Uusien ja vanhojen aivojen yhdistyminen

Tässä näkemyksessä auttaa meitä ymmärtämään asiaa paremmin ote kirjasta nimeltä kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu kirjailijalta Harville Hendrix. Ja jälleen mielestäni voi soveltaa myös avoliitossakin seuraavassa ote kirjasta. Omia kommentteja jälleen suluissa.

Millä tavoin avioeläma muuttuu, jos uudet aivot ovat tehokkaammin mukana? Tässä esimerkki tavanomaisesta tilanteesta miehen ja vaimon välillä ja siitä, miten se mahdollisesti käsiteltäisiin alitajuisessa avioliitossa, tyypillisessä vanhojen aivojen reaktioiden ohjaamassa rakkaussuhteessa, ja miten tietoisessa avioliitossa, ihmissuhteessa, jossa vanhoja aivoja hillitään järjen avulla. Kuvitelkaa, että syötte aamiaista tyytyväisenä ja puolisonne alkaa moittia teitä siitä, että olette antaneet paahtoleipien palaa. Vanhat aivonne, tuo ikuinen turvallisuutenne vartija, yllyttävät teitä välittömästi vastahyökkäykseen tai pakoon. Niille ei merkitse mitään se, että  teitä moittinut henkillö on teidän puolisonne; niille merkitsee vain se, että teitä vastaan on hyökätty. ( Tai niin te sen koette vaikka se ei välttämättä sitä juuri olisikaan ainakaan kumppaninne mielestä.) 

Ellette keskeytä vanhojen aivojenne automaattista reaktioita, vastaatte välittömästi puolisonne moitteeseen murhaavalla huomautuksella; "voi olla, että olen polttanut paahtoleivät, mutta sinä siinä olet sotannut marmeladia pitkin pöytää!" Tai voitte toisaalta yrittää päästä tilanteesta lähtemällä huoneesta tai hautautumalla sanomalehteen. Menettelystänne riippuen kumppaninne tuntee itsensä joko uhatuksi tai hylätyksi ja tulee mitä todennäköisimmin iskemään uudelleen. Tunteiden ikiliikkuja siirtyy sisässänne uudelle vaihteelle, ja teiltä on evätty toivottu lopputulos, miellyttävästa ja kodikkaasta yhteisestä kokemuksesta viihtyisästä aamiaisesta. Juuri näissä tilanteissa uudet aivot sietäisi pakottaa palvelukseen ja keksimään rauhanomaisempi ratkaisu. Eräs keino olisi toistaa omin sanoin kumppanin sanoma neutraalilla äänellä, hyväksyä se tosi asia että toinen on suuttunut mutta olla ryntäämättä omiin puolustusasemiin. Voisitte esimerkiksi sanoa jotain tämäntapaista: "Sinua tosiaan harmittaa, että olen antanut paahtoleipien palaa". Kumppaninne voisi vastata: "Niin harmittaakin! Minua kyllästyttää nähdä miten paljon ruokaa täällä hukataan. Ole ensi kerralla huolellisempi!". Ja te voisitte käyttää yhä hyväksenne uusien aivojenne tahdikkuutta ja vastata taas kerran itseänne puolustelematta: "Olet oikeassa meillä tosiaan menee ruokaa hukkaan. Hankin jatkojohdon ja tuon paahtimen tähän lähemmäksi niin, että voin pitää sitä paremmin silmällä".

Kumppaninne rauhoittuu ja tulee taipuisammaksi, sillä järkevä äänenne ja suhtautumis tapanne auttavat riisumaan hänet aseistaan sinua vastaan. Ja lausuu jotain tämän tapaista "Hyvä ajatus. Ja kiitos että et menettänyt malttiasi. Taidan olla vähän kireällä tuulellä tänä aamuna. Minulla on töitä rästissä, enkä ymmärrä miten niistä selviän". Koska olitte halukas ottamaan riskin vastata vihaan uudella ja luovalla tavalla, teistä on äkkiä tullut luottamuksenarvoinen uskottu eikä nyrkkeilykehän harjoitusvastustaja. Kun olette hioneet taitojanne suhtautua moitteisiin rakentavalla tavalla lähtemättä puolustusmenetelmiin, huomaatte erään tärkeän seikan: Useimmissa kanssakäymisissä puolisonne kanssa olette itse asiassa enemmän turvassa sillon, kun olette puolustautumatta ja menette enemmän häntä vastaan, sillä silloin hänestä tulee liittolainen eikä vihollinen. Opitte hillitsemään vaistomaisia vastahyökkäyksiänne uusien aivojenne avulla, jotka toisin kuin vanhat aivonne ymmärtävät, ettei moite paahtoleipien palamisesta ole sama asia kuin kimmpuun käyminen leipäveitsen kanssa. Voi tuntua omituiselta, mutta tämä vie teitä lähemmäksi tämän vaistomaisen puolustusmekanismin tähtäämää päämäärää, joa on teidän säilymisenne  vahingoittumattomana ja turvassa tästä tilanteesta.

(Tämä on mielestäni erittäin hyvä ja käytännön läheinen esimerkki päästä käsiksi näihin meidän toiminta tapoihin ja näihin asioihin ja tapahtumiin vaikuttaa juurikin se seikka, kuinka me olemme oppineet meidän kasvatus vanhemmiltamme menetellä näissä tilanteissa sillä olemme sen katsoneet siten, että nuin on toimittava olkoon se sitten ollut millainen tapa tahansa menetellä... Esim.. Lyödä, vältellä, syytellä yms..)