Älä puhu tarpeistasi onnea odottaessasi

Tässä asiassa olen siteerannut jälleen näkemyksiä kirjasta rakkautta odottaessa kirjailijalta Iynla Vanzant. Olen siksi ottanut häneltä otteita kun hänellä on sellainen ainakin minulle toimiva tapa ilmaista asioita. Tämän kirjoittelun tarkoitus mielestäni on avata sinua itseäsi tutkimaan mitä sinä tahdot, juuri nyt ihmissuhteilta ympäriltäsi saada ja mihin tahdot niiden johtavan. Mikä on juuri se sinun näkemyksesi upeasta rakkaussuhteestasi elämäsi miehen tai naisen kanssa? Jälleen olen kommentoinut omilla näkemyksilläni. vaikka tämä seuraava teksti tai eräänlainen avautuminen voikin saada negatiivisia tunteita aikaan niin välillä joistain asioista on tultava kiusallisen tietoiseksi ennen kuin niille voi tehdä jotain parempaa tai rakentavampaa. Seuraavassa otteita kirjasta:

Toiset ihmiset eivät voi tyydyttää  tarpeitasi. He ehkä tahtovat tehdä niin, ja voivat yrittääkkin. He voivat yrittääkkin. He vakuuttavat sinulle kykenevänsä siihen, mutta se ei ole totta. Ihmiset pystyvät ainoastaan hiukan lievittämään toistensa oloa. (Paitsi mielestäni silloin mikäli teillä on yhteinen tavoite kasvaa yhdessä kohti eheämpää rakkautta ja kestävää näkemystä yhdessäolemisesta, olettaen että olette päässeet jokseenkin yhtenevään näkemykseen tulevaisuuden suhteestanne.) Johdamme toinen toistamme harhaan. (Mielestäni ainakin siten mikäli pidämme ainoastaan meidän näkemystämme ainoana oikeana. Luovuus kuolee yhden totuuden maailmassa.) niin, että välistä unohdamme omat tarpeemme todelliset tarpeemme. Autamme toisiamme korvaamaan huutavan tarpeen jollain toisella tarpeella.

Onnea odottaessa tarve ei katoa mihinkään, vaan se hajaantuu. Asian ydin piilee siiinä, että ihminen tarvitsee rakkautta. (Ainakin siinä määrin miten me nyt käsitämmekin rakkauden meille olevan henkilökohtaisesti todellista.) Uskomme myös tarvitsevamme talon, auton muutaman lapsen, ja työpaikan ruokkiaksemme perheemme. Nämä kaikki ovat toki tärkeitä ja jopa välttämättömiä hyvinvointimme kannalta, mutta todellisuudessa tarvitsemme ennen kaikkea rakkautta. Edelleen uskomme, että asiat ja ihmiset tuovat meille rakkautta. Onko asia näin? Jossain mielessä kyllä, sillä saamme siten tilaisuuden jakaa sen rakkauden, joka olemme ja joka on jo meillä sisällämme- Jumalan rakkauden.

Emme aina tiedosta tapaa, jolla tarpeemme johdattavat meidät harmaalle alueelle. Vaikka miten yrittäisimmekin olla varuillamme, vahvoja ja myönteisiä rakkausasioissa, monet meistä joutuvat silti epämieluisaan tilanteeseen: yksin onnea odottamaan, ihmissuhdetta etsimään.

Rakkaus on salaperäinen voima, joka antaa meile kaiken

Mitä voit tehdä, kun suhde on kehittymässä väärään suuntaan, eivätkä asiat suju toivomallasi tavalla? Miten voisit oppia hyödyntämään vahvoja puoliasi. (Mielestäni ainakin siten voi oppia hyödyntämään omia vahvoja puolia kun tutkii vilpittömästi omia pelkojaan ja lähtee kohtaamaan niitä tai vaikkapa siten, että pohtii omia mielenkiinnon kohteita ja lähtee siirtymään sinnepäin, mitä pitää mielekkäänä puuhasteluna.)

Onnea odottaessasi joudut kohtaamaan kaikki ne asiat, joista luulit päässeesi kuin koira veräjästä jo aikoja sitten. Joudut päättämään mitä tahdot tehdä asialle. (Eli toteaa sen että missä on, mistä on tultu ja mihin tahtoo edetä. Sitten vain lähtee pala palalta päättäväisesti etenemään sinne minne tahtookin. Mikäli välillä kompuroi niin päättää vain lujasti nousta ylös ja jatkaa kohti tavoitetta samalla matkasta nauttimalla. loitsemalla, nauramalla, itkemällä ja täysin rinnoin elämällä. Eli tarkkailee vuori jonoja sekä muita kauniita maisemia ihmisine luontoine päivineen. Erilaisuuden hyväksymällä, mitä vilpittömämmin sitten sen kykeneekin tekemään.)

Onnea odottaessa meistä tulee sen verran röyhkeämpiä, että uskallamme sanoa ja tehdä asioita, joita tavallisissa olosuhteissa emme olisi tehneet. Nämä sanat ja teot eivät sinällään ole mitenkään epäsuotavia, mutta tavallisesti tahdomme sivuuttaa ne. Kun suhde toimii edes jotenkuten tyydyttävällä tavalla , uskomme että piilottelu, välttely kieltäminen ja vastustus ovat oikein. Kuvittelemme säästävämme rakastettumme tuskalta ja kärsimykseltä. Tosiasiassa ainoa, joka siitä kärsii olemme me itse! Kuristumme omiin sanoihimme, tukahdutamme omat tunteemme ja vääntelemme totuuttamme! Lyömme päämme seinään ja moitimme itseämme -miksi? miksi!! Miksi en osaa hoitaa rakkaussuhteitani kunnollisesti? Itsensä moittiminen on onnen odottamisen käyttäytymisen huippu. Juuri se johtaa sinut sanomaan tai tekemään asioita, joita et oikeasti tahdo.

Olipa sitten meneillään avioero, erilleen muuttaminen, suhteen katkeaminen tai kiivas riita, paras tapa kohdella itseäsi rakastavasti on se, että et syytä toista osapuolta omista tunteistasi. Ne ovat sinun tunteitasi. Sinun! Tiedän, että tämä on katkera kalkki niellä, sillä olen itse joutunut kumoamaan sen useammin kuin kerran. Kumppanisi roolina on ainoastaan paljastaa sinulle asioita itsestäsi: pelkosi, vihasi piintyneet tapasi, ehkä hulluutesikin. Jos aina osoitat sormellasi toista osapuolta, et käytä hyväksesi taivaan tuomaa tilaisuuttasi oman mielesi puhdistamiseen. (Miksi tunteet sitten nousevat pintaan? Jotta voit kohdata ja käsitellä niitä sekä luomalla niiden tilalle uusia eheyttäviä uskomuksia ja toimintamalleja sinua yksilönä tai teitä pariskuntana
eheyttäen.)

Neuvokas näkemys rakkauden odottajalle: rakastamme toisissamme sitä, mitä itsessämmekin ja inhoamme niitä ominaisuuksia, joita emme kykene itsessämmekään hyväksymään. Kun suhteessa tulee mutkia matkaan, yritämme sankarillisesti kaataa toisen osapuolen niskaan sen, mille itse olemme sokeita tai immuuneja tai mitävastustamme itsessämme. Kukaan ei pidä siitä, että joku kaataa roskakorin hänen päällensä. Tämä taas johtuu siitä, että useimmiten kyse on myös heidän omista roskistaan, joita he eivät kykene näkemään. Tuloksena on joko taistelu tai pakeneminen.

Riitatilanteissa piilee kuitenkin vaaroja. Ellet ole täysin perillä omista aikomuksistasi tai jos vastustat totuuden esilletuloa, voit satuttaa itsesi. Niin voi käydä myös siksi, että riidan toinen osapuoli heittää pyyhkeen kehään ja lähtee karkuun. Eheytymistä ei silloin pääse tapahtumaan jaongelmat väistyvät vain palatakseen tapetille uudessa ihmissuhteessa. ( Paitsi siinä mielessä silloin ovit eheytyä kun olet tarpeeksi avoin ja vilpitön näkemään, kulkemaan ja tutkimaan toisen motiiveja sekä tapoja toimia. Näin ollen voit nähdä hänen uojamuurien lävitse ja ymmärtää sen miksi hän pakenee tuota tilannetta ikään kuin häntä ahistelisi joku puukolla tai aseella. Sen kautta ymmärrys lisää myötätuntoa toisia kohtaan ja voit näin ollen hieman eheytyä itse, häntä ymmärtämällä ja samalla voit myös tajuta yhä laajemmin sen miksi itse näet asian siten kuin näet sen.)


Odottaessasi onnea vastustuksen, pelon ja epätietoisuuden vallassa, sinun on hyvä muistaa,että riiteleminen on normaalia ja melko tavanomaistakin. Kaikki joutuvat varautumaan ilkeään kohteluun. Älä siis milloinkaan kuvittele. että toimit todellisesta itsestäsi käsin, kun joudut ällaisiin tilanteisiin onnea odottaessasi. Sinä et ole oikeasti sellainen! Jos olet valmis käymään läpi riitelyn, ilkeilyn ja loukkaukset, ymmärrät, että parempiakin tapoja on oltava olemassa ja onnistut lopulta muuttamaan toimintaasi tietoisemmaksi ja parantamaan itsesi.