Translate

Blogiarkisto

Etsi blogista omalla hakunimikkeellä

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Namaste


Antoisaa ystävänpäivää !! =D



Jotain irti päästämisestä 



Toisinaan meidän voi olla hankalaa päästää irti menneestä saavuttaaksemme jotain uutta. Hankalaa siis luopua joistain sellaisista asioista joista on pitänyt niin kovin kiinni entisten voimakkaiden uskomusten mukaan. Kiintyminen johonkin tai johonkuhun ei välttämättä tarkoita rakkautta/rakastamista. Tietenkään se ei silti sitä täysin pois sulje, mikäli ollaan avoimia rakkaudelle. Pidemmän päälle kiintymys sitoo liian suuren taakan kiintymyksen kohteelle ja sille joka kiintyy. Taakalla tarkoitan sitä, että jos pidät kynsin hampain kiinni jostain niin sen menettäminen tulee satuttamaan osapuolia voimakkaimmin kuin sellainen jota hengitetään sisään ja ulos luonnollisesti. Tietyin asetuksin voimme pyrkiä myös irrottautumaan uskomuksista, jotka edes auttaa meitä takertumaan joihinkin ihmisiin, asioihin tai tapahtumiin. Kysymykset ehdokkaiksi: Mitä minä rakastan juuri nyt? Onko edes mitään, mitä voisin rakastaa juuri nyt?

Kiintymistä ja irrottautumista voi selventää tämä William Blake pätkä:


Joka ilon itseensä sitoo,
se siivekkään elämän tuhoo;
Joka suutelee iloa lennossa,
elää ikuisuuden aamuruskossa.



Jotain hyväksymisestä



Toisinaan voi olla hankalaa hyväksyä itsensä jos kaikille tahoille ympärillään joutuu todistamaan omaa arvoansa. Ei siis riitä sellaisena kuin on. Tällaisia tahoja voi olla esim. koulu, harrastukset, työ, ystävät joillekkin jopa lähimmäiset. Missä rakkaus sijaitsee kaikessa tällaisessa?  Olemmeko siis vain teeskentelemässä yhdentymistä? Puhutaan lisää rakkaudesta. Ajatellaanpa esim. tilannetta jossa ihminen on eronnut syystä tai toisesta. Eikö se aikaisempi ihmissuhde, joka saattoi mennäkin mönkään joidenkin lähteiden mukaan silti kuitenkin lisännyt rakkauden määrää tässä ihmisessä. Miksi se lisäisi rakkauden määrää? Lähinnä siksi että on saanut kokea sitä läheisyyttä ja turvaa. Jakamisen iloa ja autuutta. Tietysti meidän tulee olettaa, että ihminen on oppinut ja kasvanut tuossa suhteessa. Sen aikana ja sen jälkeenkin työstettyään näitä erinäisiä asiota jotka ovat mieltä kaihertaneet tuon eron seurauksena. Eli ihminen siis kasvoi ihmisenä eheämmäksi tuon suhteen aikana ja sen jälkeenkin. Eheys mitä ikinä se sitten kenelle tarkoittaakin. Onko se siis pelkkää fyysistä voimaa vai sisältyykö siihen myös henkisen voiman kasvun kapasiteetti? 






Aiheista muualla:










kappaleita:






Mahtavaa tulevaa viikkoa kaikkialle!! 


Namaste

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti