain oivalluksia. Siksi pyydänkin teitä säilyttämään avoimen mielen ja avoimet korvat tälle videolle. Toivon, että ensin katsotte ja kuuntelette ja sitten laitattte videon pyörimään uudellen ja suljette silmänne ja vain kuuntelette sanoja antoisia hetkiä.)

sinun tarinasi