Sanan vaikutusvoima

Tämä seuraava on omien pohdintojeni summausta. Miten ilmaiset? Kiinnitätkö siihen huomiota kuuletko itsesi silloin kun puhut? Kuuletko tavan miten ilmaiset asioita? On suuri merkitys sillä sanotko "se oli pelottavan ihanaa" tai "se oli hirveän mukavaa" vai "se oli niin mahtavaa, että en edes löydä sanoja kuvaamaan sitä" tai "olet mahtavan ihana ihminen" jne.. Tämän kaltaisilla asioilla voi olla suuri merkitys mielestäni sen pohjalta kuinka tuot itsesi esiin sanojen voimalla. Rakkaus ei pelkää. Rakkaus keskittyy hyvään positiivisuuteen ja elämästä iloitsemiseen ja nauttimiseen. Monet käsittävät rakkauden kiintymyksen tunteeksi. Rakkaus sisältää niin paljon muutakin. Tuo kiintymyksen tunne on vain hyvin pieni osanen siitä, mitä rakkaus todellisuudessa tarkoittaa.

Karu herätys ilmaisuni suhteen minulle tuli silloin kun kerran äänitin yhtä videota kavereille esitettäväksi. Aihe liittyi siihen kun olen lapista itse olemassa ja tein video pätkää siitä kuinka lappiin on satanut lunta.. Kuuntelin siinä sitten itseäni kun tarkastelin tuotostani sekä silmillä, että korvilla ja se oli mielenkiintoinen herätys itselleni, että noinko minä tosiaan ilmaisen asioita.. Täytyy tunnustaa että hieman hirvitti. Tässä tämä taas nähdään konkreettinen esimerkki; "hirvitti" eikö olekkin jännä ilmaisu? Joka tapauksessa tuo herätys itselleni teki todella hyvää ja varsinkin siinä mielessä, että se oli omakohtainen ja vieläpä henkilökohtainen ns. kolmannen osapuolen näkemys itsestäni. Eli tällaisilla näkemyksillä on mielestäni oleellinen osa ihmissuhteissamme siinä mielessä kuinka ilmaisemme ja kuinka muut kuulevat meidän tuovan näkemyksiämme esiin. 

Seuraavassa otteita kirjasta Polku rakkauteen kirjailijalta Deepak Chopra. Tämä ei suoraan tähän aikaisempaan aiheeseeni sinänsä liity vaan ei se siitä täysin erilläänkään ole. Sillä kaikella on vaikutus kokonaisuuteen. Seuraavassa kirjasta.

Se, mitä länsimaissa kutsutaan rakkaudeksi, on yleensä tunne, ei voima. Tämä tunne voi olla ihana, jopa hurmioitunut, mutta rakkaus voi saada aikaan paljon sellaista, mitä tunteet ei voi. Kun rakkaus ja henki yhtyvät, niiden voima voi saada aikaan, mitä tahansa. Silloin rakkaus, voima ja henki ovat yhtä. Maailmassa ei ole ollut henkistä mestaria- Buddhaa, Krishnaa, Kristusta tai Muhamedia- joka ei olisi ollut rakkauden lähetti, ja sanoman voima on aina ollut kunnioitusta herättävä: Se on muuttanut maailman. Kenties juuri sellaisten opettajien suunnattomuus on tehnyt meistä tavallisista ihmisistä niin pidättyviä. Emme ota vastaan voimaa, jonka rakkaus voi meihin luoda, ja käännämme näin ollen selkämme jumalalliselle asemallemme. Intia on yhteiskunta, jossa jokainen ihminen on jumalallinen, vaikka vain harvat tajuavat sen. Kumma kyllä samaa voidaan sanoa länsimaista. Ainoa ero on siinä, että Intian joissa voi nähdä pyhiä miehiä kylpemässä, kun meidän pyhät miehemme ovat näkymättömissä piilossa luostareissa tai haudassa. 

Seuraavassa otteita kirjailijalta Iynla Vanzant. Tämä seuraava ainakin minun mielestäni auttaa ymmärtämään rakkauden saloja yhä selkeämmin. Seuraavassa kirjasta rakkautta odottaessa.

Ihmissuhteet ovat matkaoppaita, jotka kuljettavat meitä kodin eri tasoille ja sen kaikkiin osiin. Ne ovat kuin huoneita, joista jokainen on hiukan erilainen kuin muut. Nuo huoneet tarjoavat meille enemmän tai vähemmän tahtomiamme tai tarvitsemiamme muistikuvia rakkaudesta. Ihmissuhteet antavat meille myös tilaisuuden valita ja päättää, missä tahdomme viettää yömme ja kuinka haluamme tulla kohdelluiksi elämäksi nimitetyn tutkimusmatkamme aikana. Jotta tiemme helpottuisi meille on annettu mukaan kartta, sydämeksi kutsutussa matkalaukussa. Kartalle on merkitty todellisen kotimme pohjapiirros ja lukuisia suuntaviivoja todellisen rakkauden löytämiseen. 

Kartan mukana on myös kompassi, jota kutsutaan mieleksi. Mielen tarkoituksena on auttaa meitä lukemaan karttaamme. Matkalla talon eri huoneissa joudumme jostain syystä hämmennyksiin. Silloin annamme ajatuksia, uskomuksia, arviointeja ja luonnollisesti myös vakiintuneita käsityksiä talosta sisältävälle kompassillemme vallan toimia oppaana. Onnea odottaessamme yritämme saada kompassista lukemaa ja jätämme pakatun matkalaukkumme jonkin huoneen nurkkaan lojumaan voidaksemme jälleen ryntäillä ylös ja alas talon portaita oikeaa suuntaa etsiessämme. Kun käytämme kompassia ilman karttaa, joudumme näkemään kupruilevia mattoja, pelottavia lohkeamia seinissä, remonttia kaipaavia huoneita ja pimeitä yksinäisiä komeroita.

Silloin tällöin joudumme myöntämään, että olemme eksyksissä. Ymmärrämme, että ajatuksemme ja tekomme eivät ole viemässä meitä kohti päämääräämme-ylimpään kerrokseen. Näinä hetkinä tarkastamme mahtaako kompassimme edes toimia. Useimmat meistä eivät pysähdy tutkimaan omia ajatuksiaan ennen kuin ovat kompastuneet lattiassa olevaan syvään kuoppaan tai joutuneet raivaamaan tieltään muhkean roskaläjän. Silloin muistamme myös matkalaukun, sydämemme. Muistamme sen varoittaneen meitä jo ennalta, vaikka emme silloin kuunnelleet. Vaikka olemme pelänneet sydämemme ääntä, juuri se on auttanut meitä selviytymään talon mutkista ja kiemuroista.